Näetkö Hänet sorretussa, hyljeksityssä?
Näetkö Hänet siellä, minne muut eivät välitä katsoa; he kulkevat vain ohi toivoen ettei tarvitsisi pysähtyä näkemään?
Sananlaskut 27:
"19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi."
Näetkö Hänet siellä, minne muut eivät välitä katsoa; he kulkevat vain ohi toivoen ettei tarvitsisi pysähtyä näkemään?
Sananlaskut 27:
"19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Matt.
25:35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
25:36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
25:37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
25:38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
25:39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
25:40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
mistä nyt olikaan kysymys??
Näenkö minä asemani oikein Jumalan edessä? Onko minulla silmävoidetta nähdä, että olen köyhä, kurja, viheliäinen ja alaston itsessäni? Olenko ostanut tulessa puhdistettua kultaa ja valkeat vaatteet, ettei alastomuuteni häpeä näkyisi?
Onko perustani kunnossa? Lepäänkö Kristuksen armossa? (Kyselen itseltäni) Pyörinkö yhä Kristuksen opin alkeissa, vai kasvanko kohti
täyttä miehuutta Jumalan Pojan tuntemisessa?
(Yhä kyselen itseltäni)
Kuljenko ohi sunilaisen, joka on langennut pois Kristuksen armosta ja joutunut petojen raadeltavaksi? Kuljenko ohi humalaisen, joka on sammunut ojaan? Syötänkö nälkäisen muukalaisen?
Käynkö katsomassa vankeja, sairaita, porttoja, publikaaneja vieden heille ilosanomaa?
Hyvä kysymys Naomi! Olenko fariseus, vaiko syntinen publikaani huutaen Herra armahda!!!
Itsessäni olen varmasti kaikkea pahuutta, viheliäisyyttä täynnä - hengellistä köyhyyttä.
Kohtaan Kristuksen jokaisessa lähimmäisessäni -
jokaisessa. Onko minulla ollut Kristuksen mieli?
Onko oksa tuottanut hedelmää???
Mieleeni tulee Paavalin Filippiläis-kirjeen kolmas luku. Siinä kiteytyy mielestäni hyvin, kuinka Paavali suhtautuu itseensä esikuvana
meille. Olkoon se vastaus kysymykseesi/
kysymykseeni ja iltalukemiseksi minulle ja muille, kuten Devoutin löytämä Herran Sana,
Elämän Leipä:
Filippiläiskirje:
3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
3:2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
3:4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
3:5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
3:7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
3:10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
3:11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!
3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
3:18 Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
3:19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.
3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Amen! Sinausta Naomi ja iloitse Herrassa!
Jumalan antamaa talenttia maahan, vaan sen tulee tuottaa hedelmää.
Palvellen Jeesuksessa, sitä vartenhan elämä on annettu. Ei tule elää itselleen, vaan antaa elämä Jeesukselle.
Naomi...olet oikeassa. Mutta kuulepas, sinä käyt nyt keskustelua kahdessa eri avauksessasi oikeastaan samasta aiheesta. Kummassa jatketaan?
No, minä laitan tähän mieleeni tulleen Sanan paikan ikääkuin ryydittämään keskustelua:
2.Korinttolaiskirje:
5:15 ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Amen! Vai mitä Naomi?
aiheesta kyllä avaukset ovat. Se on aivan sama kumman avauksen alla keskustelu tapahtuu, kun vain keskustelua syntyy.
Tietenkin Sanan paikalle tulee sanoa Amen.
Kysymys kuuluukin, miten näet sen?
Tuossa korinttolaiskirjeessä puhutaan sovituksen sanan vastaanottamisesta ja sen julistamisesta. Merkittävää on huomata, että kirje oli korinttolaisille. Jäi mietityttämään se miksi korinttolaisia pyydettiin tekemään sovinto Jumalan kanssa? Ehkä se selviäisi pidemmälle luettaessa. Ilmeisesti korinttolaiset olivat poisharhautuneita, niskuroivia. Jumalan lasten tulisi olla yhtä, kuten tuossa jakeessakin tuodaan ilmi. Jotka Elävät Jeesuksessa, ovat yhtä ja samaa. Miksi se ei tämän päivän kristikunnassa ole niin, siksi koska kaikki ovat poisharhautuneita. Ei ole yhtä ja samaa oppia, on monenlaisia oppeja. Ei Kristuspuita ole monia. Mitä puita ne oikeen sitten ovatkaan?
...tämä(tulkoon se nyt kertauksena):
2.Korinttolaiskirje:
5:15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Minusta tässä puhutaan hengellisestä kasvusta heille, jotka ovat jo vastaanottaneet sovituksen
sanan. Tämä on liian vahvaa ruokaa vasta uskoontulleille. Nyt puhutaankin hengellisestä kasvusta, jota Paavali teroittaa kaikissa kirjeissään, ettemme jäisi alaikäisiksi
kaikenlaisten opintuulten viskeltäviksi.
Kysyit avauksessasi,' miten näet sen?' Siis lähimmäisen hänen hädässään - lähimmäisen, joka
ei ole välttämättä ystävämme, vaan peräti vihaa
meitä. Minä näen kaikissa lähimmäisissäni Jeesuksen. Mutta näen myös sen itsestäni, etten ole täydellinen pyhityksessäni. Mutta halajan kohti täydellisyyttä, 'etten eläisi itselleni', kuten Paavali jakeessaan kehoittaa.
Olenko oikein ymmärtänyt koko avaustasi? Minun tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa(Joh.3:30).
Jo kaksi merkittävää Sanan paikkaa samasta aiheesta...Puhuuko meistä toinen nyt aidasta ja vaikka minä aidan seipäästä? Vai oletko kääntämässsä keskustelua 'Kristus-metsikköön'?
kommentissani koko kontekstiin. Kuten jakeesta 20 voi todeta, jokin korintin seurakunnassa oli pielessä koska kirjeessä neuvona oli tällainen:
"20 Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa"
Jos kaikki olisi ollut ok, ei olisi tarvinnut pyytää tekemään sovintoa Jumalan kanssa, eikös?
Piti laittaa edellisen viestini perään, että lähtee ohi aiheen koska mielestäni tulee Sanaakin tarkastellessa katsoa koko aihealuetta, ei vain yksittäisiä jakeita.
Sinänsä jae on ok, mutta en ymmärrä miksi tässä asiayhteydessä juuri tuo jae. Soveltuvia jakeitahan voi ottaa sieltä täältä, mutta tulee nähdä kokonaisuudet.
...tulee pääsääntöisesti tutkia koko asiayhteydessään. Mutta ottamani Sanan paikka voi olla irrallisena kontekstistä, koska se sisällöltään vastaa niin monia vastaansisältöisiä
Raamatun jakeita. Voimme poimia sieltä täältä 'mannapaloja', mutta itse yleensä tarkistan koko luvun. Vai oletko eri mieltä?
Korintonseurakunnalle Paavali kirjoitti kirjeensä
joskus n. 54 - 58 jKr. Paavali perusti seurakunnat toisen lähetysmatkansa yhteydessä, ellen väärin muista. Hänellä oli paljon huolta ja
murhetta, minkälaisissa vaikeuksissa tämä nuori seurakunta kamppaili. Paavalilla oli alituinen murhe korinttolaisista ja heidän edesottamuksistaan. Ehkäpä siksi ne ovat UT:n pisimpiä Paavalin kirjeitä, joissa hän opastaa,
kehoittaa, nuhtelee ja antaa neuvojaan seurakunnalle....
Kysymykseesi 'näetkö jne', vastaan yksinkertaisesti, että näen. Näen minä paljon muutakin, varsinkin kun katson, mitä Kristus on tehnyt puolestani. Ja kun tämän näen, niin näen myös lähimmäiseni hädän. Puhummeko nyt samasta aidasta?
sananpaikkaa tarkemmin, ja varmaan puhumme samasta asiasta pohjimmiltaan, aluksi kiinnitin ehkä liikaa huomiota siihen kelle ne on sanottu ja miksi. Se aukesi jotenkin eritavoin kuin luin sitä uudemman kerran. En nyt tässä osaa sitä selittää, mutta näen sen eritavalla.
Vain Kristuksen kautta voimme nähdä lähimmäisemme hädän, tunnemme myös sen, ei enää pelkästään inhimillisellä tavalla.
...oivallettu Hengessä ja Totuudessa. Sinä olet kristitty nähdäkseni, joka kestää jo vahvempaakin ruokaa. Ihailen sinua siitä, että Kristus on saanut sinussa jo muotoa, mikä kuultaa kirjoitustesi läpi. Älä anna tämän olla lihallesi mieluista, vaan Hengellesi rohkaisuksi.
Olet joskus niin alakuloinen, ainakin minusta
tuntuu siltä, ja mietinkin, mistä se mahtaa johtua....?
Mutta ehkäpä eräs syy on tässä, kuten kirjoitit aivan oikein...
"Vain Kristuksen kautta voimme nähdä lähimmäisemme hädän, tunnemme myös sen, ei enää pelkästään inhimillisellä tavalla."
Älä kiitä. Se vangitsee ja tappaa hyvänkin keskustelun. Kiitokset saavat vaivaantuneeksi ja kiitoksilla hallitaan.
Kokemusta muuten on.