Jonkin aikaa sitten IPUun liittyneenä hämmästyin kun löysin tämän palstan. En tunnista näiden keskustelujen IPUa samaksi Itsenäisyyspuolueeksi johon olen käytännössä tutustunut. Jokainen pitäköön mielipiteensä, mutta olisi mukavaa seurata keskustelua joka perustuu tosiasioihin maamme tilasta eikä loanheittoon. Jotkut väitteet IPUsta on aivan avaruudesta kotoisin. Hupaisia ne kyllä on. Seuraavassa muutama korjaus omien havaintojeni pohjalta, siltä varalta että keskustelua seuraa joku oikeasti IPUsta kiinnostunut.
Palstan perusteella voisi kuvitella että IPU on sekalainen kokoelma hörhöjä ja koko toiminta jonninjoutavaa puuhastelua. Totuus on täsmälleen päinvastainen. Mukana on ihmisiä kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja kaikista ammattikunnista tohtorista duunariin ja yrittäjistä virkamiehiin. Kaikkia yhdistää vastuuntunto yhteisistä asioista ja sitoutuminen yhteiskunnan pelisääntöihin. Tämän palstan väitteet IPUsta jonkinlaisena äärilaidan liikkeenä on niin huvittavia että ne aidosti hymyilyttää. Päinvastoin IPUn keskeisimpiä periaatteita on irtisanoutuminen kaikista äärilaidoista. Kansainvälistä poliittista ja taloudellista yhteistyötä toivotaan nykyistä enemmän. Mutta itsenäisenä maana kuten mm. Sveitsi tai Norja. Olen havainnut, että tämä on myös jäsenkunnan todellinen mielipide eikä mikään virallinen julkisivu.
IPUa on väitetty myös kommareiden pesäksi. En tiedä missä tämä kommarikerho lymyää kun en ole siihen vielä törmännyt. Olen huomannut että IPUssa on yllättävän paljon yrittäjiä. Nykyisiä, eläkkeellä olevia, yrittäjäksi aikovia ja maatalousyrittäjiä. Kovia on tämän päivän kommarit yrittämään, se täytyy sanoa.
Mistähän tämä johtuu ja miten se liittyy IPUn politiikkaan? Ehkä siten, että lähes kaikkien yrittäjien etu on sama kuin Suomen kansan enemmistön etu. Suurin osa Suomen yrittäjistä on kotimarkkinakysynnän varassa. Heidän elinehtonsa on se, että tulonjako yhteiskunnassa on jossain määrin tasaista jolloin kansalaisten kulutusmahdollisuudet (kotimarkkinakysyntä) säilyy. Tulonjaon vakava häiriintyminen, pienen eliitin rikastuminen ja kansan enemmistön köyhtyminen, johtaa vakaviin ongelmiin myös yrittäjien toimeentulossa koska kansalaisten enemmistön kulutuskyky häviää ja rikkaiden rahat valuvat ulkomaille ja keinottelutalouteen. Nämä negatiiviset vaikutukset tulevat viiveellä, mistä syystä Itsenäisyyspuolueen varoitukset eivät ole vielä saaneet suurta vastakaikua. Mutta tämä havahtuminen tulee tapahtumaan lähivuosina myös yrittäjäpiireissä, joita vedettiin EU-liitoksen yhteydessä höplästä yhtä pahasti kuin maanviljelijöitä ellei pahemmin. Viljelijät ovat jo kärsineet, yrittäjien kärsimisen aika tulee myöhemmin. Kysyntä häviää, koska suurten ikäluokkien tulot romahtavat eläköitymisen myötä, nuorempien velanottokyky on käytetty ja vientiteollisuuden poismuutto vie kunnolliset työpaikat joiden tilalle syntyvät ovat matalapalkkahommia. Ja tämän kaiken estämiseen EU-Suomella ei ole mitään keinoja, koska itsenäistä raha-, valuuttakurssi- ja elinkeinopolitiikka ei ole. Muista politiikan aloista puhumattakaan. Tämän päivän maailmassa kaikki liittyy kaikkeen eikä mitään yhteiskunnan lohkoa voi erottaa muista.
'Sosialismiksi' väitetty IPUn politiikka kääntyykin erittäin markkinahenkiseksi, yrittäjien enemmistön etua puolustavaksi politiikaksi, kun sitä tutkii tarkasti. Itsenäisyyspuolueella on monia selkeitä markkinataloutta puolustavia tavoitteita, mm. pääomatuloveron muuttaminen progressiiviseksi mikä alentaisi pienyrittäjien verorasitusta, alv-verovelvollisuuden alarajan nosto 100000 euron liikevaihtoon ja työn sivukulujen korvaaminen tuotannon arvon mukaan määräytyvällä maksulla. Lisäksi IPUn tavoiteena on perintöveron poistaminen alle 200000 euron perinnöiltä. Ei kovin kommunistisia tavoitteita. Kaikki tämä merkitsisi valtavaa myönteistä potkua pienille ja keskisuurille yrityksille. Mutta EU-Suomessa näistä ei haluta julkisuudessa puhua koska päättäjien/EU:n linjana on suuryritysten ja harvojen isorikkaiden suojelu. Niiden, jotka lopettavat kannattavia tehtaita Suomessa. Nykyiset päättäjämme käsittävät suuryritysten suojeluksi ainoastaan sen, että niiden annetaan vapaasti muuttaa pois alempien työvoimakustannusten maihin kun kilpailukyky häviää Suomessa ja koko euroalueella. On olemassa toinenkin, ja Suomen kannalta ainoa järkevä suuryritysten suojelun muoto. Se on se, että yritysten maastapakoa hillitään rajoittamalla pääoman maastavientiä mm. verotuksen keinoin. Ei estämällä sitä täysin, vaan rajoittamalla sitä hintamekanismin kautta. Vastapainoksi maassa pysyviä suuryrityksiä suojellaan niiden edun mukaisella valuuttakurssipolitiikalla. Silloin kun tarve on välttämätön. Tämä tuo jatkuvuuden sekä suuryritysten että niistä riippuvaisten pienyritysten elämään ja koko yhteiskuntaan tasaisemman työllisyyden kautta. Ja on hyvin kannattavaa suuryritysten omistajille: tuotantolaitosten veivaaminen maasta toiseen ei ole ilmaista puuhaa heillekään.
Valuuttakurssipolitiikka ja jonkinasteinen pääomanliikkeiden sääntely suhteessa ulkomaihin ovat aidon markkinatalousyhteiskunnan ydintä, koska ne turvaavat koko yhteiskunnan menestyksen ja luovat sitä kautta edellytykset kaikelle yritystoiminnalle. Ilman niitä aito markkinatalous luisuu lyhyessä ajassa äärikapitalismiin, jossa tuloerot ovat kärjistyneet äärimmilleen. Siitä on lyhyt matka kommunismiin, koska normaali taloudellinen toiminta käy mahdottomaksi yhteiskunnassa josta ostovoima on kadonnut. Äärikapitalismi ja kommunismi ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden vaikutukset tavalliseen kansalaiseen yhtä ikävät. EU-Suomessa harjoitetaan parhaillaan kapitalistista politiikkaa mutta valitettavasti se tehdään markkinatalouden nimikkeellä. Se ei ole vielä saavuttanut äärimmäistä muotoaan mutta lähestyy sitä. Suomen siirtyminen aidosta markkinataloudesta kapitalismiin tapahtui pikku hiljaa n. 20 vuoden aikana, minkä takia kansalaisilla on vaikeuksia hahmottaa yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa sekä sitä, miksi nykyistä järjestelmää pitäisi kutsua. Tämä käsitteiden sekamelska on aiheuttanut tilanteen, jossa kaikki taloutta sääntelevät toimenpiteet mielletään sosialistisiksi jos joku 'uskottava' taho väittää niiden olevan sitä. Todellisuudessa se aito markkinatalous, jota suomalaisten enemmistö on tottunut markkinataloutena pitämään, asettuu äärikapitalismin ja kommunismin välille. Vaatii suurta poliittista taitoa ja kaikkia rahapolitiikan välineitä, jotta yhteiskunta saadaan pysymään näiden kahden ääripään välissä sen luiskahtamatta jompaankumpaan. Aikoinaan meillä oli riittävän taitavat poliitikot ja heillä kaikki työkalut käytettävissään. Itsenäisyyspuolue pitää etäisyyttä molempiin talouspolitiikan ääripäihin. Sillä on tarvittavat kyvyt ja näkemys siitä, miten yhteiskunta saadaan palaamaan aidon markkinatalouden tilaan, joka on myös menestyvän yrittäjyyden perusedellytys.
Tottakai yritystoiminnan tukeminen pienemmässä päässä tarkoittaisi sitä, että toisessa päässä verotusta kiristettäisiin verottamalla suuria pääomatuloja enemmän progressiivisella verotuksella. Mutta on oikeudenmukaista, että otetaan vähän enemmän sieltä missä on enemmän. Ja oikeudenmukaisuus on IPUn tavoitteiden lähtökohta. Kuitenkin myös suuryritykset tarvitsevat puolustajaa. Ne ovat itsessään elintärkeitä maallemme ja niiden menestyksestä ovat riippuvaisia pitkät alihankintaketjut, siis pienemmät yritykset. Suurteollisuuttamme (metsä, metalli) ei voida suojella vakavissa suhdannevaihteluissa käytännössä muulla tavoin kuin alentamalla valuuttamme arvoa jolloin kilpailukyky paranee. Niin minkä valuutan? Hävitetyn markan. Jos se olisi olemassa, se olisi devalvoitu jo jonkin aikaa sitten ja karmean kalliin euron aiheuttama metsäteollisuuden kriisi olisi vältetty. Alihankintaketjut toimisivat, työllisyys olisi korkealla tasolla ja palkkoja ei olisi painetta alentaa. Toki tuontitavarat kallistuisivat mutta vaikutus olisi yhtäläinen koko yhteiskunnalle ja tilanne tasaantuisi pikku hiljaa. Tiivistäen: harvoin tehty suuryritysten edun mukainen devalvaatio on hyvin markkinahenkinen toimenpide, koska se turvaa keskeisten yritysten häiriöttömän toiminnan ja sitä kautta kysynnän jatkuvuuden koko yritysten ketjulle. Puhdasta keinottelutaloutta devalvaatio pikkasen häiritsee.
IPUn ohjelma on syytä lukea kokonaisuudessaan eikä poimia sieltä yksittäisiä kohtia kuin piru Raamatusta.
Vaurastuminen, jopa rikastuminen yrittäjyydellä on mahdollista myös IPUn tavoittelemassa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ja nimenomaan siinä. Ja minä olen tullut IPUun jäädäkseni.
Palstan perusteella voisi kuvitella että IPU on sekalainen kokoelma hörhöjä ja koko toiminta jonninjoutavaa puuhastelua. Totuus on täsmälleen päinvastainen. Mukana on ihmisiä kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja kaikista ammattikunnista tohtorista duunariin ja yrittäjistä virkamiehiin. Kaikkia yhdistää vastuuntunto yhteisistä asioista ja sitoutuminen yhteiskunnan pelisääntöihin. Tämän palstan väitteet IPUsta jonkinlaisena äärilaidan liikkeenä on niin huvittavia että ne aidosti hymyilyttää. Päinvastoin IPUn keskeisimpiä periaatteita on irtisanoutuminen kaikista äärilaidoista. Kansainvälistä poliittista ja taloudellista yhteistyötä toivotaan nykyistä enemmän. Mutta itsenäisenä maana kuten mm. Sveitsi tai Norja. Olen havainnut, että tämä on myös jäsenkunnan todellinen mielipide eikä mikään virallinen julkisivu.
IPUa on väitetty myös kommareiden pesäksi. En tiedä missä tämä kommarikerho lymyää kun en ole siihen vielä törmännyt. Olen huomannut että IPUssa on yllättävän paljon yrittäjiä. Nykyisiä, eläkkeellä olevia, yrittäjäksi aikovia ja maatalousyrittäjiä. Kovia on tämän päivän kommarit yrittämään, se täytyy sanoa.
Mistähän tämä johtuu ja miten se liittyy IPUn politiikkaan? Ehkä siten, että lähes kaikkien yrittäjien etu on sama kuin Suomen kansan enemmistön etu. Suurin osa Suomen yrittäjistä on kotimarkkinakysynnän varassa. Heidän elinehtonsa on se, että tulonjako yhteiskunnassa on jossain määrin tasaista jolloin kansalaisten kulutusmahdollisuudet (kotimarkkinakysyntä) säilyy. Tulonjaon vakava häiriintyminen, pienen eliitin rikastuminen ja kansan enemmistön köyhtyminen, johtaa vakaviin ongelmiin myös yrittäjien toimeentulossa koska kansalaisten enemmistön kulutuskyky häviää ja rikkaiden rahat valuvat ulkomaille ja keinottelutalouteen. Nämä negatiiviset vaikutukset tulevat viiveellä, mistä syystä Itsenäisyyspuolueen varoitukset eivät ole vielä saaneet suurta vastakaikua. Mutta tämä havahtuminen tulee tapahtumaan lähivuosina myös yrittäjäpiireissä, joita vedettiin EU-liitoksen yhteydessä höplästä yhtä pahasti kuin maanviljelijöitä ellei pahemmin. Viljelijät ovat jo kärsineet, yrittäjien kärsimisen aika tulee myöhemmin. Kysyntä häviää, koska suurten ikäluokkien tulot romahtavat eläköitymisen myötä, nuorempien velanottokyky on käytetty ja vientiteollisuuden poismuutto vie kunnolliset työpaikat joiden tilalle syntyvät ovat matalapalkkahommia. Ja tämän kaiken estämiseen EU-Suomella ei ole mitään keinoja, koska itsenäistä raha-, valuuttakurssi- ja elinkeinopolitiikka ei ole. Muista politiikan aloista puhumattakaan. Tämän päivän maailmassa kaikki liittyy kaikkeen eikä mitään yhteiskunnan lohkoa voi erottaa muista.
'Sosialismiksi' väitetty IPUn politiikka kääntyykin erittäin markkinahenkiseksi, yrittäjien enemmistön etua puolustavaksi politiikaksi, kun sitä tutkii tarkasti. Itsenäisyyspuolueella on monia selkeitä markkinataloutta puolustavia tavoitteita, mm. pääomatuloveron muuttaminen progressiiviseksi mikä alentaisi pienyrittäjien verorasitusta, alv-verovelvollisuuden alarajan nosto 100000 euron liikevaihtoon ja työn sivukulujen korvaaminen tuotannon arvon mukaan määräytyvällä maksulla. Lisäksi IPUn tavoiteena on perintöveron poistaminen alle 200000 euron perinnöiltä. Ei kovin kommunistisia tavoitteita. Kaikki tämä merkitsisi valtavaa myönteistä potkua pienille ja keskisuurille yrityksille. Mutta EU-Suomessa näistä ei haluta julkisuudessa puhua koska päättäjien/EU:n linjana on suuryritysten ja harvojen isorikkaiden suojelu. Niiden, jotka lopettavat kannattavia tehtaita Suomessa. Nykyiset päättäjämme käsittävät suuryritysten suojeluksi ainoastaan sen, että niiden annetaan vapaasti muuttaa pois alempien työvoimakustannusten maihin kun kilpailukyky häviää Suomessa ja koko euroalueella. On olemassa toinenkin, ja Suomen kannalta ainoa järkevä suuryritysten suojelun muoto. Se on se, että yritysten maastapakoa hillitään rajoittamalla pääoman maastavientiä mm. verotuksen keinoin. Ei estämällä sitä täysin, vaan rajoittamalla sitä hintamekanismin kautta. Vastapainoksi maassa pysyviä suuryrityksiä suojellaan niiden edun mukaisella valuuttakurssipolitiikalla. Silloin kun tarve on välttämätön. Tämä tuo jatkuvuuden sekä suuryritysten että niistä riippuvaisten pienyritysten elämään ja koko yhteiskuntaan tasaisemman työllisyyden kautta. Ja on hyvin kannattavaa suuryritysten omistajille: tuotantolaitosten veivaaminen maasta toiseen ei ole ilmaista puuhaa heillekään.
Valuuttakurssipolitiikka ja jonkinasteinen pääomanliikkeiden sääntely suhteessa ulkomaihin ovat aidon markkinatalousyhteiskunnan ydintä, koska ne turvaavat koko yhteiskunnan menestyksen ja luovat sitä kautta edellytykset kaikelle yritystoiminnalle. Ilman niitä aito markkinatalous luisuu lyhyessä ajassa äärikapitalismiin, jossa tuloerot ovat kärjistyneet äärimmilleen. Siitä on lyhyt matka kommunismiin, koska normaali taloudellinen toiminta käy mahdottomaksi yhteiskunnassa josta ostovoima on kadonnut. Äärikapitalismi ja kommunismi ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden vaikutukset tavalliseen kansalaiseen yhtä ikävät. EU-Suomessa harjoitetaan parhaillaan kapitalistista politiikkaa mutta valitettavasti se tehdään markkinatalouden nimikkeellä. Se ei ole vielä saavuttanut äärimmäistä muotoaan mutta lähestyy sitä. Suomen siirtyminen aidosta markkinataloudesta kapitalismiin tapahtui pikku hiljaa n. 20 vuoden aikana, minkä takia kansalaisilla on vaikeuksia hahmottaa yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa sekä sitä, miksi nykyistä järjestelmää pitäisi kutsua. Tämä käsitteiden sekamelska on aiheuttanut tilanteen, jossa kaikki taloutta sääntelevät toimenpiteet mielletään sosialistisiksi jos joku 'uskottava' taho väittää niiden olevan sitä. Todellisuudessa se aito markkinatalous, jota suomalaisten enemmistö on tottunut markkinataloutena pitämään, asettuu äärikapitalismin ja kommunismin välille. Vaatii suurta poliittista taitoa ja kaikkia rahapolitiikan välineitä, jotta yhteiskunta saadaan pysymään näiden kahden ääripään välissä sen luiskahtamatta jompaankumpaan. Aikoinaan meillä oli riittävän taitavat poliitikot ja heillä kaikki työkalut käytettävissään. Itsenäisyyspuolue pitää etäisyyttä molempiin talouspolitiikan ääripäihin. Sillä on tarvittavat kyvyt ja näkemys siitä, miten yhteiskunta saadaan palaamaan aidon markkinatalouden tilaan, joka on myös menestyvän yrittäjyyden perusedellytys.
Tottakai yritystoiminnan tukeminen pienemmässä päässä tarkoittaisi sitä, että toisessa päässä verotusta kiristettäisiin verottamalla suuria pääomatuloja enemmän progressiivisella verotuksella. Mutta on oikeudenmukaista, että otetaan vähän enemmän sieltä missä on enemmän. Ja oikeudenmukaisuus on IPUn tavoitteiden lähtökohta. Kuitenkin myös suuryritykset tarvitsevat puolustajaa. Ne ovat itsessään elintärkeitä maallemme ja niiden menestyksestä ovat riippuvaisia pitkät alihankintaketjut, siis pienemmät yritykset. Suurteollisuuttamme (metsä, metalli) ei voida suojella vakavissa suhdannevaihteluissa käytännössä muulla tavoin kuin alentamalla valuuttamme arvoa jolloin kilpailukyky paranee. Niin minkä valuutan? Hävitetyn markan. Jos se olisi olemassa, se olisi devalvoitu jo jonkin aikaa sitten ja karmean kalliin euron aiheuttama metsäteollisuuden kriisi olisi vältetty. Alihankintaketjut toimisivat, työllisyys olisi korkealla tasolla ja palkkoja ei olisi painetta alentaa. Toki tuontitavarat kallistuisivat mutta vaikutus olisi yhtäläinen koko yhteiskunnalle ja tilanne tasaantuisi pikku hiljaa. Tiivistäen: harvoin tehty suuryritysten edun mukainen devalvaatio on hyvin markkinahenkinen toimenpide, koska se turvaa keskeisten yritysten häiriöttömän toiminnan ja sitä kautta kysynnän jatkuvuuden koko yritysten ketjulle. Puhdasta keinottelutaloutta devalvaatio pikkasen häiritsee.
IPUn ohjelma on syytä lukea kokonaisuudessaan eikä poimia sieltä yksittäisiä kohtia kuin piru Raamatusta.
Vaurastuminen, jopa rikastuminen yrittäjyydellä on mahdollista myös IPUn tavoittelemassa hyvinvointiyhteiskunnassa. Ja nimenomaan siinä. Ja minä olen tullut IPUun jäädäkseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ipuloisinnan kanssa juurikaan ole tekemistä. Olisiko sinun syytä tarkistaa IPUn todellinen karva ja pohtia poliittista asemaasi uudelleen? Olisiko ehkäpä kokoomus sinulle parempi puolue?
ne ovat kyllä aika lailla kuin kommarien ja vasurien sivuilta...
Itsenäisyyspuolueella ei ole edes puolueohjelmassakaan,että työttömyys,sairaiden auttaminen,köyhälistön porukka kyykkyyn,ipussa ei ole köyhiä,siksi se on oikeistopopulistinen puolue,johon onneksi olen pystynyt välttämään,kun Suomessa ei ole yhtäkään puoluetta,joka ajaisi toisenluokan kansalaisten asijoita,ajetaan markkinataloutta,no se on johtanut jo Suomen kurjuuteen ja yhä syvenemässä aallokossa vajoaa hallituksen tappotahdissa,kuinka tällainen Itsenäisyyspuolue ajaisi sorrettujen kansalaisten asioita?
Valetta koko kirjoittajan propaganda,!
Tulipa kovasti tekstiä. Tuo otsikko "aito markkinatalous" on aika hämäävä. Mitä se oikein on? Onko nykyinen markkinatalous jotenkin epäaito?
EU:n talousohjelma perustuu keinottelukapitalismiin, joka merkitsee kasvavia tuloeroja kuin myös talouden haaksirikkoa.
Asiaa valaisee mm. tamperelaisen taloustieteen tohtori ja kansantaloustieteen dosentti Veli Karhu artikkelissa "Suomen talous- ja työllisyyspolitiikka vaihtoehtoisessa integraatioratkaisussa". - Artikkeli löytyy kirjasta "Itsenäisyydestä on kysymys, Vaiettu totuus EU:n perustuslaista".
EU-jäsenyys oli enemmistöpäätös. Se siitä!
Oikeaan markkinatalouteen kuuluvat vapaat rahoitusmarkkinat, jonka avulla yritykset voivat hakea rahoitusta sijoittajilta. Pitäisikö tämä kieltää aidossa markkinataloudesa?
Taloustieteiden tohtori Veli Karhu on paljon pätevämpi talouden asiantuntija kuin mitä ovat hänen täällä esiintyvät arvostelijansa. Se siitä.
Toiseksi EU-päätös ei ollut laillinen, koska eduskunnan "enemmistöpäätös" perustui Suomen perustuslain ylikävelyyn.
On täysin mahdotonta saada sellaiselle päätökselle lainvoima, jolla päätöksellä eduskunta vain 2/3 enemmistöllä siitää perustuslain mukaan Suomen kansalle kuuluvan ylimmän vallan rajojemme ulkopuolelle, Euroopan unionille.
Neuvoa-antava kansanäänestys ei ollut luonteensa mukaisesti laillisesti sitova. Tällöin minkäänlainen, vieläpä harkituin valhein saatu, äänestystulos ei oikeuttanut rikkomaan Suomen perustuslain määräyksiä.
Onkos V. Karhu tehnyt yhtään oikeita töitä vai onko se ollut nukkumassa koko uransa jossain yliopistolla?
Minä en kyllä usko mihinkään Itsenäisyyspuolueen selityksiin aidosta markkinataloudesta, koska sitä ei vaivauduta selittämään missään tätä käsitettä. Luulisi että koulutetut miehet vaivautuisivat kertomaan "meille taviksille" heidän markkinoimia perusasioita. Eihän sitä muuten edes tiedä minkä puolesta äänestää.