Vieläkös täällä väännetään armeijasta, perheväkivallasta, palkoista, velvollisuuksista ja oikeuksista kuten ennenkin?
Niin; olihan mulla asiaakin.
Kun tämä Benazir Bhutto, valovoimainen poliitikko sekä kauneutensa ja valtansa yhdistelmänä erittäin eroottinen nainen murhattiin, niin minulla heräsi YKSI kysymys. Tahtoiko hän menehtyä dramaattisesti, kannattajiensa silmien edessä, isänmaataan rakastaen? Koska onhan ihmismassojen tervehtiminen auton kattoluukun kautta aivan mahdotonta riskinottamista, kun ilmapiiri oli niin tavattoman levoton ja yksi kuolonuhreja vaatinut mellakka tuoreessa muistissa!
Osaisiko joku tämän palstan kauniista, rohkeista, menestyneistä ja viisaista naisista (joita palsta on väärällään) vastata nimenomaan naiseuden kannalta?
Niin; olihan mulla asiaakin.
Kun tämä Benazir Bhutto, valovoimainen poliitikko sekä kauneutensa ja valtansa yhdistelmänä erittäin eroottinen nainen murhattiin, niin minulla heräsi YKSI kysymys. Tahtoiko hän menehtyä dramaattisesti, kannattajiensa silmien edessä, isänmaataan rakastaen? Koska onhan ihmismassojen tervehtiminen auton kattoluukun kautta aivan mahdotonta riskinottamista, kun ilmapiiri oli niin tavattoman levoton ja yksi kuolonuhreja vaatinut mellakka tuoreessa muistissa!
Osaisiko joku tämän palstan kauniista, rohkeista, menestyneistä ja viisaista naisista (joita palsta on väärällään) vastata nimenomaan naiseuden kannalta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikea sanoa miksi Bhutto tapettiin. Ehkä hän näki tilanteensa siinämäärin tukalaksi, että arveli "marttyyri-itsemurhan" olevan paras ulospääsy. Tai sitten hän vain yksinkertaisesti oli asialleen omistautunut sankarivainaja. Poliitikkojen motiivit kun ovat moniselitteisiä.
Monikohan tämänkin palstan feministeistä suostuisi uhraamaan henkeään aatteensa vuoksi? Tuskin yksikään, koska he haluavat päästä nappaamaan osansa yhteiskunnan eduista (johon tietenkin kuuluu eläke-etu).
Itselläni on tuo sankarimeinki säilynyt puhtaana, eli Sotilaspojan sanoin: "Oi ihanata elämää, ihanampaa kuolemaa!" Eli saada uhrautua isanmaan (tai mikä se usko nyt sattuu olemaankaan) puolesta. Jo pelkällä kuolemalla teet enemmän hyvää kuin moni poliitikko tai ns. hyväntekijä latteilla lupauksilla tai 50 euroa hyväntekieväisyyteen. Jos siis tuo kuolema on vilpitön.
Ah, kaikki on niin suhteellista. Jännää tuokin kun eduskuntaan pääsee kaikki itsekkäät ahneet, mutta me hyväsydämiset ja auttamishaluiset emme sinne pääse. Hyvää Uutta vuotta tyhmä kansa!
"Monikohan tämänkin palstan feministeistä suostuisi uhraamaan henkeään aatteensa vuoksi?"
Mitäs järkeä siinä olisi? Me haluamme sukupuolten tasa-arvoa, emme kuolemaa miehille eikä naisille. Kuolleena tasa-arvoa on aika vaikea saavuttaa, luulisin. "Onpa taivaassa tarjona" jne. ei piisaa toivonsäteeksi.
Hienoahan se on taas nähdä Sohvikin pitkästä aikaa, mutta peli on armotonta;
"Monikohan tämänkin palstan feministeistä suostuisi uhraamaan henkeään aatteensa vuoksi?"
Eihän siinä mitään järkeä oliskaan varsinkin jos ajatellaan itsekkäästi. Eli kysynpä sulta nyt hypoteettisen kysymyksen: Olistiko valmis menemään hautaan, jos sun yksilöllisellä uhrautumisella saavuttaisiin tuhannen muun naisen (sanottakoon, että nuo naiset olisivat erittäin vaikutusvaltaisia feministejä) elinkelpoisuus? Hä? Suora vastaus riittää, eikä mitään kauttarantain jaaritteluja.
Ei tulisi mieleenkään, jaarittelen kyllä, mutta en kauttarantain. Kyllä minä selvästi ladon mielipiteeni pöytään, jopa niin, että sain äskenkin moitteita toiselta ei-niin-kovin-hissukalta taholta. Kun en ole poliitikko ("kyllä ja ei", "yhtäältä - toisaalta" ym), niin on ilo sanoa suoraan.
Tosin ongelmat, yksilölliset tai yhteiskunnalliset, eivät ratkea simppelillä kyllä/ei-logiikalla (binäärisellä 0/1-tekniikalla), vielä vähemmän kyllä/ei-moraalilla, ovat ne niin kiemuraisia sotkuja.
Vastaus kysymykseen: en ikinä koskaan milloinkaan uhraisi vapaaehtoisesti henkeäni minkään aatteen puolesta. Pelastaisin mieluummin henkeni ja mahdollisimman monen muun hengen, mikäli mahdollista.
En usko yhden vaihtoehdon politiikkaan/ratkaisuun, vaikka kuinka uhattaisiin. Sitähän viimeksi 90-luvulla Viinanen-Aho tuputtivat tukahduttavin seurauksin, onneksi eivät ehtineet romauttaa maata kokonaan. Aina on muita vaihtoehtoja, ne pitää vain keksiä, pohtia ja valita parhaat/paras, kerätä voimaa (kannattajia) niiden taakse ja toteuttaa.
Tarvitaan siis älyä, uskoa asiaan, joukkovoimaa, työtä ja resursseja, ei ruumiita. Jos joku lupaisi minulle "sinun hengestäsi tuhat henkiin jäävää", en uskoisi tyrannin (tai kuka sitten niin sanookin) lupaukseen, ei takuita, lopputulos olisi luultavimmin 1000 1 kuollutta.
Muistan, kuinka koulun hissankirjoissa ihailtiin uhrautuvia antiikin sankareita. Komeata, mutta aika usein hieman tyhmää uhoa ja paljon tuhoa. Erityisen hyvin jäi mieleen eräs jumaloitu tomppeli, joka antoi polttaa muistaakseni oikean kätensä asiansa puolesta päästämättä ääntäkään. Siinä se sitten kitui kykenemättömänä, ja minua keljutti: "oisit ihmeessä paennut, koonnut joukot ja hyökännyt, et olis jäänyt tyhjän pantiksi toope".
En siis aatteen vuoksi, mutta jonkun rakkaan läheisen vuoksi voisin kenties uhrautua. Jos päätökseen olisi harkinta-aikaa, en mene valalle tekosistani, mutta spontaani ratkaisu voisi hyvinkin olla syöksy vaikka kuolemaan, jos olisi olemassa myös se pelastamisen mahdollisuus. Kerran alle parikymppisenä teinkin sentapaista, hyökkäsin kohti isoa kännistä korstoa, joka oli tyrkännyt siskoni äkkiarvaamatta selälleen ajotielle. Näin raivonpunaista enkä ajatellut muuta, kuin että revin sen jätkän, mies lähti juoksemaan pakoon kovaa vauhtia. Olin silloin ja nyt 160 senttiä pitkä.
.. mutta kukapa tietäisi oikean vastauksen. Järkytyin viimeksi yhtä pahasti Politkovskajan murhasta. Tai totta puhuen Bhuttosta ehkä enemmän, hän tuntui pelastusrenkaalta Pakistanin sekavassa aallokossa, ja menetys näin korostui.
Mitä B ajatteli lähtiessään Britanniasta? Arvelen, että hän halusi nousta maan pelastajaksi ja, vakiinnutettuaan asemansa, useimpien arvostamaksi johtajaksi. Historiaan. Hänelle oli ilmeisesti luvattu sotilaspresidentin (epävakaa) ja Usan (vakaa) tuki, varmaan monen muunkin länsivallan.
Entä mitä B ajatteli ennen kuolemaa? Ehkä hän ehti hetken iloita, että tälläkin kertaa selvisi hengissä - kunnes isku tuli. On tärkeää mennä ihmisten joukkoon Pakistanin kaltaisissa maissa, ei niissä massoja saada mukaan videokuvien tai pelkän äänen avulla. B riskeerasi tietoisesti, me kaikki pelkäsimme, kuin näimme niitä kuvia.
Naiseuden kannalta en osaa sanoa muuta, kuin että rohkeus ei katso sukupuolta. Rohkeutta ja vastuuntuntoa voi löytyä odotetulta suunnalta ja yllättäviltä tahoilta. Bhutton tapauksessa oletan eniten painaneen sukuvelvoitteen. Vaikutusvaltainen perhe ja suvun status korkea. Niin oli Indira Gandhin tapauksessakin.
Politkovskajan murha, järkyttävänäkin, oli "vähemmän yllättävä". Se nimittäin tapahtui Venäjällä, jossa satoja vaikutusvaltaisia ihmisiä on viime vuosina surmattu. Yhteiskuntakriitikkojen elinikä on siellä keskimäärin erittäin lyhyt. Asiasta toiseen.
Onhan ihmisellä oltava mahdollisuus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, olkoon hän sitten vaikka presidentin perheenjäsen. Bhutton sukuahan tuntuu Pakistanin politiikassa riittävän! Mutta kyllä Antsu paheksuu poliittisen vallan kertymistä yksiin ja samoihin perheisiin - sitä kun tapahtuu kaikissa järjestelmissä.
Bush, nuorempi ja vanhempi. Clinton, Bill ja Hilary. Nehru, ketä niitä olikaan. Bhutto, vanhaisäntä, tytär, vävy, poika. Castro, veljekset. Kim, isä ja poika (nämä Korean puolijumalat siis).
Antsu arvostaa suuresti Assi Koivistoa, Marko Ahtisaarta ja Anna Halosta. He sentään etsivät tekemisensä politiikan ulkopuolelta.
Jos et valmis antamaan henkeäsi feminismin edestä, niin voit ainakin uhrata seksielämäsi. Näin on jo moni feministi tehnyt.
Henkilökontainen on poliittista.
Suomessa ei suku ole kovinkaan tärkeä, mikäli keskustelemme maista, joissa elämisen mahdollisuudet ovat sukulaisten takaaman turvan varassa, silloin sukuvelvollisuudet ovat tärkeitä.
Benazir Bhutto katsoi itse olevansa velkaa isälleen, jonka teloituksen hän koki -tietenkin- tappiona demokratialle. Benazir Bhutto oli ihmisoikeusaktivisti ja hän oli myös feministi, mutta ennen kaikkea hän pyrki olemaan demokratian puolesta puhuva. Sukuvelvoitteet olivat myös syynä siihen, että B. H palasi Pakistaniin, maan ajautuminen Islamistiseen diktatuuriin oli pysäytettävä. Islamin leviäminen vaikutti erityisesti naisten aseman huonontumiseen ja tietenkin korruption lisääntymiseen.
Valtiollinen korruptio huonontaa nimenomaan köyhien asemaa ja köyhistähän valtaosa on naisia ja lapsia. Mielenkiintoista on se, että puhdas demokratian edistäminen, nähdään feministisenä toimintana. Bhutto ei pyrkinyt mitenkään erityisesti naisten asemaa korostamaan, hän näki ainoastaan demokratian kehittämisen ja oikeudenmukaisen oikeusjärjestelmän luomisen tärkeänä.
Bhutto tiesi ja paluuta harkitessaan kuolevansa, mutta mahdollisuus saada keskustelua aikaiseksi oli hänen mielestään sen arvoista. Pakistanin tilanteen huonontuessa, paluun mahdollisuutta ei olisi enää ollut. Uhri oli siis -jossakin mielessä- tarpeen.
"Naiseuden kannalta en osaa sanoa muuta, kuin että rohkeus ei katso sukupuolta."
Ei myöskään poliittinen murha katso sukupuolta. Mitä enemmän osallistuu yhteiskuntaan sen enemmän kohdistuvat myös ei-toivotut teot osallistujaan.
Siis MIKÄ mun pitäisi uhrata?
Kun Paavo Väyrynen joskus parikymmentä vuotta sitten julisti panevansa jonkin asian puolesta "koko arvovaltansa" peliin, herätti uhkaus suurta hilpeyttä!
kehitykselle.
nykyajan suurin turvallisuushaaste on ilmastonmuutos, joka vääjäämättä etenee tuhoisin seurauksin. jo lähivuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksiidipitoisuus ylittää sietokyvyn rajan peruuttamattomasti, jonka seurauksena napaseutujen jäätiköt sulavat, golf-virta pysähtyy, pohjois-eurooppaan muodostuu pienoisjääkausi. maapallon viljakoreina tunnetuilla viljavilla alueilla kuivuus ja kuumuus runtelevat sadot, jolloin ruuan puute ajaa väestöt sotimaan jäljelle jäävistä viljeltävistä alueista. ruokaa ei riitä läheskään kaikille, vaan arviolta 6 miljardia ihmistä joudutaan lopettamaan tuhlaamasta maapallon vähäisiä ravintovaroja.
tämä viljelyalueiden niukkeneminen koskee lähinnä nykyisiä kehitysmaiksi luokiteltavia valtioita, joissa on lisävaivana takapajuinen uskonnollinen fundamentalismi. kuten pakistanissa.
Äskettäin kuollut kirjailija Kurt Vonnegut sanoi jo hyvän aikaa sitten, että Maa-planeetan immuunijärjestelmä tulee hankkiutumaan eroon homo sapiens -lajista, josta on alkanut olla pelkkää harmia.