"Jouluna
Joulutapahtuma valmisti yhtymäkohdan, joka vie kosketukseen Jumalan kanssa. Jumala saa siinä otteen ihmisen tahdosta lähentääkseen hänet yhteyteensä. Sitä tietä kulki, toisin sanoen niin ajatellen eli alkukristillinen seurakunta. Mutta maailman mieli aseistautui joulun tuomaa siunausta vastaan, mikä ilmeni hirvittävissä vainoissa, joita kristityt saivat kestää. Vainojen päätyttyä alkoi Kristuksen vastainen toiminta ilmetä toisessa muodossa. Se kohdistui kristinoppia ja sen totuudellista omistamista vastaan. Syntyi harhaoppeja, joiden edustajat ja kannattajat, käyttämällä luvallisia ja luvattomia keinoja, pyrkivät kumoamaan apostolisen julistuksen Kristuksesta. Toiset heistä yrittivät todistella, että Jeesus on luotu ihminen, joskin henkisesti korkealle tasolle kehittynyt. Siitä seurasi johdonmukaisesti hänen jumalallisen persoonansa alentaminen ihmisopettajain joukkoon eikä häneltä niin ollen voitu odottaa mitään muuta siveellistä neuvoa. Toiset taas väittivät, että Jeesus oli totinen Jumala ja ruumiillistui vain näennäisesti. Siten he koettivat loitontaa hänet ihmisten luota ja vaikeuttivat hänen seuraamisensa mahdollisuuksia. Ja muitakin harhaoppeja ja lahkoja vastaan seurakunta on varsinkin neljänneltä vuosisadalta aina kahdeksannen vuosisadan loppuun asti saanut taistella. Sillä väliajalla seitsemän yleistä kirkolliskokousta, nuo ilmestyskirjassa mainitut seitsemän mystillistä ukkosenjylinää, puhuivat kristinuskon puolesta koko kristimaailman kuullen.
Harhaopit oli tuomittu, mutta ihmisen mielen älyllisen puolen vapauduttua keskiajan ajatteleutavan rajoituksista pääsivät uskonnolliset harhakäsitykset uudelleen itämään. Teokraattisesta holhouksesta irtautunut ihmisjärki ryhtyi karsimaan sekä historiallisista että muistakin syistä elämän organismiin muodostuneita kasvannaisia. Järjen suorittama raivaustyö ulottui myös kristillisen kirkon elämään, josta epäkohtia poistettaessa hylättiin myös useat yleiskristillisessä tajunnassa vakiintuneet uskon opinkappaleet, joita äly ei omin voimin jaksanut omin voimin hyväksyä. Niiden sijalle joko jäi aukko tai ne korvattiin älydogmeilla. Niin mm. uusi areiolaisuus, Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, pääsi elinvoimaiseksi nykyään eri uskonnollis-filosofisissa seuroissa jopa kirkollisissakin piireissä.
Sivuuttaen uskon auttavan voiman, nojaten älynsä muka kiistattoman pätevään harkintakykyyn nykypäivien ihminen on taipuvainen asettamaan kyseenalaiseksi kristinuskon tarpeen yleensä. Sen tuloksena on ihmiskunnassa ilmoille päässyt ääni, ettei Jumalaa ole muka olemassa, ja sitä seuraava yhä voimistuva toiminta uskon ja sen ilmaisumuotojen heikentämiseksi elämän eri aloilla. Ihmisen järjen herruudesta puhuttaessa on todettava, että ihmisen tietopiirin laajennuttua alkaa selvitä myös kristillinen näkökanta. Onhan älyn voittokulku viimeaikaisilla saavutuksillaan, jollei nyt kokonaan kumonnut, niin ainakin koko lailla horjuttanut kristinuskon vastaisen näkemyksen eräitä lopullisen varmoiksi väitettyjä perusteita, joita edellisellä vuosisadalla pidettiin täysin kestävinä. Järki on suuri Jumalan antama lahja ihmisille. Mutta sen rajattoman omavaltainen isännöiminen uskonnollisissa asioissa voi johtaa ja on johtanut harhapoluille. Usko täydentää järjen toimintaa, ja samoin kuin ennakkosaavutuksista etsitään pohjaa työn jatkamiselle yleensä, olisi erheellistä sivuuttaa harkitsematta ne ilmoitetut totuudet, joille uskoa on rakennettu."
(Lainaus piispa Aleksanteri Karpinin teoksesta "Uskon portilla", Tapiola 1968).
Joulutapahtuma valmisti yhtymäkohdan, joka vie kosketukseen Jumalan kanssa. Jumala saa siinä otteen ihmisen tahdosta lähentääkseen hänet yhteyteensä. Sitä tietä kulki, toisin sanoen niin ajatellen eli alkukristillinen seurakunta. Mutta maailman mieli aseistautui joulun tuomaa siunausta vastaan, mikä ilmeni hirvittävissä vainoissa, joita kristityt saivat kestää. Vainojen päätyttyä alkoi Kristuksen vastainen toiminta ilmetä toisessa muodossa. Se kohdistui kristinoppia ja sen totuudellista omistamista vastaan. Syntyi harhaoppeja, joiden edustajat ja kannattajat, käyttämällä luvallisia ja luvattomia keinoja, pyrkivät kumoamaan apostolisen julistuksen Kristuksesta. Toiset heistä yrittivät todistella, että Jeesus on luotu ihminen, joskin henkisesti korkealle tasolle kehittynyt. Siitä seurasi johdonmukaisesti hänen jumalallisen persoonansa alentaminen ihmisopettajain joukkoon eikä häneltä niin ollen voitu odottaa mitään muuta siveellistä neuvoa. Toiset taas väittivät, että Jeesus oli totinen Jumala ja ruumiillistui vain näennäisesti. Siten he koettivat loitontaa hänet ihmisten luota ja vaikeuttivat hänen seuraamisensa mahdollisuuksia. Ja muitakin harhaoppeja ja lahkoja vastaan seurakunta on varsinkin neljänneltä vuosisadalta aina kahdeksannen vuosisadan loppuun asti saanut taistella. Sillä väliajalla seitsemän yleistä kirkolliskokousta, nuo ilmestyskirjassa mainitut seitsemän mystillistä ukkosenjylinää, puhuivat kristinuskon puolesta koko kristimaailman kuullen.
Harhaopit oli tuomittu, mutta ihmisen mielen älyllisen puolen vapauduttua keskiajan ajatteleutavan rajoituksista pääsivät uskonnolliset harhakäsitykset uudelleen itämään. Teokraattisesta holhouksesta irtautunut ihmisjärki ryhtyi karsimaan sekä historiallisista että muistakin syistä elämän organismiin muodostuneita kasvannaisia. Järjen suorittama raivaustyö ulottui myös kristillisen kirkon elämään, josta epäkohtia poistettaessa hylättiin myös useat yleiskristillisessä tajunnassa vakiintuneet uskon opinkappaleet, joita äly ei omin voimin jaksanut omin voimin hyväksyä. Niiden sijalle joko jäi aukko tai ne korvattiin älydogmeilla. Niin mm. uusi areiolaisuus, Jeesuksen jumaluuden kieltäminen, pääsi elinvoimaiseksi nykyään eri uskonnollis-filosofisissa seuroissa jopa kirkollisissakin piireissä.
Sivuuttaen uskon auttavan voiman, nojaten älynsä muka kiistattoman pätevään harkintakykyyn nykypäivien ihminen on taipuvainen asettamaan kyseenalaiseksi kristinuskon tarpeen yleensä. Sen tuloksena on ihmiskunnassa ilmoille päässyt ääni, ettei Jumalaa ole muka olemassa, ja sitä seuraava yhä voimistuva toiminta uskon ja sen ilmaisumuotojen heikentämiseksi elämän eri aloilla. Ihmisen järjen herruudesta puhuttaessa on todettava, että ihmisen tietopiirin laajennuttua alkaa selvitä myös kristillinen näkökanta. Onhan älyn voittokulku viimeaikaisilla saavutuksillaan, jollei nyt kokonaan kumonnut, niin ainakin koko lailla horjuttanut kristinuskon vastaisen näkemyksen eräitä lopullisen varmoiksi väitettyjä perusteita, joita edellisellä vuosisadalla pidettiin täysin kestävinä. Järki on suuri Jumalan antama lahja ihmisille. Mutta sen rajattoman omavaltainen isännöiminen uskonnollisissa asioissa voi johtaa ja on johtanut harhapoluille. Usko täydentää järjen toimintaa, ja samoin kuin ennakkosaavutuksista etsitään pohjaa työn jatkamiselle yleensä, olisi erheellistä sivuuttaa harkitsematta ne ilmoitetut totuudet, joille uskoa on rakennettu."
(Lainaus piispa Aleksanteri Karpinin teoksesta "Uskon portilla", Tapiola 1968).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.