Taas on alkamassa uusi vuosi ja toiveissa aloittaa se puhtaalta pöydältä.. Siksi piiitkän harkinnan jälkeen ajattelin heittää kessuttelun pois.. Aika legendaarinen lupaus joka ruukaa kusea heti alkuunsa.. MUTTA jos nyt tällä kertaa se onnistuisi, kun motivaatiokin on kohdillaan. Olen niinku niiiiin kyllästynyt omaan tupakointiin kun en voi elää ellen saa savuja aamulla, kahvin jälkeen, aterian jälkeen, suihkun jälkeen, tv-ohjelman mainostauolla jne. *huokaus* Ällöttävää ajatella että olen riippuvainen savusta.
Luotan itseeni sen verran, että voisin onnistua lopettamisessa vahvalla sisulla, mutta kaipaisin ehdottomasti vertaistukea tähän hommaan.. Että eiköhän pistettäisi pystyyn jonkin asteinen piiri meidän kaikkien lakkoilijoiden kesken? Voisimme tukea toinen toisiamme ja auttaa onnistumaan..
Vai häh? :)
Luotan itseeni sen verran, että voisin onnistua lopettamisessa vahvalla sisulla, mutta kaipaisin ehdottomasti vertaistukea tähän hommaan.. Että eiköhän pistettäisi pystyyn jonkin asteinen piiri meidän kaikkien lakkoilijoiden kesken? Voisimme tukea toinen toisiamme ja auttaa onnistumaan..
Vai häh? :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
tulee todella tiukka paikka niin lupaa ittelles että alotat ennemmin nuuskan käytön ja seuraavaksi rupeet ettimään ostopaikkaa suomesta... ennenku löydät hyvän, helpon ja nopeen mestan ostaa sitä niin nikotiiniriippuvuus on ollu jo kauan kaukana skutsis
En edes champixilla onnistunut.Kyllä on vaikeaa ilman mitään tukea.Pyydän sen isomman satsin reseptin ja kokeílen vielä kerran.
Lienet nainen-osta kirja Pysy nuorena elä kauemmin-tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja. Elät kauemmin...niin minäkin.
Tein myös lupauksen lopettamisesta jota olin kylläkin harkinnut jo kauan ennen vuoden vaihtumista. Nyt on katkennut 12 vuoden polttaminen. Ensimmäisenä ja toisena päivänä oli oikeasti vieroitusoireita: Pyörrytti, huimasi, oksetti, hikoilutti. Nyt kolmantena on jo parempi olo. Tupakkaa tekee kyllä todellakin mieli mutta pysyn tiukkana. Hullua kylläkin, omaa mieltään vastaan tässä tapellaan. Nyt olen huomannut saaneeni jo kolmen päivän aikana enemmän aikaiseksi kuin yleensä päivisin. Tupakka hallitsi jokaista liikettäni niin siivouksen kuin surffailun, tv:nkatselu, suihku saunan suhteen. Tai siis se TAPA. Nyt en ole kolmeen päivään ostanut tupakkaa, ja lompakossa on edelleen se 20€ seteli jonka nostin neljää päivää sitten :).
Elä ihmeessä ajattele vaan sitä lompakossas olevaa kakskymppistä !!!
Tee samoin kus mää, joka päivä lasipurkkiin säästyneet rahnat !
Koitas sen tehoo, kuukaus pari, ni loppuu viimosetkii röökinhimot, kus luurailee sitä purkkii aina välillä!
Itekin havaittin jo pitkään ennen sepelvaltimotaudin havaittemista, et se on pelkkä tapa, mutku teimme sillon kesällä talon ympärimaalausta ym. konservointii ja kus piti tehä tellingeillä tuuletusreikii talon päätyihin, ni puolenminuutin porauksen jälkeen oli pakko heittää syrjälleen tellingeille, kus rinta meinas haljeta ja käjet meni tyystin kelvottomiks.
Tulkoon ny täs samalla kaikille mainittuu, et ne oli sepelveltimotaudin oireita ja jollei ne lopu, ni sit kohta loppuukin loputkii.
Eli vaikka Sul ois kännykkä käjessä, ni Sää et pysty siehen näpyttään ainootakaan numeroo !!!
Alkuvaiheet voivatten siis olla näinkii pahoi. Mää aina menin levyks tellingeille muutamaks minuutiks, ni ain toviks hellitti, mut onneks pelkällä pallolaajennuksella sit selvisin, so far!
kessuttelun aikataulu.:)Se paikkas aina kaikki mahdolliset "tyhjät"aukot mitä päivään sisältyi.Ja hikoilukin on mulla hirveetä varsinkin iltaisin.Mä en periks nyt anna,tämä menee loppuun nyt.Onnea vain sullekkin.
Ei auttanut Champix lopetuksessa. Päätin nyt Uuden Vuoden lupauksella ja toistaiseksi se on pitänyt myös tämän tipattoman tammikuun suhteen.
Olin miettinyt jo valmiiksi oman Luojani, jonka kuvittelen asuvan minussa, - sielussani. Siispä rukoilin hiljaa sitä Sieluani nyt huolehtimaan minusta, kuten uskovaiset Jumalaansa.
Ainakin siinä tuli hiljennyttyä ja toisteltua samaa mantraa, siis psyykata itseään jaksamaan.
Sitten kirjoitin ylös tuntemukseni ja syömiseni tunnin tarkkuudella, tai kun tuntui siltä.
Tänään voisin kirjoittaa, että päätä särkee. Otin kyllä jo särkylääkkeen. Muuten en enää kirjaile tuntemuksiani.
Eilen sain oikein siivouspuuskan, mutta älysin sen lopettaa ajoissa, sillä yleensä tuollaisen jälkeen tulee todella kova himo (siis tapa)tupakalle ja oluelle.
Yritän välttää kaikenlaista ajattelua, mitä on tekemättä ja pitäisi tehdä. Ei ne mihinkään karkaa.
Monipuolista ruokaa pitää olla ja syödä riittävän usein. Siihen olen valinnut vähäenergistä purtavaa, koska painonnousu on kai väistämätön paha. Sitähän voi alkaa sitten pudottaa, kunhan tupakasta pääsee.
Tähän saakka on mennyt vaikeuksien kautta hyvin ja olo alkaa helpottua onnistumisen ilosta.
Lueskelen viimmekesänä saamaani kirjasta tupakasta luopumisen vieroitusoireista tarvittaessa. Se onkin oikea mantra.
Tsemppiä meille. Kerro mitä itse teet asian hyväksi.
Nyt minä en oikein tiedä, kumpaa kaipaan enemmän, sillä jotenkin tuntuu, että kylmä kalja olisi poikaa, kun on niin hyvä olo muuten.
Eihän minulla ole mikään tuskainen olo ole ollut aiemminkaan, vaikka aika usein tuli otettua olutta ja tupakka nyt olikin jokapäiväinen tapa.
Kyllä tänäänkin jouduin lukemaan usein kirjoitukseni ja syömään tiuhemmin. Onneksi näen ikkunastani noita oikeita alkoholisteja ja mietinkin, haluanko itseni olevan tuollainen? EN!
Kovasti kyllä saa tsempata itseään, sillä minua ei auta yhtään, että alkaisin laittelemaan jotain kolikoita purkkiin. Niitähän on tuolla pankissa aivan riittämiin, että voisin piankin juoda ja tupakoida itseni hengiltä.
Nyt varmasti joku haluaa opastaa, että ei olisi pitänyt molempia paheita lopettaa, mutta kun toinen johtaa toiseen väistämättä kohdallani. Se vain on, että molemmat, tai ei kumpaakaan.
Kaikenlisäksi tuota painoa ei näköjään tarvitse vartioida, se tuntuu lisääntyvän vauhdilla, vaikka kuinka vihanneksia ja hedelmiä rouskuttelen. Sitä kyllä täytyy nyt tarkkailla ja on minulla sellainen kasa noita ohjeita ja taulukoita, jotka nostin tuohon iltalukemiseksi.
Pakko vain on syödä, muuten käyn juomaan. Tärkein kai minulla olikin täydellinen raittius ja toisena tuo tupakka.
Täytyy vain ajatella, ei ainakaan tänään. Tämäpäivä on ainakin raitis.
Joo... Elikäs ajattelin vaan rohkasta teitä kaikkia jotka olette tänään viidettä päivää polttamatta.
Itellä tulee 370 savuton päivä ja täytyy sanoa, että hyvältä tuntuu lopettamispäätös.
Viettelen myöskin trad. tipatonta ja tuli eilen käytyä pitkästä aikaa oikein hölkkälenkillä.
Oli mahtava fiilis, kun huomasi jaksavansa hölkätä aivan eri tavalla kuin vuosi sitten lopettamisen jälkeen.
Monesti vaan tuntuu, että ei se kunto ole parantunut lopettamisen jälkeen, mutta kyllä eilinen lenkki todisti, että jotain on tapahtunut. Henki kulkee! Myös hyvä apuväline, sykemittari, todisti sen.
Vielä lopettamisestani. Itse en käyttänyt mitään valmisteita vieroitukseen... Olen vaan sitä mieltä, että se on omasta korvienvälistä ja halusta kiinni. Eräs tuttavani on ollut nyt 1,5 v. polttamatta ja hän käyttää edelleen nikotiinivalmisteita. Tietenkin sekin on parempi kuin se, että polttaisi.
Moni on suositellut luettavaksi kirjaa "Irti tupakasta". Olikohan kirjoittaja joku Carr..?
Itse en sitä ole lukenut, mutta ajattelin vielä lukaista sen, vaikka olenkin jo näin pitkällä.
Eipä tässä muuta kuin TSEMIÄ kaikille lopettaneille ja voimia taistelussanne kiusausta vastaan!!!
Ps. Olisi ihan mukava jatkaa keskustelua ja kuulostella kuinka teillä menee.
Mielelläni tuen teitä ja jaan kokemuksiani kanssanne.
Kiitos Terppa rohkaisusta ja tuesta :)
Ja onnea että olet yli vuoden ollut savuton !!!!
Toivottavasti hehkutan täällä vuoden kuluttua samoin kuin sinä nyt, vuosi savuttomana...Ja varmasti hehkutan, nyt jo niin hyvä olo eikä tupakkaa tee mieli yhtää. ja huomaan nyt hyvin töissäkin että ihmiset jotka polttavat haisevat pahalle :(
Juu täällä kanssa yksi vuoden alusta lopettanut. Fiilis muuten ok, mutta on tullut ehkä syötyä tavallista enemmän ja epäterveellisemmin, ja olo on kun ylitäydellä jalkapallolla...
www.stumppi.fi on myös keskustelupalsta lopettamisen tueksi, sinne eksyin heti alussa ja sieltä saa paljon vertaistukea ja vinkkejä :)
Onnea kaikille tupakoinnin lopettaneille! Se on suuri saavutus voittaa itsensä.
Itsellänikin kuudes päivä ilman tupakkaa! Jes!
Ensimmäinen päivä ei ollut niin kauhea kuin olisin kuvitellut, mutta auta armias kun koitti kolmas päivä; olin ihan sekaisin! Pää tuntui jotenkin oudon kevyeltä, enkä pysynyt oikein kärryillä mistään :) Lisäksi mainittakoon, että huimausta on ollu aika paljon, mikä sinänsä tuntuu aika hassulta (vissiin aika myrkkyä se rööki kun vieroitusoireetkin ovat näin tuntuvia).. Yöt on ollu pahimpia, en ole saanut unen päästä kiinni laisinkaan. Iltaisin olo on ollut niin kuin duracel-pupulla, vähän semmoinen levoton fiilis. Aamulla saattaa olla taas toisin päin, olo on ihan masentunut. Ihan niin kuin elimistökin olis ihan depiksessä!
Edelleen voimakkaasti sellainen olo, että jotain puuttuu ja joutuu jossain määrin tiedostaen keskittymään johonkin muuhun kuin siihen savukepakkoon.
Mutta se kannustaa kun tunnustelee omaa pulssiaan, se ei ole ollut levossa alle 80 moniin vuosiin, nyt on!
Tsemppiä kaikille!
Viestiäsi odottelin. Hyvä, että sinäkin olet jaksanut. Aika paljon samoja tuntemuksia, minä vain otan unipillerin.
Eilen kyllä ounastelin, että olen saanut riippuvuuden Opamoxiin, kun olen sitä syksyn mittaan ottanut ahdistukseen. Se on lopetettava kanssa.
Verenpaine on jo laskenut. Viellä kun saisin peppuni ylös tästä koneesta ja lähtisi, ulos lenkille, niin hyvä olisi, mutta asia kerrallaan.
Tuohon ruokapuoleen on kanssa kiinitettävä huomiota, kun muutenkin on jo ylipainoa. Se onkin yksi asia, johon saa aivonsa upotettua tupakan mieliteon yllättäessä. Siis monipuolista vähäenergistä ruokaa miettimään.
On ihana olo.
Kuten itsekin mainitsit, niin ei muuta kuin
ylös, ulos ja lenkille. Senjälkeen saunan makoisiin löylyihin ja vot, että maistuu uni sen päälle.
Vielä noihin vieroitusoireisiin...
Muistan itsekin kun alussa oli valtavan levoton. Tuntui, että pitisi olla kokoajan jotain tekemistä. Siihenkin auttoi kun kävi ulkona happihyppelyllä.
Ei muutakuin tsemiä kaikille...
On tullut käveltyä viitisen kilometriä päivässä, sen verran levoton olo täälläkin! Se on aika paljon verrattuna normaaliin puoleen kilometriin per päivä :)
Muutenkin tuska alkaa hellittämään jo noin niinkuin fyysisesti. Nyt häätynee vaan tsempata psyykkisesti..
Mites muut?
Kymmenes päivä ilman tupakkaa. Tähän asti kaikki mennyt yllättävän helposti, tosin että on tilanteita joissa mieli vaaaatimalla vaatii päästä sytyttämään tupakan. Ja nimenomaan kaipaan sitä tunnetta kun rööki odottaa sytyttämistään... En vaan suostu sortumaan kun muistan miltä se savu tuntuu keuhkoissa, kun ei jumalauta saa happea. Hyi.Mutta voin kertoa, että kiristää niin hitosti.. Avopuolison naamankin näkeminen saa aikaan "pakkopäästätupakallenytHETI"- ilmiön.. On täytynyt keksiä korvaava tapa käsitellä turhautumista ja hermostumista Tähän asti olen pärjännyt huudattamalla mp3- soitinta ja laulamalla (huutamalla nuotin vierestä) fiilikset ulos.. Anteeksi vain naapurit :)
Mutta alkaa olla henkisesti aika vaikeeta tää homma. Me lakkoilijat olemme aloittaneet taistelun omaa itseään vastaan.. Tämä on aika rankkaa, mutta jos me tiedämme mitä me haluamme ( tai mitä EMME halua) niin eiköhän tämä paha tapa selätetä askel kerrallaan.. :)
Miekin lopetin vuoden vaihteessa. Kymmenen vuotta poltin, ja lopettaminen oli melkeinpä hävettävän helppoa.. Mitään korvaustuotteita en käyttänyt/käytä, vaan luin kirjan nimeltä Stumppaa tähän! kirjoittanut Allen Carr.
Kannattaa lukea!!!