Helvettikuvaus eräässä profetiassa

tutkikaa Raamatulla! kirjoitti:

'Adventtitotuuden' hylkääjät joutuvat helvettiin. No, eipä se minun murhe ole koska en ole adventisti.

Eräs profetaallinen kuvaus helvetistä mutta minua kiinnostaisi Ellen Whiten profetia helvetistä.

""Nämä ovat aikoja, jolloin Jumala varustaa jokaista. Sitten tapahtui jotain outoa, keskelle huonetta ilmestyi kallio, ja Herra, joka oli kanssamme, laittoi meidät menemään kalliolle. Kallio oli noin 20 senttimetriä lattian yläpuolella, ja lattiaan ilmestyi suuri aukko. Se oli suunnaton, hirvittävä onkalo tai luola. Pian menimme kallion päällä alas, läpi lattian onkalosta. Oli pimeää, ja onkalo vei meidät maan keskipisteeseen. Ollessamme tuossa synkässä pimeydessä olimme todella peloissamme!

Pelkäsimme niin paljon, että sanoimme Herralle: ”Herra, emme halua mennä tuonne! Älä vie meitä sinne Herra! Vie meidät pois täältä Herra!” Herra vastasi meille hyvin kauniilla ja lohdullisella äänellä: “Tämä kokemus on tarpeen, jotta näette ja voitte kertoa toisille.”

Olimme sarvenmuotoisessa tunnelissa ja tuijotimme nähdäksemme varjojen, demonien ja hahmojen liikkuvan paikasta toiseen. Menimme yhä syvemmälle alas. Vain muutamien sekuntien ajan tunsimme tyhjyyttä ja suurta pelkoa. Sitten saavuimme joihinkin luoliin; joidenkin hirvittävien ovien luo, se oli kuin labyrintti. Emme halunneet mennä sisään. Huomasimme kammottavan hajun ja kuumuuden, joka tukehdutti meitä. Kun menimme sisään, näimme hirveitä asioita, kauhistuttavia kuvia. Koko paikka oli liekkien vallassa; ja liekkien keskellä oli tuhansien ihmisten ruumiita. He kärsivät suuressa kidutuksessa. Näky oli niin hirvittävä, ettemme halunneet sitä nähdä. Paikka oli jaettu eri kidutuksen ja kärsimyksen osiin.

Yksi ensimmäisistä osista, jotka Herra antoi meidän nähdä, oli ”Patojen laakso”, kuten me sitä nimitimme. Siellä oli miljoonia patoja. Padat oli upotettu maan tasalle; jokaisessa niissä kiehui sisällä laavaa. Jokaisessa padassa oli kussakin sellaisen henkilön sielu, joka oli kuollut ja mennyt helvettiin. Heti kun nuo sielut näkivät Herran, he alkoivat huutaa ja kirkua: ”Herra, armahda meitä! Herra anna minun tulla pois tästä paikasta! Herra, vie minut pois ja kerron maailmalle, että tämä paikka on totta!” Mutta Herra ei edes katsonut heihin.

Siinä paikassa oli miljoonia miehiä, naisia ja nuoria. Näimme myös homoseksuaaleja ja juoppoja tuskissaan. Näimme, kuinka he kaikki huusivat suuressa tuskassa.

Oli järkyttävää nähdä, kuinka heidän ruumiitaan tuhottiin. Madot kulkivat edestakaisin heidän tyhjistä silmäkuopistaan, suustaan ja korvistaan; ja tunkeutuivat heidän ihonsa läpi joka puolella ruumista.

Tämä täyttää sen kirjoitetun Jumalan sanan, joka on Jesajan kirjan 66:24:
”Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.”
Myös Markus 9:44: ”Missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.”

Olimme aivan kauhuissamme siitä, mitä katselimme. Näimme liekkejä, jotka olivat noin 2,7 metristä 3,7 metriin. Sisällä jokaisessa liekissä oli sellaisen henkilön sielu, joka oli kuollut ja mennyt helvettiin.

Herra salli meidän nähdä miehen, joka oli yhden tuollaisen padan sisällä. Hän oli ylösalaisin ja liha hänen kasvoiltaan putoili palasina. Hän jäi katsomaan Herraa tarkkaavaisesti.; ja alkoi sitten huutaa ja itkeä Jeesuksen nimen puoleen. Hän sanoi: ”Herra armahda! Herra anna minulle mahdollisuus! Herra vie minut pois tästä paikasta!” Mutta Herra Jeesus ei halunnut katsoa häneen. Jeesus yksinkertaisesti käänsi hänelle selkänsä. Kun Jeesus teki niin, mies alkoi kirota ja herjata Herraa. Tänä päivänä tuo mies on helvetissä ja Jeesus Kristus elää!! Kristinuskokaan ei ole kadonnut.

Kun aloimme kulkea alueen reunamilla, sielut kurottivat käsiään puoleemme ja rukoilivat armoa. He pyysivät Jeesusta viemään heidät pois sieltä, mutta Herra ei koskaan edes katsonut heihin.
Sitten aloimme kulkea eri alueiden läpi.

Tulimme kaikkein kauhistuttavimpaan helvetin osaan, jossa kaikkein pahimmat kidutukset tapahtuivat; helvetin keskustaan. Kaikkein väkevimmät kidutuksen muodot; sellaista kidutusta, että ihmisolento ei voisi koskaan sellaista edes ilmaista. Ainoat ihmiset täällä olivat heitä, jotka tunsivat Jeesuksen ja Jumalan Sanan. Siellä oli pastoreita, evankelistoja, lähetystyöntekijöitä, ja kaikenlaisia ihmisiä, jotka kerran olivat ottaneet Jeesuksen vastaan ja jotka tunsivat totuuden; mutta elivät kaksoiselämää.
Siellä oli myös luopioita; heidän kärsimyksensä oli tuhat kertaa pahempaa kuin kenenkään muun.

He huusivat ja rukoilivat Herralta armoa, mutta Herran sana sanoo Hepr. 10:26-27:
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.”

Ne sielut olivat siellä, koska he saarnasivat, paastosivat, lauloivat ja nostivat kätensä seurakunnassa, mutta kaduilla ja kodeissa he olivat avionrikkojia, harjoittivat haureutta, valehtelivat ja varastivat. Me emme voi valehdella Jumalalle. Raamattu sanoo, että hän, joka on asetettu paljon vartijaksi, häneltä myös vaaditaan paljon. (Luukas 12:48) Sitten Jumala salli meidän nähdä kaksi naista, jotka kerran olivat olleet kristittyjä sisaria maan päällä, mutta he eivät eläneet vanhurskaasti Herran edessä. Toinen sanoi toiselle: ”Sinä kirottu roisto! On sinun syytäsi, että minä olen tässä paikassa! Sinä et saarnannut minulle pyhää evankeliumia! Ja koska sinä et kertonut minulle totuutta, minä olen nyt helvetissä!”

Näin he keskustelivat toistensa kanssa liekkien keskellä ja vihasivat toisiaan, sillä helvetissä ei ole rakkautta, armoa tai anteeksiantoa. Siellä oli tuhansia sieluja, jotka olivat tunteneet Jumalan Sanan, mutta heidän elämänsä ei ollut puhdas Herran pyhän läsnäolon edessä.

“Ette voi leikkiä Jumalan kanssa ettekä helvetin lieskojen kanssa!”, Herra sanoi. Hän myös sanoi meille: ”Poikani, kaikki maailman kärsimykset yhdessä eivät ole mitään, MITÄÄN verrattuna niihin kärsimyksiin, joita ihminen kohtaa helvetin parhaimmissa paikoissa.” Jos se on niin kauheaa jo heille, jotka kärsivät helvetissä vähiten, niin kuinka paljon pahempaa sen täytyy olla heille, jotka ovat helvetin keskuksessa, heille, jotka kerran tunsivat Herran Sanan ja kulkivat siitä pois. Sitten Herra sanoi meille, että me voisimme leikkiä tulella maan päällä, mutta emme koskaan helvetissä.

Jatkoimme kulkemistamme eri paikoissa ja Herra näytti meille monia eri ihmisiä. Saatoimme nähdä, että kaikki ihmiset olivat kohdanneet suurin piirtein kuutta erityyppistä kidutuksen muotoa. Siellä oli demonien kaikenlaisilla rangaistuksilla kiusaamia sieluja. Eräs kauhea rangaistus oli heidän oma tietoisuutensa sanomassa ”muistatteko, kun he saarnasivat teille, muistatteko kun kuulitte Jumalan Sanaa, muistatteko, kun he kertoivat teille helvetistä ja te nauroitte sille!”. Heidän oma tietoisuutensa kidutti heitä; aivan kuin madot, jotka risteilivät kaikkialla heidän ruumiissaan, kuin kuluttava tuli, joka oli tuhannet ja tuhannet kerrat kuumempi kuin tiedämmekään. Tässä oli palkinto, joka perkeleellä on kaikille niille, jotka etsivät ja seuraavat häntä.

Herran Sana sanoo Ilmestyskirjassa 21:8 “Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Seuraavaksi Herra näytti meille miehen, joka oli murhannut kuusi ihmistä. Nuo kuusi ihmistä olivat nyt hänen ympärillään ja huusivat hänelle sanoen: ”On sinun syysi, että me kaikki olemme tässä paikassa, SINUN SYYSI!”
Murhaaja yritti peittää korvansa, sillä hän ei halunnut kuunnella heitä, mutta hän ei voinut välttyä kuulemasta, sillä helvetissä kaikki aistit ovat paljon herkempiä.
Siellä sieluja kidutettiin sietämättömällä janolla, jota ei voi tyydyttää millään tavoin; niin kuin Raamatun kertomus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä. (Luukas 16:19) Rikas mies helvetissä halusi yhden ainoan pisaran vettä, se olisi ollut riittävästi.

Herran Sana sanoo Jesaja 34:9:ssä:
”Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.”

Siinä paikalla jokainen sielu oli keskellä tulta. Ihmiset näkivät kangastuksia kristallinkirkkaista joista tulen keskellä; mutta kun he yrittivät tavoittaa niitä, joet muuttuivat tuleksi. He näkivät myös puita, joissa oli vettä antavia hedelmiä; mutta kun he yrittivät ottaa niitä, he polttivat kätensä ja demonit pilkkasivat heitä.

Sitten Jumala vei meidät vielä pahempaan paikkaan kuin edelliset olivat olleet. Me näimme tulisen järven ja tulikiveä. Järven toisella puolella oli pienempi järvi. Siinä oli miljoonia ja miljoonia ja miljoonia sieluja, jotka itkivät ja rukoilivat Herraa armahtamaan heitä. He sanoivat Herralle: ”Herra pyydämme! Ota meidät täältä, edes pieneksi hetkeksi! Ole kiltti ja anna mahdollisuus päästä täältä ulos!” Herra ei kuitenkaan voinut tehdä heidän hyväkseen enää mitään, sillä heidän tuomionsa oli jo langetettu.

Niiden miljoonien ja miljoonien ihmisten joukosta Herra salli meidän keskittyä yhteen mieheen, jonka ruumis oli puoliksi upoksissa tulijärvessä. Herra antoi meidän ymmärtää ja tietää miehen ajatukset. Tuon miehen nimi oli Mark. Olimme ihmeissämme asioista, joita tuo mies itselleen sanoi, hänen ajatuksistaan. Opimme iankaikkisen läksyn, kun kuulimme seuraavat ajatukset: ”Antaisin mitä tahansa saadakseni olla teidän tilallanne nyt! Antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin maan päälle edes yhdeksi minuutiksi. En välittäisi, vaikka olisin kaikkein kurjin, sairain, vihatuin, tai köyhin ihminen maailmassa, antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin! Edes yhdeksi minuutiksi maan päälle.”

Herra Jeesus piteli minua kädestä. Jeesus vastasi Markin ajatuksiin sanoen: “Mark, miksi haluaisit palata maan päälle vain yhdeksi minuutiksi?” Itkuisella ja kiusatulla äänellä hän kertoi Jeesukselle: ”Herra! Antaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin maan päälle vain yhdeksi ainoaksi minuutiksi, jotta voisin katua ja pelastua.” Kun Herra kuuli mitä Markilla oli sanottavaa, näin veren tulevan Jeesuksen haavoista ja kyynelten täyttämin silmin Hän sanoi: ”Mark, sinun kohdallasi se on liian myöhäistä! Madot ovat allasi vuoteena ja toukat peittonasi.” (Jes.14:11)
Kun Herra sanoi tämän Markille, tämä upposi järveen ikuisiksi ajoiksi. Surullista, mutta yhdelläkään noista sieluista ei ole enää toivoa. Vain meillä täällä maan päällä on mahdollisuus katua tänään ja mennä Taivaaseen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

(Ensimmäinen todistaja sanoi päätteeksi: "Jätän sinut nyt sisareni seuraan jatkamaan tätä todistusta, kiitos.")

Toinen todistus, Lupe
Jumalan siunausta rakkaat sisaret ja veljet.

Luetaanpa Herran Sana Psalmista 18:9.
“Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.”

Kun Herra tarttui käteeni, minä tarrasin siihen kiinni ja me aloimme laskeutua siihen tunneliin. Tunnelissa tuli pimeämpää ja pimeämpää niin, etten lopulta enää nähnyt vapaata kättäni. Äkkiä ohitimme jonkin tumman ja säkenöivän; se piti ääntä. Pimeys oli niin tiheää, että edes käden mitan päässä olevat tunnelin seinät eivät erottuneet. Laskeuduimme niin nopeasti, että tuntui kuin sieluni olisi irtautunut ruumiistani.

Pian tunsin todella mädän lemun, aivan kuin pilaantunutta lihaa. Se paheni hetki hetkeltä. Sitten kuulin miljoonien ja miljoonien sielujen äänet. He huusivat loputtomasti, itkivät ja valittivat. Se oli niin pelottavaa, että käännyin Herran puoleen ja sanoin: ”Herra, mihin sinä viet minua? Herra armahda minua! Ole kiltti ja armahda minua!” Herra sanoi vain: “Sinun on välttämätöntä nähdä tama, jotta voit kertoa kaikille muille.”

Jatkoimme alaspäin tuota sarven muotoista tunnelia, kunnes saavuimme paikkaan, joka oli täysin pimeä. Kuin raskas verho olisi vedetty silmieni edestä, minä näin miljoonat ja miljoonat lieskat. Vielä pahempaa, kuulin ne ahdistavat huudot, mutta en voinut nähdä ketään.

Olin todella peloissani. Sanoin Herralle: ”Voi Herra pyydän, armahda minua! Voi Herra kiltti, armahda minua! Älä vie minua tähän paikkaan! Anna minulle anteeksi!”.

Tuossa vaiheessa en uskonut, että olin vain tarkkailija helvetissä, luulin, että se oli tilinteon päivä. Seisoen Herran Jeesuksen edessä vapisin rajusti, koska todella luulin sen olevan elämäni loppu.

Siirryimme lähemmäksi edessämme olevaa suurta liekkiä; se oli valtava, ja paloi raivokkaasti. Jatkoin hitaasti matkaa alaspäin, nähden suuren joukon liekkejä ja kuullen miljoonien sielujen itkevän yhteen ääneen.

Sitten näin puisen pöydän, jota tuli ei kuluttanut. Siinä näytti olevan ikään kuin olutpulloja. Ne näyttivät virkistäviltä, mutta olivat täynnä tulta. Kun katselin tätä, eräs mies ilmestyi yhtäkkiä. Hänen lihansa oli melkein kokonaan tuhoutunut ja se, mitä hänen vaatteistaan oli jäljellä, oli mutaista ja paloi. Hän oli menettänyt silmänsä, suunsa ja kaikki hiuksensa tulessa. Hän pystyi näkemään minut, vaikkei hänellä ollut silmiä. Sanon sinulle, että se on ihmisen sielu, joka ajattelee, järkeilee ja todella näkee; ei luonnollinen ruumiisi. Mies ojensi laihaa kättään Herraa kohden ja alkoi itkeä sanoen: ”Herra, armahda minua! Herra armahda minua! Olen tuskissani! Minä palan! Armahda minua ja vie pois tästä paikasta!”

Herra katsoi häneen säälien, ja aloin tuntea jotain lämmintä kädessäni. Katsoin, ja se oli verta… Jeesuksen verta! Herran veri vuosi hänen kädestään, kun Hän katseli tuota liekkien nielaisemaa, tuskissaan olevaa miestä. Sitten mies käänsi katseensa pöydän suuntaan ja käveli pulloja kohti. Hän tarttui pulloon, mutta juuri kun hän oli juomaisillaan siitä, tuli ja savu ampui ulos pullosta. Hänen päänsä heilahti taaksepäin ja hän huusi sellaisella äänellä, jollaista en ole koskaan kuullut. Hän huusi suuressa tuskassa ja surussa ja alkoi sitten juoda sitä mitä pullossa oli. Mutta pullo oli täynnä happoa ja se tuhosi hänen kurkkunsa täysin. Hapon pystyi näkemään, kun se kulki hänen vatsansa läpi ja satutti häntä.

Numero 666 oli istutettu tämän miehen otsaan. Hänen rinnassaan oli jostain tuntemattomasta metallista tehty laatta, jota ei voinut tuhota, eivät edes kuumuus tai madot. Siinä oli jotain kirjaimia, mutta emme ymmärtäneet niitä. Herra, suuressa armossaan, tulkitsi kirjoituksen meille. ”Olen täällä, koska olen juoppo.”
Hän rukoili Herralta armoa, mutta Jumalan Sana on hyvin selvä, kun se sanoo 1.Korinttolaiskirjeessä, 6:10:
”eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”

Herra näytti minulle tämän miehen viimeiset hetket maan päällä, ihan kuin elokuvassa tai filmissä. Oli kuin olisin nähnyt hänen viimeiset sekuntinsa ennen kuolemaa suuresta televisiosta. Miehen nimi oli Luis ja hän oli baarissa juomassa. Näin saman pöydän ja samat pullot siellä baarissa. Pöydän ympärillä olivat hänen ystävänsä.

(Voin kertoa teille nyt, että on olemassa vain YKSI TODELLINEN YSTÄVÄ, ja Hänen nimensä on JEESUS KRISTUS. Hän on se Uskollinen Ystävä.)

Luis ryyppäsi, ja hänen ystävänsä olivat jo humalassa. Hänen paras ystävänsä otti pullon, rikkoi sen ja alkoi iskeä Luisia. Kun näimme Luisin makaavan lattialla, hän juoksi karkuun ja Luis vuosi kuoviin. Surullisinta tässä oli, että hän kuoli ilman Herraa.

Tämän kaiken keskellä, kun kaikki ne sielut helvetissä huusivat, minä kysyin Herralta: ”Voi Herra, ole hyvä ja kerro minulle, tiesikö tämä mies sinusta? Tiesikö hän sinun pelastuksestasi?” Herra vastasi surullisesti: ”Kyllä Lupe, hän tiesi minusta. Hän hyväksyi minut henkilökohtaisena pelastajanaan, mutta ei palvellut minua.” Sitten tunsin vieläkin enemmän pelkoa. Luis itki kovempaa ja huusi: ”Herra, tämä koskee! Tämä koskee! Ole kiltti ja ole minulle armollinen!” Hän levitti toistamiseen kätensä Herraa kohti, mutta Jeesus otti minua kädestä ja me kävelimme pois liekkien luota. Liekkien kuluttama Luis muuttui väkivaltaisemmaksi, ja hän huusi kovempaa: ”Armahda minua! Armahda minua!” Sitten hän katosi liekkeihin.

Me jatkoimme kävelemistä; tämä paikka oli todella valtava ja pelottava! Lähestyimme toista liekkiä ja sanoin Herralle: ”Herra, ei! Ole kiltti, en halua enää nähdä tätä! Rukoilen sinua, anna minulle anteeksi! Ole kiltti ja anna anteeksi! En halua nähdä tätä!” Suljin siis silmäni, mutta sillä ei ollut merkitystä, olivatpa ne auki tai kiinni, näin yhä kaiken. Tämä liekki alkoi hitaasti madaltua ja aloin nähdä naisen. Hän oli mudan peitossa, ja muta oli täynnä matoja. Hänellä oli enää muutama hius jäljellä, ja hän oli peittynyt matojen kuhisemaan mutaan. Madot söivät häntä joka puolelta ja hän huusi: ”Herra armahda minua! Herra armahda minua ja anna anteeksi! Katso minua! Tämä koskee! Armahda minua! Ota pois nämä madot! Ota minut pois tästä kidutuksesta, sillä se koskee niin paljon!” Herra vain katsoi häneen suuressa surussa.
Kun pidimme Häntä kädestä, tunsimme tuskan ja surun kaikkien kadotettujen, ikuisesti helvetin tulessa palavien sielujen puolesta, jota Hän tunsi.

Tällä naisella ei ollut silmiä tai huulia, mutta pystyi yhä näkemään ja tuntemaan; kaikki tuska oli vain vahvempaa. Hänellä oli pullo käsissään, täynnä happoa, mutta hän luuli, että siinä oli parfyymia. Minä pystyin näkemään, että siinä oli happoa, ja joka kerran kun hän suihkautti sitä ylleen, se poltti häntä. Siitä huolimatta hän lisäsi tuota happoa keholleen uudestaan ja uudestaan. Hän hoki, että se oli kallista hajuvettä. Hän uskoi myös, että hänellä oli kaunis kaulakoru, mutta minä näin vain käärmeitä kiertyneitä hänen kaulansa ympäri. Hän uskoi, että hänellä oli hyvin kalliit rannerenkaat, mutta minä näin, että ne olivat matoja, noin noin 30 senttimetrin pituisia ja kaivoivat raivokkaasti tietään hänen luihinsa. Hän sanoi, että hänen korunsa olivat kaikki, mitä hänellä oli, mutta minä näin skorpioneja ja matoja kaikkialla hänen ruumiissaan. Hänellä oli samanlainen metallilaatta kuin kaikilla muillakin helvetissä. Siinä luki ”Olen täällä ryöstöstä”.

Tällä naisella ei ollut tunnonvaivoja syntinsä tähden. Herra kysyi häneltä: ”Magdalena, miksi olet tässä paikassa?” Hän vastasi: ”Ei minua häirinnyt varastaa toisilta. Ainoa mistä välitin oli, että minulla oli koruni ja että sain kalliimpia parfyymejä. En välittänyt siitä kenet ryöstin, kunhan näytin hyvältä.”

Pidin yhä kiinni Kristuksen kädestä, kun näin matojen kaivautuvan koko hänen ruumiinsa läpi. Magdalena kääntyi ympäri etsien jotakin. Kysyin Herralta vielä kerran: ”Herra, tiesikö tämä ihminen sinusta?” Ja Herra vastasi: ”Kyllä, tämä ihminen tiesi minusta.” Magdalena alkoi katsella ympärilleen sanoen: “Herra, missä se nainen on, joka puhui minulle sinusta? Missä hän on? Minä olen ollut helvetissä 15 vuotta.” Kaikki ihmiset helvetissä pystyvät muistamaan kaiken. Magdalena kysyi uudestaan ja uudestaan: ”Missä se nainen on? En näe häntä!” Tiesin, että hänen ruumiinsa ei pystynyt kääntymään ympäri, koska hänen lihansa oli juuttunut samaan asentoon. Hän yritti kääntyä ja katsoa muihin liekkeihin löytääkseen naisen, joka puhui hänelle Jumalasta. Herra vastasi: ”Ei! Ei, Magdalena, hän ei ole täällä. Se nainen, joka kertoi sinulle minusta, on minun kanssani taivaassa.” Kuultuaan tämän hän heittäytyi liekkeihin, jotka polttivat häntä vieläkin enemmän. Hänen metallilaattansa paljasti hänet varkaaksi.

Haluan sinun lukevan Herran Sanasta jakeen Jesaja 3:24:
”Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki.”

Kun jatkoimme kävelyä Herran kanssa, näin hyvin suuren pilarin, joka oli täynnä matoja. Sen ympärillä oli punahehkuinen metalliliukumäki. Tuossa pilarissa oli kirkkaasti valaistu mainostaulu, jonka pystyi näkemään kaikkialta. Mainostaulussa luki: ”Tervetuloa kaikki valehtelijat ja juoruilijat.” Metalliliu’un päässä oli pieni kiehuva laguuni. Se näytti palavalta tulikiveltä. Sitten näin täysin alastoman henkilön tulevan liukua pitkin. Kun he laskivat liukua, heidän ihonsa kuoriutui ja tarttui liukuun. Kun he putosivat palavaan laguuniin, heidän kielensä laajeni, kunnes se räjähti ja kielen tilalle ilmestyi matoja. Tämä aloitti heidän piinansa.

Jumalan Sana sanoo Psalmissa 73:18-19:
“Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.”

Kun näin tämän, meidät tuotiin takaisin, pois helvetistä. Haluan vain kertoa teille, että taivas ja helvetti ovat jopa todellisempia kuin tämä fyysinen maailma, jonka me tunnemme. Se on juuri täällä, missä sinä päätät, mihin suuntaan haluat mennä: viettää ikuisuuden Jeesuksen kanssa vai palavassa helvetissä. Herra sanoi meille yhä uudestaan: ”Ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä minua, ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä minua.” (Hepr. 12:14). Sen vuoksi minä kerron sinulle nyt sen saman asian, ”Ilman pyhitystä et voi nähdä Herraa”.

Kolmas todistus, Sandra

Mennään Herran Sanaan, Matteus 10:28:

”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”

Aina kun sielu saapuu helvettiin, tuo henkilö ottaa vastaan kuoleman ruumiin.

Herra vain tarttui minua kädestä, ja me aloimme mennä alaspäin hyvin syvän ja pimeän tunnelin läpi, joka johti Maan keskustaan. Saavuimme paikkaan, jossa oli useita ovia; eräs niistä aukesi, ja astuimme Herran kanssa sisään. En laskenut irti Herran kädestä, sillä tiesin niin tehdessäni jääväni helvettiin ikuisiksi ajoiksi. Astuessamme ovesta näin suunnattoman suuren seinän. Siellä roikkui koukuista tuhansia ihmisiä päästään. Kahleet sitoivat heidän kätensä seinään. Näimme myös useiden tuhansien ihmisten seisovan liekkien keskellä joka puolella.

Menimme erään liekin eteen ja se alkoi hitaasti hiipua. Pian näin sisällä henkilön, ja kun hän puhui, pystyin kuulemaan, että hän oli mies. Miehellä oli yllään papin puku, joka oli täydellisen saastainen ja riekaleina. Madot luikertelivat sisään ja ulos, joka puolella miehen ruumista. Hän näytti hiiltyneeltä ja tulen polttamalta.
Hänen silmänsä oli nykäisty irti, ja hänen lihansa suli ja tippui maahan. Mutta kun kaikki liha olisi pudonnut pois, se kasvaisi takaisin ja koko prosessi alkaisi alusta.

Kun hän näki Jeesuksen, hän sanoi: ”Herra armahda minua, armahda minua! Ole kiltti ja päästä minut ulos täältä hetkeksi! Vain minuutiksi!” Tämän miehen rinnassa oli metallilaatta, jossa luki ”Olen täällä ryöstöstä”.

Kun Jeesus tuli lähelle, hän kysyi mieheltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Mies vastasi: ”Andrew, nimeni on Andrew, Herra.”
Herra kysyi häneltä: ”Kuinka kauan olet ollut täällä?" Andrew vastasi, ”Olen ollut täällä hyvin kauan aikaa.”
Mies alkoi kertoa tarinaansa. Hän sanoi olleensa vastuussa kymmenysten keräämisestä ja rahan jakamisesta köyhille katolisessa kirkossaan. Kuitenkin, hän varasti rahaa.

Silmät täynnä myötätuntoa Herra kysyi mieheltä: “Andrew, oletko sinä koskaan kuullut evankeliumia?” Andrew vastasi: ”Kyllä Herra, oli muuan kristitty rouva, joka meni kirkkoon ja hän saarnasi kerran evankeliumia, mutta en halunnut ottaa sitä vastaan. En halunnut uskoa sitä, mutta uskon sen nyt! Nyt uskon, että tämä on totta! Ole hyvä, Herra, ja vie minut pois täältä, edes hetkeksi!”

Hänen puhuessaan madot ryömivät hänen silmäkuopistaan, tullen ulos korvista ja mennen taas sisään hänen suustaan. Hän yritti työntää niitä pois käsillään, mutta se oli mahdotonta. Hän huusi hirvittävästi ja pyysi Jumalalta armoa yhä uudestaan. Hän pyysi Jeesusta viemään hänet ulos siitä paikasta. Vielä pahempaa oli, että demonit piinasivat häntä, lävistäen häntä keihäillään jatkuvasti. Demonit näyttivät aivan niiltä “The Jordanos” lelunukeilta, joita meillä on täällä maan paella. Minä näin ne nuket helvetissä, mutta ne eivät olleet enää nukkeja; ne olivat elossa ja demonisia. Ne olivat noin 90 senttimetriä pitkiä ja niillä oli hyvin terävät hampaat. Niiden suusta tuli verta ja niiden silmät olivat aivan punaiset. Ne iskivät Andrew’ta kaikella voimallaan, kuten myös heitä, jotka olivat tässä osassa helvettiä. Kun tarkkailin tätä, kysyin Herralta, miten oli mahdollista, että maan päällä oleva nukke näytti täysin samanlaiselta kuin se demoni. Herra kertoi minulle, että ne olivat surullisuuden henkiä.

Kun jatkoimme, näimme tuhansia ihmisiä kärsimyksissä. Joka kerran kun sielu näki Herran, he yrittivät tarttua Häneen laihoilla käsillään. Huomasin naisen, joka alkoi huutaa nähdessään Jeesuksen. Hän kirkui: ”Herra armahda minua! Vie minut pois tästä paikasta!” Hän kärsi paljon ja kurotti käsiään Herraa kohti. Hän rukoili ja rukoili Häntä viemään hänet pois siitä paikasta edes yhdeksi sekunniksi. Hän oli aivan alasti ja mudan peitossa. Hänen hiuksensa olivat aivan likaiset ja matoja luikerteli ylös ja alas hänen ruumistaan. Hän yritti ottaa niitä pois käsillään, mutta joka kerta kun hän raapaisi joitakin pois, madot moninkertaistuivat. Madot olivat noin 15 - 20 senttimetriä pitkiä.
Herran sana sanoo Mark. 9:44: “missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'”.

Oli todella kauheaa nähdä tuo nainen ja kuulla hänen huutonsa, kun madot ahnaasti söivät hänen lihaansa. Hänen rintaansa oli istutettu metallilaatta, jota tuli ei voinut tuhota. Siinä luki: ”Olen täällä haureuden tähden”. Syntinsä seurauksena tuo nainen pakotettiin harjoittamaan haureutta helvetissä erittäin vastenmielisen ja lihavan käärmeen kanssa. Käärmeellä oli valtavat piikit ruumiissaan, noin 15 - 20 senttimetriä pitkät. Käärme tunkeutui hänen intiimialueilleen ja kulki ylös hänen kurkkuunsa. Kun käärme meni hänen sisäänsä, hän alkoi kirkua. Hän rukoili Herraa vieläkin enemmän viemään hänet pois siitä paikasta, ”Herra, olen täällä haureuden tähden, olen ollut täällä seitsemän vuotta, siitä saakka kun kuolin AIDSiin. Minulla oli kuusi rakastajaa, ja olen täällä haureuden tähden.”
Helvetissä hänen täytyi käydä syntinsä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hänellä ei ollut päivän eikä yön rauhaa, vaan hän kärsi samalla tavoin jatkuvasti.

Hän yritti kurottaa kätensä Herran puoleen, mutta Herra sanoi hänelle vain: ”Blanca, sinun kohdallasi on liian myöhäistä. Madot ovat vuoteenasi ja toukat peitteenäsi.” (Jes.14:11) Kun Herra sanoi nämä sanat, tulipeite verhosi naisen enkä nähnyt häntä enää.

Jatkoimme kävelemistä, näimme tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Siellä oli nuoria, aikuisia, vanhuksia kärsimyksissään. Saavuimme paikkaan, joka näytti kuin suurelta, tuliselta uima-altaalta, jossa oli tuhansia ihmisiä. Jokaisella heistä oli rinnallaan metallilaatta, jossa luki: ”Olen täällä, koska en antanut kymmenyksiä ja uhreja”. Kun luin sen kysyin Herralta: ”Herra, miten tämä voi olla mahdollista, että ihmiset ovat täällä tästä syystä??”
Herra vastasi: ”Niin, koska nämä ihmiset luulivat, että kymmenykset ja uhrit eivät olleet tärkeitä, kun minun Sanani näyttää sen käskynä.” Malakia 3:8-9 sanoo:
”Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua.”

Herra kertoi minulle, että kun Hänen kansansa pidättää kymmenyksensä, se haittaa Herran työtä, ja siten evankeliumiakaan ei julisteta. Ihmiset tässä paikassa kärsivät tuhat kertaa enemmän kuin muut, koska he tunsivat Herran Sanan, mutta olivat tottelemattomia.

Jatkoimme kävelyämme ja Herra näytti minulle miehen. Näin hänet vyötäröstä ylöspäin ja aloin nähdä näkyä siitä, miten hän kuoli. Hänen nimensä oli Rogelio. Hän oli omassa autossaan, kun joku lähestyi ja saarnasi hänelle evankeliumia antaen hänelle Raamatun. Mutta Rogelio ei välittänyt tuon ihmisen varoituksista ja jatkoi matkaansa tietämättä, että muutaman minuutin kuluttua hänen autonsa murskaantuisi. Se putosi jyrkänteeltä, ja hän kuoli pian sen jälkeen. Sillä hetkellä kun onnettomuus sattui, Raamattu avautui kohdasta Ilm.21:8:
”Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

Kun Rogelio luki tuon jakeen, hän kuoli ja saapui helvettiin. Hän oli ollut siellä vasta kuukauden ja hänellä oli vielä jonkin verran lihaa kasvoillaan. Hän kuitenkin kärsi, kuten kaikki muutkin. Ensin hän ei tajunnut, miksi hän oli helvetissä. Luulisin, että hänen ainoa ja viimeinen mahdollisuutensa vastaanottaa Jeesus oli silloin, kun se kristitty tuli hänen autolleen. Ihan samalla tavoin kuin monilla muillakin on ollut mahdollisuus ottaa Hänet vastaan.

Tänään kutsun sinua avaamaan sydämesi Jeesukselle; Hän yksin on tie, totuus ja elämä (Joh.14:6). Voimme pelastua Taivaan Valtakuntaan vain Hänen kauttaan. (Apt.4:12) Herra myös pyytää meitä seuraamaan Häntä pyhityksessä ja kunnioituksessa. Jumalan siunatkoon sinua.

Neljäs todistus
Herra siunatkoon teitä.

Kun Herra tarttui käteeni, näin että seisoin kalliolla ja takanamme näin enkelin. Aloimme laskeutua alas tunneliin uskomatonta vauhtia. Äkkiä käännyin ja huomasin, että enkeli oli mennyt pois, ja minua todella pelotti. Kysyin Herralta: ”Herra, missä se enkeli on? Miksei hän ole enää täällä?”. Herra sanoi: ”Hän ei voi mennä sinne, minne me olemme menossa.”

Jatkoimme alaspäin ja pysähdyimme äkillisesti, kuin hississä. Näin useita tunneleita; ja menimme sisään siitä, josta sisareni Sandrakin kertoi. Se tunneli, jossa ihmiset roikkuivat päästään koukuissa, ja jossa heidän kätensä olivat kahleilla kiinni seinässä. Seinä, jolla ihmiset olivat, näytti äärettömän pitkältä. Miljoonia ihmisiä roikkui siinä. Joka puolella heidän vartaloaan oli matoja. Katsoin eteenpäin ja näin toisen seinän, täsmälleen edellisen kaltaisen. Sanoin Herralle: ”Herra! Täällä on niin paljon ihmisiä!” Samassa hetkessä mieleeni tuli Raamatun jae, jota en kuitenkaan tunnistanut. Herra sanoi minulle: ”Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa.” (Sananlaskut 27:20)

Lähdimme sieltä ja saavuimme pian paikkaan, jota kutsuimme ”Patojen laaksoksi”. Nuo padat olivat täynnä kiehuvaa mutaa, ja me menimme lähelle yhtä pataa. Ensimmäinen henkilö, jonka näin, oli nainen. Hänen ruumiinsa kellui ja upposi kiehuvassa mudassa, mutta kun Herra katsoi häneen, hän lopetti liikkumisen ja jäi mutaan vyötäröään myöten. Herra kysyi: ”Nainen, mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Nimeni on Rubiella”.

Hänen hiuksensa olivat täynnä kiehuvaa mutaa, ja liha roikkui hänen luissaan, jotka olivat hiiltyneet tulessa. Madot kulkivat hänen silmäaukoistaan sisään, tulivat ulos hänen suustaan, menivät taas sisään hänen nenästään ja tulivat ulos korvista. Kun madot eivät päässeet sisään, ne yksinkertaisesti tekivät reiän mennäkseen sisään hänen muihin ruumiinosiinsa, ja se aiheutti sanoinkuvaamatonta tuskaa. Hän huusi, ”Herra, pyydän! Ota minut pois täältä! Armahda minua! En voi jatkaa enää näin! Herra lopeta sinä tama! En kestä enää! Ole kiltti ja armahda minua!”

Herra kysyi, miksi nainen oli siellä. Hän sanoi olevansa siellä turhamaisuuden vuoksi, joka oli sama sana, mikä oli kirjoitettu myös hänen metallilaattaansa. Kädessään hänellä oli tavallisen näköinen pullo, mutta hänelle siellä näytti olevan erittäin kallista parfyymia. Rubiellan täytyi ottaa happoa täynnä oleva pullo, ja suihkuttaa sitä joka puolelle ruumistaan. Tämän vuoksi kaikki liha, johon oli suihkutettu, suli ja aiheutti hänelle suurta tuskaa.
Hän huusi Herralle: ”Herra ole kiltti, armahda minua! En voi olla täällä enää! Vain yksi ainoa sekunti, Herra.”

En sano, että olisi synti käyttää hajuvettä, mutta Herra kertoi meille, että nainen oli siellä hajuvetensä vuoksi, kuten Herran Sana meille sanoo kohdassa 5.Moos.5:7:
”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.”

Hän oli siellä, koska hänen kauneutensa, parfyyminsa ja turhamaisuutensa olivat ensisijalla hänen elämässään. Kuitenkin Herra Jeesus on kuninkaiden Kuningas ja herrain Herra! Hänen täytyy olla elämäsi ensimmäinen; sen vuoksi nainen oli siellä. Surullisesti Herra katsoi naista ja sanoi: ”Rubiella, sinun kohdallasi on liian myöhäistä, madot ovat vuoteenasi, ja madot ovat peitteenäsi.” Kun Herra sanoi sen, tulipeite peitti naisen kokonaan. Kun hänen ruumistaan kulutettiin padassa, hän kärsi hirvittäviä tuskia.

Menimme sitten kauas tuosta paikasta ja tulimme paikkaan, jossa oli jättiläismäiset ovet. Kun lähestyimme, ne aukenivat meille. Toisella puolella näimme jättimäisen luolan. Kun katsoin ylös, näin kuinka eriväriset valot liikkuivat siellä kuin savupilvi. Äkkiä kuulin musiikkia: salsaa, ballenatoa, rokkia, ja erilaista pop-musiikkia, mitä nyt ihmiset kuulevat radiostakin. Herra teki kädellään liikkeen, ja näimme miljoonien ja miljoonien ihmisten roikkuvan kettingit käsissään. He hyppivät villisti tulen yläpuolella. Herra katsoi meihin ja sanoi: ”Katsokaa, tässä on palkka tanssijoille.” Heidän oli pakko hyppiä ylös ja alas musiikin tahdissa. Jos soitettiin salsaa, heidän piti hyppiä sen tahtiin, jos jokin muu musiikki soi, niin heidän piti hyppiä taas sen tahtiin. He eivät koskaan voineet lopettaa hyppimistä. Mutta pahempaa kuin se, heidän kenkiensä pohjissa oli 15 senttimetrin piikit. Aina kun he hyppäsivät, piikit lävistivät heidän jalkansa, eikä heillä ollut hetkenkään lepoa. Kun joku yritti lopettaa, demonit tulivat heti paikalla ja iskivät heitä keihäillä, kirosivat heitä sanoen: ”Ylistä häntä! Tämä on sinun valtakuntasi nyt, ylistä saatanaa! Ylistä häntä! Et voi lopettaa, ylistä häntä! Ylistä häntä! Sinun on pakko ylistää häntä! Sinun on pakko hyppiä! Sinun on pakko tanssia! Et voi lopettaa sekunniksikaan!“

Oli kauheaa, että monet ihmisistä oli kristittyjä, jotka tunsivat Herran, mutta he olivat yökerhoissa, kun kuolivat. Kysyt ehkä: ”Missä kohtaa Raamattua sanotaan, että tanssiminen on väärin?”
Jaak.4:4, Jumalan Sana, sanoo:
“Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.”

Myös 1.Joh.2:15-17:
”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.”

Muista, että maailma katoaa, kaikki tämä häviää, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Ystäväni, sisareni ja veljeni, kun lähdimme täältä, näimme kuin siltoja, jotka jakoivat helvetin eri kidutuksen osiin. Näimme hengen kulkevan erään sillan yli. Se näytti aivan nukelta, joita olemme maan päällä nähneet; kutsumme niitä ”Treasure Troll” -nukeiksi. Niillä on eriväriset hiukset, vanhan miehen kasvot, mutta lapsen vartalo; ilman seksuaalisia osia. Niiden silmät ovat täynnä pahuutta. Herra selitti, että nuo olivat tappion henkiä. Tällä hengellä oli kädessään keihäs ja se käveli mahtailevasti sillalla, kuin kuningatar tai melko malli. Kun se käveli, se iski ihmisiä keihäällään. Se kirosi heitä sanoen, ”Muistatteko sen päivän, kun olitte kristillisen kirkon ulkopuolella, ettekä halunneet mennä sisään? Muistatko, kun he saarnasivat sinulle, etkä halunnut kuunnella? Muistatko, kun he antoivat sinulle traktaatin, ja sinä heitit sen pois?” Kadotetut sielut yrittivät peittää kohdat, joissa heidän korvansa olivat sijainneet. He vastasivat demonille: ”Turpa kiinni! Turpa kiinni! Älä kerro minulle enää! En halua tietää enempää, turpa kiinni!” Paha henki kuitenkin halusi jatkaa sitä, koska se tuotti sieluille tuskaa.

Me jatkoimme kävelyämme Herran kanssa. Katsellessamme ihmismassaa huomasimme miehen, joka huusi lujempaa kuin muut, jotka siellä paloivat. Hän sanoi: ”Isä, Isä, armahda minua!” Herra ei aikonut pysähtyä katsomaan tuota miestä, mutta kun hän kuuli sanan ”Isä” Hän pudisti päätään ja käännähti ympäri. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Isä? Kutsutko sinä minua Isäksi? Ei, minä en ole sinun Isäsi, etkä sinä ole minun poikani. Jos olisit poikani, olisit nyt kanssani Taivaan Valtakunnassa. Te olette isänne perkeleen poikia.”

Heti sen jälkeen tulipeitto nousi, ja peitti hänen ruumiinsa kokonaan. Herra kertoi meille tuon miehen elämäntarinan. Mies kutsui Häntä Isäksi, koska oli tuntenut Hänet. Hänellä oli tapana käydä kirkossa ja kuunnella Jumalaa Sanan kautta, ja hän oli saanut Jumalalta monia lupauksia. Kysyimme: ”Herra, mitä tapahtui? Miksi hän sitten on täällä?”. Herra vastasi: “Hän eli kaksoiselämää; hän eli yhdellä tavalla kotona ja toisella tavalla seurakunnassa. Hän ajatteli sydämessään, ’No, eihän kukaan asu lähelläkään, ei pastori eikä kukaan velikään, eli voin tehdä ihan mitä haluan’. Mutta hän unohti, että Herran silmät seuraavat kaikkia teitämme ja että kukaan ei voi valehdella Hänelle tai piiloutua Häneltä.”

Herran Sana sanoo meille:
“Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal.6:7)

Tuo mies kärsi tuhat kertaa pahemmin kuin muut. Hän maksoi kaksinkertaisen tuomion: toisen synneistään ja toisen siitä, että hän ajatteli voivansa pettää Herran. Tänä päivänä ihmiset yrittävät mitata synnin painon; he ajattelevat homoseksuaalisten, varkaiden ja murhaajien olevan suurempia synnintekijöitä kuin valehtelijoiden tai juorujen levittäjien. Mutta Herran silmissä kaikki nämä synnit painavat yhtä paljon ja myös maksavat yhtä paljon. Raamattu sanoo meille:
”Synnin palkka on kuolema” ja ”Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava.” (Room.6:23) (Hes.18:20)

Ystäväni, sisareni ja veljeni, kutsun teidät ottamaan nyt vastaan Jeesuksen kutsun. Jeesus ojentaa armon kätensä sinulle, jos kadut syntejäsi. Herran Sana sanoo meille, että se, joka muuttaa suuntaansa ja katuu, saa armahduksen. On paljon parempi uskoa nyt, kuin odottaa ja saada asia selville kantapään kautta myöhemmin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä