Ensimmäisen maailmansodan aikaan jouluna 1914 saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset rivimiehet nousivat suunnittelematta ampumahaudoistaan, toivottivat hyvät joulut toisilleen, antoivat lahjoja, pelasivat jalkapalloakin.
Kaikki alkoi siitä, kun saksalaiset alkoivat laulaa joululauluja, pian laulu kaikui myös brittien juoksuhaudoista, jotkut rohkeimmat nousivat ylös juoksuhaudasta eikä heitä ammuttu.
Jokaisen kunnon asevelvollisuusfanaatikon ja isänmaallisen militantin sydäntä tällainen tietysi kylmää. Eihän tuolla lailla voi sotaa käydä! Mihin unohtui viholliskuva ja naapurijuoksuhaudan miesten epäinhimillistäminen?
Seuraavana jouluna upseerit määräsivätkin heti aamusta alkaen rankat tykistökeskitykset estääkseen jo etukäteen mielettömät ja sairaat rauhanomaiset veljeilyt.
Mitä siitäkin tulisi, jos tällainen menettely olisi levinnyt joulusta muihinkin päiviin? Pian ei olisi sotaveteraanejakaan ollenkaan. Hirvittävää.
Kaikki alkoi siitä, kun saksalaiset alkoivat laulaa joululauluja, pian laulu kaikui myös brittien juoksuhaudoista, jotkut rohkeimmat nousivat ylös juoksuhaudasta eikä heitä ammuttu.
Jokaisen kunnon asevelvollisuusfanaatikon ja isänmaallisen militantin sydäntä tällainen tietysi kylmää. Eihän tuolla lailla voi sotaa käydä! Mihin unohtui viholliskuva ja naapurijuoksuhaudan miesten epäinhimillistäminen?
Seuraavana jouluna upseerit määräsivätkin heti aamusta alkaen rankat tykistökeskitykset estääkseen jo etukäteen mielettömät ja sairaat rauhanomaiset veljeilyt.
Mitä siitäkin tulisi, jos tällainen menettely olisi levinnyt joulusta muihinkin päiviin? Pian ei olisi sotaveteraanejakaan ollenkaan. Hirvittävää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..mutta mihin pyrit? Joulun 1914 mentyä ohi teurastus jatkui. Viime kädessä liipasinta painaa tavallinen sotilas, ihan omatoimisesti. Lisäksi tuo juttu on paisunut isommaksi kuin mitä se on oikeasti ollutkaan. Kaunis tarina muuten.
tarkoitan ensimmäistä kirjoittajaa. Jälkimmäisen kirjottaja oli kenraalien ja sotaherrojen kannattaja. Nehän ne sodat lietsovat ja panevat syyttömät ampumaan toisiaan. Vuoden 1914 jouluaaton tapahtuma on oiva esimerkki tästä. Millainen maailma tosiaankin olisi, jos sama toistuisi muinakin vuoden päivinä. Tottelevaisuus ja auktoriteetteihin uskominen pitäisi lopettaa. Johtajia ei pidä seurata. Venäläinen Leo Tolstoi on hyvin kirjoittanut näistä asioista.
"Viime kädessä liipasinta painaa tavallinen sotilas, ihan omatoimisesti."
Viittaatko tällä lauseisiin tyyppiä "aseet eivät tapa, ihmiset tappavat"?
Liipaisinta kyllä painaa sotilas. Mutta pelkästä liipaisimen painamisesta ei kukaan ole KOSKAAN kuollut. Jos huomannet, sotilas kyllä painaa liipaisinta, mutta murhan hänen kanssaan suorittavat mm aseen kehittelijä, kyseisen aseen valmistaja, koko armeija kuljettajista muonittajiin, sotilaasta konetta yrittäneet aivopesijät, koko homman käskyillään ja uhkauksillaan aloittaneet johtajat....
Myönnätkö kaiken tämän, eli siis sen, että sodassa yhdestäkään murhasta ei kukaan ole koskaan ollut täysin yksin vastuussa? Nykyaikaisemmassa sodassa tämä korostuu vielä enemmän, kun taas joskus muinoin apinoiden yksilötappeluissa syyllinen voitiin helposti jopa yksilöidä.
Sota on laaja käsite ja yksittäisiä syyllisiä tuohon onettomuuteen on turha hakea. Kuitenkin on syytä pohtia sitä, miten ihminen muuttuu usein elukaksi noissa olosuhteussa eikä tapa vaan siksi että on pakko, vaan tappamisen ilosta.
Rivimiehet usein koetaan pelkiksi rauhaa rakastaviksi työkaluiksi, jotka ovat joutuneet pakon sanelemana rintamalle. Kuitenkin rivimiehissä löytyy yllättävän paljon murhanimoa, sotavankien teloituksia ja muuta, sotarikoksiksi sopivaa toimintaa. Hellitty käsitys siitä, että rivimies on passiivinen kärsijä voidaan haudata romukoppaan. Uusimmat tutkimukset puhuvat sen puolesta että hän on aktiivinen toimija ja siten omalla, merkittävällä osallaan vastuussa sodan jatkumisesta.
Vuoden -14 joulu oli siis mukava esimerkki, mutta ne samat sotilaat alkoivat napsia kivääreillään toisiaan parin päivän jälkeen. Miksi? Jos on mahdollista keskeyttää sotatoimetn eikö ole mahdollista pidättäytyä varomattoman vihollisen tarkka-ammunnasta, ts. saalistamisesta? Oliko joulurauha vain itsekkyyttä?
Asiat eivät ole mustavalkoisia, joko-tai käsityksiä. Näissä asioissa on paljon sellaista, joka ei miellytä edelleenkään ihmisiä ja tue heidän kuvitelmiaan pohjimmiltaan rauhaa rakastavista, alistetuista sotamiehistä.
Toivottavasti tuosta joulusta kuitenkin nautittiin. Varsinkin kub 27.päivä puolet joukoista oksenti keuhkonsa pihalle taistelukaasujen ansiosta.
Sodan lietsovat ja aloittavat valtiomiehet ja sotaherrat. Rivimies tottelee. Itse sota sitten raaistaa ja siitä selviytyäkseen on yksityisen sotilaan käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja. Joko vihollinen tappaa tai jos et tottele käskyjä, omat ampuvat. Näin se menee, kun itse sota on päässyt alkamaan. Näin on asian laita varsinkin imperialistisissa sodissa, missä jollain valtiolla on laajentumispyrkimyksiä. Sisällissodissa asia on toinen. Niissä ihmiset ovat eläneet kosketuksissa toisiinsa koko ajan ja joku vallassa ollut on riistänyt toista osapuolta jatkuvasti, joka sitten on johtanut kansannousuun herruuttajia vastaan. Näin tapahtui mm. siirtomaissa, missä siirtomaaisäntä oli nostanut pienen ryhmän saman maan kansalaisia hallitsemaan suurta enemmistöä. Siirtomaaisännän ja sotilaiden lähdettyä koettu sorto purkautui väkivaltana.
...vaan pyrin asialliseen ja tasapuoliseen lähestymiskantaan suhteessa sotaan ja sen syihin/seurauksiin, mentaliteettiin ym.
Kritisoin lähinnä sitä, että vastuu sodasta laitetaan pelkästään johtajien syyksi (toki faktat puoltavat tätä, en kiistä), mutta rivisotilaan toimet voidaan antaa kollektiivisesti anteeksi vetoamalla johtajien pahuuteen. Asia on monimutkainen ja oikeastaan varsin turhakin pohdittava - sota on yhteinen onnettomuus jossa toiset ovat aktiivisempia ja toiset passiivisempia mukaanlukien kaikki "kerrokset". Varmaa on vain kärsimys, johon peilaten on erikoista että sotaa ei saatane koskaan maailmasta kitkettyä.
Jos kantaani kysyt, totean sen olevan rauhaa rakastava ja tappamista vieroksuva. Siihen kuuluu myös asioiden tasapuolinen tutkiminen, ilman turhaa demonisointia ja/tai pyhimykseksi käsittämistä.
Ja lopuksi totean, että kyllä joulu on tylsä juhla - ei mitään tekemistä.