Ihmettelen vaan että kun sitä toitotetaan että Jumala on rakkaus ja jumala puolustaa heikkoja ja häneen uskovia... miksi kaikki läheiseni ovat kokeneet karmean lopun, nekin jotka olivat täysin höyrähtäneitä jumalahöpinään. Mummonikin piti tiukasti kiinni että kaikki tehdään niinkuin jumala käskee ja mitä sai palkaksi? alzheimer ja dementtia syövät aivoja toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta. Makaa vain vihanneksena pöpilässä..toiselta täys uskovaiselta mummolta sahattiin vaikka mitä ruumiinjäseniä kun tuli vaikka mitä tauteja... puolustelevatko uskovaiset tätä sillä että jumala vain koettelee uskoani ja joudun helvettiin jos en vaan ajattele että sille karmeudelle on selityksensä ja jatkan elämääni kiitellen jumalan ihanuutta. Koetteleeko jumala niitä toisia enemmän jotka häneen uskoo eniten..vai yrittääkö vaan paholainen saada tosiuskovat vihaamaan jumalaa/ajattelemaan ettei semmoista ole. Mitä mitä?
missä on jumala?
minääh vaan....
5276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan asiallisia pohdit.
Hassua että mua ei yhtään häiritse syvästi uskovan äitini useat syövät ja lopulta kuolema vatsasyövän seurauksena. Äitini oli ns. maan hiljaisia ja nöyrä uskova mutta silti sairasti paljon elämänsä aikana. Jumala ei ilmeisesti poista uskoviltakaan vahingollisia geenejä tai alttiutta sairastua, ja Raamatussakin ihmetellään monesti miksi ei-uskova menestyy ja uskovat monesti kärsivät. Kristinusko ei vastaakaan täysin kärsimyksen ongelmaan (päinvastoin kuin pahuuden ongelmaan). Tämä maailma on siis saastunut syntiinlankeemuksen seurauksena ja esim. sairaudet johtuvat siitä vaikka sairaudet eivät valikoidu vain ainoastaan "todella syntisille". Vaikuttaa että ihmislogiikka ei pelaa välttämättä tässä asiassa, ts. miksi joku kärsii paljon ja joku ei. Iankaikkisuusnäkökulma tulisi muistaa, siis se mikä on olennaista pitkällä aikavälillä, siis tämän elämän jälkeenkin .
Itse kamppailen sen kanssa miksi usein koen että Jumala on aika etäinen tai rukouksella ei juuri ole merkitystä, mukamas, silti perususkoni Jumalaan ei horju. Raamattuun perehtyminen auttaa ymmärtämään näennäisiä ristiriitoja ja omien tunteiden aiheuttamia hämmennyksiä.
"Itse kamppailen sen kanssa miksi usein koen että Jumala on aika etäinen tai rukouksella ei juuri ole merkitystä, mukamas, silti perususkoni Jumalaan ei horju. Raamattuun perehtyminen auttaa ymmärtämään näennäisiä ristiriitoja ja omien tunteiden aiheuttamia hämmennyksiä."
Tämä on aika vaikea asia. Jumaluustietoisuus on usein työläs hankkia, ja kun sitä ei voi siirtää
helposti ihmiseltä toiselle. Kristinusko ei mielestäni ole totta, vaikka evankeliumien Jeesuksen moraaliopeissa on tosi hyviä pointteja. Mihinkään Raamatun (puhumattakaan dogmeista ja Tunnustuskirjoista yms.) moraalioppeihin ei pitäisi uskoa ilman Raamatun ulkopuolisia perusteita. Raamatussa on hyvin paljon pahaa ainesta mukana, sekä sellaista ainesta, jotka aiheuttavat joissakin kristityissä piireissä aivan uskomatonta tekopyhyyttä ja sokeaa uskoa mielettömyyksiin.
Sairauksien suhteen en oikein osaa sanoa mitään. Ehkä "taivaassa" kaikki on niin hyvin, että ihmiselämän aikana saatu kärsimys näyttää ikuisuuden näkökulmasta sitten pieneltä.
Jälleensyntymisen suhteen olen skeptikko, mutta en sitä mahdollisuutta kiistäkään. Voihan olla
että joku tai monet ylösnousseet henget haluavat elää ihmiselämän uudestaan.
Tahtoisin uskoa, että Jumala tai jumalat olisivat ihmisiä kohtaan rakastavia - ehkä
Jumalalla syvällä jossain "sydänkin" on.
Henkilökohtaisen (naivin, lapsenomaisen) mielipiteeni olen kiteyttänyt otsikon lauseeseen: Jota Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa.(tämä ajatus löytyy Raamatusta moneenkin kertaan) Nuorempien polvien on tätä vaikea ymmärtää, eihän heille ole lain kirjaimenkaan mukaan saanut opettaa kuria enää kymmeniin vuosiin. Omakohtainen ajatelmani on, että ihminen on laitettu tänne maailmaan oppimaan, "kypsymään" henkisesti. Ja sellainen kypsyy, jota koulutetaan. Useat Jumalaa välttelevät ihmisethän vanhuudessaan ottavat Jumalan/Jeesuksen Pelastajakseen ja tyynin mielin elävät viimeiset aikansa täällä ja nukahtavat hymy huulilla pois.Heidän uskonsa on luja, eikä kuolemanläheisyyys näytä sitä horjuttavan.
Koettelemuksia pidetään nykyään ongelmana. Nykyään yhä uesimmat kristitytkin tuntuvat ajattelevan että olisi parempi kun niitä ei olisi. Kuitenkin kristinuskosaa perinteisesti koettelemus on hyvä asia, jonka tarkoitus on kääntää ihmisen huomio pois epäolennaisesta kohti olennaista ja siten auttaa häntä eteenpäin hengellisessä kasvussaan ja pääsemään lähemmäs Jumalaa.
Toisaalta kristinusko poikkeaa esim. monista idän uskonnoista ja Raamatun ajan yleisestä ajattelusta siinä, että näkyvää maailmaa pidetään Jumalan hyvänä lahjana. Jumala ei siis itsetarkoituksellisesti halua ihmiselle kärsimystä. Kärsimys on kuitenkin usein välttämätöntä Jumalan kokonaissuunnitelman kannalta, sen hyväksyminen on vain kovin vaikeaa, varsinkin nykyihmiselle, joka pitää itsestäänselvänä oikeutenaan hallita omaa elämäänsä ja nauttia siitä.
Se teoriapuolesta. En aina ajattele näin loogisesti jos itselläni on vaikeaa. Mutta minulle suurin todistus Jumalan olemassaolosta on, että useimmat ihmiset - minä itse mukaanlukien - kääntyvät Jumalan puoleen hartaimmin juuri silloin kun hän tuntuu kätkeytyvän ja kaikki olosuhteet puhuvat hänen olemassaoloaan vastaan. Sehän osoittaa että Jumalan olemassaolo on kirjoitettu syvälle ihmisen sydämeen.
JOKU IHMINEN KERTOI ETTÄ JEESUS OLI KÄYTTÄNYT HÄNTÄ TAIVAAS JA HELVETIS,SIELLÄ HELVETIS OLI IHMISET HUUTANEET TUSKISSAAN ET PÄÄSIS ETES MINUUTISKSI MAANPÄÄLLE VAIKKA KURJIMPAAN OLOTILAAN MAANPÄÄLLE NII TEKIS PARANNUKSEN JA ANTAIS ELÄMÄNSÄ JEESUKSELLE KU SAIS UUDEN MAHDOLLISUUDEN,
NII ET EI KUITENKAA NÄÄ MAANPÄÄLLISET KIVUT OO MITÄÄN VERRATTAVISSA HELVETIN IKUISEEN KIDUTUKSEEN.
TÄS PELASTUKSES ONKI KYSE PELASTUMINEN HELVETILTÄ TAIVAAN KIRKKAUTEEN,EI TÄÄL MAANPÄÄLLÄ TÄN ELÄMÄN TARTTE OLLA NII LOISTOKASTA KU IÄISYYS IHANUUTTA ODOTTAA TAIVAASSA JEESUKSEN OMIA.