Kirjoitat tuolla aiemmassa, Jobin tarinaa käsittelevässä viestissäsi seuraavaa:
"Mahdoinko nyt sanoa että raakuudet ja tappamiset hyväksytään kunhan on kyse Jumalan tahdosta?
Omasta mielestäni sanoin selvästi (?) että JOS ihmiset tekisi Jumalan tahdon EI tuollaista tapahtuisi nyt eikä Jobinkaan aikana. Ne eivät ole koskaan Jumalan tahto."
Väitteesi on mielestäni vähintäänkin outo, kun sitä verrataan Jobin tarinaan. Job nimenomaan eli Jumalan tahdon mukaisesti, jopa niin, että Jumalakin piti häntä hurskaista hurskaimpana.
Jumalan tahdosta voi sanoa, että jos missä, niin Jobin kohdalla oli nimenomaan Jumalan tahto. Sitä et voi selittämällä kumota.
Miten siis suhteutat väitteesi ja toisaalta Jobin kirjan tarinan toisiinsa?
"Mahdoinko nyt sanoa että raakuudet ja tappamiset hyväksytään kunhan on kyse Jumalan tahdosta?
Omasta mielestäni sanoin selvästi (?) että JOS ihmiset tekisi Jumalan tahdon EI tuollaista tapahtuisi nyt eikä Jobinkaan aikana. Ne eivät ole koskaan Jumalan tahto."
Väitteesi on mielestäni vähintäänkin outo, kun sitä verrataan Jobin tarinaan. Job nimenomaan eli Jumalan tahdon mukaisesti, jopa niin, että Jumalakin piti häntä hurskaista hurskaimpana.
Jumalan tahdosta voi sanoa, että jos missä, niin Jobin kohdalla oli nimenomaan Jumalan tahto. Sitä et voi selittämällä kumota.
Miten siis suhteutat väitteesi ja toisaalta Jobin kirjan tarinan toisiinsa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Liian hankala. Uskis puhui itsensä pussiin.
Kyllä olen samaa mieltä Jumalan tahto toteutui Jobin elämässä ja myöskin Jobin tahto!
Yritän nyt parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan selittää...miten niin Jobin tahto?
Job tahtoi tehdä Jumalan tahdon ja palvella Jumalaa.
Ja Jumala antoi itse tästä todistuksen, eikö?
Mutta Jobin kirjasta tulee esiin, että Jobilla oli pelkoja (lasten syntien vuoksi) ja lisäksi hän oli omavanhurskas, (pitääkö selittää että luuli että kun minä teen kaikkee hyvää niin minä miellytän Jumalaa jne.)
Jumala tahtoo pyhittää ja puhdistaa ne, jotka tahtovat sitä. Jobin sydämessä oli tuo tahto, tuntea Jumala enemmän ja syvemmin. Ja niin kurjalta kun sen lukeminen tuntuukin Raamatusta, noiden sairauksien keskeltä Jumala ravisteli Jobista kaikki sellasen pois, mikä ei ollut armoa.
Kaikki lain täyttäminen teoilla, missä ei ole lepoa. Ja pelko ei kuulu Jumalan valtakuntaan.
Ja Jobin synkin hetki ja Jumala ilmestyi!
Jobin käsitys Jumalasta muuttui 42. luku "minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa" Siis mitä tahansa! Tässä koetuksessa Job sai jotain sellaista, mikä "nosti" Jobin ylemmäksi sitä kohti mitä Job halusi. Tätä tarkotin myös "hinnan maksulla" Eli joskus siunaukset tulee kärsimyksien kautta ja joskus helpommalla.
Mitä suurempi, syvempi tieto on Luojasta, uskon kohteesta, sitä vahvempi usko on, eikä se ole silloin "luonnollista uskoa". Monet ei usko enää mihinkään yliluonnolliseen Jumalaan, mutta vieläkin Jumala vie mahdottomiin tehdäkseen sen mahdolliseksi. Ja tätä on saanut kokea...
Kaikkivoipaisella Jumalallako ei ollu käytössään muuta, kuin nuo äärimmäisen julmat ja epäinhimilliset keinot "kouluttaa" Jobia?
Valitettavasti Jobin kirja kertoo äärimmäisyyksiin menevästä Jumalasta. Ja kun näitä tekoja pyritään pukemaan rakkauden viittaan horjuvat selitykset väistämättä.
Ja ota huomioon: Jumalahan tuntui olevan sangen tyytyväinen Jobiin.
Job. 1:8 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa."
Jobin koettelemukset eivät olleet Jumalan idea vaan Saatanan, jolle Jumala antoi epäröimättä luvan piinata Jobia Saatanan sitä pyydettyä.
Job. 1:11 "Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"
Job. 1:12 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea." Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.
Jobilla taisi siis olla vain helvetin huono tuuri, että hänen nimensä tuli mainituksi väärään aikaan väärässä paikassa.
Jobin tarina on älyttömyydessään surkuhupaisa.
"Jumala tahtoo pyhittää ja puhdistaa ne, jotka tahtovat sitä. Jobin sydämessä oli tuo tahto, tuntea Jumala enemmän ja syvemmin."
Oppikin varmasti tuntemaan. Ihmettelen kyllä miksi noinkin brutaalin kärsimyksen kautta. Eikö vähempi olisi riittänyt, kun se tahtokin oli?
Se on vaan niin, paha roikkuu ihmisessä aika tiukkaan kiinni. Ja Jumala haluaa että me ollaan vapaita!
Olisko ihan käytännössä, siis luonnollisen ihmisen elämässä ihan tarpeeksi esimerkkejä?
- pieni lapsi kielloista huolimatta haluaa esim. juosta kadun yli...mitäs rakastava vanhempi yleensä tekee, kai jonkunlaista tiukennettua kuria.
- jos ihminen on suurissa vaikeuksissa, vakavastisairas, konkurssi tms, osoittaako käytäntö että kaikki vanhat kaverit on auttamassa ja tukemassa? Ei sanotaan että siitä tunnet sä ystävän...Eikös ihminen selvitessään "luonnollisista koetuksista" luota eniten siihen ystävään, joka on ollut uskollisin.
- miksi ihmiset valehtelee, varastaa, tappaa, pettää, on itsekkäitä, rahanahneita, tottelemattomia, riitasia?
Osaatteko soveltaa???
Sanotaanhan että kriisi on aina ovi uuteen, siitä puhutaan "uutena mahdollisuutena". Eikö lehdistä ja lööpeistä usein nähdä kuinka se ja se julkkis kertoo, kuinka se ja se vaikeus elämässä avasi silmiä, mahdollisuuksia ja mitä vain.
Ja paljon, paljon hyvää Jumala antaa myös ihan "helpolla" tavalla. Mutta ihan "luonnolakikin" on että mikä laulaen tulee se viheltäen valitettavasti menee. Yleensä tavallinenkin ihminen arvostaa eniten sellaista mistä on nähnyt vaivaa...
Eikö kaikkea voi sattua kaikille? Mitä sen kokemuksen tuloksena on, sehän kai on tärkeintä?
Ja hengellisiä asioita ei voikaan tutkailla maailman näkökulmasta.
Ihmisen oikeustaju ja käsitys Jumalasta on niin kapea, että ajatellaan että Jumalan teot pitää näkyä hyvinä, oltiin me sitten hyviä tai pahoja.
Joskus kuulee esim. jonkun tappajan sanoneen että uhri ansaitsi kuolla! Miten sellaista tappajaa voi rangaista, joka ei ymmärrä tekoaan? Eli siis että on tehnyt väärin? Vankilassahan on silloin yksi "syytön" ihminen! Näin se on usein meidän kaikkien elämässä; me näemme itsemme syyttöminä ja hyvinä; kunnes Jumala pääsee näyttämään todellisuutta.
Lutherkin jo sanoi että saatana on Jumalan juoksupoika! Monet uskovatkin, olen huomannut, vastustaa saatanaa ikaankuin se olisi tullut kiusaamaan uskovan "hengellisyyden" takia pelkästään. Usein kun pysähtyy kysymään itseltään ja Jumalalta: miksi? mikä on tarkoitus ja päämäärä? Olen huomannut että jotain on täällä meikätytön olemuksessa, jonka aika on jäädä pois. Silloin tulee Jumalan tahto toteutumaan ja ihminen on vapaampi ja vapaampi....
Ja AINA kun on "riisuttu" onpi "puettu" jotain paljon, paljon parempaa...