Koko ajan, pelkona mielessä, kalvava ajatus siitä, että joku aamu herään todellisuuteen , jota en ole valmis kestämään.
Nyt se on tapahtunut. Istun, tuijotan ruutua, jossa en sinua enää näe.
Jos näen, olet minulle enää varovainen viite yhteisiin muistoihin, joita on paljon.
Kaksi sydäntä yhdessä. Melkein vuosi aikaa.
Tietoisuuden taso, jonka saavutimme tunteissamme
toisiamme kohtaan, oli suuri.
Niin suuri, että se ei enää mahtunut sille varattuun tilaan.
Olit minulle kaikki kaikessa. Ystävät, joista puhuimme, ovat tärkeitä.
Sinä, rakkaani olit minulle kaiken sen lisäksi mitä nainen voi miehelle olla, olit ystävä.
Jonka puoleen kääntyä.
Ruutu on tyhjä sanoistasi, tunteistasi. Puhelimessa en kuule enää ääntäsi joka sai minussa aina jotain ihmeellistä aikaan.
En näe enää kasvojasi, silmiäsi, jotka tavatessamme olivat aina ensimmäisenä vastassani.
Nyt näen vain muistot. Ne ovat kauniit. Ne olkoon myös pyhästi yhteiset. Meidän.
On niin Iso Ikävä.
Että miehellä voi olla näin paha olla.
"Jossain loistaa vielä valo. Valo jonka luulimme jo kadottaneemme" (Arto Meller)
Toivon että tulet onnelliseksi elämässäsi.
Annoit minulle paljon.
Toivottavasti et kaikkea.
-020703-
Nyt se on tapahtunut. Istun, tuijotan ruutua, jossa en sinua enää näe.
Jos näen, olet minulle enää varovainen viite yhteisiin muistoihin, joita on paljon.
Kaksi sydäntä yhdessä. Melkein vuosi aikaa.
Tietoisuuden taso, jonka saavutimme tunteissamme
toisiamme kohtaan, oli suuri.
Niin suuri, että se ei enää mahtunut sille varattuun tilaan.
Olit minulle kaikki kaikessa. Ystävät, joista puhuimme, ovat tärkeitä.
Sinä, rakkaani olit minulle kaiken sen lisäksi mitä nainen voi miehelle olla, olit ystävä.
Jonka puoleen kääntyä.
Ruutu on tyhjä sanoistasi, tunteistasi. Puhelimessa en kuule enää ääntäsi joka sai minussa aina jotain ihmeellistä aikaan.
En näe enää kasvojasi, silmiäsi, jotka tavatessamme olivat aina ensimmäisenä vastassani.
Nyt näen vain muistot. Ne ovat kauniit. Ne olkoon myös pyhästi yhteiset. Meidän.
On niin Iso Ikävä.
Että miehellä voi olla näin paha olla.
"Jossain loistaa vielä valo. Valo jonka luulimme jo kadottaneemme" (Arto Meller)
Toivon että tulet onnelliseksi elämässäsi.
Annoit minulle paljon.
Toivottavasti et kaikkea.
-020703-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Maailma on täynnä ystäviä, mitä ei kuitenkaan ole enää missään?
Rakkaus, josta jää jäljelle vain "ystävyys" ja kipet , kauniit muistot.
Mutta minne katoavat ne ystävät?
Voimia sinulle...elämä jatkuu vielä ja jotain kaunista ja hyvää on vielä varattu sinulle myös tulevaisuudessa!
Ikävä on molemminpuolista. Tee jotain!
...tapahtuiko eronne juuri nyt vai tajusitko sen vaan liian myöhään?
Uskon että se on tapahtunut vähitellen, nyt se vain tuli näkyviin.
Kuin sade, sitä pelkää, tai toiset odottaa.
Ja vaikka silläkin on ennusmerkkinsä, haluaa sen menevän ohi.
Kuin pilvi, se sitten yht'äkkiä on päälläsi peittäen kaiken muun ja tehden henkiset hartiasi, muutenkin jo kyyryssä olevat, märiksi.
Rakauden puutteeseen se ei loppunut. Siihen vaikuttivat monet muut tekijät.
Mutta sen suhteen loppumiseen tarvitaan silloin, kun se on tehtävä, vain muutama sana.
Tämän tilanteen tajuamiseen menee nyt aikaa. Uskon, molemmilla se pahin vaihe on vasta edessä.
Ehkä juuri silloin, kun tulee hetki, jolloin tekisit jotakin, tarvitsit olkapäätä tai syliä, mihin painaa pää ja sitä tuttua ja turvallista ei ole enää siinä, sen tajuaa.
Sen tajuaa niin monessa muussa asiassa, jotka ennen tehtiin yhdessä.
Joita enää ei ole. Eikä tule.
- -
Miksi sen piti päättyä niin , huonolla tavalla..Mä mokasin pahasti ..Sä ymmärsit mua vaikka emme puhuneetkaan kaikkea ja olet yhä mun sydämmessäni , ja niin tärkeä kuin vain voi olla..
olen pyytänyt anteeksi, olistpa hän, pakko todeta.
Jos olisin sinun mielessäsi niin en voisi olla onnellinen kunnes saisin suudella sinua, ei olisi loppuelämä minkään arvoista ilman lämmintä halausta ja sitä että saisin sanoa sinulle ne kuuluisat vaan ei vähääkään kuluneet sanat: rakastan sinua
Ei Ole Elämäää Ilman Sinua!
Tiedät, että Rakastan Sinua!
Mutta nyt tiedän myös satuttaneensi Sinua viimeisen kerran...ei ole paluuta, niinkuin kirjotit/sanoit.
Olen epätoivoinen, otan puhelimen, näppäilen tekstarin, että "soita", kuitenkaan en sitä sinulle laita.
Olet Niin Rakas. Anna Minulle anteeksi...että tein näin kuin tein.
*itkee..ja muistelee metsätietä ja kaikkia muitakin hyviä, helliä hetkiä*
Eihän tämä rakkauden vähyyteen loppunut.
Rakastamme toisiamme vielä kauan. Sen sanominen ja osoittaminen on vain nyt paljon hankalampaa.
Puhelimeni näyttö ei kerro vietisi saapuneen.
Et sitä minulle laittanut. Kenties joku toinen sen sai.
Rakkaus pitää sisällään mitä moninaisempia asioita ja tunteita.
Onko ikävä rakkauden jälkihoitoa. Jos on niin sitä on nyt liikkeellä.
Et ollut metsätielläsi yksin. Kuljimme sinne ja sieltä pois käsikädessä.
Anteeksi olen Sinulle antanut.
Sanotut sanat ja tehdyt teot ja päätökset , jos niitä halutaan muuttaa, vaativat jotakin muuta kuin anteeksiantoa.
-yksinkuljettavalla polulla-
Rakastan Sinua!!
sen rajan, ei luottamusta ei hellyyttä...
Kaikesta huolimatta, myöhästyneet synttärionnettelut Rakkaani!
-T-
*suutelee ja halaa*
Kiitos Rakas!!
"rakastaa..kesken jäävät kaikki...ihmistarinat.."
noinko vähän aikaa siitä ehti kulua..uusi alku..uudelle lopulle..
kehä kaartuu...uusi juonne silmän alle..
rakkauden selkä ei kestä tätä kuormaa..
"yksinäinen majakka, karikoiden keskellä, ohjaa laivaa kyllin uskaliasta..."(Meller)
-150703-
pahoillani, että aiheutan kokoajan Sinulle pahaa oloa. Eilenkin, toissapäivänä...jatkuvasti.
Mutta Sinä tiedät, että rakastan Sinua ja olen vain Sinun.
Yritetään pitää tämä kasassa Rakas!
Kauniita ihmistarinoita, kyynel vierähti poskelle, ehkä siksi, että olen itse herännyt samaan todellisuuteen...
teen edelleen sitä samaa surutyötä, jonka vuosi sitten aloitin... en kestäisi päivääkään... enempää.
mutta pakko... hänen vuoksensa... jos luovuttaisin, hän tietäisi, että tein sen hänen vuoksensa... rakastaa minua vieläkin... pirulainen...
lopettaisin rakastamisen heti, jos sen voisi vivusta vääntämällä katkaista. hän sanoi toivovansa, että rakastaisi minua vielä... valehtelikin... pirulainen...
kirjoitan näemmä runon tynkää... pulppuan tuskaa, jaan sitä muiden kanssa, silti kärsin yksin...
anteeksi... ei toisten päiväkirjoihin saa ulkopuoliset kirjoittaa *virnistää kärsivästi*