Mihin lestadiolaissuuntaukseen kuuluu Lappeenrannassa palolaitoksen ja Lepolan hautausmaan välissä sijaitseva kirkko. Katuosoitetta en tiedä.
Kirkko palolaitoksen vieressä
Tiedonhaluinen
231133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Rauhanyhdistys niin vanhoillisiin.
Muista en tiedä.
Lappeenrannan ry sijaitsee Lapveden urheilukentän vieressä. Osoitteena Väinämöisenkatu 25.
luulenpa että rauhanyhdistys -nimeä ovat käyttäneet jotkut toisetkin.
Nimeä rauhanyhdistys käyttävät ainakin jotkut ns. rauhansanalaisuuteen kuuluvat. Riippuu paikkakunnasta, joillaina paikkakunnilla "rauhanyhdistys" joillain "Rauhan Sana". Ja lisäksi saattaa olla joitain pienempiä ryhmiä, jotka myös käyttävät samaa nimeä.
Lyhennys "ry" taas voi tarkoittaa joko "rauhanyhdistys" tai "rekisteröity yhdistys". Esim. esikoislestadiolaisten rukoushuoneiden ulkopuolella lukee Suomessa usein "Esikoislestadiolaiset ry", jossa "ry" tarkoittaa "rekisteröity yhdistys".
Se on esikoislestadiolaisten rukoushuone.
Miten he eroavat tällä palstalla niin paljon puhutusta vanhoillislestadiolaisuudesta? Onko kyseessä "liberaalimpi" tyylisuunta?
En sanoisi, että esikoislestadiolaisuus on liberaalimpi kuin vanhoillislestadiolaisuus. Lähinnä on kyse siitä, että esikoislestadiolaisuus sietää erilaisuutta enemmän kuin vanhoillislestadiolaisuus. Esikoislestadiolaisuuden sisältä löytyy sellaisia, jotka ovat monta kymmentä kertaa tiukempia kuin kukaan vanhoillislestadiolainen, mutta toisaalta löytyy myös sellaisia, jotka vanhoillislestadiolaisiin verrattuna tuntuvat liberaaleilta.
Vanhoillislestadiolaisuudessa vaikuttaa olevan voimakkaampi pyrkimys yhtenäisyyteen. Toisinajattelua rajoittaa voimakkaampi sosiaalinen paine kuin esikoislestadiolaisuudessa. Syyksi olen arvellut sitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa korostetaan yksimielisyyttä yhtenä merkkinä siitä, että vain vanhoillislestadiolaisuus on oikeaa kristinuskoa.
Esikoislestadiolaisuudessakin kyllä korostetaan, että jokaisesta asiasta on vain yksi ainoa oikea ymmärrys, eikä Pyhä Henki voi ilmoittaa kahdella eri tavalla. Mutta toisaalta ymmärretään myös se, että jokaisessa uskovaisessakin on mukana turmeltunut osa, joka antaa kilpailevaa ilmoitusta Pyhän Hengen kanssa, ja siitä syystä myös uskovaisten keskuudessa voi esiintyä erilaisia ajatuksia asioista. Erilailla ajattelua ei siis yleensä esikoislestadiolaisuudessa pidetä merkkinä siitä, että usko välttämättä olisi väärä. Vanhoillislestadiolaisuudessa taas helposti tällaisessa tapauksessa ajatellaan, että kyseinen henkilö ei ole "oikealla tavalla uskomassa".
Suurimmat erot esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä löytyvät tapakulttuurista. Jos haluat lukea lestadiolaisuuden eri suunnista, voit käydä katsomassa: http://lestadiolaisuus.info
...esikoislestadiolaisten suhtautuminen televisionkatseluun, onko heillä yleensä televisioita, kohtuulliseen alkoholinkäyttöön, tupakointiin sekä seurustelusuhteisiin ei-lestadiolaisten kanssa. Voiko esikoislestadiolaiseen naiseen tutustua sattumalta vaikkapa ravintolassa? Tutustuin kerran työn merkeissä erääseen heistä ja siksi asia niin kovasti kiinnostaa... sain tietää hänen uskostaan vasta jälkikäteen kun en enää ollut kyseisessä työpaikassa.
Minä tunnen muutaman es.lest.perheen ja jos heitä nimenomaan ei tietäisi lestadiolaisiksi ei sitä mistään voisi arvata. Mikään heidän elämässään, ainakaan ulkoisesti, ei eroa ns. valtaväestöstä.
Heittelen nyt vaan eräitä seikkoja ja voi olla, että kaikki näistä ei edes ole "kiellettyjen" asioiden listalla, kun en niin hyvin heidän tapojaan tunne, mutta tässä aisoita joita heillä on tai he tekevät:
- harrastavat joukkueurheilua, kannattavat
urheiluseuroja ja käyvät katsomassa pelejä
- käyttävät alkoholia
- tv, satelliittilautaset
- internet
- elokuvat, teatteri
- kukkia kotona
- verhot
- seurustelu/seksi ennen avioliittoa
En tiedä voivatko es.lestojen liberaalit olla todella näin liberaaleja vai ovat nämä sitten vaan jotain hang around porukkaa. Muuten vietetään tavallista elämää, mutta sitten "siistiydytään" ja käydään näissä isoissa geimeissä (vai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan) pyytämässä synnit anteeksi ja jatketaan taas samalla tavalla???
Esikoislestadiolaisuudessa varoitetaan huonoista tv-ohjelmista ja kehotetaan myös olemaan hankkimatta tv:tä kotiinsa juuri näiden huonojen ohjelmien takia. On hyvin vaikea sanoa kuinka suurella osalle esikoislestadiolaisista on tv, koska se ei yleensä ole "kunniapaikalla" olohuoneessa, jos sellainen on. Mutta luulisin, että enemmistöllä esikoislestadiolaisista ei ole tv:tä.
Esikoislestadiolaisuudessa kehotetaan täysraittiuteen alkoholin vaarojen takia, ja koska ns. kohtuukäyttö on niin vaikea määritellä. Joillain yksityishenkilöillä saattaa kuitenkin olla tähän erilainen linja.
Tupakoinnista on alettu puhua ja sitä kehotettu välttämään vasta ihan viime vuosina yhä enemmän ja enemmän, aikaisemmin sitä ei pidetty yhtä pahana. Tupakointi on kohtalaisen tavallista esikoislestadiolaisten keskuudessa, ei kuitenkaan ainakaan sen tavallisempaa kuin yleensä yhteiskunnassa, ja toivottavasti se on vähenemään päin.
Seurustelua ei-esikoislestadiolaisen kanssa kehotetaan välttämään, koska siitä aiheutuu väistämättä ongelmia, mutta ei sitä minään "syntinä" pidetä. Avioliitto esikoislestadiolaisen ja ei-esikoislestadiolaisen välillä hyväksytään, mutta sitä ei suositella.
Kyllä esikoislestadiolaiseen naiseen varmasti voi törmätä ravintolassa, mutta kyseessä saattaa olla ns. hangaround-lestadiolainen, joka ei itse ole uskomassa, vaikka käykin seuroissa. Mutta voihan se olla ihan uskovainenkin. Ja riippuu tietysti vähän ravintolastakin... Joihinkin ravintoloihin on uskovaiselle turvallisempaa mennä kuin toisiin.
Mainitsemistasi asioista seksi ennen avioliittoa ja alkoholin käyttö ovat asioita, joita tuskin monikaan esikoislestadiolainen hyväksyy. Voihan tosin olla niin, että niihin voi langeta, vaikka niitä ei hyväksyisikään. Tiedän joitain esikoislestadiolaisia, joille esim. alkoholi on hyvin vaikea asia, jota vastaan he yrittävät taistella, mutta lankeavat aina välillä juomaan, vaikka eivät haluaisikaan.
Muut mainitsemasi asiat ovat ainakin kohtalaisen tavallisia esikoislestadiolaisten keskuudessa. Verhot ovat kaikilla, ja kukkiakin lähes kaikilla. Samoin internet on hyvin yleinen. Peleissä, teatterissa ja elokuvissa käyminen alkaa taas jo olla aavistuksen verran harvinaisempaa, mutta eivät nekään mitään ennenkuulumatonta ole.
Mainitsemistasi asioista ainoat asiat, jotka ovat Raamatun mukaan synti on seksi ennen avioliittoa ja juopumus (jos sitä tarkoiti alkoholin käytöllä). Ja synti on tappavaa myrkkyä uskolle, ja siksi vaarallista ja vältettävää. Vähän vaaralliselta menolta ainakin kuvailemasi perheen elämä vaikuttaa, mutta Jumala yksin näkee sydämeen ja tietää löytyykö sieltä vielä usko.
Siis seksi ennen avioliittoa ei ole hyväksyttävää. Okei, mutta mitä tässä tapauksessa seksillä nimenomaan tarkoitetaan? Onko ainoastaan yhdyntä kiellettyjen asioiden listalla vai katsotaanko lestadiolaisten piirissä seksiksi myös toisen intiimi hyväily ja tyydyttäminen muutoin kuin yhdynnällä??
Tarkoittaako seksi ainoastaan yhdyntää vai katsotaanko toisen intiimi hyväily ja koskettelu myös seksiksi? Onko halailu ja suukottelu seksiä? Raja voi olla tosi häilyvä...
on siinä, että kyseessä on kaksi aivan eri uskoa. Esikoiset ovat aikoinaan lähteneet vanhoillisuudesta erilleen juuri erilaisten uskonkäsitysten vuoksi. On siis erilainen oppi ja opetus. Lähtemisen syy on aina synnin luvallisuus omassa elämässä, kuten edellisestä kirjoituksesta kävi hyvin ilmi. Juuri mikään ei tunnu olevan syntiä...
En muista kuulleeni siitä mitään tarkkoja määrittelyjä, mutta eiköhän jokainen uskovainen itse jotain pysty päättelemään ja omat rajansa vetämään. Mutta eiköhän se ole selvä, että ainakin kaikki sellainen toiminta, jossa sukupuolielimet ovat jotenkin mukana kuuluu yksinomaan avioliittoon.
Silloin kun vanhoillislestadiolaiset erosivat meistä, niin asia oli kyllä niin, että juuri vanhoilliset olivat mieltyneet synnin luvallisuuteen. Nykyisin näyttää kuitenkin olevan menty toiseen laitaan, ja vanhoilliset näyttävät olevan enemmän lain orjuuteen taipuvaisia. Tietyt kaavat on pakko täyttää, ja jos niistä poiketaan millinkään verran, niin heti ollaan epäilemässä, että et taida olla "oikealla tavalla uskomassa". Tämä on täälläkin tullut esille, viimeksi nimimerkki "vanhoillislestadiolainen nainen" kohdalla.
Pahoin pelkään, että suuri osa vanhoillisista on joukkopsykoosissa menossa johti helvettiä luottaen oikeaan joukkoon kuulumiseen ja oikean opin ja elämän varaan, eikä sellainen luottamus ja kuuluminen pelasta. Ainoastaan Jumalan antama elävä usko syntien anteeksiantamukseen Jeesuksessa Kristuksessa pelastaa.
Mutta toisaalta luulisin kyllä, että vanhoillislestadiolaisuudessa varmasti on säilynyt vuosien läpi myös elävää uskoa, ja elävän uskon omistavat pelastuvat kuuluivatpa he mihin silmin nähtävään joukkoon tahansa.
Esikoiset nimenomaan erosivat vanhoillisista, ainakin Suomessa.
kaivaa esille ne kruununkalleuksina säilytetyt erimielisyyden aiheet ja katsella,mitä ne sisältävät.
Luulen, että ne ovat kamelinpaskan arvoiset.
Armosta elävä ei elämöi eikä ylpeile toista vastaan. Sillä Paavali sanoo: Kuka sinä olet, joka toisen palvelijaa tuomitset, omalle isännälleen hän seisoo tai kaatuu.
Missä minäkin ystäviäni tapaisin, joita on muitakin kuin uskonystäviä kuin kahvilassa tai ravintolassa, kun asuntoni on aina enemmän tai vähemmän sekaisin? Ja samoin on ystävillänikin.
Asuntoni on pienehkö kuten ne nykyään tapaavat olla - ja siellä on koko ajan kaikenlaisia keskeneräisiä kirjoitus- ja muita töitä ja kaikki levällään.
Siivousfirmaakaan en kotiini halua pyytää, sillä kun joku vieras järjestelisi tavaroitani, niin sittenpä en kyllä löytäisi mitään mistään. Nyt sentään jotenkuten löydän, kun tapani tunnen. Kaiken keskellä asuu vielä kolme kissaa.
Jos itse olen lähdössä jonnekin pidemmälle ja kissoille pitää pyytää hoitaja, menee minulta aina päiviä, että saan asuntoni jossain määrin säälliseen kuntoon kissanhoitajan tulla. Vähän tässä on vieraskoreuttakin, mutta myös tietoisuus siitä, miltä kunnon ihmisen kodin pitäisi näyttää: siistiltä.
Jos ei olisi mitään paikkoja kuten ravintoloita, missä muita tavata, niin minunlaiseni ihminen joutuisi kyllä elämään aika yksin. Tosin viihdynkin itsekseni, mutta en täysin irti muista ja ilman ystäviä.
Tällaiselle ihmiselle ovat jotkut uskonystävät taakka - eivät ihmisinä, vaan normihurman vallassa olevina kyttääjinä, jotka haluavat niin hallita ja vahtia muita, että näiden mielenterveys, elämänilo ja kaikkinainen hyvinvointikin ovat sivuseikka lain ja normien seuraamiseen verrattuna.
Maailmanlaajuisesti asiaa tarkastellessa muut suunnat erosivat esikoislestadiolaisuudesta. Paikallisesti katsoen asia saattaa näyttää toiselta. Suomessa esim. joillain paikkakunnilla kyllä paikallisesti asiaa tarkastellessa näyttäisi siltä, että esikoislestadiolaiset erosivat vanhoillislestadiolaisista.
Mutta tuskin kysymys on sen arvoinen, että siitä kannattaa sen enempää kiistellä. Kuten Lasse-setä viittasi. Olisi tärkeämpää jokaisen miettiä, onko juuri itsellään sellainen usko, jolla tulee autuaaksi.
ggg
???
Tällaisia "ggg:n" kaltaisia viestejä löytyy, kun sanat ovat kadonneet ja kyky viestiä sanoilla, pukea ajatuksensa sellaiseen muotoon, että muutkin ymmärtävät.
Milloin on kysymys siitä, että teema on liian vieras, ahdistavaksi koettu tai muuten täysin torjuttu. Suuri ambivalenssikin voi aiheuttaa kyvyttömyyttä sanalliseen ilmaisuun, kun samanaikaisen sekä haluaa osallistua keskusteluun että yhtä paljon ei halua.
Minä muuten olen juuri niitä, jotka koettavat roikkua mukana eskoislestadiolaisuudessa, vaikka en noudatakaan kaikkia sen muotoja ja lipsun sen ihanteista.
Mutta sieltä ei ole koskaan erotettu ketään jonkin ulkonaisen seikan vuoksi, ja siksi minulla on ollut rohkeutta siellä käydä.
Yhä uudelleen ja uudelleen siellä alleviivataan sydämen kristillisyyttä ja sydämen uskoa ja yhä uudelleen palaan miettimään kristillisyyden ydintä.
Ei pidä kompastua ulkonaiseen. Sydämen usko on tärkeintä ja siitä lähtevä elämäntapa - eikä päinvastoin.
Joskus olen yrittänyt yhteyttä vanhoillislestadiolaisiin. Mutta olen liian erilainen, että minut voitaisiin hyväksyä siellä. Jo se, että minulla oli eskoislestadiolainen tausta, oli heille liikaa: "Tee parannus väärästä opista", minulle sanottiin hyvin tiukasti. Lähdin pois enkä koskaan enää yrittänytkään mukaan heidän joukkoonsa tai heidän seuroihinsa.
Esikoisissa ikään kuin ajatellaan, että kukaan ei tule toisen uskolla autuaaksi, vaan yksin armosta, Jumalan armosta, Kristuksen, Jumalan Pojan sovitustyön kautta. Eikä kukaan tulee jonkin ulkonaisesti samannäköisen joukon jäsenenä autuaaksi, vaan jokaisen oma sydämen usko ratkaisee.
Minulla on se kokemus, että seuroihin saavat tulla kaikki ja kaikki saavat pitää myös itseään ulkonaisesti eskoislestadiolaisina, jos haluavat. Kukaan ei näet voi koskaan tietää, miten Jumala tekee työtään jossakin ihmisessä tai hänen perheessään.