Uskaltaako kukaan kristityksi itseään kutsuva
tunnustaa,että Kadotuksen/Helvetin pelko on
enää ainoa syy pysyä tai pitää kiinni kristil-
lisestä maailmankatsomusesta?
Toisin sanoen,jos oppi iankaikkisesta kadotuk-
sesta(kärsimyksen paikka) poistettaisiin,niin
mitä tekisit suhteessa maailmankatsomukseesi?
Ps.Kirkkohistorian valossa ko.oppi on kiistan-
alainen toisaalta UT:a lukiessa asia on kuiten-
kin esillä.
tunnustaa,että Kadotuksen/Helvetin pelko on
enää ainoa syy pysyä tai pitää kiinni kristil-
lisestä maailmankatsomusesta?
Toisin sanoen,jos oppi iankaikkisesta kadotuk-
sesta(kärsimyksen paikka) poistettaisiin,niin
mitä tekisit suhteessa maailmankatsomukseesi?
Ps.Kirkkohistorian valossa ko.oppi on kiistan-
alainen toisaalta UT:a lukiessa asia on kuiten-
kin esillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oppi iankaikkisesta kadotuk-
sesta(kärsimyksen paikka) ei ole aivan sama kaikissa kristillisissä suunnissa. Esim Room. kat kirrko puhuu puhdistavasta kiirastulesta , joka ei ole lopullinen, ja jonka jälkeen ikäänkuin puhdistaudutaan...Kyseessä on itseasiassa alitajuntamme kohtaamisesta.. Meidän tulee oppia tuntemaan itsemme kokonaisvaltaisesti ennenkö voimme ymmärtää mitä on jumalallinen kaikkeus , kirkkaus... Se voidaan tehdä myös ennen kuolemaa, jolloin kiirastulta ei tarvita...vanha sananlasku sanoo''' kuole ennenkö kuolet niin et kuole sitten kun kuolet''.. Se jonka mieli on puhdas pohjasopukoita myöden, se ei maista kuolemaa ...Kehoitan katsomaan mitä idän uskonnot palstalla sanotaan sisäisestä puhdistumisesta ..
Kirkon litanioihin kuuluu sanonta "iankaikkisesta
iankaikkiseen".Niin että onkohan iankaikkisuus
ikuista?
sanotaan että kun iankaikkisuuden mysteeri selviää, silloin tajutaan että aikaa ei ole olemasskaan... se on harhakäsitys aivan kuten jo einstein huomasi. siksi kaikki aikaan perustuva , kuten vanheneminen on valmistauduttava jättämään, samaten käsite iankaikkinen, joka ei lopu koskaan
Vaikka mitään helvettiä ei olisikaan, uskoisin silti Jumalaan ja Jeesukseen ja niin pois päin. On kivempaa olla uskossa, kuin ilman. Vaikka en pääsisi taivaaseenkaan, uskoisin silti mieluummin Jumalaan kuin olisin uskomatta. Kaikkein kivointa olisi jos kaikki ihmiset jotenkin päätyisivät taivaaseen, ja siellä olisi jokaisella hyvä olla.
Katoavaisuus ei peri katoamattomuutta.
*Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.* 1Kor.15:19
Miten niin surkuteltavammat?Eikö sekin ole
jo hienoa,että edes tässä elämässä menee hy-
vin ja on onnellinen?
Ja tämän elämän siunaus&rikkaus on vain varjoa tulevasta. Tämä on se toivo, mistä puhumme. Ja se nousee uskosta Jeesukseen, joka on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Ja Hän on kertonut menevänsä valmistamaan sijaa Häneen uskoville.
Eivät opetuslapsetkaan uskoneet Jeesusta... epäröivät sanoa Jeesusta Mestariksi&Herraksi, kunnes Jeesus itse ilmoitti/vaikutti uskon heissä: "Minä se olen."
Uskovana eläminen heijastuu totuuden etsimisenä arjessa, missä päteminen ja voitontavoittelu tuo sortoa, epäluuloa ja ahdistusta vähintään epäsuorasti toistemme elämään.
Minun täytyy tunnustaa etten ole kristitty ja uskova siksi että pelkäisin,vaan siksi että Rakastan!
Jeesus antaa seuraajilleen hyvän elämän, sellaisen joka on elämisen arvoinen.En toki tarkoita etteikö elämässä vaikeuksiakin olisi, mutta kuitenkin enemmän on niitä hyviä ja onnellisia päiviä. En lähtisi jossittelemaan kadotus asiassa, koska se on olemassa kuten taivaskin on. Eikä se asia miksikään muutu, ollaan me sitten mitä mieltä tahansa.Joka tapauksessa, Jeesus tekee jokaiselle hyvää jo tämän maanpäällisen elämän aikana.