Kolme kysymystä sielullisille

en havaitse ristiriitaa.
Sieluni kaipaa välillä järjen johdannaista tuunausta.

1. onko sinulla oppiarvoa näissä kysymyxissä, kuten filosofian tai lääketieteen? tai aivo-tieteen?

2. onko älykkyysosamääräsi 190 kuten descartesilla joka tiesi sielun olemassaolon?

3. toistatko sitä, minkä olet kuullut, vai muodostatko omat ajatuksesi tutkimalla maailmaa johdonmukaisesti?

---

ja vastataxeni kysymyxiisi :

1. en usko että alkeelliset teoriat aivotoiminnasta selittävät tunteita. Näiden teorioiden luojat eivät itsekään usko niihin varmana tietona, vaan kutsuvat nitä parhaaxi saatavilla olevaxi luonnontieteellisexi selityxexi tajuisuudelle. Uskon sielun olemassaoloon

2. en käytä mielialalääkkeitä

3. jos käyttäisinkin, se tuskin vaikuttaisi mielipiteisiini. Toisin kuin kiihko-ateisti-uskovaiset väittävät, usko tuonpuoleiseen ei ole kiinni tunne-elämästä ja mielialoista, vaan kyseessä on tiedollinen vakaumus; ei mieliala.

---

Olen sitä mieltä, että ateismi, sellainen agressiivinen ateismi jota toitotetaan hyökkäävästi mielipidepalstoilla, johtuu kapinahalusta. Ehkä isäsi oli uskovainen, ja ehkä lapsuudenkodissasi oltiin uskovaisia, en tiedä. Ehkä haluat vain vaistomaisesti kapinoida kaikkea uskovaisuutta vastaan koska koet sen vanhemman sukupolven asiana ja liika testosteronipitoisuus aivoissasi ajaa sinut vastustamaan kaikkea, mitä LUULET auktoriteeteixi. Joka tapauxessa ateistien käytöxelle on mielestäni vankat biologiset ja psykologiset perusteet: liikaa testosteronia, alhainen älykkyysosamäärä, taipumus tiedeuskoon, turvallisuudentunteen hakeminen tieteestä, pieni peenis, nuoruuden kapinahalu, auktoriteettiongelma, temperamenttiongelma, kuolemanpelko... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Hanki itse vaan niitä mielialalääkkeitä, raivopää :D Minä en niitä tarvitse :D

xD