Tarpeellinen joulupuhe

Teemme viisaasti, jos joulunaikana ja koko vuodenvaihteen aikana jätämme muut tutkistelut -
keskittyen tutkimaan sitä Jumalan salaisuutta,
että Jumala NÖYRTYI pelastamaan ihmiset itselleen.

On mielenkiintoista verrata Saulin ja Daavilin
välistä tapausta En-Gedissä (1.Sam 24. luku) - verrata sitä ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen (Fil 2. luku).

Saul sotilaineen etsiskeli Daavidia ja Saul
poikkesi tarpeelleenn - juuri siihen luolaan,
jossa Daavid miehineen lymyili. Daavid olisi ollut mennyttä, jos Saul opisi havainnut hänet. Toisaalta Saul olisi ollut mennyttä, jos Daavid niin olisi tahtonut.

Daavid tahtoi todistaa olevansa armollinen ja leikkasi Saulin viitasta huomaamatta palasen itselleen.
Sitten kun Saul oli jo ulkona jaetäänpänä, Daavid huuteli Saulille ja näytti viitapalaa. Toki Saul
sitten näki, että viitasta todella puuttui pala.

Herrastamme Jeesuksesta sanotaan, että hän "antaa
lujaat ja vakaat Daavidin armot". Todellakin Daavidin armot - Jumala syntyi ihmisten armoille
ja todisti, ettei aio ihmistä tuhota, vaan säästää.

Meillä on tarpeita, mutta älkäämme Saulin tavoin
kääntäkö takamustamme, selkäpuolta, Daavidin juurivesalle, Kristukselle! Osoittakaamme laupeutta osoittamalla, että armo kelpaa meille.
Niinkuin Daavid ei katsonut saaliikseen tappaa
Saulia, vaikka hänellä jälleen oli siihen hyvä
tilaisuus. Itse asiassa Daavidin miehet ihan
Jumalan nimissä yllyttivät Daavidia surmaamaan
tuo hirmuinen vihamies.

1. Sam 24:17-20

17 (24:18) Ja hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.
18 (24:19) Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi.

19 (24:20) Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle.
20 (24:21) Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi.


Fil 2:1-11

1 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Room. 8:32
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Joulurauhaa!