Vuosi päättyy, on aika vetää yhteen tärkeimmät asiat Keskustan näkövinkkelistä.
Vuoden alkua sävytti vaalitaisto joka Kepun osalta oli näkymätön päähuomion mennessä SDP:n ja SAK:n surkeaakin surkeammille kampanjoille ja Kokoomuksen tasa-arvo tupolle. Kepu menettikin vaaleissa kannatustaan, mutta juuri tuo Heinäluoman luotsaama demaritolloillu piti puolueen edelleen suurimpana, ja niin Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.
Vaalipäivän iltana Vanhasen ilmeistä näki kuinka ennakkoon SDP:n kanssa varmana pidetty punamullan jatkon romuttiminen yllätti miehen. Vaan nopeasti Matti löysi uuden otteen ja muodosti erinomaisesti työnsä aloittaneen hallituksen, näyttäisi olevan paras hallitus jossa kepu on ollut mukana vuosikymmeniin. SDP:n ylimielinen ja alistava ote vaihtunut aitoon yhteistyöhön. Monen yllätykseksi jopa hallitukseen itsensä perinteisin kepukonstein venkoillut Väyrynen on ollut lojaali ja tyytynyt omaan rooliinsa.
Matin yksityiselämän koukerot ovat jatkuneet, mutta vaikka niitä puidaan lakitupaa myöten ei niillä ainakaan negatiivista vaikutusta kepun politiikkaan ole.
Hallituksen alkutaipaleella näytti, että kepu jää samalla tavalla sivustakatsojaksi kuin punamultahallituksessa Kokoomuksen ulkopolitiisten avausten valloittaessa median huomion. Kanervan nopeasti uudelleen avaamat suhteet USA:han ja Häkämiehen raikkaat puheet veivät huomion ja näytti ettei pääministeri ja hänen puolueensa tiennyt missä mennään.
Vaan sitten tuli maatalousasiat ja kepu pääsi parrasvaloihin. Sokerituotannon lopettaminen, 141 tuen leikkaus ja muut puolueelle vähemmän mukavat asiat kaatuivat kepun syliin ja oppositio odotti jo vesi kielellä että hallitus hajoaa, kun Kokoomus vielä sai osaltaan kylmää kyytiä Tehyn kiistan käydessä kiihkeimmillään.
Hallitus selvisi kuitenkin kunniakkaasti kaikista koettelemuksistaan, sisäisesti yhtenäisenä ja vahvana. Oppositio ei saanut kaipaamaansa työtaistoa ja sille jäi käteen vain musta pekka. Vanhanen jyrähteli loppuvuodesta jopa niin että media totesi hänen ottaneen paikkansa myös ulkopolitiikan johdossa. Jo oli aikakin, totesi mm. Hesarin pääkirjoitus.
Summa summarum. Keskustan johtama porvarihallitus näyttää pärjäävän hyvin ja sen työn tuloksena vuodenvaihteessa esimerkiksi eläkeläiset saavat korotuksia, samoin 12 vuotta (=koko demarien hallitusvastuun ajan) vaille korotuksia jääneitä opintotukia korotetaan ja muutoinkin sosiaalinen tasa-arvo kohentuu demarien pitkän tuloeroja kasvattaneen Sailas-politiikan jälkeen. Keskusta on puolueena selvästi terävöitynyt, kuten puheenjohtajansakin, puoluesihteeri Korhonen on palautettu ruotuun ja asioita hoidetaan vastuullisesti.
Onko kaikki siltä miltä näyttää? Oppositio on ollut todella surkea ja se saattaa aiheuttaa optisen harhan että hallituksella menee hyvin. Inflaatiopeikko on kasvanut, keväällä on vaikea SAK;laisten liittojen palkkakierros joka antaa Heinäluomalla populistisen mahdollisuuden hoitaa kannatustaan nousuun ilman että tarvitsee terävöittää itse oppositiopolitiikkaa. Toisaalta hallituksen ei tarvitse osallistua kevään palkkaratkaisuihin, ja Tehy kiistasta oppineena se varmasti pysyykin sivussa: Siispä nytkin työmarkkinamiina saattaa räjähtää Heinäluoman itsensä silmille jos ja kun hän tulee vaatimaan hallitukselta toimia SAK:n liittojen neuvottelujen tueksi.
Syksyllä odottaa sitten kuntavaalit jossa Keskusta on perinteisen vahva.
Oppositiolle olisikin välttämätöntä saada johtoonsa osaavia tyyppejä Heinäluoman ja kumppaneiden tilalle, mutta kuinka ohittaa SAK:n junttaama Heinäluoma. Kas siinäpä pulma, ja kun SDP ei tuota pulmaa ratkaise jatkuu demareiden tupellus myös ensi vuonna.
Keskusta jatkaa siis vahvasti, ja on matkalla kuntavaalien ehdottomaksi voittajaksi uutena vuonna 2008 samalla kun jatkaa vahvan hallituksen avulla koko maan johtamista.
Vuoden alkua sävytti vaalitaisto joka Kepun osalta oli näkymätön päähuomion mennessä SDP:n ja SAK:n surkeaakin surkeammille kampanjoille ja Kokoomuksen tasa-arvo tupolle. Kepu menettikin vaaleissa kannatustaan, mutta juuri tuo Heinäluoman luotsaama demaritolloillu piti puolueen edelleen suurimpana, ja niin Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.
Vaalipäivän iltana Vanhasen ilmeistä näki kuinka ennakkoon SDP:n kanssa varmana pidetty punamullan jatkon romuttiminen yllätti miehen. Vaan nopeasti Matti löysi uuden otteen ja muodosti erinomaisesti työnsä aloittaneen hallituksen, näyttäisi olevan paras hallitus jossa kepu on ollut mukana vuosikymmeniin. SDP:n ylimielinen ja alistava ote vaihtunut aitoon yhteistyöhön. Monen yllätykseksi jopa hallitukseen itsensä perinteisin kepukonstein venkoillut Väyrynen on ollut lojaali ja tyytynyt omaan rooliinsa.
Matin yksityiselämän koukerot ovat jatkuneet, mutta vaikka niitä puidaan lakitupaa myöten ei niillä ainakaan negatiivista vaikutusta kepun politiikkaan ole.
Hallituksen alkutaipaleella näytti, että kepu jää samalla tavalla sivustakatsojaksi kuin punamultahallituksessa Kokoomuksen ulkopolitiisten avausten valloittaessa median huomion. Kanervan nopeasti uudelleen avaamat suhteet USA:han ja Häkämiehen raikkaat puheet veivät huomion ja näytti ettei pääministeri ja hänen puolueensa tiennyt missä mennään.
Vaan sitten tuli maatalousasiat ja kepu pääsi parrasvaloihin. Sokerituotannon lopettaminen, 141 tuen leikkaus ja muut puolueelle vähemmän mukavat asiat kaatuivat kepun syliin ja oppositio odotti jo vesi kielellä että hallitus hajoaa, kun Kokoomus vielä sai osaltaan kylmää kyytiä Tehyn kiistan käydessä kiihkeimmillään.
Hallitus selvisi kuitenkin kunniakkaasti kaikista koettelemuksistaan, sisäisesti yhtenäisenä ja vahvana. Oppositio ei saanut kaipaamaansa työtaistoa ja sille jäi käteen vain musta pekka. Vanhanen jyrähteli loppuvuodesta jopa niin että media totesi hänen ottaneen paikkansa myös ulkopolitiikan johdossa. Jo oli aikakin, totesi mm. Hesarin pääkirjoitus.
Summa summarum. Keskustan johtama porvarihallitus näyttää pärjäävän hyvin ja sen työn tuloksena vuodenvaihteessa esimerkiksi eläkeläiset saavat korotuksia, samoin 12 vuotta (=koko demarien hallitusvastuun ajan) vaille korotuksia jääneitä opintotukia korotetaan ja muutoinkin sosiaalinen tasa-arvo kohentuu demarien pitkän tuloeroja kasvattaneen Sailas-politiikan jälkeen. Keskusta on puolueena selvästi terävöitynyt, kuten puheenjohtajansakin, puoluesihteeri Korhonen on palautettu ruotuun ja asioita hoidetaan vastuullisesti.
Onko kaikki siltä miltä näyttää? Oppositio on ollut todella surkea ja se saattaa aiheuttaa optisen harhan että hallituksella menee hyvin. Inflaatiopeikko on kasvanut, keväällä on vaikea SAK;laisten liittojen palkkakierros joka antaa Heinäluomalla populistisen mahdollisuuden hoitaa kannatustaan nousuun ilman että tarvitsee terävöittää itse oppositiopolitiikkaa. Toisaalta hallituksen ei tarvitse osallistua kevään palkkaratkaisuihin, ja Tehy kiistasta oppineena se varmasti pysyykin sivussa: Siispä nytkin työmarkkinamiina saattaa räjähtää Heinäluoman itsensä silmille jos ja kun hän tulee vaatimaan hallitukselta toimia SAK:n liittojen neuvottelujen tueksi.
Syksyllä odottaa sitten kuntavaalit jossa Keskusta on perinteisen vahva.
Oppositiolle olisikin välttämätöntä saada johtoonsa osaavia tyyppejä Heinäluoman ja kumppaneiden tilalle, mutta kuinka ohittaa SAK:n junttaama Heinäluoma. Kas siinäpä pulma, ja kun SDP ei tuota pulmaa ratkaise jatkuu demareiden tupellus myös ensi vuonna.
Keskusta jatkaa siis vahvasti, ja on matkalla kuntavaalien ehdottomaksi voittajaksi uutena vuonna 2008 samalla kun jatkaa vahvan hallituksen avulla koko maan johtamista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä kepulaiset savat mennä peilineteen tarkastella meneettä vuotta ilman rähmää silmissä ja Sika-Matin todellista minää ja vaihtaa puheenjohtajaa välittömästi.
Ei ole yhdentekevää onko Suomella yksioikoinen sikaloita ja kuolleisiin eläimiin tarkoitettu 141 tuki.
Mauri Pekkarinen on kelvoton kauppa ja teollisuusministeruinä koska luottamustoimen haltian pidettävä omistajan etua Forttumista valtiolla on 51% omistusosuus joten Pekkarisen olisi pitänyt erottaa Fortumin hallitus ja sen jälkeen osaamaton toimitusjohtaja.
hallitus, varsinkin pääministeri tekee eleettömästi hyvää työtä, hyvää jatkoa uudelle vuodelle.
Minäkin olen pannut merkille, että hallitusyhteistyö on tiivistä ja sujuu erinomaisesti. Säröjä ei ole, kriiseistä puhumattakaan, vaikka media yrittää dramatisoida jokaisen pienenkin mahdollisuuden.
Heinäluoma taitaa ampua pahasto imaan jalkaansa, jos hän julkisesti julistaa, ettei sinivihreä hallitus kestä ensi vaaleihin saakka. Kyllä se kestää.
Galluppien mukaan kolme suurinta ovat nyt tasavahvoja. Lokakuussa on kunnallisvaalit. Ne ovat aina olleet kepulle helpot, koska iso osa Suomesta on "varmaa kauraa" ja vain isommissa asutuskeskuksissa pitää kampanjoida kannatusosuuden kasvattamiseksi.
Keskusta todennäköisesti ottaa kunnallisvaaleissa suurimman puolueen aseman, kun varsinainen taistelu käydään SDP:n tontista: kokoomus kalvaa sitä oikealta, vihreät vievät vasemmistohumanistien ääniä, ja vasurit rokottavat vasemmalta.
Ei ole helppoa Heinäluomalla, jos SDP:n ainoa sanoma jatkossa on vain tämä: Lisää rahaa... lisää rahaa... hallituksella on nyt rahaa enemmän kuin koskaan...".
Pidin Heinäluomaa erittäin taitavana median ja yleisen mielipiteen ohjailijana, kun hän oli SAK:ssa. Silloin SAK/SDP:n touhussa oli aina asiasisältöä.
Ei ole enää. Heinäluomalta on pallo hukassa, mutta se ei keskustan ja kokoomuksen yhteistyötä haittaa. Tämä hallitus istuu vuoden 2011 vaaleihin saakka aivan takuuvarmasti.