Suurpolitiikan maailma on julmetun suuri anarkia, jossa ei tunneta sellaisia käsitteitä kuin oikea ja väärä, jossa ei ole mitään muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus ja joka tosiasiallisesti on yhtä hyvin järjestynyt kuin keskimääräinen kesäkeittokattila.
Kuulostaa hauskalta, eikö vain? Maailma nyt vain on sellainen. Ihmiset ovat ilkeitä, valtiot julmia, paha saa aina palkkansa ja ison talon edut ja sitten sinä kuolet. Ihminen on pohjimmiltaan paha, eikä mikään ihmisen poliittinen aikaansaannos voi siksi olla pohjimmiltaan hyvä - vain joko paha tai yhdentekevä tai sellainen, joka estää vielä pahemman asian toteutumisen. Tämä on sopusoinnussa buddhalaisuuden ensimmäisen jalon totuuden kanssa: elämä on kärsimystä. Koska fyysinen väkivalta on kaikkein voimakkain tapa vaikuttaa yhteenkään instanssiin, sota, joka siis on politiikkaa fyysisen väkivallan keinoin, on vain yksi politiikanteon muoto muiden joukossa.
Itsenäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, ettei ole sidottu mihinkään itseään korkeampaan auktoriteettiin, ja suvereniteetti tarkoittaa sitä, ettei tarvitse piitata laeista, sopimuksista tai periaatteista. Auktoriteetti puolestaan tarkoittaa sellaista instanssia, jolla on riittävän suuri väkivaltapotentiaali pakottamaan toiset instanssit tottelemaan omaa tahtoaan. Auktoriteettiasema siis pohjaa aina ja ensisijaisesti väkivallalle ja siksi jokaisella auktoriteetilla on väkivaltakoneisto jolla toiset toimijat alistetaan. Auktoriteetin sisäistä väkivaltakoneistoa kutsutaan poliisiksi ja ulkoista armeijaksi.
Koska suvereenit valtiot eivät ole minkään itseään korkeamman auktoriteetin alaisia, niin tapa, jolla suvereenit valtiot ratkovat välinsä, on sota. Sota ei ole mitään muuta kuin politiikan tekoa fyysisen väkivallan keinoin, ja meidän tulisi myös ymmärtää sodan luonne nimenomaan poliittisena metodina. Sota ei ole luonnonilmiö, ei osoitus maskuliinisesta tuhovoimasta, ei onnettomuus joka tulee itsestään eikä se varsinkaan ole mikään puhdistava voima joka jalostaa ihmistä. Päinvastoin. Sodassa on aina kaksi osapuolta - ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät, sodassa kärsivät aina ne, joita se vähimmin henkilökohtaisesti koskettaa, ja ne, jotka sodan aloittavat, harvemmin siitä kärsivät. Koska sota on politiikanteon väline, naispoliitikot ovat aivan yhtä hanakoita sotimaan kuin miespoliitikotkin, eikä sodan sytyttäminen kysy sukupuolta - vain poliittista tahtoa.
Julmaa tekstiä. Joku lukijoista voisi ehkä ajatella mutta meillähän on YK? ja joku toinen puolestaan onhan ihmiskunta niin viisastunut, ettei se enää käytä sotia politiikantekoon. Vastauksena ruukinmatruunalla on essunsa taskussa YK ei ole mitään muuta kuin läpikorruptoitunut hampaaton keskustelukerho, jolla ei ole omaa väkivaltakoneistoa pakottamaan rettelöitsijöitä ruotuun ja jälkimmäiseen puolestaan ihminen ei ole järkiolento vaan tunneolento, ja viisaus ei auta silloin, kun suuret tunteet kuohuvat, sillä politiikkaa tehdään aina ensisijaisesti tunteella - ei koskaan järjellä. Ruukinmatruuna siis on poliittinen pessimisti ja varsinkin hän on pessimisti ihmisluonnon suhteen. Buddhalaisuus ja buddhalainen ihmiskuva puolestaan sopii kuin nenä päähän ruukinmatruunan havaintojen osalta ihmisluonteesta, ja buddhalainen ihmiskuva tyrmää humanistisen kuin mae-geri solarplexukseen. Parhaimmin tämän osoittaa todeksi sosialismin romahdus - sosialismin konkurssi oli samalla myös ateistisen humanismin konkurssi.
Noh. Koska maailma on anarkia eikä mitään oikeutta ole, ja koska mitään ihmistä korkeampaa auktoriteettia - Jumalaa - ei näy eikä kuulu, ja koska ihmiset eivät ole järkiolentoja vaan tunneolentoja, ainoa tapa ylläpitää edes jonkinlaista rotia on voima. Maailmaa voi ajatella vaikkapa valtavan suurena Villinä Läntenä, jossa yksilöiden sijaan valtiot ovat toimijoita.
Villissä Lännessä vallitsi anarkia. Jokainen teki mitä halusi, mutta viime kädessä se määräsi, kenellä oli eniten tahtoa revolverin käyttämiseen ja kuka ampui parhaimmin. Koska keskushallintoa ei ollut, erilaiset pyssysankarit ja rosvot olivat niiden riesana, ketkä vain halusivat elää rauhassa ja tehdä työtä. Koska anarkia ei ollut kovin toivottava asiantila - käytänössä se merkitsi kaikkien sotaa kaikkia vastaan (tyypillistä romahtaneille kulttuureille) - ja sanoipa Benjamin Franklin asiasta mitä tahansa, lähes kaikki ihmiset ovat valmiita vaihtamaan osan vapauttaan turvallisuuteen (sillä he ovat realisteja eivätkä Franklinin tavoin idealisteja), jopa huonoa vallanpitoa (= sitä, että jollakulla instanssilla oli väkivallan monopoli) pidettiin parempana ideana kuin anarkiaa, jossa jokainen joutui turvaamaan oman turvallisuutensa miten kykeni. Reaalimaailmassa Hobbes siis antaa Franklinille litsarin oikein olan takaa.
Niinpä yleensä tehtiin niin, että paras pyssysankari, joka sattui olemaan suunnilleen luotettavan maineessa, nimitettiin sheriffiksi ja hänelle annettiin suvereniteetti sillä ehdolla, että hän piti lakia ja järjestystä yllä ja rosvot loitolla. Sheriffin elinajanodote oli lyhyt, mutta vastineeksi hän sai palkkaa työstään. Karismaattinen sheriffi sai helposti kyläläiset taakseen vigilanttijoukoksi, ja tällaista sheriffiä uhmaavien satulapummien kohtalo oli nopeasti joko kolmas silmä tai pitkä kravatti.
Eli siis: Maailma on julmetun iso anarkia, joka on täynnä satulapummeja ja pikkuhitlereitä - eri meemipleksithän ne vain siinä jylläävät ja pyrkimys maailmanvaltiuteen ei ole mitään muuta kuin meemien pyrkimystä dominanssiin ja mahdollisimman tehokkaaseen leviämiseen. (Mitään Star Trek -maailmaa ei siis ole odotettavissa, mutta Mad Max -maailmakin on aivan yhtä epätodennäköinen.) Koska maailman tila on mitä se on, ainoa tapa ylläpitää järjestystä maailmassa ja estää sitä vajoamasta jatkuvaan sotaan on se, että joku ottaa maailmansheriffin viran kantaakseen.
Ja tällä hetkellä tuo maailman sheriffi on Yhdysvallat.
Syy on siinä, että USA on väkivaltapotentiaaliltaan maailman voimakkain maa, ja sillä on sekä kykyä että halua panna maailma ruotuun. Sillä on siis hegemonia.
Ja tämän vuoksi USA:ta sekä pelätään että vihataan. Vain aniharva ihminen USA:n ulkopuolella ymmärtää, saati ihailee, USA:ta ja USA:ta pidetään yleisesti vain kaikkein suurimpana rosvovaltiona. Ehkäpä se onkin sellainen, mutta on lähes yksinomaan USA:n ja sen väkivaltakoneiston ansiota, että maailmassa vallitsee edes jonkinlainen rauha. Euroopan heikkojen, eripuraisten, dekadenttien ja pienten kansallisvaltioiden johtajat - Ranska etunenässä - ovat työntämässä kapulaa USA:n telaketjujen väliin, mutta sabotoidessaan USA:n pyrkimyksiä ne tosiasiallisesti sabotoivat vain itseään. Useimmillan Euroopan mailla on riittävän vakavia sisäpoliittisia ongelmia omasta takaa, että heidän on turhaa yrittää edes kyseenalaistaa, saati kiistää, Pax Americanaa.
Sheriffit harvoin olivat Villissä Lännessäkään rakastettuja, mutta heille riitti, että he olivat uskottavia ja tarpeen tullen pelättyjä. Ja tosiasia on, että jos USA ei toimisi maailmansheriffinä, sille paikalle olisi kyllä tulijoita - ja niin kauan, kun mitään maailmansheriffiä ei olisi, erilaiset pikkuhitlerit saisivat mellastaa vapaasti.
Ja kukapa tulisi sheriffiksi USA:n paikalle?
Venäjä? Ei kiitos. Vladimir Putin, alias Isä Kuutamoinen, on osoittanut samanaikaisesti sekä Grigori Potjomkinin, Josif Stalinin että Iivana IV:n otteita kootessaan Neuv... siis Venäjää uudelleen. Toinen syy on siiä, että Venäjän sotilaallinen mahti on korttitalo - huonosti varustettu ja aseistettu asevelvollisarmeija, jolla on yhtä paljon mahdollisuuksia mitä tahansa nykyaikaista ammattilaisteknoarmeijaa kuin keskimääräisellä lumiukolla LD-konvertterissa. Eli koska jopa tshetsheenit kepittävät Suurta ja Mahtavaa 6-0, niin miten tällainen mahti voisi pärjätä mitään oikeaa armeijaa vastaan? Venäjä olisi maailmansheriffinä pelkkä savijalkainen jättiläinen - sietämätön sortaja ilman sotilaallista uskottavuutta.
Kiina? 36 strategiaa ja Sun Tzu? Kiina on läpeensä korruptoitunut diktatuuri, jolla on paha taipumus ossifioitumiseen ja luutumiseen, ja tapa, jolla Kiina kohtelee Tiibetiä, ei oikein rohkaise. Kiinan Kansanarmeija on sekin enemmän tai vähemmän vitsi. Kiina olisi maailmansheriffinä vähemmän huono kuin Venäjä, mutta ei hyvä.
Ranska? Älkää nyt naurattako. Ranska ei ole voittanut yksinään yhtään sotaa sitten vuoden 1453, kun englantilaiset (les godons) ajettiin Kanaalin taakse, ja nuo omahyväiset punaviinihumalaiset patonginpurijachauvinistit eivät kykene laittamaan edes yhtä rettelöivää slummia kuriin ilman että poliisit saavat selkäänsä.
Britannia? Ai siis USA:n 51. osavaltio? Britannia on kyllä A-luokan sotilasmahti, mutta B-luokan talousmahti ja C-luokan poliittinen mahti. Eräänlainen USA Light, mutta Britannian poliittinen uskottavuus ei ole sitä. Britannian heikko poliittinen uskottavuus provosoisi vain valtavan määrän terrroria ja sotia, ja britit sitten joutuisivat todistamaan sotilaallisen voimansa kerta toisensa jälkeen.
Saksa? Kyky on mutta halu puuttuu. Saksa on maailmansheriffinä semipelagiolainen selibaatikko. Kaksi maailmansotaa ovat vieneet Saksalta, samoin kuin Japaniltakin, halun sodankäyntiin - kykyä kyllä on kuin aikidokalla. Molemmat ovat enemmän kiinnostuneita scheisse-videoista ja hentaista kuin maailmansheriffin hommista.
YK? Varsinainen jouluvitsi. Läpikorruptoitunut juttukerho, jolla ei ole omaa armeijaa. Stalinin sanoin voi kysyä montakos divisioonaa Paavilla on? Kuinka YK panisi USA:n kuriin, kun ei se kykene saamaan edes Somalian sotaherroja kuriin?
EU? Sama ongelma. Liian heikko keskushallinto eikä omaa vakinaista armeijaa. EU ei ole sotilaallinen suurvalta eikä edes poliittinenkaan - sille riittää, että se on taloudellinen suurvalta, mutta rosvovaltiot eivät taloudesta piittaa. EU ei ole Eurostoliitto, jos joku sitä pelkää. Se on Pyhä Saksalais-roomalainen keisarikunta v 2.0 - bugit fiksattu ja uusi käyttöliittymä, mutta ei sen enempää pyhä, saksalainen, roomalainen kuin keisarikuntakaan.
Joku muu valtio? Hope not.
Eli olemme takaisin Lähtö-ruudussa. USA:n hegemonia ei ole kiva asia, mutta se on vähimmin huono.
Emme saa tästä maailmasta paratiisia, vaikka miten yrittäisimme. Maailma on pohjimmiltaan paha paikka, ja buddhalaisuus on maailmakielteisyydessään lopultakin hyvin realistinen uskonto. Buddhalaisuuden tavoitteena on jättää tämä turmeltunut maailma taakse ja päästä täältä pois, kuitenkaan vahingoittamatta siinä prosessissa itseään, sillä itsemurhaa seuraa väistämättä entistä huonompi reinkarnaatio. Siksi ainoa tapa on yrittää tehdä elämästä edes jotenkuten siedettävää.
Yleensä asioihin ei ole olemassa parasta tapaa. Silloin on vain valittava vähimmin huono. Ja tässä maailmassa asiat ovat vähimmin huonolla tolalla silloin, kun maailman sheriffinä on edes jotenkuten demokraattinen ja kapitalistinen valtio - USA. Vaikka ruukinmatruuna toivoisi maailman sheriffin noudattavan buddhalaisia arvoja, kristillinen USA kelpaa aivan yhtä hyvin, sillä ateismista meillä on jo huonoja kokemuksia, eikä islamilaisia arvoja edustava maailmansheriffi oikein innosta.
http://takkirauta.blogspot.com/
Kuulostaa hauskalta, eikö vain? Maailma nyt vain on sellainen. Ihmiset ovat ilkeitä, valtiot julmia, paha saa aina palkkansa ja ison talon edut ja sitten sinä kuolet. Ihminen on pohjimmiltaan paha, eikä mikään ihmisen poliittinen aikaansaannos voi siksi olla pohjimmiltaan hyvä - vain joko paha tai yhdentekevä tai sellainen, joka estää vielä pahemman asian toteutumisen. Tämä on sopusoinnussa buddhalaisuuden ensimmäisen jalon totuuden kanssa: elämä on kärsimystä. Koska fyysinen väkivalta on kaikkein voimakkain tapa vaikuttaa yhteenkään instanssiin, sota, joka siis on politiikkaa fyysisen väkivallan keinoin, on vain yksi politiikanteon muoto muiden joukossa.
Itsenäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, ettei ole sidottu mihinkään itseään korkeampaan auktoriteettiin, ja suvereniteetti tarkoittaa sitä, ettei tarvitse piitata laeista, sopimuksista tai periaatteista. Auktoriteetti puolestaan tarkoittaa sellaista instanssia, jolla on riittävän suuri väkivaltapotentiaali pakottamaan toiset instanssit tottelemaan omaa tahtoaan. Auktoriteettiasema siis pohjaa aina ja ensisijaisesti väkivallalle ja siksi jokaisella auktoriteetilla on väkivaltakoneisto jolla toiset toimijat alistetaan. Auktoriteetin sisäistä väkivaltakoneistoa kutsutaan poliisiksi ja ulkoista armeijaksi.
Koska suvereenit valtiot eivät ole minkään itseään korkeamman auktoriteetin alaisia, niin tapa, jolla suvereenit valtiot ratkovat välinsä, on sota. Sota ei ole mitään muuta kuin politiikan tekoa fyysisen väkivallan keinoin, ja meidän tulisi myös ymmärtää sodan luonne nimenomaan poliittisena metodina. Sota ei ole luonnonilmiö, ei osoitus maskuliinisesta tuhovoimasta, ei onnettomuus joka tulee itsestään eikä se varsinkaan ole mikään puhdistava voima joka jalostaa ihmistä. Päinvastoin. Sodassa on aina kaksi osapuolta - ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät, sodassa kärsivät aina ne, joita se vähimmin henkilökohtaisesti koskettaa, ja ne, jotka sodan aloittavat, harvemmin siitä kärsivät. Koska sota on politiikanteon väline, naispoliitikot ovat aivan yhtä hanakoita sotimaan kuin miespoliitikotkin, eikä sodan sytyttäminen kysy sukupuolta - vain poliittista tahtoa.
Julmaa tekstiä. Joku lukijoista voisi ehkä ajatella mutta meillähän on YK? ja joku toinen puolestaan onhan ihmiskunta niin viisastunut, ettei se enää käytä sotia politiikantekoon. Vastauksena ruukinmatruunalla on essunsa taskussa YK ei ole mitään muuta kuin läpikorruptoitunut hampaaton keskustelukerho, jolla ei ole omaa väkivaltakoneistoa pakottamaan rettelöitsijöitä ruotuun ja jälkimmäiseen puolestaan ihminen ei ole järkiolento vaan tunneolento, ja viisaus ei auta silloin, kun suuret tunteet kuohuvat, sillä politiikkaa tehdään aina ensisijaisesti tunteella - ei koskaan järjellä. Ruukinmatruuna siis on poliittinen pessimisti ja varsinkin hän on pessimisti ihmisluonnon suhteen. Buddhalaisuus ja buddhalainen ihmiskuva puolestaan sopii kuin nenä päähän ruukinmatruunan havaintojen osalta ihmisluonteesta, ja buddhalainen ihmiskuva tyrmää humanistisen kuin mae-geri solarplexukseen. Parhaimmin tämän osoittaa todeksi sosialismin romahdus - sosialismin konkurssi oli samalla myös ateistisen humanismin konkurssi.
Noh. Koska maailma on anarkia eikä mitään oikeutta ole, ja koska mitään ihmistä korkeampaa auktoriteettia - Jumalaa - ei näy eikä kuulu, ja koska ihmiset eivät ole järkiolentoja vaan tunneolentoja, ainoa tapa ylläpitää edes jonkinlaista rotia on voima. Maailmaa voi ajatella vaikkapa valtavan suurena Villinä Läntenä, jossa yksilöiden sijaan valtiot ovat toimijoita.
Villissä Lännessä vallitsi anarkia. Jokainen teki mitä halusi, mutta viime kädessä se määräsi, kenellä oli eniten tahtoa revolverin käyttämiseen ja kuka ampui parhaimmin. Koska keskushallintoa ei ollut, erilaiset pyssysankarit ja rosvot olivat niiden riesana, ketkä vain halusivat elää rauhassa ja tehdä työtä. Koska anarkia ei ollut kovin toivottava asiantila - käytänössä se merkitsi kaikkien sotaa kaikkia vastaan (tyypillistä romahtaneille kulttuureille) - ja sanoipa Benjamin Franklin asiasta mitä tahansa, lähes kaikki ihmiset ovat valmiita vaihtamaan osan vapauttaan turvallisuuteen (sillä he ovat realisteja eivätkä Franklinin tavoin idealisteja), jopa huonoa vallanpitoa (= sitä, että jollakulla instanssilla oli väkivallan monopoli) pidettiin parempana ideana kuin anarkiaa, jossa jokainen joutui turvaamaan oman turvallisuutensa miten kykeni. Reaalimaailmassa Hobbes siis antaa Franklinille litsarin oikein olan takaa.
Niinpä yleensä tehtiin niin, että paras pyssysankari, joka sattui olemaan suunnilleen luotettavan maineessa, nimitettiin sheriffiksi ja hänelle annettiin suvereniteetti sillä ehdolla, että hän piti lakia ja järjestystä yllä ja rosvot loitolla. Sheriffin elinajanodote oli lyhyt, mutta vastineeksi hän sai palkkaa työstään. Karismaattinen sheriffi sai helposti kyläläiset taakseen vigilanttijoukoksi, ja tällaista sheriffiä uhmaavien satulapummien kohtalo oli nopeasti joko kolmas silmä tai pitkä kravatti.
Eli siis: Maailma on julmetun iso anarkia, joka on täynnä satulapummeja ja pikkuhitlereitä - eri meemipleksithän ne vain siinä jylläävät ja pyrkimys maailmanvaltiuteen ei ole mitään muuta kuin meemien pyrkimystä dominanssiin ja mahdollisimman tehokkaaseen leviämiseen. (Mitään Star Trek -maailmaa ei siis ole odotettavissa, mutta Mad Max -maailmakin on aivan yhtä epätodennäköinen.) Koska maailman tila on mitä se on, ainoa tapa ylläpitää järjestystä maailmassa ja estää sitä vajoamasta jatkuvaan sotaan on se, että joku ottaa maailmansheriffin viran kantaakseen.
Ja tällä hetkellä tuo maailman sheriffi on Yhdysvallat.
Syy on siinä, että USA on väkivaltapotentiaaliltaan maailman voimakkain maa, ja sillä on sekä kykyä että halua panna maailma ruotuun. Sillä on siis hegemonia.
Ja tämän vuoksi USA:ta sekä pelätään että vihataan. Vain aniharva ihminen USA:n ulkopuolella ymmärtää, saati ihailee, USA:ta ja USA:ta pidetään yleisesti vain kaikkein suurimpana rosvovaltiona. Ehkäpä se onkin sellainen, mutta on lähes yksinomaan USA:n ja sen väkivaltakoneiston ansiota, että maailmassa vallitsee edes jonkinlainen rauha. Euroopan heikkojen, eripuraisten, dekadenttien ja pienten kansallisvaltioiden johtajat - Ranska etunenässä - ovat työntämässä kapulaa USA:n telaketjujen väliin, mutta sabotoidessaan USA:n pyrkimyksiä ne tosiasiallisesti sabotoivat vain itseään. Useimmillan Euroopan mailla on riittävän vakavia sisäpoliittisia ongelmia omasta takaa, että heidän on turhaa yrittää edes kyseenalaistaa, saati kiistää, Pax Americanaa.
Sheriffit harvoin olivat Villissä Lännessäkään rakastettuja, mutta heille riitti, että he olivat uskottavia ja tarpeen tullen pelättyjä. Ja tosiasia on, että jos USA ei toimisi maailmansheriffinä, sille paikalle olisi kyllä tulijoita - ja niin kauan, kun mitään maailmansheriffiä ei olisi, erilaiset pikkuhitlerit saisivat mellastaa vapaasti.
Ja kukapa tulisi sheriffiksi USA:n paikalle?
Venäjä? Ei kiitos. Vladimir Putin, alias Isä Kuutamoinen, on osoittanut samanaikaisesti sekä Grigori Potjomkinin, Josif Stalinin että Iivana IV:n otteita kootessaan Neuv... siis Venäjää uudelleen. Toinen syy on siiä, että Venäjän sotilaallinen mahti on korttitalo - huonosti varustettu ja aseistettu asevelvollisarmeija, jolla on yhtä paljon mahdollisuuksia mitä tahansa nykyaikaista ammattilaisteknoarmeijaa kuin keskimääräisellä lumiukolla LD-konvertterissa. Eli koska jopa tshetsheenit kepittävät Suurta ja Mahtavaa 6-0, niin miten tällainen mahti voisi pärjätä mitään oikeaa armeijaa vastaan? Venäjä olisi maailmansheriffinä pelkkä savijalkainen jättiläinen - sietämätön sortaja ilman sotilaallista uskottavuutta.
Kiina? 36 strategiaa ja Sun Tzu? Kiina on läpeensä korruptoitunut diktatuuri, jolla on paha taipumus ossifioitumiseen ja luutumiseen, ja tapa, jolla Kiina kohtelee Tiibetiä, ei oikein rohkaise. Kiinan Kansanarmeija on sekin enemmän tai vähemmän vitsi. Kiina olisi maailmansheriffinä vähemmän huono kuin Venäjä, mutta ei hyvä.
Ranska? Älkää nyt naurattako. Ranska ei ole voittanut yksinään yhtään sotaa sitten vuoden 1453, kun englantilaiset (les godons) ajettiin Kanaalin taakse, ja nuo omahyväiset punaviinihumalaiset patonginpurijachauvinistit eivät kykene laittamaan edes yhtä rettelöivää slummia kuriin ilman että poliisit saavat selkäänsä.
Britannia? Ai siis USA:n 51. osavaltio? Britannia on kyllä A-luokan sotilasmahti, mutta B-luokan talousmahti ja C-luokan poliittinen mahti. Eräänlainen USA Light, mutta Britannian poliittinen uskottavuus ei ole sitä. Britannian heikko poliittinen uskottavuus provosoisi vain valtavan määrän terrroria ja sotia, ja britit sitten joutuisivat todistamaan sotilaallisen voimansa kerta toisensa jälkeen.
Saksa? Kyky on mutta halu puuttuu. Saksa on maailmansheriffinä semipelagiolainen selibaatikko. Kaksi maailmansotaa ovat vieneet Saksalta, samoin kuin Japaniltakin, halun sodankäyntiin - kykyä kyllä on kuin aikidokalla. Molemmat ovat enemmän kiinnostuneita scheisse-videoista ja hentaista kuin maailmansheriffin hommista.
YK? Varsinainen jouluvitsi. Läpikorruptoitunut juttukerho, jolla ei ole omaa armeijaa. Stalinin sanoin voi kysyä montakos divisioonaa Paavilla on? Kuinka YK panisi USA:n kuriin, kun ei se kykene saamaan edes Somalian sotaherroja kuriin?
EU? Sama ongelma. Liian heikko keskushallinto eikä omaa vakinaista armeijaa. EU ei ole sotilaallinen suurvalta eikä edes poliittinenkaan - sille riittää, että se on taloudellinen suurvalta, mutta rosvovaltiot eivät taloudesta piittaa. EU ei ole Eurostoliitto, jos joku sitä pelkää. Se on Pyhä Saksalais-roomalainen keisarikunta v 2.0 - bugit fiksattu ja uusi käyttöliittymä, mutta ei sen enempää pyhä, saksalainen, roomalainen kuin keisarikuntakaan.
Joku muu valtio? Hope not.
Eli olemme takaisin Lähtö-ruudussa. USA:n hegemonia ei ole kiva asia, mutta se on vähimmin huono.
Emme saa tästä maailmasta paratiisia, vaikka miten yrittäisimme. Maailma on pohjimmiltaan paha paikka, ja buddhalaisuus on maailmakielteisyydessään lopultakin hyvin realistinen uskonto. Buddhalaisuuden tavoitteena on jättää tämä turmeltunut maailma taakse ja päästä täältä pois, kuitenkaan vahingoittamatta siinä prosessissa itseään, sillä itsemurhaa seuraa väistämättä entistä huonompi reinkarnaatio. Siksi ainoa tapa on yrittää tehdä elämästä edes jotenkuten siedettävää.
Yleensä asioihin ei ole olemassa parasta tapaa. Silloin on vain valittava vähimmin huono. Ja tässä maailmassa asiat ovat vähimmin huonolla tolalla silloin, kun maailman sheriffinä on edes jotenkuten demokraattinen ja kapitalistinen valtio - USA. Vaikka ruukinmatruuna toivoisi maailman sheriffin noudattavan buddhalaisia arvoja, kristillinen USA kelpaa aivan yhtä hyvin, sillä ateismista meillä on jo huonoja kokemuksia, eikä islamilaisia arvoja edustava maailmansheriffi oikein innosta.
http://takkirauta.blogspot.com/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Monelle se vaan on niin vaikeaa myöntää.
hukkumaan paskaan tuolla ideologialla!
vielä lisäksi TÄYSIN väärä!
Buddhalaisuus ei missään vaiheessa anna ymmärtää, että ihminen olisi syntyjään paha!
Kyseinen ongelma on tuttu ainoastaan ja vain juutalaisten kirjoittamissa uskonto-kopioissa, kuten vanha ja uusi testamentti sekä koraani; kaikki pelkkää plagiaatiota ja juutalaisten historian osalta pelkkää POTASKAA!!!
mafioso.
Usan kaltaisen maan elinehto on, että se saa sotia koko ajan, jos sotiin ei ole syytä, ne syyt tehdään.
Usa on useimmiten hyökännyt itseään huomattavasti heikompien kimppuun, tarkoituksena taloudellinen hyöty.
Mutta älä huoli, Usan alasajo on täydessä käynnissä.
Neonkonnien synteettinen 911 terrori-isku omia vastaan, oli muun maailman kansojen vatsoille liikaa, laatta on lentänyt, ja pahoinvoinnistaan toipuneena hiljaiset massat hiljaisilla toimillaan näivettävät paholaisen rusinaksi.
Siinä ei Usan ydinaseet auta mitään, kun niitä ei edes teoriassa voi käyttää, maailmassa joka on ydinaseita pullollaan.
Sodilla kun on taipumusta escaloitua, ja escaloitunut ydinsota vääjäämättä johtaa nykyisen kaltaisen ihmiskunnan tuhoon.