Raamattuhan on ikään kuin uskovaisten "päälähde" jumalasta ja hänen olemuksestaan. Mm. näin kerrotaan jumalasta VT:ssä: "Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyk- sensä olivat kauttaaltaan pahat, 6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. 7 Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."
Siis tämä kaikkivoipaisen hyvä, mahtava, täydellinen, pyhä jne. jne. jumala katuu ja murehtii omia tekosiaan tai omien tekosiensa aikaansaannoksia. Hmm... Raamattu siis itse asiassa todistaakin näin ollen hyvin selvästi jumalan rajallisuudesta. Miksi siis kukaan haluaisi antaa "elämäänsä" tällaisen olion vastuulle?
Siis tämä kaikkivoipaisen hyvä, mahtava, täydellinen, pyhä jne. jne. jumala katuu ja murehtii omia tekosiaan tai omien tekosiensa aikaansaannoksia. Hmm... Raamattu siis itse asiassa todistaakin näin ollen hyvin selvästi jumalan rajallisuudesta. Miksi siis kukaan haluaisi antaa "elämäänsä" tällaisen olion vastuulle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä minäkin olen ihmetellyt. Ei tunnu niin luotettavalle ja suurelle & mahtavalle kaikkitietävälle, sekä rakastavalle semmoinen Jumala.
>Miksi siis kukaan haluaisi antaa "elämäänsä" >tällaisen olion vastuulle?
Ei kukaan järjissään oleva ainakaan. Idiotismia on monenlaista mutta jahven/jehovan palvonta on kaiken huippu. Lisäksi kristinusko yllyttää ihmisuhreihin vrt. "pyhä" ehtoollinen jossa mässäillään Jeesuksen verellä. "Ja niin jumala vihasi ihmisiä että hävitti heidät maanpäältä".
Kysymys on vaikea, koska tiedämme vain osin Jumalan olemuksesta ja aivoituksista.
Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.
Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä vääriäkin ratkaisuja, vaikka ne eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja kanssamme moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala ei aina ota meitä ihmisiä "niskasta kiinni rötöksistämme" , vaan rakkaudella Hän kutsuu meidät pelastukseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Ja taas ihminen usein tekee väärän ratkaisun ja kieltäytyy ja kierre jatkuu. Mutta Jumala on rakkaus ja haluaa katkaista nämä kierteet.
Jumalan olemukseen kuuluvat myös pyhyys ja oikeudenmukaisuus. Onko Jumala tuomari? Rankaiseeko hän? Koska Jumala on rakkaus, on hän myös ehdottoman oikeudenmukainen. Olisihan aivan mahdotonta, että rakastava Jumala voisi hyväksyä ihmistä kohdanneen vääryyden. Jumalan oikeudenmukaisuudesta on vakavat seuraukset: miten syntinen, vääryyttä tehnyt ihminen voi kestää oikeudenmukaisen Jumalan kasvojen edessä. Jos ihminen ei olisi syntinen, niin hän kokisi, että Jumala on rakastava Isä. Mutta koska hän on syntinen, hän pelkää Jumalan vihaa. Hän pelkää, että hänen rakkaudettomuutensa ja vääryytensä paljastuvat. Oman syntisyytensä tähden ihmiset kokevat, että rakastava Jumala on tuomari.
Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.
Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä.
Otteita kirjoituksesta :
http://www.nic.fi/~jlindell/mihinuskoa.htm
Lue lisää kirjoituksesta.
Platon on sanonut:
Kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan.
Siten rakkauden kohde on tai sisältää jotain, mitä rakastajalla ei itsellään ole.
Rakastaessaan viisautta filosofit ovat viisaan ja tietämättömän väliltä, viisaudesta eivät välitä ne, jotka ovat jo viisaita, eivätkä sellaiset, jotka ovat tietämättömiä pahuuteen asti, vaan ne, jotka tajuavat olevansa tietämättömiä niissä asioissa, joissa he sitä ovat.
Ja sitten Peiree:
Ollakseen loogisia ihmiset eivät saa olla itsekkäitä.
"Jumala on rakkaus" maailmassa oleva viha ja pahuus ovat jumalan rakkauden "epätäydellisiä tiloja".
Samoin kuin valo voi valaista vain sellaista, joka muutoin on pimeä, Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mistä tätä rakkautta viellä puuttuu.
Koska rakastaja (siis Jumala)ei halua mitään, mikä häneltä puuttuu.
Siinä vähän pohdittavaa.