Kadotin itsestäni sen pienen pojan jonka silmät loistivat 30-vuotta sitten odotusta ja toivoa elämältä.
Minne se joutui?Minne Jumala meni?Minne menivät ne ihmiset jotka olivat tarkoitettu rakastamaan maailmaa kanssani, elämään hyvyydessä?
Kadotin itseni naisiin, avioliittoihin,avoliittoihin,rattopojaksi naisille.Satoihin deitteihin,valheisiin naisiin ja kokaiinihuuruisiin keskusteluihin elämän filosofioista.
Tässä on joku. ? . Yksin yössä, vuoden viimeisen päivän aamuna ja uni ei tule. Näitä on ollut jo satoja tällaisia aamuja.Poltettuja tupakoita parvekkeella, elämän parvekkeella jolla olen katsonut öistä taivasta, tähtiä siellä ja ajatellut: Minne minä oikein katosin, mikä minusta piti tulla ja miksi kasvaa? En enää tiedä. Jäivät naiset, jäivät miehet.Jäivät viinat jäivät valkoiset viivat.
Raakana elämää, täynnä kokemuksia.Uskomattomia ja uskottavia, mies parhaassa iässä muistellen sitä pientä poikaa joka oikeasti joskus olin.
Rakas Jumala, olet sinä mikä ja minkälainen tahansa.Siunaa yksinäisyyteni ja nämä erämaiset päivät ja yöni.Teethän minusta kuitenkin sellaisen joksika minut olet joskus luonut.Johdata minut luokse ihmisten ja asioiden, nauramaan ja lohduttamaan sinne missä on surua ja toivottomuutta.Käytä minua ja anna minulle ikuinen rauha tässä ihmisyyteni suuressa yksinäisyyden tuskassa.Yksinäisyyden jonka olen itse valinnut löytääkseni itseni.Sen pienen hymyilevän pojan joka joskus olin.
Onko sinulta jotakin samanlaista hukassa?Jos on, niin ajattele näitä sanoja,rivejä.Ajattele ettet ole ainoa,et ole yksin.Ehkä joskus kohtaamme ja kysyn sinulta jotakin..matkalla kotiin..
Ehkä meitä on monta,miestä ja naista,nuorta ja vanhaa.Ehkä me kohtaamme joskus,halaamme ja tunnemme ettemme enää koskaan ole yksin.
Minne se joutui?Minne Jumala meni?Minne menivät ne ihmiset jotka olivat tarkoitettu rakastamaan maailmaa kanssani, elämään hyvyydessä?
Kadotin itseni naisiin, avioliittoihin,avoliittoihin,rattopojaksi naisille.Satoihin deitteihin,valheisiin naisiin ja kokaiinihuuruisiin keskusteluihin elämän filosofioista.
Tässä on joku. ? . Yksin yössä, vuoden viimeisen päivän aamuna ja uni ei tule. Näitä on ollut jo satoja tällaisia aamuja.Poltettuja tupakoita parvekkeella, elämän parvekkeella jolla olen katsonut öistä taivasta, tähtiä siellä ja ajatellut: Minne minä oikein katosin, mikä minusta piti tulla ja miksi kasvaa? En enää tiedä. Jäivät naiset, jäivät miehet.Jäivät viinat jäivät valkoiset viivat.
Raakana elämää, täynnä kokemuksia.Uskomattomia ja uskottavia, mies parhaassa iässä muistellen sitä pientä poikaa joka oikeasti joskus olin.
Rakas Jumala, olet sinä mikä ja minkälainen tahansa.Siunaa yksinäisyyteni ja nämä erämaiset päivät ja yöni.Teethän minusta kuitenkin sellaisen joksika minut olet joskus luonut.Johdata minut luokse ihmisten ja asioiden, nauramaan ja lohduttamaan sinne missä on surua ja toivottomuutta.Käytä minua ja anna minulle ikuinen rauha tässä ihmisyyteni suuressa yksinäisyyden tuskassa.Yksinäisyyden jonka olen itse valinnut löytääkseni itseni.Sen pienen hymyilevän pojan joka joskus olin.
Onko sinulta jotakin samanlaista hukassa?Jos on, niin ajattele näitä sanoja,rivejä.Ajattele ettet ole ainoa,et ole yksin.Ehkä joskus kohtaamme ja kysyn sinulta jotakin..matkalla kotiin..
Ehkä meitä on monta,miestä ja naista,nuorta ja vanhaa.Ehkä me kohtaamme joskus,halaamme ja tunnemme ettemme enää koskaan ole yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hukassa on se vanha minä!!Vaati paljon vuosia hoksata että kaikki on lopunviimen itsestä kiinni.Ja sillä tiellä ollaan..kohti uutta ..toivottavasti.VOIMIA SINULLE. Tarvitaan paljon henkisyyttä ja fyysisyyttä tasapuolisesti.
Kyllä se pikkupoikakin sieltä vielä tulee esille. Sitten, kun on seuraavan asteen vuoro, eli että saat ilon sydämeesi. Kärsimykset jalostavat ihmistä. Iloitse nyt siitä että olet polkusi alussa itsesi löytämisen, henkisen kasvun tiellä. Seuraavaksi löydät sen oikean elämänkumppanisi ja iloitset siitäkin, kun saat illalla mennä lepäämään rakastamasi naisen viereen. Nauttia yhdessäolosta, puhtaasta rakkaudesta. Onnea elämällesi, tulevaisuudellesi.Minä itse olen onneni viimein löytänyt..
kun mies kirjottaa noin kauniilla tavalla ja ajatuksella. Anna itselles aikaa ja niille, jotka sinusta todella välittää...vieläkin, vaikka et varmaankaan niin rakastettava ole ollut. Toivon, että löydät oikean tien kulkea, olethan nuori vielä, elämää jäljellä, parhaassa iässä, jaksat tuottaa rakkautta ja iloa lähimmillesi. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Juureton. Se minä olen. En enää tiedä mistä alan ja mihin lopun. Eikä ole ketään keneltä kysyä mistä tulen, miksi minut tehtiin, mikä minusta tulee, mihin päädyn?
En kestä katsella valokuvia elämästäni, en kestä nähdä niiden ihmisten kasvoja jotka eivät enää koskaan tule kuulumaan elämääni. En kestä katsella kuvista itseäni, sitä kun suu hymyilee mutta silmistä loistaa tyhjyys. Tästäkö silloin lapsena haaveilin, tämäkö oli sitä aikuisten oikeaa elämää?
Onnellisuutta hain apteekista, lohtua lasisista laulukirjoista, rakkautta monesta sylistä jotka sitten tunteiden kuoltua hylkäsin. Ja joka kerta kerran jälkeen olin aina vain enemmän rikki. Tein pahaa hyvyyttä vastaan.
Jo saisin toivoa ihan mitä vain, toivoisin juuret. Sellaiset jotka pitävät paikallaan, antavat tunteen että kuulun jonnekin, että minullakin on paikka tässä maailmassa.
Sielunveljeni, toivon kaikkea hyvää Sinulle. Kenties joskus kohdataan ja hymyillään yhdessä näillekin ajoille...
En ole pitkään aikaan lukenut mitään noin kaunista,avointa kerrontaa elämästä,myös niin monen muun,joilla on ihan samanlaiset fiilikset,yksinäisyyttä,se on pahinta mitä tiedän,mutta Sinä löydät vielä sen,joka tulee Sinua vastaan ja sanoo Sinulle,hei olit niin kaukana äsken,mutta nyt niin lähellä minua! =)
Kaikkea hyvää elämääsi vuodelle 2008