Olen 34v (nuori)mies. Itsellä molemmat kaverit/ystävät katosivat alkaessaan seurustella molemmat.. Kumpikin on ollut ystävä/kaveri ala-aste ajoista lähtien. Ensinmäinen kaveri lopetti yhteydenpidon kokonaan, kun alkoi seurustella esinmäisen kerran 30v, kyseessä oli ns. paras ystävä. Toinen kaveri törmäsi nykyiseen naiseensa hieman viime uudenvuoden jälkeen.. Naisella on entuudestaan kaksi lasta ja kuulemma nyt raskaana ystävälleni, he muuttivat kesällä yhteen asumaan. Eikä tätä kaveria enään käytännössä näe juuri lainkaan. Ei kuulemma vain ole aikaa. No mitäs sitten tehdään.. Nettitreffeistä ei ole hyviä kokemuksia, eikä uusia kavereita tuosta vain saa enään tällä iällä. Kaikilla on jo kuitenkin todelliset ystävänsä. Nettituttuja on ympäri maailmaa, mutta kaipaan kuitenkin ihan todellista seuraa, enkä vain jotain chat/irc ikkunaa tai foorumikeskustelua. Olisi vain mukava tutustua uuteen mukavaan ihmiseen.. Kaupassa ja kadulla vain ei tutustu.. Eikä ravintolassa harvoin käydessäkään oikein osaa vieraalle lähteä puhumaan.
Ystävät katosivat seurustelun myötä..
En viihdy yksin -73
2429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oishan sitä tosiaan mukava tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, mutta kun se on niin, että itse kelläkin on tämä varautuneisuuden "näkymätön muuri", joka eristää tehokkaasti muista, tai ainakin luulisin niin. Sitä ei vaan osaa murentaa, en mä ainakaan omalla kohdallani, ja mitenpä se onnistuu muutenkaan, jos/kun muut ihmiset on yleensä samanlaisia eli varautuneita. Vai puhunko vain läpiä päähäni, no mulla ainakin on sellainen tietty itsehäpeän tunne aina läsnä, jonka takia olen varautunut. Vai olenko vain niin sosiaalisesti lahjaton, etten vain osaa?
Itselläni oli montakin ystävää ihan ala-asteelta ekoilta luokilta asti.
Mutta kun tuli seurustelut kuvioihin, niin jo unohtui ystävät..
Ja koska itse olin vielä yli parikymppisenäkin sinkku, niin kummasti vaan jäin yksin..
Kun kyselin ystäviltäni välien viilenemisestä, niin syy oli joko kiire, tai että mies ei sietänyt minua, saattaisin kuulema vetää mukaan villiin sinkkuelämään.
Huvittavaa, koska itsekin olin kaikkea muuta kuin "villi sinkku", menetin neitsyyteni vasta 23 vuotiaana ekalle poikaystävälleni.
Kumma että koko ikänsä tunteneet ystävykset alkavat kuunnella mieluumin kumppaninsa komenteluja siitä kuka on hyväksytty ystävä ja kuka ei.
Ja yleensä siitä parhaasta ystävästä halutaan eniten päästä eroon.
No, turha tulla oven taa lapsikatraan kanssa parkumaan kun ukko heittää kadulle.