Regressiosta on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Se ei ole aivan uusi keino muistaa edellisiä elämiä. Sitä on "harrastettu" jo kauan.
On vain niin että osa ihmisistä torjuu kyseisen keinon muistaa edellisiä elämiä. Tämä johtunee usein omasta maailmankatsomuksesta tai uskonnosta. Esim. Kristinusko kieltää jälleensynytmisen ja näin ollen vaikka näyttöä siitä on paljon niin se torjutaan koska uskonto ei opeta niin?? Jokainen "uskovainen" voi tietenkin pohtia sitä miksi kristinusko ei opeta jälleensyntymää vaikka se on ilmeisen tosiasia?
Ohessa eräs tapaus lukemattomien joukosta, jossa samalla myös henkilö parantuu edellisen elämänsä traumasta
*****
Luolaluostarin munkin viimeinen leposija
Edellä mainitsemani psykoterapeutti Stanislav Grof, yksi transpersoonallisen psykologian kehittäjistä, koki hänkin uransa alkupuolella aikaisemman elämän traumaattisen muiston, joka hänen onnistui vasta vuosikymmentä myöhemmin selvittää Yhdysvalloissa Joan Grantin ja Dennys Kelseyn ohjauksessa. Vuonna 1961, työskennellessään vielä Prahassa, Grof otti osaa Moskovaan, Leningradiin ja Kiovaan suuntautuneeseen ryhmämatkaan. Häntä kiinnosti tavattomasti päästä tutustumaan Kiovan lähellä sijaitsevaan Petšorskaja Lavra nimiseen luolaluostariin, jossa käynti ei kuitenkaan sisältynyt vierailuohjelmaan.
Uhmaten Inturistin oppaan kieltoa Grof, joka puhui venäjää sujuvasti, otti taksin ja tutustui luolaluostariin omin päin. Hän kulki vuoren sisään louhittujen kiemurtelevien katakombien käytävissä ja oli yllättynyt siitä, että tiesi edeltäpäin mitä kussakin paikassa oli odotettavissa.
Satojen vuosien aikana haudattujen munkkien muumioituneet ruumiit lepäsivät molemmilla puolilla kädet liitettyinä rukousasentoon. Äkkiä Grof näki muumion, jonka kädet olivat käyristyneet niin pahoin, että niitä ei ollut voitu asettaa tavanomaiseen rukousasentoon. Hänen olemuksensa syvyydestä nousi väkevä tunne, jonka veroista hän ei ollut milloinkaan ennen ollut kokenut.
Hänen palattuaan Prahaan muumion näkemisen herättämä elämys askarrutti häntä vielä pitkän aikaa, mutta vähitellen psykoterapeuttinen tutkimustyö painoi sen taustalle.
Vuosia myöhemmin Grof siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Marylandin psykiatrisessa tutkimuslaitoksessa Baltimoressa. Laitoksen johtaja kutsui psykiatri Dennys Kelseyn ja tämän vaimon Joan Grantin laitokseen neljän viikon ajaksi, ja myös henkilökunnalla oli mahdollisuus terapiatyöskentelyyn vieraiden ohjauksessa.
Stanislav Grof käytti tilaisuutta hyväkseen ja halusi työskennellä selvittääkseen ristiriidan, jonka hän koki viehtymystensä välillä, aistillisten virikkeittensä ja toisaalta halunsa omistautua täysin henkisille harjoituksille. Dennys Kelsey hypnotisoi Grofin ja kehotti tätä siirtymään siihen tilanteeseen, jossa tämä ristiriita on syntynyt. Grof koki silloin olevansa nuori poika, joka puistosta käsin näki edessään palatsimaisen rakennuksen, kotinsa. Sen parvekkeella istui hänen isoäitinsä, jota kohtaan poika tunsi lämpöä ja rakkautta.
Sitten ympäristö vaihtui. Poika seisoi pajassa ja seurasi vantteran sepän työskentelyä. Tämä takoi moukarillaan hehkuvaa rautaa. Äkkiä poika tunsi kasvoissaan polttavan tuskan. Raudasta oli lentänyt kuuma sirpale, joka turmeli hänen kasvonsa rujoiksi. Nuori mies tajusi pian, että hänen harras toiveensa löytää joskus oma rakas vaimo ja perustaa perhe ei koskaan toteutuisi.
Hän päätti omistautua munkin hengelliselle kutsumukselle ja päätti lopulta päivänsä Petšorskaja Lavran suurluostarissa. Sen katakombiin hänet haudattiin, mutta rujoja käsiä ei haudattaessa saatu väännetyksi rukousasentoon. Stanislav Grofin valtasi tuska, kiukku ja itsesääli. Hän nyyhkytti. Joan Grant alkoi hieroa hänen käsiään, jotka vähitellen pehmenivät rentouteen. Joan liitti ne rukousasentoon, johon munkin käsiä ei ollut saatu tätä haudattaessa.
Voimakas tunne, että oli kokenut syvän parantumisen, valtasi nuoren psykoterapeutin. Kirjassaan The Holotropic Mind hän kirjoittaa, ettei ole koskaan sen jälkeen kokenut ristiriitaa joka oli työskentelyn aiheena.
On vain niin että osa ihmisistä torjuu kyseisen keinon muistaa edellisiä elämiä. Tämä johtunee usein omasta maailmankatsomuksesta tai uskonnosta. Esim. Kristinusko kieltää jälleensynytmisen ja näin ollen vaikka näyttöä siitä on paljon niin se torjutaan koska uskonto ei opeta niin?? Jokainen "uskovainen" voi tietenkin pohtia sitä miksi kristinusko ei opeta jälleensyntymää vaikka se on ilmeisen tosiasia?
Ohessa eräs tapaus lukemattomien joukosta, jossa samalla myös henkilö parantuu edellisen elämänsä traumasta
*****
Luolaluostarin munkin viimeinen leposija
Edellä mainitsemani psykoterapeutti Stanislav Grof, yksi transpersoonallisen psykologian kehittäjistä, koki hänkin uransa alkupuolella aikaisemman elämän traumaattisen muiston, joka hänen onnistui vasta vuosikymmentä myöhemmin selvittää Yhdysvalloissa Joan Grantin ja Dennys Kelseyn ohjauksessa. Vuonna 1961, työskennellessään vielä Prahassa, Grof otti osaa Moskovaan, Leningradiin ja Kiovaan suuntautuneeseen ryhmämatkaan. Häntä kiinnosti tavattomasti päästä tutustumaan Kiovan lähellä sijaitsevaan Petšorskaja Lavra nimiseen luolaluostariin, jossa käynti ei kuitenkaan sisältynyt vierailuohjelmaan.
Uhmaten Inturistin oppaan kieltoa Grof, joka puhui venäjää sujuvasti, otti taksin ja tutustui luolaluostariin omin päin. Hän kulki vuoren sisään louhittujen kiemurtelevien katakombien käytävissä ja oli yllättynyt siitä, että tiesi edeltäpäin mitä kussakin paikassa oli odotettavissa.
Satojen vuosien aikana haudattujen munkkien muumioituneet ruumiit lepäsivät molemmilla puolilla kädet liitettyinä rukousasentoon. Äkkiä Grof näki muumion, jonka kädet olivat käyristyneet niin pahoin, että niitä ei ollut voitu asettaa tavanomaiseen rukousasentoon. Hänen olemuksensa syvyydestä nousi väkevä tunne, jonka veroista hän ei ollut milloinkaan ennen ollut kokenut.
Hänen palattuaan Prahaan muumion näkemisen herättämä elämys askarrutti häntä vielä pitkän aikaa, mutta vähitellen psykoterapeuttinen tutkimustyö painoi sen taustalle.
Vuosia myöhemmin Grof siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Marylandin psykiatrisessa tutkimuslaitoksessa Baltimoressa. Laitoksen johtaja kutsui psykiatri Dennys Kelseyn ja tämän vaimon Joan Grantin laitokseen neljän viikon ajaksi, ja myös henkilökunnalla oli mahdollisuus terapiatyöskentelyyn vieraiden ohjauksessa.
Stanislav Grof käytti tilaisuutta hyväkseen ja halusi työskennellä selvittääkseen ristiriidan, jonka hän koki viehtymystensä välillä, aistillisten virikkeittensä ja toisaalta halunsa omistautua täysin henkisille harjoituksille. Dennys Kelsey hypnotisoi Grofin ja kehotti tätä siirtymään siihen tilanteeseen, jossa tämä ristiriita on syntynyt. Grof koki silloin olevansa nuori poika, joka puistosta käsin näki edessään palatsimaisen rakennuksen, kotinsa. Sen parvekkeella istui hänen isoäitinsä, jota kohtaan poika tunsi lämpöä ja rakkautta.
Sitten ympäristö vaihtui. Poika seisoi pajassa ja seurasi vantteran sepän työskentelyä. Tämä takoi moukarillaan hehkuvaa rautaa. Äkkiä poika tunsi kasvoissaan polttavan tuskan. Raudasta oli lentänyt kuuma sirpale, joka turmeli hänen kasvonsa rujoiksi. Nuori mies tajusi pian, että hänen harras toiveensa löytää joskus oma rakas vaimo ja perustaa perhe ei koskaan toteutuisi.
Hän päätti omistautua munkin hengelliselle kutsumukselle ja päätti lopulta päivänsä Petšorskaja Lavran suurluostarissa. Sen katakombiin hänet haudattiin, mutta rujoja käsiä ei haudattaessa saatu väännetyksi rukousasentoon. Stanislav Grofin valtasi tuska, kiukku ja itsesääli. Hän nyyhkytti. Joan Grant alkoi hieroa hänen käsiään, jotka vähitellen pehmenivät rentouteen. Joan liitti ne rukousasentoon, johon munkin käsiä ei ollut saatu tätä haudattaessa.
Voimakas tunne, että oli kokenut syvän parantumisen, valtasi nuoren psykoterapeutin. Kirjassaan The Holotropic Mind hän kirjoittaa, ettei ole koskaan sen jälkeen kokenut ristiriitaa joka oli työskentelyn aiheena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkien, jotka muistavat edellisestä elämästä käydä läpi jotain parantavia menetelmiä, koska menneen ja nykyisen elämän koetut vaikeudet takaraivossa voivat olla perin ahdistavia,,,,ja edellisen elämän kokemukset niitä, joita ei edes voi kenenkään kanssa jakaa, koska ymmärrys läheisiltä ja muilta tahoilta usein täysi nolla.
hienoa sanana kuin kaikki muutkin hienot sanat?!
Vahvat ihmiset kestää kaiken yksinäänkin. Elämisessä. Jumalan kanssa.
Siis pieni 'erottelu' paikallaan! Tarkoitan tuota Jumalaa! Eli ei sitten kuitenkaan ihan yksinään!
Saksalaisen psykoterapeutti Thowart Dethlefsenin kirja "Kokemuksia jälleensyntymisestä."
Toinenkin kirja samalta kirjailijalta "Kohtalo on haaste".