KTP perusti vuonna 1995 useita ohjelmia, joilla pitäisi parantaa yhteiskuntaa. Yksi näistä on työllisyysohjelma.
Kaikki uudet henkiset ja aineelliset arvot yhteiskuntaan tuotetaan vain työllä. Suurta kriisiä maamme kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kehityksessä osoittaa se, että pääomapiireillä on varaa pitää 500 000 työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolella ja jättää kansa ilman niitä aineellisia ja henkisiä arvoja, mitkä heidän työpanoksellaan voitaisiin tuottaa. Tämä on luonnoton tilanne. Työttömyyttä voidaan alentaa ja täystyöllisyys tulee olla tavoite. Työllisyyden hoito tulee rakentaa siten, että siihen kytkeytyy oikeudenmukainen tulonjako ja se tapahtuu ekologisesti kestävällä tavalla.
Yhteiskunnan globaali markkinatalous ja typerä kilpailu ja alhainen arnarkistinen kapitalismi aiheuttaa työttömyyttä.
Tämän vuosikymmenen alkuun on sijoittunut toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvin maailmantalouden lama. Tällä hetkellä tästä lamasta ollaan irtautumassa. Kansainvälinen talous on nousussa, mutta se ei merkitse sitä, että tämä kriisi olisi ohitse. Samalla on siirrytty ensimmäisen kerran sitten vuosisadan alun aikaan, jossa monopolikapitalismi hallitsee lähes koko maailmaa. Kapitalismin kriisi ei ole poistunut: se näkyy maailmanlaajuisena valuuttakeinotteluna, suurtyöttömyytenä, valtioiden velkaantumisena, kehitysmaiden köyhyys ja nälkäongelmina, globaalina (= maailmanlaajuisena ) ympäristökriisinä ja ympäri maailmaa käytävinä sotina, joissa usein taustana on siirtomaavaltojen perintö ja monopolien ja imperialismin valtapyrkimykset, vaikka kriisit ovat paikallisten kansalaisryhmien välisiä.
Työttömyys on kapitalistisen maailman ongelma, joka uhkaa vain pahentua tulevaisuudessa. Maailman väestö kasvaa YK:n arvion mukaan 20 vuoden aikana Kairon vuoden 1994 väestökonferenssin aikaisesta 5.7 miljardista vuoteen 2015 noin kahdella miljardilla 7.6 miljardiin, hitaamman väestökehityksen vaihtoehdossa hieman vähemmän ja nopean jopa enemmän. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tämän pohjalta tekemän arvion perusteella maailman työvoima kasvaa samalla aikavälillä noin 800 miljoonalla. Tähän vaikuttaa paitsi väestön kasvu myös nuorten ikäluokkien tulo työikään, koska kehitysmaissa väestörakenne on hyvin lapsivaltainen. Vain pieni osa työvoiman kasvusta toteutuu kehittyneissä teollisuusmaissa.
Vuodesta 1990 vuoteen 2010 maailman työvoima kasvaa 840 miljoonaa ja seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 400 miljoonalla. Kasvu toteutuu lähes kokonaan kehitysmaissa, sillä kehittyneissä teollisuusmaissa työvoima kasvaa 1990-2010 vajaa 60 miljoonaa ja sen jälkeisenä kymmenenä vuotena tuskin lainkaan. Kehitysmaissa kasvu on siten 1990-2010 liki 800 miljoonaa ja sen jälkeisenä kymmenvuotisperiodilla liki 400 miljoonaa.
Tällainen väestö- ja työvoimakehitys merkitsee, että kehittyneissä teollisuusmaissa työikäisen väestön keski-ikä nousee ja kehitysmaissa työikäisen väestön keski-ikä on taas hyvin nuori. Väestöstä olisi työllistettävä vuosittain runsas 40 miljoonaa lisää, että globaali työllisyystilanne säilyisi edes nykyisellään eikä huononisi. Nykyinen alityöllisyys ja väestön ja työvoiman kasvu nostavat vajaatyöllisyyskysymyksen yhdeksi keskeiseksi globaalitason ongelmaksi.
Jos lisäksi naisten työvoimaan osallistuminen nousee voimakkaasti kehitysmaissa, työvoiman tarjonnan kasvu on vieläkin voimakkaampaa. Mikäli toimintaohjelman väestötavoite pudottaa väestönkasvu alle YK:n keskimääräisen väestöennusteen mahdollisimman lähelle alinta, työvoiman tarjonnan kasvu vastaavasti hidastuu. Joka tapauksessa kasvavan työvoiman työllistäminen tulee tästä näkökulmasta erittäin keskeiseksi ongelmaksi.
Vuonna 2050 väkiluku olisi 10 miljardia ja joskus 2150 jälkeen se ei enää kasvaisi runsaasta 11.5 miljardista. Tämä on keskimmäinen väestöennuste. Hitaamman uran mukaan vielä 2050 väkiluku olisi 7.8 miljardia, mutta nopeamman jopa 11.9 miljardia. Kehittyneissä teollisuusmaissa luonnollista väestönlisäystä ei juurikaan tapahdu, vaan koko kasvu keskittyy Aasian ja Afrikan, osaksi Latinalaisen Amerikan maihin. Väestöräjähdyksen maissa edelleen syntyvyys on korkeampi kuin kehittyneissä teollisuusmaissa, keskimääräinen elinikä on alhainen ja äiti- ja lapsikuolleisuus korkea. Väestöräjähdys ja elintasokuilu aiheuttavat kehitysongelmia ja paineita taloudelliseen kasvuun, jotka hallitsemattomina johtavat kestämättömään kehitykseen.
Nämä väestökehityksen, työvoiman ja talouskasvun suhdetta käsittelevät arviot on tarpeen ottaa huomioon Suomen työpolitiikan kehittämisessä siltä kannalta, miten globaalit kysymykset vaikuttavat yksittäisen maan, kuten Suomen tilanteeseen mm. kansainvälisten muuttoliikkeiden ja taloudellisen kasvun rajojen ja laadun kannalta. Suomen sisäisen työpolitiikan muotoilussa on tarpeen ottaa huomioon väestökehityksen yhteydet myös globaalilla tasolla.
Kaikki uudet henkiset ja aineelliset arvot yhteiskuntaan tuotetaan vain työllä. Suurta kriisiä maamme kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kehityksessä osoittaa se, että pääomapiireillä on varaa pitää 500 000 työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolella ja jättää kansa ilman niitä aineellisia ja henkisiä arvoja, mitkä heidän työpanoksellaan voitaisiin tuottaa. Tämä on luonnoton tilanne. Työttömyyttä voidaan alentaa ja täystyöllisyys tulee olla tavoite. Työllisyyden hoito tulee rakentaa siten, että siihen kytkeytyy oikeudenmukainen tulonjako ja se tapahtuu ekologisesti kestävällä tavalla.
Yhteiskunnan globaali markkinatalous ja typerä kilpailu ja alhainen arnarkistinen kapitalismi aiheuttaa työttömyyttä.
Tämän vuosikymmenen alkuun on sijoittunut toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvin maailmantalouden lama. Tällä hetkellä tästä lamasta ollaan irtautumassa. Kansainvälinen talous on nousussa, mutta se ei merkitse sitä, että tämä kriisi olisi ohitse. Samalla on siirrytty ensimmäisen kerran sitten vuosisadan alun aikaan, jossa monopolikapitalismi hallitsee lähes koko maailmaa. Kapitalismin kriisi ei ole poistunut: se näkyy maailmanlaajuisena valuuttakeinotteluna, suurtyöttömyytenä, valtioiden velkaantumisena, kehitysmaiden köyhyys ja nälkäongelmina, globaalina (= maailmanlaajuisena ) ympäristökriisinä ja ympäri maailmaa käytävinä sotina, joissa usein taustana on siirtomaavaltojen perintö ja monopolien ja imperialismin valtapyrkimykset, vaikka kriisit ovat paikallisten kansalaisryhmien välisiä.
Työttömyys on kapitalistisen maailman ongelma, joka uhkaa vain pahentua tulevaisuudessa. Maailman väestö kasvaa YK:n arvion mukaan 20 vuoden aikana Kairon vuoden 1994 väestökonferenssin aikaisesta 5.7 miljardista vuoteen 2015 noin kahdella miljardilla 7.6 miljardiin, hitaamman väestökehityksen vaihtoehdossa hieman vähemmän ja nopean jopa enemmän. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tämän pohjalta tekemän arvion perusteella maailman työvoima kasvaa samalla aikavälillä noin 800 miljoonalla. Tähän vaikuttaa paitsi väestön kasvu myös nuorten ikäluokkien tulo työikään, koska kehitysmaissa väestörakenne on hyvin lapsivaltainen. Vain pieni osa työvoiman kasvusta toteutuu kehittyneissä teollisuusmaissa.
Vuodesta 1990 vuoteen 2010 maailman työvoima kasvaa 840 miljoonaa ja seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 400 miljoonalla. Kasvu toteutuu lähes kokonaan kehitysmaissa, sillä kehittyneissä teollisuusmaissa työvoima kasvaa 1990-2010 vajaa 60 miljoonaa ja sen jälkeisenä kymmenenä vuotena tuskin lainkaan. Kehitysmaissa kasvu on siten 1990-2010 liki 800 miljoonaa ja sen jälkeisenä kymmenvuotisperiodilla liki 400 miljoonaa.
Tällainen väestö- ja työvoimakehitys merkitsee, että kehittyneissä teollisuusmaissa työikäisen väestön keski-ikä nousee ja kehitysmaissa työikäisen väestön keski-ikä on taas hyvin nuori. Väestöstä olisi työllistettävä vuosittain runsas 40 miljoonaa lisää, että globaali työllisyystilanne säilyisi edes nykyisellään eikä huononisi. Nykyinen alityöllisyys ja väestön ja työvoiman kasvu nostavat vajaatyöllisyyskysymyksen yhdeksi keskeiseksi globaalitason ongelmaksi.
Jos lisäksi naisten työvoimaan osallistuminen nousee voimakkaasti kehitysmaissa, työvoiman tarjonnan kasvu on vieläkin voimakkaampaa. Mikäli toimintaohjelman väestötavoite pudottaa väestönkasvu alle YK:n keskimääräisen väestöennusteen mahdollisimman lähelle alinta, työvoiman tarjonnan kasvu vastaavasti hidastuu. Joka tapauksessa kasvavan työvoiman työllistäminen tulee tästä näkökulmasta erittäin keskeiseksi ongelmaksi.
Vuonna 2050 väkiluku olisi 10 miljardia ja joskus 2150 jälkeen se ei enää kasvaisi runsaasta 11.5 miljardista. Tämä on keskimmäinen väestöennuste. Hitaamman uran mukaan vielä 2050 väkiluku olisi 7.8 miljardia, mutta nopeamman jopa 11.9 miljardia. Kehittyneissä teollisuusmaissa luonnollista väestönlisäystä ei juurikaan tapahdu, vaan koko kasvu keskittyy Aasian ja Afrikan, osaksi Latinalaisen Amerikan maihin. Väestöräjähdyksen maissa edelleen syntyvyys on korkeampi kuin kehittyneissä teollisuusmaissa, keskimääräinen elinikä on alhainen ja äiti- ja lapsikuolleisuus korkea. Väestöräjähdys ja elintasokuilu aiheuttavat kehitysongelmia ja paineita taloudelliseen kasvuun, jotka hallitsemattomina johtavat kestämättömään kehitykseen.
Nämä väestökehityksen, työvoiman ja talouskasvun suhdetta käsittelevät arviot on tarpeen ottaa huomioon Suomen työpolitiikan kehittämisessä siltä kannalta, miten globaalit kysymykset vaikuttavat yksittäisen maan, kuten Suomen tilanteeseen mm. kansainvälisten muuttoliikkeiden ja taloudellisen kasvun rajojen ja laadun kannalta. Suomen sisäisen työpolitiikan muotoilussa on tarpeen ottaa huomioon väestökehityksen yhteydet myös globaalilla tasolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.