muistella tosissaan, kuinka köyhyyden ymmärsi lapsena. Kylällä, missä asuin, ei ollut kovin paljon vertailukohteita. Kaikilla oli suurinpiirtein yhtä vaatimattomat olosuhteet. Rikkauden merkkinä pidin esim. puhelinta, joka oli elokuvateatterin omistajalla kylällämme, samoin omalla vaarillani. Ehkä oli päässyt leikkimään jonkun ison talon tyttären kanssa, jolla oli ikioma huone leikkikaluja täynnä. Meillä ei ollut eikä ostettu lapsille leikkikaluja. Emmekä me niitä kaivanneetkaan. Kesällä oli luonnossa kaikki mitä tarvitsimme. Talvellakin leikimme paljon ulkona. Minä olin kova piirtämään, mutta ei ollut piirustuspaperia. Käytin sanomalehtien reunoja, käärepapereita ja lopulta tein elämäni löydön aitan vintillä: löysin setäni kasviston ja heittelin kasvit menemään ja otin paperit talteen! Muistan, että jopa lyijykynät laitettiin kahtia, oli tuhlausta ostaa jokaiselle oma lyijykynä! Tai ruudullinen vihko, jonka äiti leikkasi kahtia, että siitä tuli kaksi pientä vihkoa.
Kotona oli ruokaa riittävästi koska asuimme maalla ja olimme omavaraisia. Mutta muistan että meillä kävi vanhoja ihmisiä, joille äiti aina laittoi eväsnyytin mukaan. Mustalaisten yöpyessä he saivat sekä ruokaa että jotakin vaatekappaleita lapsille. Köyhyydestä ei kuitenkaan koskaan puhuttu.
0Äänestä
Anonyymi00025
Ei ymmärretty mitään
0Äänestä
"köyhä"
oli minunkin kotini köyhä, mutta ei henkisesti. Varmaankin tarkoitat juuri tuota aineellista köyhyyttä. Minusta on kovin vaikea arvioida köyhyyteen sisältyvää määrää. Vertaan kuitenkin omaa lapsuusajan köyhyyttäni silloisiin naapureihini joitten lapsista ei kenenkään mm:sa tarvinnut kesä-aikana metsään mennä marjastamaan vanhempiensa avuksi, kokoamaan sitä pientä elannon lisäansiota, jota marjojen myynnillä sai. Jouduin pienestä pitäen kaikki marja-ajan päivät olemaan äidin ja sisarteni kanssa marjoja noukkimassa, jotka sitten myytiin joko lähellä sijaitsevaan parantolaan tai marja"raasselille". Ei perheemme luultavasti niitä kaikkein köyhimpiä ollut, vai olisiko niin ettei sitä lapsena huomioinut sitä köyhyyttänsä. Isällä oli töitä kesällä, hän oli muurari-maalari, mutta talvisin syötiin useimmin vain tattaripuuroa ja äidin leipomia piirakoita ja kesällä koottuja marjoja, liharuokaa oli ainoastaan sunnuntaisin. Mutta siihen oli sellaiseen elämään totuttu, en minä ainakaan osannut kaivata enempää. Emme tarvinneet leikkeihimme nykylasten tavoin mitään ostoleluja, kävyistä teimme lehmiä, tikuista navettoja, ja "kotieläimiksi" kelpasi jopa hevosenlannoista uloskaivettu "sittasompulainen".
Tämä taisi mennä nyt pois itse aiheesta KÖYHYYS. Muistan kuitenkin että meitä olisi haukuttu köyhän kakaroiksi. Oli kuitenkin sellainen kiertolaismummo joka kävi meilläkin kerjäämässä. Meillä oli sentään koti,vaikka vain murju, hänellä ei sitäkään.
Sitten tuli sota, ja senjälkeenhän ei ollut kotia minullakaan----------
Ei tästä tainnut tulla kuitenkaan mitään keskustelun aiheeseen liittyvää selventävää vastausta.
0Äänestä
señora lyyli
onko tänäpäivänä kukkaa ennää köyhä suomessa ainakaa, meiän maan ihmiset ei tiiä köyhyyestä. mie pidän köyhyytenä sitä ko on nälkä, kaikkee muuta ilman ihminen pärjää, kohan on ruokaa. jos minun pitäs sannoo lapsuuesta joku päällimmäinen asia tai sana, niin mie sanon nälkä. sillä minul oli jatkuva nälkä.
mie ko menin naimisiin jalmarin kanssa ,söin ja ahmin aina ruoka pöyässä niin et olin kippee jälestä päin ja joskus jopa oksensin. ruokaa oli koko ajan saatavilla, mutta minul oli alitajuntaa syöpyny, et on syötävä sillo ko on ruokaa . jalmari sano tiukasti et nyt vähennät syömistä ja syöt usseesti ,muttei kerralla tuolviisii, mie luppaan sinulle et meilt ei sapuska lopu.
ajan kans mie sen opinkin kun olin koko ajan ruoka patojen lähellä ja kaikkea oli saatavilla.
myö oltii kiertolaisii äidin kanssa ja kulettii taloissa töissä josta saatii ain makkuupaikkakin. saimme syyä taloissa mut meille annettii ain huononpaa ja mitä muilta jäi. minul tuos 7 -8 vuotiaana alko hampaat tippumaa ja ikenet vuotaa verta. sillo talon emäntä virojoella kutsu veljensä joka ol lääkäri ja hää totes minul olevan keripukki.
sen jälkee mie sain talos koko maitoo ja voita ja syyä hyvin. vuuen kuluttuu jouttiin kuitenkin taas lähtee, mutta mie olin jo terve.
sen jälkee äiti ain yritti hankkii minul parenpaa ruokaa. kerran eräs häne heiloistaa sala kaato hirven, sillo meil oli syömistä pitkään.hirvi paloteltii ja piettii metsäs piilos. mutta kuitenkin suurimman ajan oli nälkä.nyytissä oli kuivaa hapan limpuu jota sit jyrsittii.
leluja en muista minul ollee. meil omaisuus oli kahessa nyytissä. näin kerran erään talon tyttärellä kauniin nuken ja nukenvaunut. joulu oli lähellä ja mie illalla rukoilin jumalaa et hää toimittas petin vieree minulle sellaset niin en ikänä pyytäis ennää mittää muuta.
ihan selvästi tunsin et jumala sano minulle että, selvä toimitettaa. mutta aamulla ei ollu mittää petin vieres ,kyl mie petyin, ko ain sanottii et rukoile niin sinulle annetaa. mutta ei annettu tässä asiassa.:)
mutta se oli onnee ko saatii hyvä pesti vaik puoleks vuueks ja oli kunnon peti, joskus viel lakanatkii, sillo tuntu niin hyvälle männä maata ja onni oikee viivähti rinnassa.
se ihmises on kummaa et, vaik myökii oltii niin köyhii, mut ei myö oltu onnettomia. meil oli toisinaa oikee mukavaakin, ku istuttii tien poskessa ja pohdittii mihi männää kysymää töitä. en koskaa tuntenu itteeni onnettomaks tai että ei olis ollu elämän halluu.
vaik en saant käyvä kouluskaa niin kyl minul oli samat pienen tytön haaveet ko muillakin, haaveilin mite minust tullee opettaja ja millanen talo minul isona on,paljonko lehmii ja muuta karjaa.
että mistähän se onni on kiinni,ku ei köyhyys sitä ainakaan meilt vient. onni onkii jo toinen aihe.
0Äänestä
Köyhä
señora lyyli kirjoitti:
onko tänäpäivänä kukkaa ennää köyhä suomessa ainakaa, meiän maan ihmiset ei tiiä köyhyyestä. mie pidän köyhyytenä sitä ko on nälkä, kaikkee muuta ilman ihminen pärjää, kohan on ruokaa. jos minun pitäs sannoo lapsuuesta joku päällimmäinen asia tai sana, niin mie sanon nälkä. sillä minul oli jatkuva nälkä.
mie ko menin naimisiin jalmarin kanssa ,söin ja ahmin aina ruoka pöyässä niin et olin kippee jälestä päin ja joskus jopa oksensin. ruokaa oli koko ajan saatavilla, mutta minul oli alitajuntaa syöpyny, et on syötävä sillo ko on ruokaa . jalmari sano tiukasti et nyt vähennät syömistä ja syöt usseesti ,muttei kerralla tuolviisii, mie luppaan sinulle et meilt ei sapuska lopu.
ajan kans mie sen opinkin kun olin koko ajan ruoka patojen lähellä ja kaikkea oli saatavilla.
myö oltii kiertolaisii äidin kanssa ja kulettii taloissa töissä josta saatii ain makkuupaikkakin. saimme syyä taloissa mut meille annettii ain huononpaa ja mitä muilta jäi. minul tuos 7 -8 vuotiaana alko hampaat tippumaa ja ikenet vuotaa verta. sillo talon emäntä virojoella kutsu veljensä joka ol lääkäri ja hää totes minul olevan keripukki.
sen jälkee mie sain talos koko maitoo ja voita ja syyä hyvin. vuuen kuluttuu jouttiin kuitenkin taas lähtee, mutta mie olin jo terve.
sen jälkee äiti ain yritti hankkii minul parenpaa ruokaa. kerran eräs häne heiloistaa sala kaato hirven, sillo meil oli syömistä pitkään.hirvi paloteltii ja piettii metsäs piilos. mutta kuitenkin suurimman ajan oli nälkä.nyytissä oli kuivaa hapan limpuu jota sit jyrsittii.
leluja en muista minul ollee. meil omaisuus oli kahessa nyytissä. näin kerran erään talon tyttärellä kauniin nuken ja nukenvaunut. joulu oli lähellä ja mie illalla rukoilin jumalaa et hää toimittas petin vieree minulle sellaset niin en ikänä pyytäis ennää mittää muuta.
ihan selvästi tunsin et jumala sano minulle että, selvä toimitettaa. mutta aamulla ei ollu mittää petin vieres ,kyl mie petyin, ko ain sanottii et rukoile niin sinulle annetaa. mutta ei annettu tässä asiassa.:)
mutta se oli onnee ko saatii hyvä pesti vaik puoleks vuueks ja oli kunnon peti, joskus viel lakanatkii, sillo tuntu niin hyvälle männä maata ja onni oikee viivähti rinnassa.
se ihmises on kummaa et, vaik myökii oltii niin köyhii, mut ei myö oltu onnettomia. meil oli toisinaa oikee mukavaakin, ku istuttii tien poskessa ja pohdittii mihi männää kysymää töitä. en koskaa tuntenu itteeni onnettomaks tai että ei olis ollu elämän halluu.
vaik en saant käyvä kouluskaa niin kyl minul oli samat pienen tytön haaveet ko muillakin, haaveilin mite minust tullee opettaja ja millanen talo minul isona on,paljonko lehmii ja muuta karjaa.
että mistähän se onni on kiinni,ku ei köyhyys sitä ainakaan meilt vient. onni onkii jo toinen aihe.
mikä vuosiluku oli menossa silloin kun äitisi kanssa kiertelit nyytteinesi?
0Äänestä
señora lyyli
Köyhä kirjoitti:
mikä vuosiluku oli menossa silloin kun äitisi kanssa kiertelit nyytteinesi?
kyselit vuossii millo myö kierreltii. vastaan vaikken tykkää kauaa muistella köyhyyttä, mutta ko se tul tääl iha otsikoks, niin halusin sannoo mite köyhää on ollut joskus.
mie oon lehtolaps, noin kauniisti sanottuna ja myö asuttii äitin kans mummon luona pari ensimmäistä vuotta26-28 terijoella. mie en niist ajoist niin muista, mut ätin ko ol niin tulinen luonne ja viel mummokii niin heil tul kova riita ja ätin joutu lähtee kanssain maantielle.
oli vaikeaa saaha töitä lapsen kanssa siihe aikaa, voip sannoo et mahotonta, jote minnuu piti ain piilotella. kävin pari talvee kouluukin yhen viipurissa, ko ätin löysi heilan jonka luona asuttii.
myö kierreltii vuuet 1928-1938 ympär karjalaa. ehkä myö olis saatu olla moneskii paikas vakituisee,oli äitini niin kehuttu työntekijä. mut hänel tuli ain riitaa emänän tai isännän kanssa, ja siihe aikaa ei ollu irtisanomissii, vaan oli lähettävä silt istuimelt. onneks hää osas hillitä talvella ittensä ettei jouttu pakkasee.
kiertely loppu ko äitin rupes oottamaan veljee. kauaa ei ehitty olla paikalla ko sota sytty ja taas oli lähtö.
sittehä ko tultii tälle puolelle evakkoo, myö saatii asunto ja meiän elämä vakkiintui. muuteltii kyl muutaman kerra ennenko äitin asettu tälle paikkakunnalle mis mie elän ja tääl menin naimisiinkin jalmarin kanssa.
veljen syntymä olis päättäny kiertelemäst ja sota siihe viimesen sinetin laitto. mie pääsin kouluun ja elämää niinko muutki ihmiset omassa kodissaa. sitte ko myö oltii kirjos ja kansis saatii avustuksiikin. mie sain kansanhuollost niin hienon talvitakin ettei minul koskaa oo ollu ja lämmintä manna vellii sai hakkee maitohinkillä. mukavaa aurinkoista päivää hei hei.
0Äänestä
Ruuneperi
Köyhyyden ulkoiset merkit olivat: huonot vaatteet ja kengät tai peräti kengättömyys lämpimällä säällä. Varmaan ruokapula tai vajaus kuului myös asiaan. Itse olen elänyt köyhyyden rajamailla lapsuudessa. Köyhyys koettiin häpeänä. Tunnettiin ettei pärjätä ja varmaan yritettiin salata, peittää ainakin puheissa.
Jostain syystä tulee mieleeni nykypäivä. "Köyhyyden peittämiseksi" hankitaan kallis auto, vähän hienompi kuin naapureilla.
Kysyin kerran autonmyyjätuttavaltani, mistä tulevat nuo lähes uudet autot myyntiin.
Vastaus: Ihmiset ostavat kalliita autoja ja huomaavat hetken päästä etteivät rahat riitäkään ylläpitoon. Rikas autokauppias hoitaa velat ja saattaa vähän maksaakin autosta. Näillä köyhien autoilla tehdään hyvää "bisnestä".
0Äänestä
Anu
Tässä nyt kirjoitetaan ,köyhyydestä,minä olen aina luullut että kun ei ole leipää ei kattoa päänpäällä niin sitten on köyhä.Laulussakin sanotaan ,minä kulkija poika parka, vähäsen samoin kun tämä murteella kirjoittja totesi köyhyydestä,kun luin vain kirjoituksen ei tule nyt nimimerkki mieleen,niin sellaisesta voi sanoa,että tietää mitä köyhyys on.Minulla sentäs oli koti,vanhemmat,veljet ja sisar.Sainhan aina käyttää sisareni pieneksi jääneitä vaatteita,ruokaakin oli aina jonkun verran,ettei ihan nälkäisenä tarvinnut nukkumaan laittaa,meillä hoidettiin joskus evakkolehmiä ja siitä sai äiti palkaksi maitolitran,meillä oli maata ja niittyä sen verran,että lehmät tulivat ruokituksi,muistan yhden Tajakan mumman,Karjalasta lähtöisin hänkin oli,hän hakkasi minulle aina puukolla ja vasaralla toppasokerista ison kimpaleen sokeria,jota minä käytin sitten karkkina,kun muuta karkkia en saanut.veljeni veisti minulle puusta leikkikalut,hevoset ja muut,toki oli käpylehmät ja käpylampaat,sitten keksin kaikkea,leikin kotileikkejä kesäisin,mustikan lehdistä tein lepiä musersin marjan voiksi päälle,et sillä lailla sitä eleltiin,näistä tulisi pitkät kertomukset jos kaikki kertoisi.
0Äänestä
Anonyymi00014
Köyhät on saastuttajia sutoilla ja rehentelyllä ja se merkitsee koska niitä on paljon
Varakkaalla ja köyhällä on erilainen maailmankuva:
Varakas kuluttaa mutta hänelle kulutus on investointi ei vain osakkeisiin jne vaan esim. vaateisiin hyvää ja kestävää (Bill Gates t-paita) varakas ei osta iphonea jos ei tarvitse sitä mutta voi ostaa Polar-kellon kunnon ylläpitämiseen eli myös tavarakulutus on investoini varakkaalle
köyhä ostaa viimeisillä rahoillaan tarpeettoman suton tai turkin tai näyttääkseen muille eli kulutus on tuhlausta köyhällä esiintymistä
Lapsena en tuntenut perhettämme köyhäksi ,sillä oli paljon muita samanlaisia ja köyhempiäkin perheitä. Maapaikassa aina oli kuitenkin ruokaa. Nyt kyllä kun muistelee niitä aikoja niin oltiin sitä aika köyhiä. Silloinkin oli ns. kiertolaiset joilla ei ollut asuinpaikkaa ja omaisuus mukana kuten senora Lyylillä kuuluu olleen. Silloin kyllä autettiin niitä jotka olivat vielä suuremmassa puutteessa eläviä. Annettiin ruoka ja yösija ainakin. Nythän köyhiä ei ole kun on toimeentulotuet sun muut.. on kyllä vähärahaisia nytkin mutta ei sillä tavalla köyhiä kuin ennen.
0Äänestä
tapani
Vaatimatontahan elämä 40-50-luvuillakin oli.
Puute synnytti kekseliäisyyttä. Käpy ja kivi saattoivat olla leikkikaluina, nukke tehtiin itse, pajupillillä soitettiin. Kun saatiin uimahousut, opeteltiin uimaan.
Monilapsiselle perheelle kerättiin kylän kaupassa rahaa lehmänostoon tunnuksella, joka alkoi: "Joka köyhälle antaa...". Avustuksesta sai kuulla vielä vuosikymmeniä myöhemmin, kun oli jo ehtinyt muutaman kaupunkiasunnon omistajaksi.
Köyhyys nöyrrytti, hävetti ja katkeroitti. Ne tunteet jättivät jälkensä. Eipä ole tehnyt mieli viettää merkkipäiviäkään, ettei aiheuttaisi kenellekään rahankeruuta tai ettei joutuisi ottamaan vastaan lahjoja.
0Äänestä
Anonyymi00010
1. Köyhä 2.köyhempi 3. Köyhin 4. Valtion lahtaama
0Äänestä
Anonyymi00011
Alle kouluikää yskin kahtena keväänä verta. Pelkäsivät keuhkotuberkuloosia. Kunnan lääkäri epäili puutteellista ja yksipuolista ravintoa. Määräsi jotain vitamiiniliuosta ja yskiminen loppuin parissa päivässä. Seuraavana keväänä sama juttu mutta lääke oli tiedossa. Talvisilla, viimaisilla koulumatkoilla hävetti rapinani jonka aiheutti vaatekerrosten väliin, tuulen suojaksi leitettuista sanomalehtipapereista jotka oli otettava talteen paikallislehden vähäsivuisuudesta johtuen.
0Äänestä
Anonyymi00012
Joo siis d-vitamiinia hengityselimiin
Siinä on se pelko, että jos lapselle määrää 100 mikrogrammaa päivässä
pääsee arkkiatriksi, eli Arvo Ylppö
eli vähän vähemmän muttei niin vähän kuin Suomessa älyttömän alhaiset suositukset
0Äänestä
Anonyymi00013
Köyhän ja varakkaan ajatustavassa on valtavia eroja, niitä on selvitelty (sinänsä on aika turhaa, koska köyhät pääosin eivät kuuntele vaan väittävät vastaan, eivät ota siis neuvoja, vaikka näkevät että neuvoja on menestynyt tai ilmeinen osaaja)
Tässä on koottu köyhien ja varakkaiden ajatusmaailman eroja, häiriköt ovat läiskineet sinne lässyjään väliin mutta ne on helppo ohittaa lista on aika pitkä ja koottu kansainvälisistä keskusteluista
Lopusta löytyy mm. ELON MUSKIN LUETTELO KOHTEISTA JOIHIN KÖYHÄ TUHLAA RAHANSA
Viisi asiaa
Ylihinnoitellut asunnot Kalliit autot Ruoka Liian hienot vaatteet Kulutusluotot
0Äänestä
Anonyymi00016
On todella ylimielistä ajatella, että jos on varakas omaa oikeuden sanoa vähemmän varakkaalle, miten tulisi elää tai mihin rahat laittaa. Toisaalta tuohan on kunnon persumeininkiä, että sikäli ei ihme vaikka täälläkin joku kokkare niitä ajatuksia viljelee
0Äänestä
Anonyymi00017
Anonyymi00016 kirjoitti:
On todella ylimielistä ajatella, että jos on varakas omaa oikeuden sanoa vähemmän varakkaalle, miten tulisi elää tai mihin rahat laittaa. Toisaalta tuohan on kunnon persumeininkiä, että sikäli ei ihme vaikka täälläkin joku kokkare niitä ajatuksia viljelee
On myös ylimielistä vähemmän varakkaan vaatia varakkaalta itselleen rahaa, verotuksen yms. kautta.
0Äänestä
Anonyymi00018
Anonyymi00017 kirjoitti:
On myös ylimielistä vähemmän varakkaan vaatia varakkaalta itselleen rahaa, verotuksen yms. kautta.
Molemmat vanhemmat lääkäreitä, rahasta ei ollut pulaa, mutta yhteisestä ajasta.
0Äänestä
Anonyymi00020
Anonyymi00017 kirjoitti:
On myös ylimielistä vähemmän varakkaan vaatia varakkaalta itselleen rahaa, verotuksen yms. kautta.
Miten niin vaatia. Kyllä ne tosi varakkaat keksii keinonsa, että tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän veroja kuten listaamattomien osakeyhtiöiden omistajat. Peruspäivärahasta maksetaan 20 % veroja ja se bruttotulo on lähes 800 kuukaudessa kun taas "Enintään 150 000 euroa: Osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. Todellinen vero jää tällöin 7,5 %:iin (jos pääomatulojen 30 000 € raja ei ylity). Yhtiö perii maksuvaiheessa 7,5 % ennakonpidätyksen" Että sillai
Kyse varattoman tukieroissa ei todellakaan ole vaatimisesta vaan se on kuules niin, että jos on yhtään sivistystä , niin ymmärtää että kaikista on pidettävä jonkin laista huolta. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksti , joku jopa hyvinvointivaltion ominaisuudeksi jne.
Sinulle jankuttajalle voisi todeta vain, että HÄPEÄ!
0Äänestä
Anonyymi00027
Anonyymi00020 kirjoitti:
Miten niin vaatia. Kyllä ne tosi varakkaat keksii keinonsa, että tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän veroja kuten listaamattomien osakeyhtiöiden omistajat. Peruspäivärahasta maksetaan 20 % veroja ja se bruttotulo on lähes 800 kuukaudessa kun taas "Enintään 150 000 euroa: Osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. Todellinen vero jää tällöin 7,5 %:iin (jos pääomatulojen 30 000 € raja ei ylity). Yhtiö perii maksuvaiheessa 7,5 % ennakonpidätyksen" Että sillai
Kyse varattoman tukieroissa ei todellakaan ole vaatimisesta vaan se on kuules niin, että jos on yhtään sivistystä , niin ymmärtää että kaikista on pidettävä jonkin laista huolta. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksti , joku jopa hyvinvointivaltion ominaisuudeksi jne.
Sinulle jankuttajalle voisi todeta vain, että HÄPEÄ!
Kun äänestäjät on äänestäneet päättäjät, siihen on tyydyttävä, jos et kestä vapaan maan demokratiaa, ei muuttoasi estetä.
0Äänestä
Anonyymi00019
Periminen on hyvä ja lottovoitto mutta jos ei näitä ole eikä akuankka-menetelmä toimi (= löytää sateenkaaren päästä jalokiviruukun)
niin sitten täytyy köhönä yrittää vaurastua
Mark Cuban on se joka omistaa urheiluseuroja jne ja esiintyy mukana Leijonan (sijoitus)luola -sarjassa TV (Nelonen/Jim -kanavat) kertoo mitä rahalla köyhän pitää ja ei pidä tehdä tullakseen vauraaksi
Vanhempani/ meidän perhe oli pienipalkkainen työläisperhe. Kaikesta piti säästää mutta nuukasti eläen ja penniä venyttäen pärjättiin. Naapurissa asui työtön alkoholisti mies ja "hullu"nainen perheineen. Komiasti elivät kunnan tuilla, ei ollut mistään pulaa. Kylän ensimmäinen televisiokin oli heillä. Mutta summasummarum, näinhän on nykyäänkin, pienellä palkalla ikänsä ahertaneet saavat jopa pienempää eläkettä kuin päivääkään työtä tekemättä.
0Äänestä
Anonyymi00022
Höpöhöpö, kukaan ei elä "komiasti" tukieuroilla, se on vain ilkeiden ihmisten panettelua. Tiedän koska tein pitkän työurani näiden tukiasioiden tiimoilla.
Peruspäiväraha on vajaat 800 euroa kuukaudessa ja siitä menee 20 % vereoa. Asumistuki on noin 60 % asumismenoista eli ei suinkaan makseta koko vuokraa kenellekään. Toimeentulotuki maksetaan laskujen perusteelle ei miten vain ja kenelle vain; kriteerit ovat hyvin tiukat
Nykyään autetaan vähävaraisia, joka on ihan oikein. Pienipalkkainen kerryttää eläkettä, on työterveyshuollon piirissä, maksaa vähemmän veroja kuin peruspäivärahainen ja saa usein myös asumistukea! Eli aivan turha vertailla vähävaraisia keskenään!
0Äänestä
Anonyymi00023
Anonyymi00022 kirjoitti:
Höpöhöpö, kukaan ei elä "komiasti" tukieuroilla, se on vain ilkeiden ihmisten panettelua. Tiedän koska tein pitkän työurani näiden tukiasioiden tiimoilla.
Peruspäiväraha on vajaat 800 euroa kuukaudessa ja siitä menee 20 % vereoa. Asumistuki on noin 60 % asumismenoista eli ei suinkaan makseta koko vuokraa kenellekään. Toimeentulotuki maksetaan laskujen perusteelle ei miten vain ja kenelle vain; kriteerit ovat hyvin tiukat
Nykyään autetaan vähävaraisia, joka on ihan oikein. Pienipalkkainen kerryttää eläkettä, on työterveyshuollon piirissä, maksaa vähemmän veroja kuin peruspäivärahainen ja saa usein myös asumistukea! Eli aivan turha vertailla vähävaraisia keskenään!
Niin joo mutta vähävaraisten palvelut leikataan ja niitä tarjotaan englanniksi ehkä Kelassa vielä jonkin aikaa näjäksi, maliksi, rapiaksi ja kaniaksi
Jos vähävaraiset eivät nouse luokkataisteluun maahanmuuttajamassoja vastaan heidän tonttinsa kapenee jatkuvasti eli elintaso laskee kansainväliselle vähävaraisten tasolle
Osaajat menestyvät eikä sellainen mene läpi että niiltä varakkaina pitää napsia veroja vähävaraisille passiivisille jotka eivät osallistu luokkataisteluun suomalaisuuden puolesta
0Äänestä
Anonyymi00024
Anonyymi00023 kirjoitti:
Niin joo mutta vähävaraisten palvelut leikataan ja niitä tarjotaan englanniksi ehkä Kelassa vielä jonkin aikaa näjäksi, maliksi, rapiaksi ja kaniaksi
Jos vähävaraiset eivät nouse luokkataisteluun maahanmuuttajamassoja vastaan heidän tonttinsa kapenee jatkuvasti eli elintaso laskee kansainväliselle vähävaraisten tasolle
Osaajat menestyvät eikä sellainen mene läpi että niiltä varakkaina pitää napsia veroja vähävaraisille passiivisille jotka eivät osallistu luokkataisteluun suomalaisuuden puolesta
SInulla taitaa olla puurot ja vellit sekaisin. Persuaate on näköjään syönyt suurimman osan loogisesta ajattelustasi. Joten ymmärretään.
0Äänestä
Anonyymi00028
Anonyymi00022 kirjoitti:
Höpöhöpö, kukaan ei elä "komiasti" tukieuroilla, se on vain ilkeiden ihmisten panettelua. Tiedän koska tein pitkän työurani näiden tukiasioiden tiimoilla.
Peruspäiväraha on vajaat 800 euroa kuukaudessa ja siitä menee 20 % vereoa. Asumistuki on noin 60 % asumismenoista eli ei suinkaan makseta koko vuokraa kenellekään. Toimeentulotuki maksetaan laskujen perusteelle ei miten vain ja kenelle vain; kriteerit ovat hyvin tiukat
Nykyään autetaan vähävaraisia, joka on ihan oikein. Pienipalkkainen kerryttää eläkettä, on työterveyshuollon piirissä, maksaa vähemmän veroja kuin peruspäivärahainen ja saa usein myös asumistukea! Eli aivan turha vertailla vähävaraisia keskenään!
Harkinnanvaraista toimeentulotukea annetaan suuret määrät maahanmuuttajille, 'kotoutumistuen' nimellä saa rahaa lähes tulkoon mihin vain.
0Äänestä
Anonyymi00029
Anonyymi00024 kirjoitti:
SInulla taitaa olla puurot ja vellit sekaisin. Persuaate on näköjään syönyt suurimman osan loogisesta ajattelustasi. Joten ymmärretään.
sosdemiakomutus palstahäiriköllä valtaa ajaa vellihousujen väinöhahaisessa mielenvikaisuudesa
0Äänestä
Anonyymi00030
Anonyymi00029 kirjoitti:
sosdemiakomutus palstahäiriköllä valtaa ajaa vellihousujen väinöhahaisessa mielenvikaisuudesa
Juujuu väinöharhaisia ollaan :D
0Äänestä
Anonyymi00030
Anonyymi00028 kirjoitti:
Harkinnanvaraista toimeentulotukea annetaan suuret määrät maahanmuuttajille, 'kotoutumistuen' nimellä saa rahaa lähes tulkoon mihin vain.
"Suomessa käyttöön otettava uusi kotoutumistuki on 33,64 euroa päivässä, mikä tekee kuukaudessa noin 723 euroa (vuoden 2026 tasossa). Tuki on sidottu uuteen sosiaaliturvan yleistukeen, ja sen määrä on noin 10 % matalampi kuin tavallisen yleistuen"
Vastaukset 31
Vanhimmat
muistella tosissaan, kuinka köyhyyden ymmärsi lapsena.
Kylällä, missä asuin, ei ollut kovin paljon vertailukohteita. Kaikilla oli suurinpiirtein yhtä vaatimattomat olosuhteet.
Rikkauden merkkinä pidin esim. puhelinta, joka oli elokuvateatterin omistajalla kylällämme, samoin omalla vaarillani.
Ehkä oli päässyt leikkimään jonkun ison talon tyttären kanssa, jolla oli ikioma huone leikkikaluja täynnä. Meillä ei ollut eikä ostettu lapsille leikkikaluja. Emmekä me niitä kaivanneetkaan. Kesällä oli luonnossa kaikki mitä tarvitsimme. Talvellakin leikimme paljon ulkona.
Minä olin kova piirtämään, mutta ei ollut piirustuspaperia. Käytin sanomalehtien reunoja, käärepapereita ja lopulta tein elämäni löydön aitan vintillä: löysin setäni kasviston ja heittelin kasvit menemään ja otin paperit talteen!
Muistan, että jopa lyijykynät laitettiin kahtia, oli tuhlausta ostaa jokaiselle oma lyijykynä!
Tai ruudullinen vihko, jonka äiti leikkasi kahtia, että siitä tuli kaksi pientä vihkoa.
Kotona oli ruokaa riittävästi koska asuimme maalla ja olimme omavaraisia. Mutta muistan että meillä kävi vanhoja ihmisiä, joille äiti aina laittoi eväsnyytin mukaan.
Mustalaisten yöpyessä he saivat sekä ruokaa että jotakin vaatekappaleita lapsille.
Köyhyydestä ei kuitenkaan koskaan puhuttu.
Ei ymmärretty mitään
oli minunkin kotini köyhä, mutta ei henkisesti. Varmaankin tarkoitat juuri tuota aineellista köyhyyttä. Minusta on kovin vaikea arvioida köyhyyteen sisältyvää määrää. Vertaan kuitenkin omaa lapsuusajan köyhyyttäni silloisiin naapureihini joitten lapsista ei kenenkään mm:sa tarvinnut kesä-aikana metsään mennä marjastamaan vanhempiensa avuksi, kokoamaan sitä pientä elannon lisäansiota, jota marjojen myynnillä sai. Jouduin pienestä pitäen kaikki marja-ajan päivät olemaan äidin ja sisarteni kanssa marjoja noukkimassa, jotka sitten myytiin joko lähellä sijaitsevaan parantolaan tai marja"raasselille".
Ei perheemme luultavasti niitä kaikkein köyhimpiä ollut, vai olisiko niin ettei sitä lapsena huomioinut sitä köyhyyttänsä. Isällä oli töitä kesällä, hän oli muurari-maalari, mutta talvisin syötiin useimmin vain tattaripuuroa ja äidin leipomia piirakoita ja kesällä koottuja marjoja, liharuokaa oli ainoastaan sunnuntaisin. Mutta siihen oli sellaiseen elämään totuttu, en minä ainakaan osannut kaivata enempää. Emme tarvinneet leikkeihimme nykylasten tavoin mitään ostoleluja, kävyistä teimme lehmiä, tikuista navettoja, ja "kotieläimiksi" kelpasi jopa hevosenlannoista uloskaivettu "sittasompulainen".
Tämä taisi mennä nyt pois itse aiheesta KÖYHYYS. Muistan kuitenkin että meitä olisi haukuttu köyhän kakaroiksi. Oli kuitenkin sellainen kiertolaismummo joka kävi meilläkin kerjäämässä. Meillä oli sentään koti,vaikka vain murju, hänellä ei sitäkään.
Sitten tuli sota, ja senjälkeenhän ei ollut kotia minullakaan----------
Ei tästä tainnut tulla kuitenkaan mitään keskustelun aiheeseen liittyvää selventävää vastausta.
onko tänäpäivänä kukkaa ennää köyhä suomessa ainakaa, meiän maan ihmiset ei tiiä köyhyyestä.
mie pidän köyhyytenä sitä ko on nälkä, kaikkee muuta ilman ihminen pärjää, kohan on ruokaa. jos minun pitäs sannoo lapsuuesta joku päällimmäinen asia tai sana, niin mie sanon nälkä. sillä minul oli jatkuva nälkä.
mie ko menin naimisiin jalmarin kanssa ,söin ja ahmin aina ruoka pöyässä niin et olin kippee jälestä päin ja joskus jopa oksensin. ruokaa oli koko ajan saatavilla, mutta minul oli alitajuntaa syöpyny, et on syötävä sillo ko on ruokaa . jalmari sano tiukasti et nyt vähennät syömistä ja syöt usseesti ,muttei kerralla tuolviisii, mie luppaan sinulle et meilt ei sapuska lopu.
ajan kans mie sen opinkin kun olin koko ajan ruoka patojen lähellä ja kaikkea oli saatavilla.
myö oltii kiertolaisii äidin kanssa ja kulettii taloissa töissä josta saatii ain makkuupaikkakin.
saimme syyä taloissa mut meille annettii ain huononpaa ja mitä muilta jäi. minul tuos 7 -8 vuotiaana alko hampaat tippumaa ja ikenet vuotaa verta. sillo talon emäntä virojoella kutsu veljensä joka ol lääkäri ja hää totes minul olevan keripukki.
sen jälkee mie sain talos koko maitoo ja voita ja syyä hyvin. vuuen kuluttuu jouttiin kuitenkin taas lähtee, mutta mie olin jo terve.
sen jälkee äiti ain yritti hankkii minul parenpaa ruokaa. kerran eräs häne heiloistaa sala kaato hirven, sillo meil oli syömistä pitkään.hirvi paloteltii ja piettii metsäs piilos.
mutta kuitenkin suurimman ajan oli nälkä.nyytissä oli kuivaa hapan limpuu jota sit jyrsittii.
leluja en muista minul ollee. meil omaisuus oli kahessa nyytissä. näin kerran erään talon tyttärellä kauniin nuken ja nukenvaunut. joulu oli lähellä ja mie illalla rukoilin jumalaa et hää toimittas petin vieree minulle sellaset niin en ikänä pyytäis ennää mittää muuta.
ihan selvästi tunsin et jumala sano minulle että, selvä toimitettaa. mutta aamulla ei ollu mittää petin vieres ,kyl mie petyin, ko ain sanottii et rukoile niin sinulle annetaa. mutta ei annettu tässä asiassa.:)
mutta se oli onnee ko saatii hyvä pesti vaik puoleks vuueks ja oli kunnon peti, joskus viel lakanatkii, sillo tuntu niin hyvälle männä maata ja onni oikee viivähti rinnassa.
se ihmises on kummaa et, vaik myökii oltii niin köyhii, mut ei myö oltu onnettomia. meil oli toisinaa oikee mukavaakin, ku istuttii tien poskessa ja pohdittii mihi männää kysymää töitä. en koskaa tuntenu itteeni onnettomaks tai että ei olis ollu elämän halluu.
vaik en saant käyvä kouluskaa niin kyl minul oli samat pienen tytön haaveet ko muillakin, haaveilin mite minust tullee opettaja ja millanen talo minul isona on,paljonko lehmii ja muuta karjaa.
että mistähän se onni on kiinni,ku ei köyhyys sitä ainakaan meilt vient. onni onkii jo toinen aihe.
mikä vuosiluku oli menossa silloin kun äitisi kanssa kiertelit nyytteinesi?
kyselit vuossii millo myö kierreltii. vastaan vaikken tykkää kauaa muistella köyhyyttä, mutta ko se tul tääl iha otsikoks, niin halusin sannoo mite köyhää on ollut joskus.
mie oon lehtolaps, noin kauniisti sanottuna ja myö asuttii äitin kans mummon luona pari ensimmäistä vuotta26-28 terijoella. mie en niist ajoist niin muista, mut ätin ko ol niin tulinen luonne ja viel mummokii niin heil tul kova riita ja ätin joutu lähtee kanssain maantielle.
oli vaikeaa saaha töitä lapsen kanssa siihe aikaa, voip sannoo et mahotonta, jote minnuu piti ain piilotella. kävin pari talvee kouluukin yhen viipurissa, ko ätin löysi heilan jonka luona asuttii.
myö kierreltii vuuet 1928-1938 ympär karjalaa. ehkä myö olis saatu olla moneskii paikas vakituisee,oli äitini niin kehuttu työntekijä. mut hänel tuli ain riitaa emänän tai isännän kanssa, ja siihe aikaa ei ollu irtisanomissii, vaan oli lähettävä silt istuimelt.
onneks hää osas hillitä talvella ittensä ettei jouttu pakkasee.
kiertely loppu ko äitin rupes oottamaan veljee.
kauaa ei ehitty olla paikalla ko sota sytty ja taas oli lähtö.
sittehä ko tultii tälle puolelle evakkoo, myö saatii asunto ja meiän elämä vakkiintui. muuteltii kyl muutaman kerra ennenko äitin asettu tälle paikkakunnalle mis mie elän ja tääl menin naimisiinkin jalmarin kanssa.
veljen syntymä olis päättäny kiertelemäst ja sota siihe viimesen sinetin laitto. mie pääsin kouluun ja elämää niinko muutki ihmiset omassa kodissaa.
sitte ko myö oltii kirjos ja kansis saatii avustuksiikin. mie sain kansanhuollost niin hienon talvitakin ettei minul koskaa oo ollu ja lämmintä manna vellii sai hakkee maitohinkillä.
mukavaa aurinkoista päivää hei hei.
Köyhyyden ulkoiset merkit olivat: huonot vaatteet ja kengät tai peräti kengättömyys lämpimällä säällä. Varmaan ruokapula tai vajaus kuului myös asiaan. Itse olen elänyt köyhyyden rajamailla lapsuudessa. Köyhyys koettiin häpeänä. Tunnettiin ettei pärjätä ja varmaan yritettiin salata, peittää ainakin puheissa.
Jostain syystä tulee mieleeni nykypäivä. "Köyhyyden peittämiseksi" hankitaan kallis auto, vähän hienompi kuin naapureilla.
Kysyin kerran autonmyyjätuttavaltani, mistä tulevat nuo lähes uudet autot myyntiin.
Vastaus: Ihmiset ostavat kalliita autoja ja huomaavat hetken päästä etteivät rahat riitäkään ylläpitoon. Rikas autokauppias hoitaa velat ja saattaa vähän maksaakin autosta. Näillä köyhien autoilla tehdään hyvää "bisnestä".
Tässä nyt kirjoitetaan ,köyhyydestä,minä olen aina luullut että kun ei ole leipää ei kattoa päänpäällä niin sitten on köyhä.Laulussakin sanotaan ,minä kulkija poika parka, vähäsen samoin kun tämä murteella kirjoittja totesi köyhyydestä,kun luin vain kirjoituksen ei tule nyt nimimerkki mieleen,niin sellaisesta voi sanoa,että tietää mitä köyhyys on.Minulla sentäs oli koti,vanhemmat,veljet ja sisar.Sainhan aina käyttää sisareni pieneksi jääneitä vaatteita,ruokaakin oli aina jonkun verran,ettei ihan nälkäisenä tarvinnut nukkumaan laittaa,meillä hoidettiin joskus evakkolehmiä ja siitä sai äiti palkaksi maitolitran,meillä oli maata ja niittyä sen verran,että lehmät tulivat ruokituksi,muistan yhden Tajakan mumman,Karjalasta lähtöisin hänkin oli,hän hakkasi minulle aina puukolla ja vasaralla toppasokerista ison kimpaleen sokeria,jota minä käytin sitten karkkina,kun muuta karkkia en saanut.veljeni veisti minulle puusta leikkikalut,hevoset ja muut,toki oli käpylehmät ja käpylampaat,sitten keksin kaikkea,leikin kotileikkejä kesäisin,mustikan lehdistä tein lepiä musersin marjan voiksi päälle,et sillä lailla sitä eleltiin,näistä tulisi pitkät kertomukset jos kaikki kertoisi.
Köyhät on saastuttajia sutoilla ja rehentelyllä ja se merkitsee koska niitä on paljon
Varakkaalla ja köyhällä on erilainen maailmankuva:
Varakas kuluttaa mutta hänelle kulutus on investointi ei vain osakkeisiin jne
vaan esim. vaateisiin hyvää ja kestävää (Bill Gates t-paita) varakas ei osta iphonea
jos ei tarvitse sitä mutta voi ostaa Polar-kellon kunnon ylläpitämiseen
eli myös tavarakulutus on investoini varakkaalle
köyhä ostaa viimeisillä rahoillaan tarpeettoman suton tai turkin tai näyttääkseen muille eli kulutus on tuhlausta köyhällä esiintymistä
tarkempia luetteloita köyhän ja varakkaan käytöseroista
https://keskustelu.suomi24.fi/t/520956/koyhyys#comment-144766399
Lapsena en tuntenut perhettämme köyhäksi ,sillä oli paljon muita samanlaisia ja köyhempiäkin perheitä. Maapaikassa aina oli kuitenkin ruokaa.
Nyt kyllä kun muistelee niitä aikoja niin oltiin sitä aika köyhiä. Silloinkin oli ns. kiertolaiset joilla ei ollut asuinpaikkaa ja
omaisuus mukana kuten senora Lyylillä kuuluu olleen. Silloin kyllä autettiin niitä jotka olivat vielä suuremmassa puutteessa eläviä.
Annettiin ruoka ja yösija ainakin.
Nythän köyhiä ei ole kun on toimeentulotuet sun muut.. on kyllä vähärahaisia nytkin mutta ei sillä tavalla köyhiä kuin ennen.
Vaatimatontahan elämä 40-50-luvuillakin oli.
Puute synnytti kekseliäisyyttä. Käpy ja kivi saattoivat olla leikkikaluina, nukke tehtiin itse, pajupillillä soitettiin. Kun saatiin uimahousut, opeteltiin uimaan.
Monilapsiselle perheelle kerättiin kylän kaupassa rahaa lehmänostoon tunnuksella, joka alkoi: "Joka köyhälle antaa...". Avustuksesta sai kuulla vielä vuosikymmeniä myöhemmin, kun oli jo ehtinyt muutaman kaupunkiasunnon omistajaksi.
Köyhyys nöyrrytti, hävetti ja katkeroitti. Ne tunteet jättivät jälkensä. Eipä ole tehnyt mieli viettää merkkipäiviäkään, ettei aiheuttaisi kenellekään rahankeruuta tai ettei joutuisi ottamaan vastaan lahjoja.
1. Köyhä
2.köyhempi
3. Köyhin
4. Valtion lahtaama
Alle kouluikää yskin kahtena keväänä verta. Pelkäsivät keuhkotuberkuloosia. Kunnan lääkäri epäili puutteellista ja yksipuolista ravintoa. Määräsi jotain vitamiiniliuosta ja yskiminen loppuin parissa päivässä.
Seuraavana keväänä sama juttu mutta lääke oli tiedossa.
Talvisilla, viimaisilla koulumatkoilla hävetti rapinani jonka aiheutti vaatekerrosten väliin, tuulen suojaksi leitettuista sanomalehtipapereista jotka oli otettava talteen paikallislehden vähäsivuisuudesta johtuen.
Joo siis d-vitamiinia
hengityselimiin
Siinä on se pelko, että jos lapselle määrää 100 mikrogrammaa päivässä
pääsee arkkiatriksi, eli Arvo Ylppö
eli vähän vähemmän muttei niin vähän kuin Suomessa älyttömän
alhaiset suositukset
Köyhän ja varakkaan ajatustavassa on valtavia eroja, niitä on selvitelty (sinänsä on aika turhaa, koska köyhät pääosin eivät kuuntele vaan
väittävät vastaan, eivät ota siis neuvoja, vaikka näkevät että neuvoja on menestynyt tai ilmeinen osaaja)
Tässä on koottu köyhien ja varakkaiden ajatusmaailman eroja, häiriköt ovat läiskineet sinne lässyjään väliin mutta ne on helppo ohittaa
lista on aika pitkä ja koottu kansainvälisistä keskusteluista
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18720675/kuinka-kyllastyneita-olette#comment-132501682
Lopusta löytyy mm. ELON MUSKIN LUETTELO KOHTEISTA
JOIHIN KÖYHÄ TUHLAA RAHANSA
Viisi asiaa
Ylihinnoitellut asunnot
Kalliit autot
Ruoka
Liian hienot vaatteet
Kulutusluotot
On todella ylimielistä ajatella, että jos on varakas omaa oikeuden sanoa vähemmän varakkaalle, miten tulisi elää tai mihin rahat laittaa. Toisaalta tuohan on kunnon persumeininkiä, että sikäli ei ihme vaikka täälläkin joku kokkare niitä ajatuksia viljelee
On myös ylimielistä vähemmän varakkaan vaatia varakkaalta itselleen rahaa, verotuksen yms. kautta.
Molemmat vanhemmat lääkäreitä, rahasta ei ollut pulaa, mutta yhteisestä ajasta.
Miten niin vaatia. Kyllä ne tosi varakkaat keksii keinonsa, että tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän veroja kuten listaamattomien osakeyhtiöiden omistajat. Peruspäivärahasta maksetaan 20 % veroja ja se bruttotulo on lähes 800 kuukaudessa kun taas
"Enintään 150 000 euroa: Osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. Todellinen vero jää tällöin 7,5 %:iin (jos pääomatulojen 30 000 € raja ei ylity). Yhtiö perii maksuvaiheessa 7,5 % ennakonpidätyksen" Että sillai
Kyse varattoman tukieroissa ei todellakaan ole vaatimisesta vaan se on kuules niin, että jos on yhtään sivistystä , niin ymmärtää että kaikista on pidettävä jonkin laista huolta. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksti , joku jopa hyvinvointivaltion ominaisuudeksi jne.
Sinulle jankuttajalle voisi todeta vain, että HÄPEÄ!
Kun äänestäjät on äänestäneet päättäjät, siihen on tyydyttävä, jos et kestä vapaan maan demokratiaa, ei muuttoasi estetä.
Periminen on hyvä ja lottovoitto
mutta jos ei näitä ole eikä akuankka-menetelmä toimi
(= löytää sateenkaaren päästä jalokiviruukun)
niin sitten täytyy köhönä yrittää vaurastua
Mark Cuban on se joka omistaa urheiluseuroja jne
ja esiintyy mukana Leijonan (sijoitus)luola -sarjassa TV
(Nelonen/Jim -kanavat)
kertoo mitä rahalla köyhän pitää ja ei pidä tehdä tullakseen vauraaksi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18720675/kuinka-kyllastyneita-olette#comment-141868162
Vanhempani/ meidän perhe oli pienipalkkainen työläisperhe. Kaikesta piti säästää mutta nuukasti eläen ja penniä venyttäen pärjättiin.
Naapurissa asui työtön alkoholisti mies ja "hullu"nainen perheineen.
Komiasti elivät kunnan tuilla, ei ollut mistään pulaa. Kylän ensimmäinen televisiokin oli heillä.
Mutta summasummarum, näinhän on nykyäänkin, pienellä palkalla ikänsä ahertaneet saavat jopa pienempää eläkettä kuin päivääkään työtä tekemättä.
Höpöhöpö, kukaan ei elä "komiasti" tukieuroilla, se on vain ilkeiden ihmisten panettelua. Tiedän koska tein pitkän työurani näiden tukiasioiden tiimoilla.
Peruspäiväraha on vajaat 800 euroa kuukaudessa ja siitä menee 20 % vereoa. Asumistuki on noin 60 % asumismenoista eli ei suinkaan makseta koko vuokraa kenellekään. Toimeentulotuki maksetaan laskujen perusteelle ei miten vain ja kenelle vain; kriteerit ovat hyvin tiukat
Nykyään autetaan vähävaraisia, joka on ihan oikein. Pienipalkkainen kerryttää eläkettä, on työterveyshuollon piirissä, maksaa vähemmän veroja kuin peruspäivärahainen ja saa usein myös asumistukea! Eli aivan turha vertailla vähävaraisia keskenään!
Niin joo mutta vähävaraisten palvelut leikataan ja niitä tarjotaan
englanniksi ehkä Kelassa vielä jonkin aikaa näjäksi, maliksi, rapiaksi
ja kaniaksi
Jos vähävaraiset eivät nouse luokkataisteluun maahanmuuttajamassoja
vastaan heidän tonttinsa kapenee jatkuvasti eli elintaso laskee kansainväliselle vähävaraisten tasolle
Osaajat menestyvät eikä sellainen mene läpi että niiltä varakkaina
pitää napsia veroja vähävaraisille passiivisille jotka
eivät osallistu luokkataisteluun suomalaisuuden puolesta
SInulla taitaa olla puurot ja vellit sekaisin. Persuaate on näköjään syönyt suurimman osan loogisesta ajattelustasi. Joten ymmärretään.
Harkinnanvaraista toimeentulotukea annetaan suuret määrät maahanmuuttajille, 'kotoutumistuen' nimellä saa rahaa lähes tulkoon mihin vain.
sosdemiakomutus palstahäiriköllä valtaa ajaa vellihousujen
väinöhahaisessa mielenvikaisuudesa
Juujuu väinöharhaisia ollaan :D
"Suomessa käyttöön otettava uusi kotoutumistuki on 33,64 euroa päivässä, mikä tekee kuukaudessa noin 723 euroa (vuoden 2026 tasossa). Tuki on sidottu uuteen sosiaaliturvan yleistukeen, ja sen määrä on noin 10 % matalampi kuin tavallisen yleistuen"
Ei kaivattu mitään