Marx, Engels
Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet keskeytymätöntä, milloin peiteltyä, milloin avointa taistelua, taistelua, mikä joka kerta on päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tahi taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.
On aika viedä proletaarit opin tielle lukemaan Marxia. Tämä nostaa hyvin nopeasti sorrettujen ajatukset kohti vallankumousta ja porvarillisen
yhteiskunnan äkilliseen tuhoon. On todettu, että yhteiskunta on aina vallankumouksen jälkeen aiheuttanut luokkataistelua ja sortoa. Työväenluokka on ainut luokka, joka kykenee vallankumoukseen. Vallankumoukseen, minkä jälkeen sorto ja porvarillinen riisto loppuu.
Feodaalisen yhteiskunnan tuhosta syntynyt nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta ei ole poistanut kaikkia luokkavastakohtia. Se on vain asettanut vanhojen tilalle uusia luokkia, uusia sorron edellytyksiä, uusia taistelumuotoja.
Ranskan vallankumous oli porvarillisen luokan nousun historiallinen muutos. Niinä aikoina aatelisten feodaalinen järjestelmä loppui ja alkoi uusien ristiriitoisten luokkien taiston aika. Meidän aikakautemme, porvariston aikakausi, on kuitenkin erikoinen siinä suhteessa, että se on yksinkertaistanut luokkavastakohdat. Koko yhteiskunta jakautuu yhä enemmän kahdeksi suureksi vihollisleiriksi, kahdeksi suureksi, välittömästi vastakkain olevaksi luokaksi: porvaristoksi ja proletariaatiksi.
Tämä siis todistaa, että mikään muu luokka, kuin alin työväenluokka kykenee vallankumoukseen.
Siksipä luotiin aate, jonka tarkoitus oli parantaa köyhien oloja ja yhteiskunnan luokkien ristiriitojen tuhoaminen. Koskaan ei porvarit pystyneet tekemään uudistuksia, ja se ohjaa tämän luokan omaan tuhoonsa. Se on yhteiskunnallisesti välttämätön.
On myös miettimistä siinä, että yhteiskunta järjestelmä on ollut eri puolilla maailmaa hyvin samanlainen, kuin muualla ja vaikka Kiinassa ei tunnettu Euroopan feodalismiä. Silti sinnekkin syntyi samanlainen järjestelmä. On siis todettava, että yhteiskunta kulkee kulkuaan kohti loppullista työväen voittoa eli kommunismiäa.
Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet keskeytymätöntä, milloin peiteltyä, milloin avointa taistelua, taistelua, mikä joka kerta on päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tahi taistelevien luokkien yhteiseen häviöön.
On aika viedä proletaarit opin tielle lukemaan Marxia. Tämä nostaa hyvin nopeasti sorrettujen ajatukset kohti vallankumousta ja porvarillisen
yhteiskunnan äkilliseen tuhoon. On todettu, että yhteiskunta on aina vallankumouksen jälkeen aiheuttanut luokkataistelua ja sortoa. Työväenluokka on ainut luokka, joka kykenee vallankumoukseen. Vallankumoukseen, minkä jälkeen sorto ja porvarillinen riisto loppuu.
Feodaalisen yhteiskunnan tuhosta syntynyt nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta ei ole poistanut kaikkia luokkavastakohtia. Se on vain asettanut vanhojen tilalle uusia luokkia, uusia sorron edellytyksiä, uusia taistelumuotoja.
Ranskan vallankumous oli porvarillisen luokan nousun historiallinen muutos. Niinä aikoina aatelisten feodaalinen järjestelmä loppui ja alkoi uusien ristiriitoisten luokkien taiston aika. Meidän aikakautemme, porvariston aikakausi, on kuitenkin erikoinen siinä suhteessa, että se on yksinkertaistanut luokkavastakohdat. Koko yhteiskunta jakautuu yhä enemmän kahdeksi suureksi vihollisleiriksi, kahdeksi suureksi, välittömästi vastakkain olevaksi luokaksi: porvaristoksi ja proletariaatiksi.
Tämä siis todistaa, että mikään muu luokka, kuin alin työväenluokka kykenee vallankumoukseen.
Siksipä luotiin aate, jonka tarkoitus oli parantaa köyhien oloja ja yhteiskunnan luokkien ristiriitojen tuhoaminen. Koskaan ei porvarit pystyneet tekemään uudistuksia, ja se ohjaa tämän luokan omaan tuhoonsa. Se on yhteiskunnallisesti välttämätön.
On myös miettimistä siinä, että yhteiskunta järjestelmä on ollut eri puolilla maailmaa hyvin samanlainen, kuin muualla ja vaikka Kiinassa ei tunnettu Euroopan feodalismiä. Silti sinnekkin syntyi samanlainen järjestelmä. On siis todettava, että yhteiskunta kulkee kulkuaan kohti loppullista työväen voittoa eli kommunismiäa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä on ollut vuosiluku tämän kirjoituksen aikaan?