köyhyys

onko tänäpäivänä kukkaa ennää köyhä suomessa ainakaa, meiän maan ihmiset ei tiiä köyhyyestä.
mie pidän köyhyytenä sitä ko on nälkä, kaikkee muuta ilman ihminen pärjää, kohan on ruokaa. jos minun pitäs sannoo lapsuuesta joku päällimmäinen asia tai sana, niin mie sanon nälkä. sillä minul oli jatkuva nälkä.


mie ko menin naimisiin jalmarin kanssa ,söin ja ahmin aina ruoka pöyässä niin et olin kippee jälestä päin ja joskus jopa oksensin. ruokaa oli koko ajan saatavilla, mutta minul oli alitajuntaa syöpyny, et on syötävä sillo ko on ruokaa . jalmari sano tiukasti et nyt vähennät syömistä ja syöt usseesti ,muttei kerralla tuolviisii, mie luppaan sinulle et meilt ei sapuska lopu.

ajan kans mie sen opinkin kun olin koko ajan ruoka patojen lähellä ja kaikkea oli saatavilla.

myö oltii kiertolaisii äidin kanssa ja kulettii taloissa töissä josta saatii ain makkuupaikkakin.
saimme syyä taloissa mut meille annettii ain huononpaa ja mitä muilta jäi. minul tuos 7 -8 vuotiaana alko hampaat tippumaa ja ikenet vuotaa verta. sillo talon emäntä virojoella kutsu veljensä joka ol lääkäri ja hää totes minul olevan keripukki.

sen jälkee mie sain talos koko maitoo ja voita ja syyä hyvin. vuuen kuluttuu jouttiin kuitenkin taas lähtee, mutta mie olin jo terve.

sen jälkee äiti ain yritti hankkii minul parenpaa ruokaa. kerran eräs häne heiloistaa sala kaato hirven, sillo meil oli syömistä pitkään.hirvi paloteltii ja piettii metsäs piilos.
mutta kuitenkin suurimman ajan oli nälkä.nyytissä oli kuivaa hapan limpuu jota sit jyrsittii.

leluja en muista minul ollee. meil omaisuus oli kahessa nyytissä. näin kerran erään talon tyttärellä kauniin nuken ja nukenvaunut. joulu oli lähellä ja mie illalla rukoilin jumalaa et hää toimittas petin vieree minulle sellaset niin en ikänä pyytäis ennää mittää muuta.

ihan selvästi tunsin et jumala sano minulle että, selvä toimitettaa. mutta aamulla ei ollu mittää petin vieres ,kyl mie petyin, ko ain sanottii et rukoile niin sinulle annetaa. mutta ei annettu tässä asiassa.:)

mutta se oli onnee ko saatii hyvä pesti vaik puoleks vuueks ja oli kunnon peti, joskus viel lakanatkii, sillo tuntu niin hyvälle männä maata ja onni oikee viivähti rinnassa.

se ihmises on kummaa et, vaik myökii oltii niin köyhii, mut ei myö oltu onnettomia. meil oli toisinaa oikee mukavaakin, ku istuttii tien poskessa ja pohdittii mihi männää kysymää töitä. en koskaa tuntenu itteeni onnettomaks tai että ei olis ollu elämän halluu.

vaik en saant käyvä kouluskaa niin kyl minul oli samat pienen tytön haaveet ko muillakin, haaveilin mite minust tullee opettaja ja millanen talo minul isona on,paljonko lehmii ja muuta karjaa.

että mistähän se onni on kiinni,ku ei köyhyys sitä ainakaan meilt vient. onni onkii jo toinen aihe.

señora lyyli kirjoitti:

onko tänäpäivänä kukkaa ennää köyhä suomessa ainakaa, meiän maan ihmiset ei tiiä köyhyyestä.
mie pidän köyhyytenä sitä ko on nälkä, kaikkee muuta ilman ihminen pärjää, kohan on ruokaa. jos minun pitäs sannoo lapsuuesta joku päällimmäinen asia tai sana, niin mie sanon nälkä. sillä minul oli jatkuva nälkä.


mie ko menin naimisiin jalmarin kanssa ,söin ja ahmin aina ruoka pöyässä niin et olin kippee jälestä päin ja joskus jopa oksensin. ruokaa oli koko ajan saatavilla, mutta minul oli alitajuntaa syöpyny, et on syötävä sillo ko on ruokaa . jalmari sano tiukasti et nyt vähennät syömistä ja syöt usseesti ,muttei kerralla tuolviisii, mie luppaan sinulle et meilt ei sapuska lopu.

ajan kans mie sen opinkin kun olin koko ajan ruoka patojen lähellä ja kaikkea oli saatavilla.

myö oltii kiertolaisii äidin kanssa ja kulettii taloissa töissä josta saatii ain makkuupaikkakin.
saimme syyä taloissa mut meille annettii ain huononpaa ja mitä muilta jäi. minul tuos 7 -8 vuotiaana alko hampaat tippumaa ja ikenet vuotaa verta. sillo talon emäntä virojoella kutsu veljensä joka ol lääkäri ja hää totes minul olevan keripukki.

sen jälkee mie sain talos koko maitoo ja voita ja syyä hyvin. vuuen kuluttuu jouttiin kuitenkin taas lähtee, mutta mie olin jo terve.

sen jälkee äiti ain yritti hankkii minul parenpaa ruokaa. kerran eräs häne heiloistaa sala kaato hirven, sillo meil oli syömistä pitkään.hirvi paloteltii ja piettii metsäs piilos.
mutta kuitenkin suurimman ajan oli nälkä.nyytissä oli kuivaa hapan limpuu jota sit jyrsittii.

leluja en muista minul ollee. meil omaisuus oli kahessa nyytissä. näin kerran erään talon tyttärellä kauniin nuken ja nukenvaunut. joulu oli lähellä ja mie illalla rukoilin jumalaa et hää toimittas petin vieree minulle sellaset niin en ikänä pyytäis ennää mittää muuta.

ihan selvästi tunsin et jumala sano minulle että, selvä toimitettaa. mutta aamulla ei ollu mittää petin vieres ,kyl mie petyin, ko ain sanottii et rukoile niin sinulle annetaa. mutta ei annettu tässä asiassa.:)

mutta se oli onnee ko saatii hyvä pesti vaik puoleks vuueks ja oli kunnon peti, joskus viel lakanatkii, sillo tuntu niin hyvälle männä maata ja onni oikee viivähti rinnassa.

se ihmises on kummaa et, vaik myökii oltii niin köyhii, mut ei myö oltu onnettomia. meil oli toisinaa oikee mukavaakin, ku istuttii tien poskessa ja pohdittii mihi männää kysymää töitä. en koskaa tuntenu itteeni onnettomaks tai että ei olis ollu elämän halluu.

vaik en saant käyvä kouluskaa niin kyl minul oli samat pienen tytön haaveet ko muillakin, haaveilin mite minust tullee opettaja ja millanen talo minul isona on,paljonko lehmii ja muuta karjaa.

että mistähän se onni on kiinni,ku ei köyhyys sitä ainakaan meilt vient. onni onkii jo toinen aihe.

Lue lisää

mikä vuosiluku oli menossa silloin kun äitisi kanssa kiertelit nyytteinesi?

Köyhä kirjoitti:

mikä vuosiluku oli menossa silloin kun äitisi kanssa kiertelit nyytteinesi?

kyselit vuossii millo myö kierreltii. vastaan vaikken tykkää kauaa muistella köyhyyttä, mutta ko se tul tääl iha otsikoks, niin halusin sannoo mite köyhää on ollut joskus.

mie oon lehtolaps, noin kauniisti sanottuna ja myö asuttii äitin kans mummon luona pari ensimmäistä vuotta26-28 terijoella. mie en niist ajoist niin muista, mut ätin ko ol niin tulinen luonne ja viel mummokii niin heil tul kova riita ja ätin joutu lähtee kanssain maantielle.

oli vaikeaa saaha töitä lapsen kanssa siihe aikaa, voip sannoo et mahotonta, jote minnuu piti ain piilotella. kävin pari talvee kouluukin yhen viipurissa, ko ätin löysi heilan jonka luona asuttii.

myö kierreltii vuuet 1928-1938 ympär karjalaa. ehkä myö olis saatu olla moneskii paikas vakituisee,oli äitini niin kehuttu työntekijä. mut hänel tuli ain riitaa emänän tai isännän kanssa, ja siihe aikaa ei ollu irtisanomissii, vaan oli lähettävä silt istuimelt.
onneks hää osas hillitä talvella ittensä ettei jouttu pakkasee.

kiertely loppu ko äitin rupes oottamaan veljee.
kauaa ei ehitty olla paikalla ko sota sytty ja taas oli lähtö.

sittehä ko tultii tälle puolelle evakkoo, myö saatii asunto ja meiän elämä vakkiintui. muuteltii kyl muutaman kerra ennenko äitin asettu tälle paikkakunnalle mis mie elän ja tääl menin naimisiinkin jalmarin kanssa.

veljen syntymä olis päättäny kiertelemäst ja sota siihe viimesen sinetin laitto. mie pääsin kouluun ja elämää niinko muutki ihmiset omassa kodissaa.
sitte ko myö oltii kirjos ja kansis saatii avustuksiikin. mie sain kansanhuollost niin hienon talvitakin ettei minul koskaa oo ollu ja lämmintä manna vellii sai hakkee maitohinkillä.
mukavaa aurinkoista päivää hei hei.

Tässä nyt kirjoitetaan ,köyhyydestä,minä olen aina luullut että kun ei ole leipää ei kattoa päänpäällä niin sitten on köyhä.Laulussakin sanotaan ,minä kulkija poika parka, vähäsen samoin kun tämä murteella kirjoittja totesi köyhyydestä,kun luin vain kirjoituksen ei tule nyt nimimerkki mieleen,niin sellaisesta voi sanoa,että tietää mitä köyhyys on.Minulla sentäs oli koti,vanhemmat,veljet ja sisar.Sainhan aina käyttää sisareni pieneksi jääneitä vaatteita,ruokaakin oli aina jonkun verran,ettei ihan nälkäisenä tarvinnut nukkumaan laittaa,meillä hoidettiin joskus evakkolehmiä ja siitä sai äiti palkaksi maitolitran,meillä oli maata ja niittyä sen verran,että lehmät tulivat ruokituksi,muistan yhden Tajakan mumman,Karjalasta lähtöisin hänkin oli,hän hakkasi minulle aina puukolla ja vasaralla toppasokerista ison kimpaleen sokeria,jota minä käytin sitten karkkina,kun muuta karkkia en saanut.veljeni veisti minulle puusta leikkikalut,hevoset ja muut,toki oli käpylehmät ja käpylampaat,sitten keksin kaikkea,leikin kotileikkejä kesäisin,mustikan lehdistä tein lepiä musersin marjan voiksi päälle,et sillä lailla sitä eleltiin,näistä tulisi pitkät kertomukset jos kaikki kertoisi.