puhuja sanoi: Kun ihminen kuolee, niin usein kysytään: Miksi hän, miksi juuri nyt? Kun ihminen syntyy, ei kysytä samoin.
Jäin miettimään, että noinhan se menee. Näin ihmiset ajattelevat ja ihmettelevät. Mistä sekin johtuu?
Jäin miettimään, että noinhan se menee. Näin ihmiset ajattelevat ja ihmettelevät. Mistä sekin johtuu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ajattelevat vaikkapa kissan mahdollista kykyä tsättäilyyn? Näin ei tietenkään kaikki tee.
hupi, leikki, viihde...? Nimittäin tylsän puurtamisen lomassa kirjoitustaitoiset kissat piristävät kummasti, ja antavat kevyemmän fiiliksen.
Hautajasissa ei varmaankaan kovin paljon huvitella. Siihen Kössin manitsemaan asiaan täytyy olla jokin vakavampi syy. Vakavasta puheenollen: Täytyykin taas sulkea sivu ja jatkaa puurtamista. Heippa!
ainakin olen mainitsemasi sanat kuullut.
Se mikä mua yleensäkkin hämmästyttää kummastuttaa, on yleistäminen. Se oli mun pointti.
Se mikä mua yleensäkkin hämmästyttää kummastuttaa,
ETTÄ JOSKUS SALLI ATEISMI RAKAS KÖSSÖNÖM AJATELLA JA TAAS SITTEN EI? PÄÄTTÄKÄÄ NYT PLIIS?? JOKO AIVOT JOKA SAA TOIMIA TAI SITTEN EI ???
niin kauan kun hengissä olen ja aivot jotenkuten toimivat. Mutta tässä viestiketjussa on nyt kyllä jotain, joka ei minulle aukea. No, mitäpä noista.
se, että ihmisen on helpompi ottaa kuin antaa pois.
Syntymä koetaan iloisena saamistapahtumana kun kuolema on suurimmalle osalle kuitenkin menetyksen ja surun paikka.
Ja sitten jos lapsi kuolee nuorena, kysytään miksi, kun elämä ei ehtinyt edes kunnolla alkaa. Kait meillä on tietty malli elämästä, ja kun se malli ei kaikkien kohdalla täyty, kysellään miksi.
Rakkaan menettäminen ei ole helppoa.
Muistan tuon lauseen erään läheiseni hautajaisissa. Minusta se oli hienosti sanottu. Miksi me kysymme miksi, vaikka hyvin tiedämme kuoleman olevan jokaisella edessä.
Eihän se tunnu reilulta koskaan, paitsi silloin jos ihminen on jo vanha ja sairas ja on sopeutunut itsekin ajatukseen kuolemasta, tai peräti toivoo sitä.
Tietysti äkillinen kuolema ja varsinkin nuoren kuolema tuntuu käsittämättömältä, mutta sellaista elämä enimmäkseen on.
"Miksi me kysymme miksi, vaikka hyvin tiedämme kuoleman olevan jokaisella edessä."
Hautajaisissa ja surun yhteydessä tunteet jylläävät. Silloin ajatukset kiertelevät erilaisilla ja vähemmän johdonmukaisilla poluilla.
Kieltääköateismi sitä?
katsos kun ateismi ei ole mikään sääntökokoelma, eikä oppirakennelma. Se tarkoittaa vain sitä, että ei usko jumalolentoihin.
Olen itse varsin tunteellinen ihminen, vaikka olenkin ateisti, tai uskonnoton, tai miten sen nyt sitten määrittelisikin.
Olen viime vuosina ollut useissa hautajaisissa ja kyllä ne aina ovat koskettavia tilaisuuksia.
Erään ystäväni kuolema otti tosi lujille. Muistelen häntä vieläkin usein. Muistoissahan ihmiset sitten lopulta elävät. Ainakin useimmat.
Väittikö joku muka muuta. Ylitunteellisessa tilassa ne ajatukset vaan kiertelevät sellaisia reittejä, että niitä on järjellä turha yrittää selittää.
Tunteella ja järjellä asiat nähdään siis hieman eri tavalla. Kummatkin ovat ihan luvallisia näkökulmia, mutta niiden ero on hyvä jokaisen ymmärtää, sinunkin, niin luulisit vähemmän, etkä kyselisi typeriä:
"Mix ei sais tunteella ajatella?
Kieltääköateismi sitä?"
on monasti jouduttu sanomaan aivan samoja sanoja:
Miksi meille vammainen lapsi? Miksi noin paljon sairautta jo vastasyntyneellä? Miksi hän ei saanut nukkua pois? Lapseen kohdistuu koko elämä, sen näkeminen valoisana. Vasta vuosien päästä saattaa ihminen nähdä, minkälaisen henkisen rikkauden perheelle toi kehitysvammainen lapsi, pahasti sairas lapsi ja sellainen lapsi, jonka iloisuudesta ei vauvana voinut vielä mitään tietää.
Monasti vanhan ihmisen kuolema on hänelle itselleen odotettu vapautus. Työteverini sairastuttua rintasyöpään, johon hän sitten kuolikin, tämä kertoi miettivänsä: miksi minä sairastuin? Kunnes hän löysi sairaudestaan uuden kysymyksen: miksi en juuri minä sairastuisi?
Syntymän ja kuoleman edessä on paljon salaisuutta, jota ei sillä hetkellä voi vielä täysin tajuta, mutta ajan myötä kaikki selkiää... kummallista kyllä, ihmisessä on paljon voimia, jotka kantavat.
ei ole kaikkien mielestä kiva juttu,nääs. Syntymä on.