Runoilija Yrjö Jylhä oli talvisodassa komppanianpäällikkönä kovissa taisteluissa Taipaleenjoella. Hänen runoistaan ovat monet todellisia klassikoita.
Ne eivät ole viharunoja, merkillinen piirre.
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies, oli siellä missä me muutkin; jäi hältä vaimo ja kotilies, jo vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen ja harvoin kirjeitä saikin, mut jouluaaton kun ehtooseen tuli säästi joukkomme harvenneen, niin kuulla saimme me kaikin:
On poika syntynyt Joosepille, ja Marjatalle, ja Marjatalle! Se syntyi mustimman orren alle, on tuskin peitettä sille.
Me kaikki hengessä polvistuimme lapsen vierelle kumarruimme ja siunauksemme luimme.
Ja monta paimenta parrakasta lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta petojen saaliiksi joutumasta - maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita, ja me kaikki käännyimme sitä kohti, ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita.
Ne eivät ole viharunoja, merkillinen piirre.
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies, oli siellä missä me muutkin; jäi hältä vaimo ja kotilies, jo vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen ja harvoin kirjeitä saikin, mut jouluaaton kun ehtooseen tuli säästi joukkomme harvenneen, niin kuulla saimme me kaikin:
On poika syntynyt Joosepille, ja Marjatalle, ja Marjatalle! Se syntyi mustimman orren alle, on tuskin peitettä sille.
Me kaikki hengessä polvistuimme lapsen vierelle kumarruimme ja siunauksemme luimme.
Ja monta paimenta parrakasta lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta petojen saaliiksi joutumasta - maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita, ja me kaikki käännyimme sitä kohti, ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisella puolen kirjoitti Jevgeni Dolmatovski vuodelle 1940 päivätyn runon.
Taipaleenjoki
Olen nähnyt ma jokia paljon,
ja kaikkia muista ma en.
Mutta yksi on - Taipaleenjoki
vain purosen levyinen.
On vaikeemp´ yli sen mennä
kuin ylittää elämä …
… Mutta miehet verkallensa
yhä eteenpäin vaeltaa,
eivät muista he Volgaansa,
enkä minä nyt muista Moskovaa;
yksi ainoa ajatus meitä
- ”Elän vielä ” - kannustaa.
On idässä jokia paljon,
mutta raskaimmin aaltoaa
vuo ikuisen Taipaleenjoen
joka purosta muistuttaa.
Sotaveteraani vaarini osasi ulkoa monia Jylhän runoja. Kaivo, Pyhä yö, Hyvästi Kirvesmäki jne..
Itki aina välillä kun muisti asetovereitaan.
Yrjö Jylhä:
Hyvästi, Kirvesmäki
Sana Rauha, ja kuolleet rauhan sai -- niin hiljaista, yksinäistä. Joko päättyi pitkäperjantai, jo ristinpuut on riisuttu kai, tämä onko jo pääsiäistä ?
Parin virstan päässä tuolla vain näen edessä Koukunniemen, tulikasteeni missä kerran sain kera miesten, siell' yhä nukkuvain: ja se puuksi kasvoi, se siemen.
Näen oikealla Suvannon jään, aron poikien kattamat aavat; ja kun itään katson, Terenttilään, kuin painajaisunessa haudat nään, taas vihlovat vanhat haavat.
Mihin ikinä silmäni täällä luon, nimet kaikki tihkuvat verta: näen Mustanojan ja Surmansuon ja takana lumisen virranvuon ja kaistan Laatokan merta. Lumiliejusta viittoo pirstattu puu teräskypärä särkynyt jostain sua hyvästelee kuin kalloluu, ja tuoll' yli mullan ojentuu käsi katkennut nyrkkinsä nostain.
Käsi rohkea, sille tilini teen, puu murtunut tuskani näki. Hyvästi, tienoot Taipaleen, tuhot kärsineen ja ne kestäneen --- hyvästi, Kirvesmäki