teette tilanteessa,
jossa ajattelette pahaa, arvostelette, aliarvioitte, alistatte,
halveksitte tai inhoatte lähimmäistänne?
Tai kun lausutte ajatuksienne vastaisia sanoja, nauratte ivallisesti, jopa pilkkaatte lähimmäistänne?
Tai kun teette tekoja, joiden tarkoitusperänä on oman etunne ajaminen?
Tai kuka on antanut teille oikeuden korottaa itsenne meidän kaikkien muiden yläpuolelle?
Tai kuka teille on antanut oikeuden, ainaskin sanoillanne tuomita lähimmäisenne jo tässä elämisessämme? Puhumattakaan kuolemisemme jälkeisestä elämästä.
Lista on loputon. Unet meinasi unohtua. Kuka antaa teille oikeuden määrätä mitä unia lähimmäisenne näkee?
Vai oletteko edellä mainituista jutuista täysin vapaita? Rohkenen epäillä! Ja rohkenen jopa epäillä sitäkin, ettei Raamattu tai pikemminkin Raamatun sana tai Raamatun sanaan uskominen teitä näistä vapauta!? Eikä erheittenne anteeksi pyytäminenkään! Uskon, että olemme kaikki, joka ainut, erehtyväisiä yksilöitä. Kukin tahoillaan!
Inhimillisiä olentoja! Joille Jumala tavallaan, kullekin tavallaan, osoittaa kuinka meidän tulee elää! Jumala on rakastava mutta ennen kaikkea opettava Jumala! Mutta Hän ei koskaan nöyryytä meitä.
Toki nöyryyttä tarvitaan, mutta nöyrtyminenkin on oma taitolajinsa!?
jossa ajattelette pahaa, arvostelette, aliarvioitte, alistatte,
halveksitte tai inhoatte lähimmäistänne?
Tai kun lausutte ajatuksienne vastaisia sanoja, nauratte ivallisesti, jopa pilkkaatte lähimmäistänne?
Tai kun teette tekoja, joiden tarkoitusperänä on oman etunne ajaminen?
Tai kuka on antanut teille oikeuden korottaa itsenne meidän kaikkien muiden yläpuolelle?
Tai kuka teille on antanut oikeuden, ainaskin sanoillanne tuomita lähimmäisenne jo tässä elämisessämme? Puhumattakaan kuolemisemme jälkeisestä elämästä.
Lista on loputon. Unet meinasi unohtua. Kuka antaa teille oikeuden määrätä mitä unia lähimmäisenne näkee?
Vai oletteko edellä mainituista jutuista täysin vapaita? Rohkenen epäillä! Ja rohkenen jopa epäillä sitäkin, ettei Raamattu tai pikemminkin Raamatun sana tai Raamatun sanaan uskominen teitä näistä vapauta!? Eikä erheittenne anteeksi pyytäminenkään! Uskon, että olemme kaikki, joka ainut, erehtyväisiä yksilöitä. Kukin tahoillaan!
Inhimillisiä olentoja! Joille Jumala tavallaan, kullekin tavallaan, osoittaa kuinka meidän tulee elää! Jumala on rakastava mutta ennen kaikkea opettava Jumala! Mutta Hän ei koskaan nöyryytä meitä.
Toki nöyryyttä tarvitaan, mutta nöyrtyminenkin on oma taitolajinsa!?
Vastaukset 10
Vanhimmat
aivan,-ja aikojen kuluessa kaikki avautuu jokaiselle, halusimme, tai emme. Itse asiassa meidän ei pitäisi edes arvostella uskovaisiakaan, he eivät ole vielä uskaltaneet ottaa itse selvää mistään, vaan varmuuden vuoksi tukeutuvat kynsin hampain mustakantiseen kirjaan. Se kirja on kaukana alkuperäisestä ja on nykyään tehty niin, että nykyurbaani yhteisö saa siitä "selvää".
Niin, me helposti puutumme toisten tekemisiin ja siten liitämme karmamme heidän karmaansa ja sitä kannattaa välttää "tulevaisuutta" ajatellen.
Itse olen sitä mieltä, että antaa vaan jokaisen tehdä niinkuin haluaa.
...vaan kyselemässä!
Minulla kun ei ole tapana se. Siis arvostella ihmisiä.
Eikä puuttua kenenkään tekemisiin. Jos sen näin haluat ilmaista? Jokainen toki tekee ja elää tavallaan! Sillä haluamallaan tavalla.
Ja saakin.
Mutta aina kysyä saa?
sillä, usein on raha raamatun ja uskon takana. USA:ssa tehdään uskonnolla monia miljoonia Eu päivässä ja kuka ottaa rahat Jeesusko?
Minulla ei ole raha ja raamattu takana vain puhdas totuus.
Yhdyn tosiaan asiaan "uskovaisten"pitää katsoa
peiliin niin kauan kun itsekkyys on poistunut.
Suvaitsevaisuus on kadonnut heidän elämästään,
elikä he ovat itsensä pahimpia vihollisia.
Kun tuhoat toisia teet sen saman itsellesi ja
kun menette yläkertaan joudutte sielä peilin
eteen ja teiltä kysytään mitä olette elämässä
tehneet.Sielä punnitaan niin hyvät kun pahat
teot ja arvatkaapa paljonko itsekäistä teosta
saa - pisteitä.Sitä mitä kylvätte sitä myös
niitätte.
Jeesukselta voi rukoilla rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Kukaa ihminen ei tietenkää oo täydellinen, mutta sydämen oikeaa asennettakin voi rukoilla ja jos vahingossa ajattelee pahaa jostain ihmisestä, niin Jumala on luvannu antaa anteeks jos sitä pyytää.
nyt juuri on tullut esille paljon asioita, jotka todistavat raamatun kertomuksien olevan oikeassa.
Rakkautta--- siinä on meidän ihmisten ainoa elin mahdollisuus.
Kyllä, Rakkaus on tärkeä juttu. Mutta ensin sitä pitää rukoilla itselleen. Siis kykyä rakastaa itseään, ilman itserakkautta.
Ymmärtääkseni sydän ei kuitenkaan ole oikea paikka asenteille? Asenteet ja asenteiden 'hallinta' vaatinevat kait myös ymmärrystä? Mistä se ymmärrys sitten muodostuu? Ehkä elämän ja elämisen kokemuksesta?
Ja 'vahinkoja' sattuu meille kaikille. Yllättävän runsaasti. Siksi välillä ihmettelenkin, että pelkkä anteeksiannon pyytäminen riittää. Riittää pyyhkäisemään, niin sanotusti, pöydän puhtaaksi!?
Mutta vielä yksi monista asioista jäi kysymättä: Miksi ihmisillä on oikeus aloittaa/käydä sotia. Sotia Jumalan/Jumalien nimissä?
Luulen, että Jumala on aika vihastunut tällaisista toimista!
vastata itselleen!
Ja mistä aloittaisin? Olenhan itse syyllistynyt kaikkeen esittämääni. Tai melkein kaikkeen.
Näet, koskaan en ole ottanut Jumalan oikeutta. Oikeutta oikeudenmukaisuuden määrittelemiseen!
Toki pitänee muistaa, että Hän kuitenkin on sen 'taidon', tietyllä tavalla, meille kaikille antanut!? Siis sen oikeudentajun?!
Small talkit ovat, tai tulisi, olla ohitettuja juttuja. Ainaskin näillä nimettömillä palstoilla?
En tiedä. Muuta kuin sen. Että aina kun pintaa syvemmältä raapaistaan, se hiljentää!
Itseäsi enemmän, kuin Jumalan sanaa. Näyät mulle nöyrä ihminen, ja minä näytän, kuka valehtelee.
Ainakaan täällä eteläsuomessa en oo nähny yhtään aitoa nöyrää ihmistä. Ainoastaan itsetyytyväisiä ja siitä tarkkoja ihmisiä.
Ja väitän että se on kaukana siitä nöyryydestä, jota Jeesus tarkoitti.
ihminen!
En tiedä mihin seikkoihin minun itserakkauteni perustat? Minun on ainankin vaikea sitä arvioida kenestäkään. Jos en ole ihmistä oikeesti kohdannut.
Eikä itsetyytyväisyys aina sitä tarkoita, että olisi itserakas. Päinvastoin! Riippuu missä mielessä itsetyytyväisyyttä punnitaan. Ehkäpä itsetyytyväinen ihminen osaakin olla myös se kaikkein nöyrin?
Valitettavasti en osaa ottaa kantaa mitä Jeesuksen tarkoittamalla nöyryydellä tarkoitat. Kun Jumalani on minua lähempänä kuin Jeesus konsanaan.
Jumalan opettamista 'rakastan'. En itseäni. Jos sillä sitä tietynlaista itserakkautta tarkoitat?
Muutoin haluan oppia myös rakastamaan itseäni!