Rakkain Joululaulusi?

Jouluyö,juhlayö.

Sen laulun syntyyn liittyy eräs ihmeellinen tapaus,jonka voisin joku kerta kirjoittaa.

Jouluyö,juhlayö on suosikkini ja sen lisäksi pidän kovasti myös Pekka Simojoen Tulkoon joulu -laulusta.

Joulukuussa 1881 muutamia hiiriä pääsi erääseen kirkkoon Oberndorfissa Itävallassa.Nämä pienet olivat ilmeisesti nälkäisiä ja alkoivat jyrsi' kirkon urkujen nahkaisia palkeita. Niiden yöllinen syöminki johti erään kaikkein pidetyimmän joululaulun suyntyyn.

Aamu joak valkeni hiirten pahanteon jälkeen sattui olemaan jouluaatto. Se oli luminen aamu,joka sopi hyvin juhla-ajan ylevyyteen.Kirkkoherra ja urkuri saapuivat jo varhan valmistamaan aattoillan jumalanpalveluksiin.. Voit kuvitella heidän kauhistuksensa heidän havaitessaan hiirien nakertaneen urkujen palkeet niin pahoin,ettei niillä voisi soittaa! Ei musiikkia jouluaattona? Ei musiikkia joulupäivänä? Todella musiikin välityksellävoi ehkä kaikkein riemullisimmin viettää Jeesus-lapsen syntymän muistojuhlaa.

"Mitä on tehtävissä?",kysyi kirkon urkuri Franz Gruber."Näitä urkuja ei ehditä korjata ajoissa mihinkään jouluajan tilaisuuksista. Meillä tulee olemaan joulu ilman musiikkia."

"Minä rukoilen apua",vastasi Joseph Mohr. "Jumala tulee antamaan vastauksen.Älä menetä uskoasi,ystäväni.Älä menetä uskoasi."

Kirkkoherra Mohr rukoili.Hän rukoili Jumalalta johdatusta ja ajatus tuli hänen mieleensä.Jos heillä olisi kuulijoille uusi joululaulu joka täyttäisi mielet ilolla Betlehemin lapsen johdosta, he eivät ehkä kaipaisi urkuja niin paljon:

Aikaa ei ollut todella hukattavavissa! Hän istuutui kirjoittamaan tämän joululaulun sanoja.Sanat tulvivat hänen mieleensä.Lyhyessä ajassa hänellä oli runo valmiina.

Mutta siinä oli laulun toinen puoli.Mohr vei heti sanoituksen urkurille. Urkuri luki sanat,ja sävel alkoi sykähdellä hänen mielessään.Hän huomasi kirjoittavansa nuotteja muisiin nopeammin kuin oli koskaan elämänsä aikana säveltänyt.

"Miltähän tämä kuulostaisi?", Franz Gruber kysyi kirkkoherralta. "Pian tulemme kuulemaan",Mohr vastasi. Olen ajatellut soitinta,jota voitaisiin käyttää säestykseen."

Mohr otti esille kielisoittimen,joka hänellä oli ollut poikavuosista saakka. Samantapainen,kuin meidän kitaramme,vaikkakin pienepi ja yksinkertaisempi.

Näppäilynsä säestyksell' kirkkoherra lauloi syntyneen uuden joululaulun. "Voin melkein nähdä tähden ja Jeesus-lapsen tallissa", urkuri sanoi. "Tämä laulu tekee tuon kaukaisen yön niin todelliseksi."

Jouluaattoiltana Oberndorfin kylän asukkaat saapuivat viettämään Jeesuksen syntymäjuhlaa pieneen kirkkoonsa. Tuo suurenmoinen "Jouluyö,juhlayö" liikutti heidät kyyneliin. Kaikenikäiset harmaapäisistä isovanhemmista iloisiin lapsiin, yhtyivät laulamaan tuota uutta joululaulua. He eivät varmaankaan osanneet arvata, että sen jälkeen tätä laulua tultaisiin laulamaan kaikkialla kristikunmnassa.

Tämä kirjoitus oli v.1981 Nykyaika-lehdessä.