Siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa! Kinkku saapuu huomenissa!
Saarovitsille
Kilvoittelijatar
11518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
haluan minäkin tervehtiä sinua, kuten myös parahinta järjestelijääni, unohtamatta rehtorin sihteeriäkään.
Mitä taas kinkkuusi tulee, luulen kyllä lämpimän ja kostean syksyn vieneen siitä parahimman terävyytensä samolillessasi mönkijöinesi hämäläisten härkäteillä, ajatellen ihmisravinnoksi sopivuutta. Sen sijaan ne kaksi karhuani tulevat olemaan kerrassaan otettuja kinkkusi saatuaan, ne kun tunnetusti eivät syö lihaa, joka ei haise.
Hyvää juhlaa.
Teidän Saarovitsi
mutta ei hätiä mitiä! Koskapa pylvääsi päästä kuuluu mehevä kuorsaus, en häiritse enempiä vaan jätän tämän tuoreemman (eilen paistetun) tuohon köyteen sen verran ylös, etteivät karhusi ylety, eivät myöskään kiipeämällä saa sitä suihinsa. Eivät edes jaksaisi, sillä syötin sen matkaeväänä olleen kinkun loput heille, päälle vielä jälkiruoaksi omenia. Niitä löytyy sinullekin pussillinen kinkun kyljestä.
Lähden tästä jatkamaan matkaani vielä idemmäksi mutta paluumatkalla saatan taas poiketa katsomaan oletko hereillä!
Siunattua Joulun aikaa ja hyviä kilvoittelusäitä ensi vuodellekin, jos matkani taas viivästyy...
Jos jotain tuliaista tarvitset, pistä taas tänne viestiä, tuon tullessani kunhan kerkiän!
Eikö ollut niin, että saarovitsi palautti karhunsa takaisin Moskovan suureen sirkukseen jo viime keväänä. Paikalliset karhut taas nukkuvat jo talviunta pesissään, välillä vain kylkeä kääntävät ja haukottelevat ikävissään talven säätä. Useimmat heistäkin ovat etsineet pesän talviunta varten Venäjän rajan itäpuolelta.
Mutta saattaahan saarovitsillä olla muita petoja vielä kilvoittelukumppaneinaan, jokunen susikin siellä nähtävästi kilvoittelee kinkunviipaleista.
tarkalleen missä karhuni majailevat. Kertaus olkoon tässäkin opintojen äiti. Toisen karhuistani toki palautin takaisin Moskovan sirkukseen. Toinen, (se joka oli kauan mieronteillä), palasi syksyllä kotitolpalleen, jonka karhun sitten päätin jättää itselleni eläkepäivieni lemmikiksi.
Vakuudeksi siitä, etten puhu tapaninpäivän palturia, liitän otteen tolppapäiväkirjastani loppukesältä.
>>Kovin on hiljaista täällä
Kirjoittanut: saarovitsi 11.8.2007 klo 20.49
"No nyt sitten kilvoittelupaikka Karjalan sydämmessä on tuhottu. Pylvään tosiaankin kaadoin, karhun palautin takaisin Moskovaan. Toinen karhuista myös löytyi, sen jätin itselleni kaveriksi eläkepäiviä varten."
navigaattori kun olet paikallistanut uuden tolppani sijainnin. Kuten lokakuun lopulla kerroin, suutuspäis., anteeksi pitkän harkinnan tuloksena luovuin tolppakilvoittelusta siellä edellisessä paikassani. Toisen karhun palautin Moskovaan, toisen karhun, sen joka oli kadoksissa jätin itselleni.
Hyppäsimme karhuni kanssa Lähevaaran rautatieasemalla junaan ja suuntasimme matkamme Joensuun - Kajaanin - Rovaniemen kautta Norjaan tyttösi perään, ajatellen näin, josko tyttäresi olisi jo ennättänyt avioitua rikkaan öljypohatan kanssa ja yhdessä he sponsoroisivat uutta kilvoittelumuotoani (iglukilvoittelua). Ei löytynyt tyttösi Norjasta, jäljet johtivat Ruotsin puolelle, aivan pohjoiseen. Naimisissa tuntui olevan vieläpä ökyrikkaan Steffaninsa kanssa. Kaikki meni siihen asti suunnitelmien mukaan kun Steffan pyysi minua kerallaan saunomaan. Ihmettelin suuresti ruotsalaisten vieraanvaraisuutta kun Steffan pesi jopa selkänikin. Sitten koin ahaa elämyksen..........
Seuraavana päivänä olimme jo matkalla koti Suomea minä ja karhu.
Niin, että täällä sitä taas ollaan karjalan korvessa, joskin eripaikassa kuin viimeksi. Kiitos vain siitä kinkusta, hyvää oli. Tyytyväinen oli myös Vasseli (siis karhu) omasta mädätetystä kinkustaan.
Menetkös sinä Petroskoihin viettämään vanhanajanlaskun mukaista joulua kun idemmäksi tästä vielä lähdet? Kysyn vain siksi kun tästä tolpaltani näkyy EU:n itäisin piste.
Jk. Jos naapurissa asti meinaat poiketa, voit toki tuoda jotain lämmikettä tuliaisiksi.
ja kun aina välillä pilkottaa tähtitaivas, on melko helppoa suunnistaa! Arvaapa kuka kertoili suunnan ja vauhdin! No tytärpä tietenkin, pahoitteli samalla, että osuit väärän saunottajan kanssa lauteille, oli näet tarkoitus hänen pestä selkäsi. Samalla olisi tolppa- tahi iglukilvoittelu-sponsorointi onnistunut helponlaisesti, sitä paitsi Steffan olisi kyllä ymmärtänyt kohteliaan nej:n, jos olisit sitä tarjoillut, rahoittipa uudet kulkupelitkin, on tosi komea kiituri nyt alla! En raatsinut herättää, kuorsaus oli niin tukevaa, että ajattelin sinun matkan rasituksia vielä uinailevan. Poikkea Petroskoissa viemässä vähän pakkasukon tavaroita muutamalle ystävälle, lämmikkeet tuon tullessani, noin uuden vuoden aikoihin. Itäpisteen kautta ajattelin pyyhältää, on vähän suhteita rajalla... Onko lämmikkeen merkillä väliä? Entäpä muu eväs, mitä saisi olla tuliaista?
lasta eikä lammasta! Petroskoissakaan ei ole lunta!
Pakkasukko on vaarassa menettää nimensä.
jälkijuhlan aika. Kristuksen syntymä koettiin taas kertaalleen. Loppiaisen kautta sitten ihanaan pääsiäisaikaan paastoineen ja ylösnousemusjuhlineen.
Vielä palaan siinne Ruotsissa oleskeluuni, jäi nimittäin kertomatta se, että olin itse osasyyllinen siihen mainitsemaani selänpesuun. Ennen saunomista kun juttelimme siinä takan ääressä Staffan, tyttäresi ja minä, heitin puoliksi leikillään ajatuksen, että lähteekös kukaan selänpesuun samalla ilkikurisesti tytärtäsi silmiin katsellen, olin jopa huomaavinani pienen leikkisän vastahymynkin hänen silmistään. Kaiken pilasi kuitenkin Staffan, joka alkoi ylistää selänpesutaitojaan.
Menimme Staffanin kanssa saunaan, tytär jäi laittamaan iltapalaa:(
Iltapala sisälsi Absolut-vodkaa ja mädätettyjä silakoita, jos et ole ennen kuullut niin ruotsalaiset ovat erikoistuneet muuhunkin kuin selänpesuun, syövät silakkansakin pilaantuneina. No tokihan minä yritin olla vieraskorea ja mieliksensä söinkin, heti perään otin tosin kulauksen raakaa vodkaa, muutoin olis ylös tullut silakat. Karhuni ei maistanut ollenkaan, nyrpisti vain kuonoaan, vaikka tunnetusti ei syökään muuta kuin pilaantunutta ruokaa.
Vai osti ihan kunnon kiiturin sinulle Staffan. Ajelehan varovasti, sillä tie joka johtaa Hattuvaarasta Petroskoihin on tosi kehnossa kunnossa. Lunta nyt ei ole nimeksikään, joten hieman helpottaa. Jos lumimyräkkä yllättää Petroskoissa ollessasi, niin siirrä tulopäiväsi lauantai-iltapäiväksi. Miksikö? Talviaikaan venäjän karjalassa aura-auto ajaa lauantaiaamuisin, olipa satanut tai ei.
Mitä tuliaisiin tulee, niin eipä siinä maassa ole paljo mitä tuoda. Niitä maatuskamummoja, joita on sisäkkäin tusinan verran, en tarvitse. Yhden ruisvuokaleivän voit tuoda. Lopun takakonttisi sisällön täyttäköön ne lämmikkeet, toivomus olisi vielä, ettet suotta vettä kuskaisi. Siellä Hattuvaaran rajanylityspaikalla sijaitsevassa tax free-myymälässä on 80 volttista myynnissä. Ostokset tee ehdottomasti siellä, älä missään nimessä trokareilta osta, minut vielä myrkyttävät.
Niin jos et tiennyt aiemmin, Hattuvaaraanhan avattiin rajanylityspaikka huhtikuun ensimmäisenä päivänä.
Jk. Jos joudut vaikeuksiin matkallasi venäjän karjalan korpisaloilla huligaanien toimesta, niin mainitse sana -saarovitsi-, jopa alkavat silmiään ristimään.
ja uskon, että ehätti ennen tytärtä kaapata tilanteen itselleen. Leikkisä on tytär, olisi varmaan mieluusti turistin selän pessyt, etenkin kun oli etiäinen kertonut tulostasi.
Kiitos lumityövihjeestä! Olisin jo perjantaina ollut tulossa takaisin mutta koskapa lumimyräkkää on kaiketi luvassa, siirrän kiiturin käynnistämisen lauantai-iltapäivään, kyllä sieltä melko nopsasti sitten tullaan ja rajanylityspaikka on tiedossa, tuttuja ovat vartijat, vien heillekin tuliaislämmikkeen. Eivät uskalla myrkyttää minun listallani olevia, tietävät saavansa ankaran rangaistuksen, ei ole Siperia vieläkään mikään unelmakohde... Ei ole huligaaneja minun reitilläni, turvallinen on tieni, enkä edes hurjastele. Sittenpä voimme hyvissä ajoin valmistautua vuoden vaihtumiseen, loppiaisen odotteluun ja ties minkä muun juhlan viettoon, kiirettähän ei ole ja evästä riittää! Myös lämmikettä. Jokusen halon pakkaan pakaasiin, nuotiotuli on mukava illan pimeällä, enkä halua ikimetsää raiskata.
Jos mieleesi tulee muista halajamisen kohteita, pistä viestiä tänne niin katsotaan mitä löytyy!
eno? Onko hän taas vanhasta muistista rajantakana naisreissuilla?
Sinnehän se taas lähti ukko-ressukka, lyöttäytyi Kilvoittelijattaren matkaseuraksi mukamas pakkasukkoa morjestamaan Petroskoihin. Kyllä minä enoni, sen vanhan kujeniekan, naistennaurattajan tunnen, ukolla ikää jo 86 v, ja eikun naisiin. Outo ukko se on, saa laadukkaampia naisia matkaansa kuin puolta nuoremmat lajitoverinsa, josta syystä hänelle kyllä osataan olla kateellisiakin, joka käyttäytymisessä heijastuu pahansuopaisuutena, panetteluna ja väärän todistuksen lausumisena. Itse eno on intoa täynnä, tosin saatille päästyään ei enää muista miksi saatille lähti.