Espanjalaislehden tutkimustulosten mukaan 71 prosenttia pappeuden jättäneistä päätyy ratkaisuunsa selibaattiongelman vuoksi. Tyypillinen pappeudesta luopuva katolinen pappi on 30-40-vuotias mies, jolla ei ole elämänkokemusta muualta kuin teologisesta koulusta ja seurakuntaelämästä.
Espanjalaisen Razon y Fe -lehden julkaisema tutkimus osoittaa, että suurin osa pappeuden jättäneistä katolisista papeista luopuu virastaan elämänkumppanin löytymisen vuoksi.
30 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa uuden elämän aloittaneista papeista on toiminut tehtävässään 5-10 vuotta ja löytää elämänkumppanin seurakuntalaistensa parista.
Raportin mukaan 41 prosenttia brasilialaispapeista eli "tunnesuhteessa naisen kanssa".
Piispainkokous torjui heti median tulkinnan, jonka mukaan liki puolella papeista olisi aktiivinen sukupuolielämä. Piispojen mukaan papeille esitetty kysymys kuului: "onko teillä pappina ollessanne ollut tunnesuhde naiseen?"
Sveitsiläinen Herbert Haag -säätiö julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä Sveitsin katolilaisesta haluaisi kirkon luopuvan pappien selibaatista. Sveitsin katolinen piispainkokous kieltäytyi kuitenkin keskustelemasta aiheesta nyt, koska paavi vierailee Sveitsissä kesäkuun alussa (03.06.2004).
Espanjalaisen Razon y Fe -lehden julkaisema tutkimus osoittaa, että suurin osa pappeuden jättäneistä katolisista papeista luopuu virastaan elämänkumppanin löytymisen vuoksi.
30 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa uuden elämän aloittaneista papeista on toiminut tehtävässään 5-10 vuotta ja löytää elämänkumppanin seurakuntalaistensa parista.
Raportin mukaan 41 prosenttia brasilialaispapeista eli "tunnesuhteessa naisen kanssa".
Piispainkokous torjui heti median tulkinnan, jonka mukaan liki puolella papeista olisi aktiivinen sukupuolielämä. Piispojen mukaan papeille esitetty kysymys kuului: "onko teillä pappina ollessanne ollut tunnesuhde naiseen?"
Sveitsiläinen Herbert Haag -säätiö julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä Sveitsin katolilaisesta haluaisi kirkon luopuvan pappien selibaatista. Sveitsin katolinen piispainkokous kieltäytyi kuitenkin keskustelemasta aiheesta nyt, koska paavi vierailee Sveitsissä kesäkuun alussa (03.06.2004).
Vastaukset 25
Vanhimmat
Selibaatti tuli käyttöön vasta kirkon rappeuduttua, vasta 380-luvulla.
tuollaisen luvun? Seurakuntapappien selibaatti tuli roomalaiskatoliseen kirkkoon vasta toisen vuosituhannen alkupuolella, kun kirkko taisteli feodaalisukujen ylivaltaa vastaan. Silloin oli jo suuri skisma tapahtunut eli idän ja lännen kirkot olivat jo eronneet toisistaan.
Idän kirkoissahan seurakuntapapit ovat vielä nykyisinkin naimisissa olevia miehiä. Piispojenkin selibaatti tuli vasta myöhemmin käytäntöön.
300-luku oli muuten oikein kirkon kulta-aikaa. Suuret kirkkoisäthän vaikuttivat silloin, ja silloin pidettiin ensimmäiset ekumeeniset kirkolliskokoukset, joissa määriteltiin kirkon usko.
Luostariliike on syntynyt jo kirkon marttyyriajalla 200-luvun lopussa, mutta aluksi kaikki munkit olivat maallikkoja. Vasta myöhemmin munkkejakin alettiin vihkiä papeiksi.
Vaikka paavit länsimaissa olivatkin selibaatin puolella, niin pappien avioliitot olivat verraten tavallisia, kunnes Clunyn uudistusliike saattoi selibaatin voimaan paavi Gregorius VII:n avulla Rooman kokouksessa 1074.
Katolisten pappien selibaatti puhututtaa kyllä Suomessa, mutta ei sen sijaan esimerkiksi se, että luterilaiset papit ja piispat elävät irto- tai homosuhteissa, rikkovat valitettavan usein avioliittolupauksensa, hylkäävät perheensä tai syyllistyvät perheväkivaltaan tai insestiin.
Onko toisten todelliset ja kuvitellut ongelmat helppo pitää pinnalta, jotta omia ei tarvitsisi edes tunnustaa? Ja onko selibaatti niin outo ja kummallinen asia, kun kerran Helsingissä yli puolet asukkaista elää yksin ja useimmiten kai elämän kovien tosiasioiden sanelemassa pakkoselibaatissa?
Katolisten pappien ja luostariväen selibaattia kritisoivat yleensä vain se, jotka eivät siinä elä. Sellaiset ihmiset ummistavat silmänsä ja korvansa niiden pappien, sisarten ja veljien ylivoimaiselle enemmistölle, jotka omasta vapaasta tahdostaan ovat luvanneet Jumalalle elää selibaatissa ja niin myös tekevät.
Yksi tämän yhteiskunnan paradokseja on se, että kaikki saavat elää miten tahtovat, mutta kukaan ei saisi elää selibaatissa!
Se on totta että katolisuudessa papit elävät luopumuksen tilassa koska eivät voi täyttää pyhää selibaattisuuden lupausta.
Kannatattko Sinä Jauch katolisten pappien selibaattia ja miksi?
elämäntapaa erottaa ainoastaan se, että luterilaisten ei tarvitse tehdä sitä piilossa.
Muutenkin Europpan katolilaiset elävät nykyyään kuin luterilaiset, eikä ole aikomustakaan elää kirkon opetuksen mukaan, joten voiko heitäkään enää kutsua katolilaisiksi.
Voisitko sinä tai joku muu selittää minulle, miksi lännen riitusta noudattavat katoliset papit joutuvat elämään selibaatissa, mutta itäisen riituksen papit voivat olla naimisissa. Samoin esim. katolilaiseksi kääntynyt ja papiksi vihitty naimisissa oleva entinen anglikaanipappi tai luterilainen pappi voi olla naimisissa.
Selibaatti ei ole oppi vaan kirkkojärjestykseen liittyvä asia. Miksei sen siis voisi muuttaa, koska siitä on selvästi haittaa pappien rekrytoinnissa sekä pappien pysymisessä virassa. En usko että naimisissa oleva katolinen pappi olisi yhtään sen huonompi pappi kuin selibaatissa elävä. Ortodoksipapit tuskin ovat katolilaisia "huonompia".
Ev-lut pappien avioero on ev-lut kirkon opetuksen mukaan OK eikä liity tähän selibaattiasiaan mitenkään. Sen sijaan pappien avioliiton ulkopuoliset suhteet (esiaviolliset, homoseksuaaliset yms) ovat kirkon moraaliopetuksen vastaisia.
Olen täysin varma siitä, että suhteellisen lyhyen ajan sisällä (eli seuraavan paavin aikana) katolinen kirkko hyväksyy pappien avioliitot.
"Yksi tämän yhteiskunnan paradokseja on se, että kaikki saavat elää miten tahtovat, mutta kukaan ei saisi elää selibaatissa!"
Juuri noin! Hyvä, Jauch.
Voisi vielä lisätä, että kaikki saavat elää, miten tahtovat, kunhan eivät ole katolilaisia.
ettei ketään saisi pakottaa selibaattiin, kuten ei saisi pakottaa elämään jatkuvassa raskauden pelossa tai elämään avioliitossa väkivaltaisen miehen kanssa.
Nyt en ymmärrä. Suomessa saat elää ihan miten haluat, vaikka selibaatissa, ja kuulua ihan mihin uskontokuntaan haluat. Mutta moniavioisuudessa ei saa elää virallisesti, mikä saattaa harmittaa tiettyjä muslimeja. Eli kyllä täällä enemmän sorsitaan muslimeja kuin kristittyjä.
Jos tarkoitat yleistä mielipidettä, niin ketäänhän ei tosiasiassa kiinnosta elätkö yksin vai jonkun kanssa tai mihin kirkkoon kuulut. Sellaista se on Länsi- ja Pohjois-Euroopassa - onneksi.
Tarkoitin yleistä mielipidettä ja/tai ainakin sitä, mitä tälläkin palstalla kirjoitellaan katolisten pappien selibaatista. Katolisiin asioihin suhtaudutaan kielteisesti ja ollaan neuvomassa ja 'vaatimassa' muutoksia elintapoihimme ja uskoomme. Kirkon pitäisi monien kirjoittajien mielestä muuttua HEIDÄN haluamakseen, vaikka eivät itse edes ole katolilaisia. Järjetöntä, sanon minä.
Minua ei kiinnosta pätkän pätkää mennä vaatimaan luterilaisten palstalle, että naispapit pois pois. Se on heidän asiansa. Rukous on ainut aseeni.
moniavioisuuden vain siinä tapauksessa, että mies voi a) elättää kaikki vaimonsa ja näiden kanssa saamansa lapset ja b)kykenee kohtelemaan vaimojaan ja lapsiaan tasapuolisesti. Meikäläinen yhteiskunta toimii niin, että mies ei palkkatuloillaan pysty kunnolla elättämään yhtäkään perhettä, saati sitten montaa. Sen takia on aivan oikein, että yhteiskuntamme ei salli moniavioisuutta niillekään, joille uskonto sen sallisi.
Niin no kyllä minusta voi keskustella ja esim. katolilaisen argumentit naispappeutta vastaan voivat olla ihan mielenkiintoisia. Samoin minusta YHTEISÖJÄ ja kirkkoja voi arvostella niin paljon kuin sielu sietää. Jos ulkopuolista kyseenalaistamista ei ole, ajattelu muuttuu helposti ummehtuneeksi ja kyllä kirkkojen pitää kyetä puolustamaan oppejaan. Sen sijaan ei pitäisi sanella yksittäisille ihmisille miten heidän tulee elää elämäänsä.
Siinä olet oikeassa, että on aika hölmöä VAATIA katolilaisia tai ketään muutakaan muuttamaan oppiaan ja elämäntapaansa. Vaikka minusta avioliittojen salliminen papeille olisi hyvä kirkon kannalta, en tietenkään ole ulkopuolisena mitään vaatimassa.
"Minua ei kiinnosta pätkän pätkää mennä vaatimaan luterilaisten palstalle, että naispapit pois pois. Se on heidän asiansa."
Vaikka sinua ei kiinnostakaan, niin siellä käy säännöllisesti pari kiivasta katolilaista pistämässä tavan takaa luterilaisia kuriin ja Herran nuhteeseen. Luterilaisten tulisi palata esi-isiensä katoliseen uskoon ja jättää jo luterilaisuus taakseen.
"Katolisiin asioihin suhtaudutaan kielteisesti ja ollaan neuvomassa ja `vaatimassa` muutoksia elintapoihimme ja uskoomme."
En tiedä, kuinka moni ei-katolilainen ajattelee noin. Itse en ainakaan niin tee. Minua kiinnostaa katolilaisuus ja mielipiteidenvaihto.
nykyään naisetkin käyvät töissä, vaikka sinä et sitä ilmeisesti ole päässyt huomaamaan. Moni nainen tienaakin jo sen verran, että niillä tuloilla voitaisiin ylläpitää vaikka kuinka monen kyriaken haaremia.
Periaatteessa rikas muslimimies voisi jopa Suomessa elättää tasapuolisesti useamman vaimon, joten tästä ei kai ole kyse. Lainsäädäntö perustuu enemmistön moraalitajuun ja arvoihin, joihin meillä ei kuulu moniavioisuus. Minusta on hyvä niin, koska joku arvopohjahan yhteiskunnalla on oltava.
Naisen tuloilla ei ole väliä, koska islamilaisen käytännön mukaan miehen tulee elättää vaimo(t) ja perhe ja naisen omat tulot ovat naisen taskurahaa. Tiedä sitä sitten kuinka moni muslimi tätä noudattaa. Eli periaatteessa miehellä saa olla huimat tulot elättääkseen esim. kolmen naisen perheet. Käytännössä moniavioisuuden sallivissa muslimimaissa miehillä on usein vain yksi vaimo, koska perheen elättäminen on kallista eikä ole helppo olla tasapuolinen.
että lännen kirkossa alettiin vaatia selibaattia sen jälkeen, kun joskus 500-luvulla oli tullut käytäntöön jokapäiväinen messu. Sekä pappeja että maallikoita koskeviin abstinenssisääntöihinhän kuuluu, että ennen ehtoollista täytyy pidättäytyä aviollisesta yhdyselämästä.
Jos sama pappi joutuu toimittamaan joka päivä messun ja siis itsekin osallistumaan ehtoollisesta, niin silloinhan avioliitto käy käytännössä mahdottomaksi.
Ortodoksisessa kirkossa ja idän katolisissa kirkoissa ehtoollisjumalanpalveluksia on seurakuntakirkoissa vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Näin ollen niissä papit voivat olla naimisissa.
Selibaatin poistaminen muuttaisi siis huomattavasti roomalaiskatolisen kirkon elämää. Lisäksi tulisivat monet käytännön vaikeudet. Luostarimaista elämää viettävä selibaattipappi on kirkolle huomattavasti halvempi kuin naimisissa oleva pappi. Jos roomalaiskatolisessa kirkossakin ruvettaisiin vihkimään naimisissa olevia miehiä papeiksi, pitäisi seurakuntien tai hiippakuntien pystyä osoittamaan papeille perheasunnot ja maksamaan näille palkkaa. Lisäksi selibaattipappeja voidaan siirrellä paljon joustavammin kuin naimisissa olevia.
Ortodoksisessa kirkossa papinvaimon matushkan eli kreikaksi papadhian osa on hyvin raskas. Hänen tulee käytännössä kasvattaa suuri lapsilaumansa yksinään, koska aviomies on aina poissa kotoa ja käydä vielä kodin ulkopuolella töissä, koska pappien palkat ovat hyvin pienet. Lisäksi hänen tulee olla äitinä myös seurakuntalaisille, käydä ahkerasti kirkossa ja olla esikuvallinen kristitty.
Nykyään ortodoksipapeille voi tulla avioero, kun matushka ei enää jaksakaan. Ortodoksinen kirkko kuitenkin pääsääntöisesti panee toimituskieltoon avioeroon joutuneet papin, jolloin pappi tietysti joutuu eroamaan toimestaan.
vaatii yksiavioisuutta, vaikka usein ihmiset käytännössä elävät peräkkäisessä moniavioisuudessa, kun leskien ja eronneiden uudestaan avioituminen on sallittua. Moraalimme ja lainsäädäntömme perustuvat kristinuskoon. Kristillinen avioliitto voi olla vain yksiavioinen.
Tuo päivittäinen messu kuulostaa syynä ihan järkevältä, mutta papin vaimon osan raskaus tai kirkon talous ovat aika huonoja syitä selibaattipappeuteen. Luterilaiset pastorit ja ortodoksipapit elelevät avioliitossa huolimatta työn raskaudesta. Sitä paitsi monessa muussakin ammatissa on epäsäännölliset työajat, paljon matkustamista ja huono palkka.
Joskus olet ihmetellyt sitä, miten ev-lut pastoripariskunnan perhe-elämä voi toimia (tunnen ko. aviopareja), koska puolisot ovat samaan aikaan töissä ja toisaalta lapsia kotona vahtiva pastori ei voi olla seurakuntalaisten käytössä 24 tuntia vuorokaudessa. Jos katolinen selibaattipappeus on yksi ääriesimerkki, niin luterilainen pastoripariskunta on toinen.
Olisikohan paras ratkaisu ortodoksisen kirkon valitsema, jossa osa papeista on pappismunkkeja ja osa naimisissa. En voi sille mitään, mutta uskon naimisissa olevan papin ymmärtävän perhe-elämää selibaattipappia paremmin.
Matt 8:14 "Kun JEESUS tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa."
Sinänsä hassua, että vaikka Pyhä Katolinen Kirkko jatkaa suoraan apostoli Pietarin perintöä, ainakin omasta mielestään, niin Pietari itse saisi potkut tänä päivänä Katolisen papin virasta, koska ei elänyt selibaatissa poikamiehenä.
Mitenhän muuten, jos JEESUS itse olisi elänyt avioliitossa, Katolisen Kirkon olisi ollut pakko erottaa hänetkin !!!
Selibaatti, tai siveyslupaus on todella hieno asia, koska pappi antaa itsensä kirkon ja uskovien käyttöön täysivaltaisesti, mutta toisaalta selibaatti on kaksipiippuinen juttu.
Itse en ole katolinen, mutta toisaalta sympatiseeraan katolisuutta ja olen tutustunut siihen nyt aika paljon--Kysymyksiä herää väkisin. Esimerkiksi, miten käy tilanteessa, jossa pappi on kunnollinen, mutta ajautuu rakastumaan naiseen seurakunnastaan? Ja jos se nainenkin sitten vaikkapa rakastuu pappiin. Pappihan on kuitenkin mies ja sääliksi käy häntä siinä tilanteessa, sillä nainenhan on miehelle tarkoitettu ja pappikin on vain ihminen. Hän ei voi reilusti viedä naista vihille, jos aikoo pysyä pappina. Nainenhan saattaa olla kunnon nainen ja uskova kristitty, kenties oiva tuki miehelle, hänen papintyössään--Mikä silloin neuvoksi?
Toisaalta ymmärrän selibaatin loistavana asiana ja valoisana lupauksena, joka muuttaa seksuaalisuuden aivan uuteen merkitykseen. Juuri luin Pyhän Isän vanhan kiertokirjeen "Deus caritas est" ja siinä oli niin hienosti kerrottu seksuaalisuudesta ja rakkauden eri tasoista.
Äh, nämä on niitä kysymyksiä, joihin ei ole suoria vastauksia. Miksi ei selibaattia! Se joka eroaa pappeudestaan, tekee varmasti niin omasta tahdostaan ja eihän heitä paljoa kuitenkaan ole? Tietääkö joku?
Minusta tuo "rakastunut pappi" -ongelma ei ole tavalliselle ihmiselle mitenkään vaikea käsittää. Sama ongelma pätee jokaiseen naimisissa olevaan, joka sattuu rakastumaan väärään ihmiseen. Pappihan on "naimisissa" kirkon kanssa. Kaipa siinä tilanteessa täytyy vain kilvoitella ja unohtaa rakastumisensa. Itse asiassa papin kohdalla tilanne on helpompi, koska voihan sitä jättää pappeuden, mennä naimisiin ja elää maaillikkokristittynä. Sen sijaan naimisissa olevalla ei ole vaihtoehtoja, koska erota ei saa. Ei vaikka avioliitto olisi suhteena kuollut, vihamielinen ja väkivaltainenkin. SIINÄ tilanteessa uuden rakkauden ja samalla uuden elämän mahdollisuuden hylkääminen on kovaa.
Rakastuminen ei ole täysin sattumanvarainen prosessi. Uskoisin että selibaatissa elävä pappi pitää tiettyä etäisyyttä naispuolisiin seurakuntalaisiin (tai miespuolisiin jos on homoseksuaali) ja viestittää näin "olevansa varattu". Rakastuminen on tässä tilanteessa hyvin epätodennäköistä.
Minusta selibaatti tai avioliitto ei ole toistaan hienompi asia. Tärkeää on, että ihminen löytää itselleen sopivan elämäntavan oli se sitten avioliitto tai selibaatti. Katolisen kirkon kannalta on sääli, että selibaattivaatimuksella rajataan moni hyvä pappiskandidaatti pois. Minusta katolisen kirkon kannattaisi ottaa oppia ortodokseilta ja sallia pappien avioliitot tietyin ehdoin.
Ei rakastumista estä, vaikka selibaattipappi pitäisi etäisyyttä. Vanha totuushan on, että tiukasti unohduksiin survottu varmimmin esiin pullahtaa.
Tarve rakastaa ja olla rakastettu on jokaisella ihmisellä. On väärin, että ammoin maatuneiden vanhojen ukkojen homeisilla päätöksillä se estetään.