Uskoin ennen Jumalaan. Olin harras uskovainen. Mutten enää.
Luin nimittäin että Jumalaa ei kiinnosta pätkääkään mihin ihmiset uskovat, ettei sillä ole Jumalalle väliä uskovatko ihmiset häneen vai ei, että ainoa asia jolla on merkitystä on sydämen tila.
Ryhdyin miettimään tätä oikein ajatuksella, mietin että miksi ihmeessä pitäisi ylistää Jumalaa jolle ei merkitse mitään uskotaanko häneen vai ei! Ja tulin siihen tulokseen että Jumala on sittenkin vain houreisten tyyppien keksimää satua.
Tietysti olin aluksi erittäin katkera ja vittuuntunut, koska kaikki johon olin uskonut oli romahtanut. Mutta nyt osaan jo elää sen kanssa. On tavallaan helpotus, ettei ole olemassa jumalaa. Minun ei tarvitse enää huolehtia mihin joudun kuoleman jälkeen, onko tämä ja tuo oikein jne.
Olen lopultakin vapaa.
-Petri-
Luin nimittäin että Jumalaa ei kiinnosta pätkääkään mihin ihmiset uskovat, ettei sillä ole Jumalalle väliä uskovatko ihmiset häneen vai ei, että ainoa asia jolla on merkitystä on sydämen tila.
Ryhdyin miettimään tätä oikein ajatuksella, mietin että miksi ihmeessä pitäisi ylistää Jumalaa jolle ei merkitse mitään uskotaanko häneen vai ei! Ja tulin siihen tulokseen että Jumala on sittenkin vain houreisten tyyppien keksimää satua.
Tietysti olin aluksi erittäin katkera ja vittuuntunut, koska kaikki johon olin uskonut oli romahtanut. Mutta nyt osaan jo elää sen kanssa. On tavallaan helpotus, ettei ole olemassa jumalaa. Minun ei tarvitse enää huolehtia mihin joudun kuoleman jälkeen, onko tämä ja tuo oikein jne.
Olen lopultakin vapaa.
-Petri-
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sinusta saattaa lyhytnäköisesti tuntua,että olet vapaa. Kun olet tullut tälle palstalle sielusi saattaa kuitenkin kaivata Iänkaikkisen Isän, Rauhan Ruhtinaan, Jeesuksen Kristuksen luo. Taivaaniän syli on aina avoin tuhlaajapojan paluulle.
"Tietysti olin aluksi erittäin katkera ja vittuuntunut"
Yritätkö todella tekstisi perusteella uskotella muille että nyt olet vähemmän katkera.
"Mutta nyt osaan jo elää sen kanssa."
Eli rakastat katkeruuttasi ja haluat että muutkin rakastavat sitä.
"On tavallaan helpotus, ettei ole olemassa jumalaa. Minun ei tarvitse enää huolehtia mihin joudun kuoleman jälkeen, onko tämä ja tuo oikein jne."
Onko se helpotus, ettei tarvitse parantaa koskaan tapojaan, helpotus ettei tarvitse koskaan pyytää anteeksi, helpotus ettei tarvitse tuntea murhasta oman tunnon tuskia ?
ps. missä on aarre siellä on sydämesi.
"Onko se helpotus, ettei tarvitse parantaa koskaan tapojaan, helpotus ettei tarvitse koskaan pyytää anteeksi, helpotus ettei tarvitse tuntea murhasta oman tunnon tuskia ?"
Ja sanohan, miksi ei? Moraalit eivät lähde mistään 2000 vuotta sitten eläneiden taikauskoisten lammaspaimenten saduista.
Sitten vastakysymys sinulle: onko todellakin niin, että ainut syy, mikset ryntää tappamaan ja raiskaamaan kaduille se, että Raamattu sanoo näin? Kumpikohan on moraalisempi ihminen: se, joka ei tapa siksi, että kokee sen vääräksi vai se, joka jättää tappamatta siksi, koska kirja käskee?
"Sitten vastakysymys sinulle: onko todellakin niin, että ainut syy, mikset ryntää tappamaan ja raiskaamaan kaduille se, että Raamattu sanoo näin? Kumpikohan on moraalisempi ihminen: se, joka ei tapa siksi, että kokee sen vääräksi vai se, joka jättää tappamatta siksi, koska kirja käskee?"
Jos sydämesi sanoo että teet väärin tehdessäsi esimerkiksi murhan, eikö se jo kerro että teet väärin, vai onko omatunto mielestäsi sattumaa ?
Jumala antoi meille lain sen tähden että me tulisimme syylliseksi lain edessä, emmekä yrittäsi oma hurskauttaa itseämme, kukaan ihminen ei pysty täyttämään lakia, sen tähden Jumala tuli ihmiseksi ja täytti lain meidän puolestamme ristillä , hän teki uuden liiton meidän kanssamme. Vain uskomalla Jeesukseen me voimme pelastua, yksin armosta, uskon tähden, emme tekojemme tähden.
Sitten itse kysymykseesi, jos uskova lähtee noudattamaan lain kirjainta, mutta hylkää lain sydämessään, eivät teot näytä hyvältä Jumalan silmissä, eli raamattua lainaten:
"Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa." 1Joh.3.15
pätkääkään, mihin ihmiset uskovat", noin kirjoitat, Petri.
Uskomatonta lukemisen intoa ja luuloa Jumalasta!
Et ole koskaan ollut harras uskovainen, vaikka niin sanot. Niin - tai sitten elät vaiheessa, jossa Jumala ei kuuntele sinua, vaan vaikenee ja olet Hänelle siitä vihainen. Noita teitä on moni muukin kristitty kulkenut, pettynyt Jumalan johdatukseen ja Hänen suunnitelmiinsa ihmisen kohdalla. Paluu, Jumalan luo ei ole yhtä helppoa kuin se, kun Hänestä on kerran erkaantunut. Voihan olla, että elit täysin "lain alla", etkä tiennyt "armon alla" elämisestä kokemusperäisesti paljoakaan.
Mistä olet tietoinen, että sinusta ei Jumala välittäisi? Raamattu kertoo toisin, jopa niin pitkälle, että Jumala haluaa sinut yhteyteensä "kateuteen asti sinua halajamalla".
Vaikutat siltä, että et ole mistään pois lähtenyt, koska et voisi tuntea olevasi "vapaa", jota mukamas ateistina nyt olet. Olet ollut Jumalasta luopunut jo aikoja sitten, ei kannata valehdella täällä. Yrityksenäsi on herättää haluja ateistien synkkään elämään, haluat kutsua mukaan asioihin, jotka pahentavat ihmisen elämää, ei kaiketi kukaan kristitty sinua ainakaan usko.
"Et ole koskaan ollut harras uskovainen, vaikka niin sanot."
"Olet ollut Jumalasta luopunut jo aikoja sitten, ei kannata valehdella täällä."
Aika hyökkäävää. Jotenkin luulen, että aloittaja itse tietää parhaiten miltä hänestä on tuntunut ja tuntuu, eikä joku besserwisser-uskovainen. Ihmiset ovat erilaisia, ja kokevat eri lailla. Vaikka itse et voikaan kuvitella vapautuvasi Jumalan ikeestä, kuvitellusta tai todellisesta, niin toiselle voi todella olla helpotus päästä eroon hämmentävistä ja ristiriitaisista kuvitelmista.
"Niin - tai sitten elät vaiheessa, jossa Jumala ei kuuntele sinua, vaan vaikenee ja olet Hänelle siitä vihainen."
Mistä päästäänkiin niihin mielenkiintosiin syihin, miksi kummassa Jumala muka "vaikenisi". Tässähän taas nähtiin miten paljon se menettää laumastaan "susille" tekemällä ei-mitään.
Miksi Jumala vaikeni?
"Yrityksenäsi on herättää haluja ateistien synkkään elämään, haluat kutsua mukaan asioihin, jotka pahentavat ihmisen elämää, ei kaiketi kukaan kristitty sinua ainakaan usko."
Niin, tai paremminkin kristityt sulkevat korvansa näiltä kääntyneiltä.
lausettani yhäkin alleviivaan.
Jos ihminen kokee asian hyökkäyksenä, hän on kinaaja ja riidanhaluinen. Mieluiten luen hänen vastaustaan.
Tietääkseni täällä voi sanoa oman mielipiteensä, eikä mennä heti sanomaan ihan kaikkeen, jonka kokee valheeksi: niin ja amen. Odotitko, että alkaisin häntä "paijaamaan", omapa on valintansa.
Todella, vain aloittaja tietää, että hänestä ei "tunnu miltään", koska hän on Jumalankieltäjä.
Miten sellaista kaipaisi, josta ei välitä, jonka olemassaolon haluaa unohtaa?
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että Jumala on myös vaikeneva Jumala. Tässä kristitty on kovilla.Rukoilin kolme vuosikymmentä erään asian ratkaisua ja Jumala ei vastannut. Käänsin selkäni ja sanoin:"ei väkisten". Ajauduin pitkille omille reissuilleni. Paluu oli raskas, mutta ihana. Sain anteeksi kaiken, tulin lain alta armon alle.
Jumala vaikeni, koska Hänellä oli parempi suunnitelma kohdalleni.
Yleensä elämämme tärkeät asiat koskevat joko omaa perhettämme, tai ainakin kanssaeläjiämme, ystäviä, tuttuja, rakastettuja.
Sain vastauksen KAIKKIIN kysymyksiini yhden puhelinsoiton kautta. Koko ajan minulla oli myös tietoisuus siitä, että en vastausta vaille lopullisesti voi jäädä, sillä minulla on rukouksiin vastaava Jumala.
Vaikuttaako liian "hurskaalta"? Ei vaikuttaisi, jos tietäisit, miten rankkaa on, kun Jumala, johon uskoo, on hiljaa.
En olisi mitenkään voinut olla iloisempi ja vapaampi kun vihdoin kaikki lukot aukenivat ja saan olla kaikkine solmuineni armon alla.
Olenko kääntänyt Manzikert sinulta korvani?
Ja sinähän hurskastelija et tasan tiedä yhtään mitään, miten Petri on uskonut, joten älä väitä tietäväsi. Muutoinkin yksi kaikkein raivostuttavimpia uskisten lausahduksia on, että "et koskaan ollutkaan kristitty!" - tuntematta ihmistä, jolle tämän väitteen esittää.
Kaiken kaikkiaan viestisi oli tyypillistä uskissettiä, jossa syyllistetään ihminen ja käsketään yrittämään entistäkin kovemmin. Vaan kerro miulle yksi asia: minkä takia kaikkivaltias, rakastava Jumala sitten salli Petrin "hairahtua" tieltään, jos hän kerta niin kovasti rakastaa? Miten ylipäänsä rakastavan Jumalan kuvaan sopii ikuinen kidutus helvetin tulessa? Minä kerron: ei mitenkään. Siispä tunge loukkaava uskontosi jonnekin minne aurinko ei paista.
Ja ennen kuin taas porukka alkaa syyttelemään ateisteja töykeydestä, niin tiedoksi: te aloititte, kuten yllä olevassa viestissä.
"Jos ihminen kokee asian hyökkäyksenä, hän on kinaaja ja riidanhaluinen." Ei, mikäli hyökkäys todella oli hyökkäys. Riidanhaluinenkaan ei välttämättä halua näyttää siltä ulospäin.
Tietenkään ei ole pakko olla kaikessa samaa mieltä, mutta on aika törkeää kyseenalaistaa toisen tuntemusten aitous, tai haukkua peräti valehtelijaksi. Myönnän kyllä itsekin, että aloitusviestissä on kyllä vähän provon makua. Mutta ei sitä kannata ottaa pääoletukseksi.
"Miten sellaista kaipaisi, josta ei välitä, jonka olemassaolon haluaa unohtaa?"
Tilanne oli vain tässä käänteinen. Aloittaja koki jumalan "unohtaneen" hänet. Kukapa tosiaan välinpitämätöntä jumalaa kaipaisi. Sulla on ilmeisesti ollut onni saada osasi jumalan huomiosta. Onnea vain. Voisitko seuraavan kerran kun rupattelet hänen kanssaan kysyä, miksi suurin osa ihmisistä jää kuitenkin vaille jumalallisia kontakteja, vaikka rukoilevatkin?
Väistit tuon kysymyksen...
"Olenko kääntänyt Manzikert sinulta korvani?"
Et ole, mutta sinä et kuulukaan palstan fanaattisimpiin edustajiin.
haluan vielä vastata. Eikös näissä jutteluissa yleensä puhella omia totuuksia? Koin Petrin uskolla pelleilijäksi, aivan kuten sinä koet minut hurskastelijaksi.
Jos Petri kokee niin kuin sinä ajattelet hänen ajattelevan, hän on ilmeisesti uskontojen uhri, jota olet auttanut ateismin "saloihin". Todella huono ratkaisu hänen elämässään.
Miksi sinua häiritsee sanat "et ole koskaan ollutkaan kristitty"? Omakohtainen kokemukseni, josta olen täällä jo haastellut, jota en enempää kommentoi.
Syyllistämisestä. Kukahan nyt syyllistää minua Petrin puolesta, eli onhan täällä varmasti ainakin muutama, jotka yritätte pistää jauhoja suuhuni. Ei Petrin tarvitse mitään yrittää, ei sinunkaan, otatte vain lahjana, mitä voitte saada. Ihan siinä kotona, ei missään hurmostelukokouksessa, siinä rauhassa oman pirtin lämpimässä. Jumalan armo on lähelläsi. (tätä en sano koskaan enää, sillä en halua tyrkyttää asioita, jotka koette kidutukseksi, helvetin tuleksi jne.)
Tänään muuten paistoi aurinko, nautin sen säteistä, enkä mitenkään halua poistaa = tunkea sitä mihinkään pois.
"Jos ihminen kokee asian hyökkäyksenä, hän on kinaaja ja riidanhaluinen. Mieluiten luen hänen vastaustaan"
hmm.. koen juttusi tässä ketjussa hyökkäykseksi, joten voit valmistautua siihen että saattaa tulla "vastaräkytystä". miksikö näin koen? väität ?kirkkain? silmin että ateistin elämä on synkkää ja olen paha ja opetan lapsillenikin pelkkää pahaa. liksäksi tämä on ateisti palsta,ei käännytys palsta.
"Paluu oli raskas, mutta ihana. Sain anteeksi kaiken, tulin lain alta armon alle. "
mistä tiedät että sait anteeksi? ja mitä/mistä sait anteeksi?
"Sain vastauksen KAIKKIIN kysymyksiini yhden puhelinsoiton kautta."
mikä oli numero? oletko ihan tosissasi kaikesta kun heität tollasia juttuja kuten tämäkin puhelinsoitto?
T:ex-puusilima_
Rukoilit ja sait vastauksen?
Mitä tapahtui?
Puusilmäinen?
Jos koet minut hyökkäävänä Petriä kohtaan, se ei toki pidä paikkaansa. Hän on ihminen siinä kuin minäkin. Voit "räksyttää" miten paljon vain, kunhan käytät tuota samaa Kyrpä Jooseppia, onhan se aika huvittava nimitys omasta itsestään.
Teit kysymyksiä, joihin en voi vastata. En siksi, että siihen liittyi niin paljon asioita, joiden puiminen ei tähän keskusteluun sovi.
Puhelinnumero ei ole raamatullinen, jos sitä luulit. Se on ihan olemassaoleva numero ja soitto tuli minulle päin. Tähän soittoon ei liity mitään "ihmettä", saatikka "taivaallista", sen vain koin, että eräs suuri kysymys oli ratkaistu.
vitun horo, tajuatko että väitit tuossa jossakin jutussasi kaikkia ateisteja pahoiksi ja he eivät mielestäsi kykene mihinkään hyvään. taidat tosiaan olla joku hellari kun tollasia latelet?
virkistetäänpä vielä jeesuksen huoran muistia:
"Siis, kukaan viisas ihminen ei koskaan liity ateisteihin, ei opeta lapselleen pahuutta ja pyrkii itse muuttamaan käsityksensä maailmasta niin, että useimmilla olisi hyvä elämä elettävänään.
Ehkäpä pitkään ateistina olleelle ei käsitys hyvästä ja pahasta ole sama, mitä se on kristitylle, joka ei halua antautua pahan vallan alle."
ensinnäkin huoralla on ihan väärä käsitys ateismista. ateisteihin EI liitytä eivätkä ne ole mitkään vaseliini kekkerit kuten jessen morsmaikuilla! ateismi on AINOASTAAN jumaluskon puuttumista. EI minkään näköistä lahkolaisuutta tai muuta perseilyä!
mikä on sinun käsityksesi hyvästä ja pahasta? vastaukseksi ei sitten saa tarjota millään muotoa "jeesustelua".
p.s. sori huorittelu mutta itse avuttomuuksissasi hyökkäsit minun nickkini kimppuun.
T: JUMALA
Mitä ihmettä!!! Oletko se Petri, joka on usein kirjoitellut täällä? Todella yllättävää jos olet. Onnitteluni.
Ehkä meidän ateistien janktukset eivät menekään ihan hukkaan. Seuraava haaste ApostoliTz. Astetta vaikeampi tapaus.
Apostolia näkynyt palstalla. Vai enkö vaan ole huomannut. No, hyvä niin. Jospa hän on toisen nikin suojissa. Mutta vaikea tapaus, todella vaikea. Hänestä ei saa ateistia millään.
sama mies! :)
epäilykseeni Petrin olemuksesta.
joutuuhan sitä kuitenkin miettimään mikä on oikein ja väärin, toisinaan ateistinakin...
"mietin että miksi ihmeessä pitäisi ylistää Jumalaa jolle ei merkitse mitään uskotaanko häneen vai ei!"
Olet myös lukenut, että usko tulee Jumalalta. Siksi tämä, "ainoa asia jolla on merkitystä on sydämen tila" on niin ratkaiseva, ei suinkaan se mitä ihminen on itse omassa voimassaan pähkäillyt. Ihmisten henkisissä kyvyissä olevien erojen mukaan Jumala tuskin jaottelee jyviin ja akanoihin, vaan alttiuden mukaan.
"Tietysti olin aluksi erittäin katkera ja vittuuntunut, koska kaikki johon olin uskonut oli romahtanut."
Olet joutunut luopumaan omista käsityksistäsi ja maailmankuvastasi, joka tietenkin tuntuu suurelta menetykseltä. Onko sinulla sydämessäsi vielä sijaa Jumalalle niin, että joutuisit elämään myös uskonnollisten epävarmuuksien kanssa mutta toivoen samalla Jumalalta johdatusta? Mikäli vastaat tähän myöntävästi, sinulla nähdäkseni on tämä mainittu sydämen tila kohtuullisen vastaanottavainen.
Noin olisin itsekin halunnut Petrille sanoa, miten sinä kirjoitit. En vain voinut, koska koen hänen viestinsä provoksi. Se laskettakoon "luulotautini" viaksi.
Hyvä, että sinä H.H. kerroit totuudet.
Oli viestinsä provo tai ei, niin tuollaista ajattelua toki on. Omalla kohdallani sympatiseeraan ateisteja sillä olen kristitty ilman vakaumusta. Se tarkoittaa, että joudun käymään läpi myös ateistisia näkökantoja siinä kuin teistisiäkin.
olen hyvin intuitiivinen ihminen ja siksi en pysty lähtemään pilailuleikkiin mukaan. Sen olen täällä todennut itsekseni, että kukaan ateisti ei ole Jumalasta kaukana, siinä he ovat porstuassa kyselemässä mitä tämä elämä oikein on ja mitä sen jälkeen tulee olemaan.
Olen heidän kauttaan/avullaan joutunut monia asioita miettimään syvällisemmin ja ottamaan Raamatun käteeni, että ymmärtäisin, missä mennään.
Minun sympatiani ovat kansankirkkomme, sen parjatun ja joinakin aikoina rujoksi ruoskitun kotokirkkoni sisällä. Sen puutokset osaa lukea ja nähdä kuka tahansa, mutta myös kirkkoni antaman levon, toivon ja ilonlähteet tulisi nähdä kokemuksen kautta.
Miten voit olla ilman vakaumusta? En ymmärrä. Yksinäistä kristittyä ei mielestäni voi olla. Ihmisenä tarvitset lähellesi muita kristittyjä, heidän kokemuksiaan ja näkökantojaan. Jospa H.H. olet sittenkin mieluummin ateisti tai teisti ja pyrit heidän kanssaan samaan "junaan".
"Miten voit olla ilman vakaumusta? En ymmärrä. Yksinäistä kristittyä ei mielestäni voi olla."
Tuossa käsittelet kahta asiaa ja jälkimmäinen on mielestäni kummallinen oletus. Käsittelen siis ensimmäistä. Vakaumus edellyttää oman kannan korottamista, joka sinänsä ei - paradoksaalista kyllä - ole kristillistä.
"Ihmisenä tarvitset lähellesi muita kristittyjä, heidän kokemuksiaan ja näkökantojaan"
Lähelläni on kristittyjä sekä ateisteja kokemuksineen ja näkökantoineen. En tosin tunne toista, joka olisi samalla tavoin valmis keskustelemaan näistä asioista siten, että olisi valmis huomioimaan molemmat näkemykset. Totuus on arvokas, mutta omaa näkemystä ei tule automaattisesti sellaisena pitää. Toisaalta jopa ihastelen vakaumuksellisia, mutta jotenkin pidän heitä myös jossakin määrin perusteettomien, tai ainakin yksisilmäisten mielipiteidensä nojalla hieman yksinkertaisina, tai ainakin jääräpäisinä. Tietenkään ei pidä olla uskomuksiensa suhteen silkkana tuuliviirinä, mutta täytyyhän ihmisen uskonsa johonkin perustaa, joten näkemykset luonnollisesti voivat muuttua. On asioita, jotka ovat kristinuskon mukaista maailmankuvaa vastaan, mutta myös kristinuskoa puoltavia tekijöitä on. Miksi väittäisin muuta, jos kerran näin uskon? Huomaa, että tällä palstalla kirjoitan etupäässä kristillisesti.
"Jospa H.H. olet sittenkin mieluummin ateisti tai teisti ja pyrit heidän kanssaan samaan "junaan"."
Ehdotat, että ensin muodostan mielipiteen, josta kehitän vakaumuksen, jolle sitten pyrin löytämään kaikkinaisia perusteita. Oletko tuosta nyt ihan varma?
"Minä taas olen hyvin intuitiivinen ihminen"
Siitä on jo tieto käynyt;)
että mitä tarkoittaa tämä, että olit harras uskovainen.