En yhtää ihmettele asiaa. Kirkko kun rupeaa irtaantumaan omista opeistaan ja pohtii koska rupeaa homoja vihkimään avioon ja sopiiko homo papiksi. Ensimmäinen homo pari kun on vihitty kirkossa, eroan varmasti sekä vaimoni tuosta homo kirkosta.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu702495_page0.htm
http://www.kaleva.fi/plus/juttu702495_page0.htm
Vastaukset 13
Vanhimmat
tottakai, kun syntiä puolustetaan ja jos kirkko päätyy antamaan periksi ko asiassa. Parempi kuitenkin olla kirkossa, sillä siellä ollessa voi paremmin vaikuttaa kirkon asioihin, kuin sen ulkopuolella.
Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
"Tutkijat ja Jumala
Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.
Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.
Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.
Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.
Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."
Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."
...
"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.
Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.
Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"
Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81
Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
"Tutkijat ja Jumala
Viime vuosisadalla julkaistiin monta suurta huomiota saanutta tutkimusta siitä, uskovatko merkittävät tutkijat Jumalan vai ei. Tuloksia ja usein elämäkerrallisia viittauksia käyttiin sitten osoittamaan kunkin puhujan tarpeen mukaan, että joko uskominen on rationaalista, koska sekin tunnettu tutkija (varsinkin Albert Einstein) oli uskovainen, tai että uskominen ei ole viisasta, kun ei sekään tunnettu tutkija (varsinkaan Albert Einstein) uskonut Jumalaan.
Ensimmäisen tunnetuista kartoituksista teki Bryn Mawr Collegen psykologi James Henry Leuba (1867-1946) vuonna 1914. Hänen kyselyssään oli mukana 400 tutkijaa, jotka Amerikan Men of Sciense-julkaisussa luokiteltiin "merkittäviksi tiedemiehiksi", Heistä 32 prosenttia uskoi persoonalliseen Jumalaan ja 37 prosenttia sielun kuolemattomuuteen.
Kun Leuba uusi tutkimuksensa 1933, usko persoonalliseen Jumalaan oli "merkittävien tutkijoiden" joukossa pudonnut 13 prosenttiin, ja sielun kulemattomuuteen uskovia oli vain 15 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa kaikkein epäilevimpiä olivat biologit ja varsinkin psykologit, joista sielun kuolemattomuuteen uskoi enää kaksi prosenttia.
Leuba, joka itse selitti uskonnollisia kokemuksia mielellään erilaisista fysiologisista tiloista käsin ja vertasi niitä huumeilla aikaansaatuihin tajunnanmuutoksiin, ennusti, että tutkijoiden usko Jumalaan tulisi edelleen laskemaan.
Kun nyttemmin Malibun Pepperdine-yliopistossa vaikuttava professori Edward John Larson teki vastaavanlaisen tutkimuksen 1998 Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) jäsenistä, tulokset olivat Leuvban ennustuksen mukaiset: Vain kymmenen prosenttia NAS:n tutkijoista uskoi Jumalaa tai kuolemattomuuteen. Biologien keskuudessa luku oli vielä puolta pienempi."
Äskettäin Kalifornian yliopiston (L.A) Gregory Graffin ja Cornelin William Provine julkaisivat American Scientistissä oman tutkimuksensa, jossa oli analysoitu tarkemmin tuota biologien epäuskoisuutta."
...
"Erityisen mielenkiintoiseksi Cornellin tutkimuksen tekevät sen jatkokysymykset, joissa selvitettiin biologien käsitystä siitä, mikä sitten heidän mielestään on uskonnon olemus, ja miksi sillä on ollut niin suuri merkitys maailmassa. Vaikka tutkijat eivät itse uskoneetkaan Jumalaan, he pitivät uskomista sinänsä tietyssä mielessä rationaalisena.
Nimittäin vastaajista 72 prosenttia katsoi, että uskonto ilmiönä on sidoksissa Homo sapiens-lajin biologiseen kehitykseen, eli on ihmisen kulttuurin yksi sosiobiologinen piirre.
Siis vaikka Yhdysvalloissa raivoaa yhä ankara kiista, jossa uskonto ja lajinkehitys eli evoluutio asetetaan vastakkain, johtavat biologit katsoivat, että uskonto ja evoluutio eivät tavallaan ole vastakkaisia asioita, vaan uskonto on itsessään esteettisesti säälimättömän evoluution tuote siinä kuin ihmisen tötterönenä ja kömpelöt varpaatkin"
Erkki Kauhanen valtiotieteen tohtori / Tekniikan Maailma 16/2007 s.80-81
Itse erosin vähän sen jälkeen,kun täytin 18.
Tein pienen laskutoimituksen, kuinka paljon elämän aikana rahaa menisi (turhaan) kirkollisveroon, ja näin ollen erosin, koska en tee mitään jäsenyydelläni muutenkaan...
Mutta silloin kun kirkko rupeaa toimimaan omaa arvomaailmaani vastaan, on aikani kertoa se kirkolle eroamalla siitä.
Sitten kun kirkko alkaa vihkiä homoja minä liityn kirkkoon. Homoksi ei ryhdytä vaan synnytään,olkaamme ihmiset armollisia toisiamme kohtaan!!
Kun kirkko on alkanut suvaitsemaan homoja, naispappeja ym niin kansa on alkanut kiihtyvään tahtiin eroamaan kirkosta, homot tosin yrittävät uskotella että eronneet liittyvät takaisin kun kirkko alkaa vihkimään heitä. Jumalan siunaus on poistunut maamme yltä..Saastaisessa ja suvaitsevaisessa Gomorran valtiossa asumme, Sodoma lienee Ruotsin maata..Jumalan vihan tuli vielä onneksi tuhoaa saastaisen elämämme. :)
minä kuulun vielä kirkkoon, mutta heti kun suomen ev lut kirkko rupeaa homoja siunaamaan eroan kirkosta!!.enkä tee sitä rahan ahneuksissani,vaan koen että kirkko on pyhä paikka,jossa ei moista sallita.mies ja nainen hakee liitolleen siunauksen kirkosta ei muut.näin on aina ollut ja toivottavasti tulee aina olemaankin.
Eiköhän se ole olemattoman pieni osa ketä kirkosta eroaa jonkin periaatteen puolesta. Tietysti naispapit ovat joillekkin se syy kuulua johonkin muuhun vanhoollisempaan uskontokuntaan.
Suurin syy nuorten eroamiseen varmasti löytyy rahasta ja siitä, että kirkko koetaan kaukaiseksi. Ja varmasti monelle nuorelle kirkko ei tarjoa mitään. Lapsena seurakunnasta löytyy toimintoja samoin kun nuoret itse perustavat perheen ja ikääntyvät. Mutta mitä muuta kirkko tarjoaa kaksikymppiselle sinkulle, kuin jumalanpalvelukset.
Eroamisen vaivattomuus on myös yksi tärkeä tekijä. Netissä täytät yhden kaavakkeen ja se on siinä. Tietysti paljon pieniä yksittäisiä tekijöitä kuten seurakunnan työilmapiiri, yksittäinen negatiivinen kokemus tai jokin paikallinen ongelma.
Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat kirkkoa ja uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Ei heiltä pidä otta pois sitä, mistä kokevat saavansa lohtua. Esim. vammaiset ja kuolemansairaat.
Jollakin tavalla vain tulisi saada täysipäiset ihmiset ymmärtämään, että uskontoja ja lahkoja on paljon. Kaikki antavat ymmärtää, että heidän oppinsa on ainoa tie taivaan iloihin. En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi tätä ymmärtää.
Luterilainen kirkko on aika outo mielestäni. Joku täällä kirjoitti ette lut.kirkko tarjoa mitään ja ihmiset kokevat sen kaukaiseksi. Olen samaa mieltä. Huomasin asian viimeistään silloin kuin olin tulevan vaimoni kanssa luterilaisessa kirkossa kuuntelemassa joululauluja. Ihmettelin kun ehkä parissa laulussa mainittiin nimi Jumala. Suurimmassa osassa lauluja puhuttiin vain poroista, tontuista ja pukista, mutta oikea joulu ei ole sitä. Pari kuukautta sitten tuli kakkoselta ohjelma jossa puhuttiin tästä suomalaisten kirkosta eroamisesta, se on nouseva trendi, kirkkohäätkin suoritetaan VAIN sen takia koska NÄIN OLLAAN AINA TEHTY. Kirkkoon liitytään vain kirkkovihkimisen takia ja sitten taas erotaan. Onko siinä mitään järkeä? Suomalaisia ei kannata syyttää tästä, vaan kirkon löysää menoa. Luterilainen uskonto on nuori joka on hukannut sen alkuperäisen idean. Omasta mielestäni on ihan turha käydä rippikoulussakin koska sen suomalaiset tekevät vain KOSKA NÄIN ON AINA TEHTY. Tai no, suomalaisia voi syyttää siitä että ne tekevät näitä asioita väkisin eivätkä ole oikeasti mukana niissä.
Asperger-ihmisten on usein vaikea uskoa Jumalaan (he eivät pysty ajattelemaan kuin yhdellä kaavamaisella tavalla). Monet tiedemiehet kärsivät Asperger-oireyhtymästä. Tiesittekö, että Otaniemen teknillisen korkeakoulun opiskelijoista noin 90% on Asperger (heillä on siitä omat sivutkin).Aspergerista(jos ei ole tuttu)voit tietenkin lukea netistä monestakin paikasta.
Eikö olekkin mielenkiintoista, että esimerkiksi Einsteinilla oli Asperger (wikipedia: Aspergerin oireet)