vähän sinä annat kun annat siitä, mitä omistat. Vasta kun annat itsestäsi, olet antelias.
on hyvä antaa kun pyydetään, parempi pyytämättä, ymmärtäen.
on hyvä antaa kun pyydetään, parempi pyytämättä, ymmärtäen.
illan mietelause
antamisesta
9219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On parempi ottaa kuin olla ottamatta.
Oletko sellainen, joka annat vähän siitä paljosta, minkä omistat - saadaksesi anteliaan nimen, näin toimien mitätöit lahjasi arvottomaksi.
Juuh, on oikein kilttiä antaa omistamastaan. Oletan, että tuo "itsestään" antaminen on aikansa tai taitojensa antamista, mikä sekin on oikein kilttiä.
Miten suu sitten pannaan, kun on hövelisti annettu ja tehty, ja koko ajan pyydetään lisää ja kasvatetaan vaatimuksia? Myös pyytämättään autetut tulevat mielellään pyytämään lisää, myöhemmin vaatimaan lisää, ja loukkaantuvat, jollei aikaa/halua/rahaa olekaan heille asti jaettavaksi.
Minulla on paljon aikaa ja olen tavattoman näppärä ihminen monin tavoin, mutta olen joutunut opettelemaan sanan "EI!" huutomerkillä varustettuna, vaikka sen käyttö usein onkin kiltin luonteeni vastaista. Opin tuon taikasanan vasta reilusti yli kolmikymppisenä, ja täytyy myöntää, että prosessin aikana katosi ympyröistä aika monta kaveria ja tuttavapariskuntaa.
Ajattelevatkohan auttamisen vaatijat sillä lailla, että kun nyt palvelee, saa sitten kuoltuaan kruunun ja hunajaa? Minun parastanihan he siis ajattelevatkin, kun heidän kesämökkinsä tarvitsee remppaa, perheensä tahtoo ilmaisen taksikyydin, digiboksinsa täytyy asentaa ja mekkokin pitäisi ommella...ja hehän vasta ovatkin anteliaita antaessaan minun hankkia itselleni noin mainion palkinnon sitten, kun olen humuksena maassa!
Tuo edellinen kappale pönöttää tuossa ihan sen vuoksi, että palstavalintasi perusteella toivoit jonkinlaista viittausta jumaliin uskomisen puutteeseen. No, jumalat ja jumalusko ovat minulta puuttuneet ihan syntymästä asti, mutta silti minusta kasvoi kiltti ja auttavainen. Hitto, kun muutkin sen huomasivat!
Ensinnäkin en juuri mietelauseellani tähdännyt tuonpuoleiseen, tässä ajassa ajatuksineni pysyttelin.
Antamisessa, siinä jossa on jotain tarkoitusta, ei ole kyse riipuvuussuhteesta, jossa toinen koko ajan ruikuttaa, toinen antaa kun on kerran vain annettava.
Oikea antaminen on juuri sitä, ettet tiedä antaneesi, silti toinen sai ylenpalttisesti. Vasta kun ymmärryksesi on antamisestasi johtuen jalostunut uuteen tietämykseen, ymmärrät antaneesi.
Kun annat siitä mitä omistat, tiedät antaneesi ja sait siten palkkasi, vasta kun annat itsestäsi, tietämättäsi, saat palkkion myöhemmin.
Samoin käy kun annat pyydettäessä, sait samalla palkkion, kun annat pyytämättä, sinut tullaan palkitsemaan.
Tiivistinpä ajatuksesi:
On annettava tietämättään. Kun on antanut tarpeeksi, tietää antaneensa. Sitten pitää taas osata antaa tietämättään.
Anteeksi nyt suorapuheisuuteni, mutta mielestäni ajatuksesi ovat pöhköjä ja superduperhyveellisiä sekä käytännössä mahdoton toteuttaa.
Tokihan tämän tiedän turhaksi, näin ollen hedelmättömäksi, aikani haaskaamiseksi. No olkoon vielä tämän kerran.
Antamisessa peräänkuulutin PYYTEETÖNTÄ antamista, jolloin antaja ei tiedosta antamisensa määrän suuruutta, siten ei ala hekumoimaan omaa erinomaisuuttaan SUURENA ANTAJANA, siis ei vastaan ota palkkaa joka hänelle luonnostaan kuuluisi. Tällainen PYYTEETÖN antaja sen sijaan, että jäisi nauttimaan palkinnostaan, kiiruhtaa jo seuraavaan kohteeseen, josta aloitaa antamisensa ketjun uudestaan.
Ymmärrän hyvin ymmärtämättömyytesi, sillä ihminen joka ei ymmärrä pyyteettömän antamisen toimintamallia/edellytyksiä ei voi myöskään ymmärtää häntä, joka sitä yrittää selventää. Samahan toki pätee uskonasioissakin.
Hyvää tulevaa vuotta sinullekin:)
Olisit siis heti sanonut suoraan, että "on rumaa tehdä antamisestaan iso numero ja hehkutella hyväntekijän maineellaan".
Sitä en kyllä ymmärrä yhtään, että peräänkuulutat "PYYTEETÖNTÄ antamista, jolloin antaja ei tiedosta antamisensa määrän suuruutta".
Pitäisikö ihmisen siis pyrkiä olemaan tietämättään hyvä? Kuinka tuo käytännössä tapahtuu? Eikö riitäkään, että on auttavainen ja pitää siitä enimmät mölyt mahassaan? Tulee ihan mieleen sketsi, jossa deittivideolla neitonen etsi "miestä, joka olisi tosi hyvännäköinen, muttei sillee itse tietäisi sitä". XD
Vinkki: kun alat sotkeutua sanoihisi ja ajatuksiisi, etsi avuksesi jonkinlainen konkreettinen esimerkki. Semmoinen nimittäin selkeyttää kummasti ajattelua ja pitää vaatimukset maan kamaran kieppeillä. Eikä sitten tarvitse riidellä tulkinnoista. ;)
>>Olisit siis heti sanonut suoraan, että "on rumaa tehdä antamisestaan iso numero ja hehkutella hyväntekijän maineellaan".>Sitä en kyllä ymmärrä yhtään, että peräänkuulutat "PYYTEETÖNTÄ antamista, jolloin antaja ei tiedosta antamisensa määrän suuruutta".>Pitäisikö ihmisen siis pyrkiä olemaan tietämättään hyvä?>Vinkki: kun alat sotkeutua sanoihisi ja ajatuksiisi, etsi avuksesi jonkinlainen konkreettinen esimerkki.
Niin, arvasit, että sokelluksesi ei avaudu haluamallasi tavalla. Et ymmärtänyt täsmennyspyyntöjä ollenkaan, koska et halunnutkaan pukea sekavia ajatuksiasi selviksi sanoiksi. Mielesi teki vain hirveästi olla fiksu ja ajattelevainen, vaikkeivät eväät sitten riittäneetkään.
">>Pitäisikö ihmisen siis pyrkiä olemaan tietämättään hyvä?