tarvitse hävetä. Olen entinen luterilainen enkä häpeä menneisyyttäni nykyisenä ortodoksina!
Luterilaista
taustaa ei
331742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tuo tausta on, onko vain sattunut syntymään luterilaiseen perheeseen, vai onko itse joskus ollut aktiivinen luterilainen -tai mikä vielä pahempaa- lahkolainen.
Aikaisempi aktiivinen harhaoppien edistäminen ei tietysti ole suotavaa ortodoksiseen kirkkoon liittyvälle ja sitä pitää katua. Kirkkoon tullessa tehdään ns täydellinen synnintunnustus, jossa tunnustetaan entiset erehdykset.
Kun henkilö liittyy ortodoksiseen kirkkoon, hän aloittaa uskonelämänsä kokonaan alusta. Kaikki entinen on pois pyyhitty, eikä sitä enää tee mieli muistella.
Itse kirkkoon varttuneena liittyneenä vähän pistää vastaan aloittajan kirjoitus.
Ortodoksisuus näyttää kyseisen kirjoittajan teksteissä todelliselta kamppailulajilta ja Mount Everistille kapuamiseen verrattavalta suoritukselta!
Ja seurakunta valittujen joukolta. Puserrettakoon tiukan siivilän läpi jokainen ortodoksiksi haaveileva!
Papit pitäkööt vähintään päivän kestävät kuulustelut, jossa kaikki entiset rikkeet, kuten kahvilla käynti helluntailaistutun luona, tai avustuksen anto mihinkään muuhun kuin OrtAidille ruoditaan asiallisesti ja määrätään niihin sopivat katumisharjoitukset!
Liittyneiden opin ja elämän puhtautta seurattakoon myös jälkikäteen. Valistuneet syntymäortodoksit voivat toimia eräänlaisina ohranoina, jotka tiedottavat tilanteesta.
eli aloittajan viestiin vastannutta.
Miksi muuten aiempaa elämäänsä pitäisi hävetä? Sellainen näkemys omasta itsestä, jossa tietty osa elämää ja itseä pannaan ikään kuin komeroon, "ei haluta sitä muistella" johtaa henkiseen ja fyysiseen pahoinvointiin.
Ettei ihminen rehellisesti pysty kohtaamaan, ymmärtämään ja hyväksymään itseään ja elämäänsä voi olla syynä ties miten monessa ruumiillisessa sairaudessakin, epämääräisestä happamesta ja ilottomasta olosta puhumattakaan.
Tällä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö todellisia syntejä pitäisi katua ja yrittää päästä eroon niistä.
Mutta en onnistu näkemään esimerkiksi sitä että on mennyt jonkun muun uskonnollisen yhdyskunnan kuin ortodoksikirkon piiriin minkäänlaisena syntinä. Eikö siinä ole etsitty yhtä lailla hengellistä kokemusta ja Jumalaa?
näkemään omia syntejäsi. Paljon tietysti merkitsee se, olitko luterilaisessa kirkossa, helluntailaisissa yms lahkoissa toimiessasi lapsi vai aikuinen, toimitko tietoisesti ortodoksisuutta vastaan vai tietämättäsi jne. Jos ei harhaoppisuus ole todellista syntiä, niin mikä silloin on sitä?
Heheh, ehdottomasti syntymäortodoksit voisivat toimia liittyneiden kgb:nä tai ohranana. Ongelma vain on siinä etteivät monet syntyisin ortodoksit osaa edes ristinmerkkiä tehdä, tai näin olen kuullut esim. kriparileirin vetäjien kertovan!
mutta vakavasti puhuttuna on järjetöntä luoda skismaa liittyneiden ja syntyneiden välille. ortodoksi on aina ortodoksi, oli sitten liittynyt tai syntynyt kirkkoon. on vain ortodokseja, näin opetti minulle rippi isä kun itse liityin.
Luterilaisesta kirkosta eroaa vuosittain ihmisjoukko mikä lukumääräisesti vastaa lähes puolta siitä ihmismäärästä, mikä nykyisin kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Osa näistä eronneista pyrkii ja pääseekin ortodoksisen kirkon jäseniksi.
Mutta monella kääntyneellä on silti suuri joukko luterilaisia ystäviä, ja joillekin heistä muodostuu ylivoimainen kiusaus harrastaa ekumeniaa väärällä tasolla.
Tällöin keskustelupalstoille ja lehtien yleisöosastoihin alkaa ilmaantua kirjoituksia, joissa ehdotetaan milloin mitäkin luterilaisen kirkon "uudistusta" otettavaksi ekumenian nimissä myös osaksi ortodoksisen kirkon opetusta.
Sen vuoksi on parempi, että käännynnäisillä ei ainakaan ensimmäisinä vuosinaan olisi kovin läheisiä ystävyyssuhteita luterilaisiin aktiiviuskovaisiin.
olla ihan oikean lahkolaisuuden merkki? Siis tämä ehdotuksesi kirkkoon liittyneiden ystävyyssuhteista. En tiennytkään, että ortodoksisuus on noin tiukkaa.
"Sen vuoksi on parempi, että käännynnäisillä ei ainakaan ensimmäisinä vuosinaan olisi kovin läheisiä ystävyyssuhteita luterilaisiin aktiiviuskovaisiin."
Mene nyt puhumaan rippi-isäsi kanssa ja vähän äkkiä. Alkaa olla pipa vähän kireellä.
ortodoksiseen kirkkoon saa liittyä? Eli miksi ortodoksinen kirkko ottaa vastaan käännynnäisiä? Kun he kerran (jos toisenkin) ovat noin vaarallisia, että "harrastavat ekumeniaa väärällä tasolla" yms.
Aikaisemmin minun kuullen näitä kirkkoon liittyjiä on moitittu liiasta ortodoksisesta innosta. Nyt sitten entisen taustansa tuomisesta ortodoksiseen kirkkoon. Päättäkää nyt lopultakin mistä uusia kirkon jäseniä moititaan. Tai lopettakaa käännynnäisten vastaanotto.
olekaan kuin käännynnäisiä, kuka mistäkin, pitää meidän oikein ylistävien karttaa heitä, eller hur?
Suomessakin valtaosa kirkossa käyvistä aktiiviortodokseista alkaa jo olla aikuisina kirkkoon liittyneitä.
Olin kerran eräillä kirkkokahveilla, jossa erään suomalaisen miehen venäläinen rouva rupesi kysymään kuinka moni seurueen jäsenistä oli saanut ortodoksisuuden perintönä vanhemmiltaan. Hän on itse aikuisena kirkkoon liittynyt. Seurueen jäsenet olivat iältään 20-65-vuotiaita. Paikalla olleista 20:stä seurakuntalaisesta oli vain kolme vauvana ortodoksiksi kastettua, ja heistäkin vain yhden molemmat vanhemmat olivat olleet ortodokseja.
Tätä sanoi se minut liittänyt pappi ja ensimmäinen rippi isäni minulle, että suurin osa aktiiveista, jotka käy usein palveluksissa ja toimintapiireissä ovat juuri näitä parjattuja käännynnäisiä. Voisi olla kirkon toiminta aika hiljaista ilman kääntyjiä. kaikkia siis tarvitaan!
Tälläkin palstalla on viime vuosina keskusteltu asioista, joiden alullepanijoina ovat olleet luterilaisuudesta ortodoksisuuteen kääntyneet. He ilmeisesti yhdistää nämä kirkot tai jotain vastaavaa. Virallisesti he ovat ekumeenisia.
En minä sinun ystäväpiiristäsi ole kiinnostunut. Mutta jäljet viittaavat siihen, että jotkut käännynnäiset tuntuvat toimivan yhä luterilaisina.
Suurin osa käännynnäistä on todellakin siirtynyt ortodoksiseen kirkkoon ja toimii siellä ortodokseina. Minua huolestuttavat vain nämä muutamat äänekkäät, joille ortodoksisuus on jotain pientä ja kaunista, ulkonaista sen vanhan luterilaisuuden päälle, eikä sen tilalle.
Se on juuri niinkuin sanotaan. Mitä sanoi pappi? Suurin osa Suomen ortodoksipapeista on entisiä luterilaisia tai sivareja, jotka ovat tulleet "uskoon". Tulevat levittämään ja tuppaamaaan omia oppejaan. Onhan osa meidän piispoistammekin entiä luterilaisia. Esimerkiksi "Ambro". Tottakai käännynnäiset piispat ja papit ovat valmiita sanomaan mitä vain. Keräävät irtopisteitä ja liittävät kirkkoon ketä ja missä vain. Olisivat pysyneet omissa uskoissaan eivätkä tulleet "uskoon", kuten he asian ilmaisevat. Sekin on todella todettava :"ettei määrä vaan laatu se on joka ratkaisee". Kukin pysyköön lestissään.
Kanoneiden mukaan papin tuleekin olla sivari tai aseettoman palveluksen suorittanut.
"Olisivat pysyneet omissa uskoissaan eivätkä tulleet "uskoon", kuten he asian ilmaisevat. Sekin on todella todettava :"ettei määrä vaan laatu se on joka ratkaisee". Kukin pysyköön lestissään."
Joo. Jeesus on ainoa kunnon ortodoksi... tai no, ei sekään, kun oli Jumala. Olis pysyny lestissään, eikä tullut ihmiseksi.
Ei pidä paikkaansa. Missään ei sanota, että papin pitää olla sivari. Sanotaan vain, että pappi ei suorita aseellista palvelusta. Huom. pappi ei suorita aseellista palvelusta. Ennen papiksi vihkimystään pappi saa suorittaa asepalveluksen. Sotaväki on se paikka mistä saa todellisen johtajakoulutuksen. Sitäkin hyvin menestyvän papin on osattava sekä hallittava itsensä ja tunteensa vaikeissakain asioissa ja paikoissa. Sanotaan myöskin, että papin on avioiduttava ennen pappisvihkimystään. Mikäli hän ei avioidu on hänen oltava avioitumatta koko pappisuran aikana.
Kuten kaikki tiedämme on kirkossamme osa pappeja jotka ovat olleet avioliitossa, mutta nyt ovat eronneet. Osa elää "salasuhteessa" jopa kuorolaisen tai muun seurakunnan työntekijän kanssa. Mitä kanoonit näistä tällaisista papeista sanovat. Kuka näitä asioita katsoo kirkossamme "sormien läpi". (Luterilaisella puolella papin ja piispankin on mahdollista erota ja mennä uudelleen naimisiin). Onko meidänkin käytäntö tuotu sieltä tullessa? Milloin meillä? Meillä pappeus on sakramentti. Se ei ole mikään "löyhä" tai muuttuva. Mene sitten katumuksen sakramentille tällaiselle papille, joka itsekään ei pysty elämään "oikealla" tiellä ja elä nuhteettomasti.
"Eronnut on eronnut ja sivari on sivari". Molemmat oitis toisiin hommiin.
Älkää eläkö niinkuin minä, vaan niinkuin minä opetan!
aio hävetä sitä, että olen syntyjäni luterilainen. Jos en tällaisenai kelpaa niin sitten en kelpaa. Vaikea uskoa,että joku kirkkoisä ei ottaisi minua kirkkonsa jäseneksi, koska olen "kääntynyt" luterilaisuudesta...
Oikeastaan kääntymisestä ei pitäisi puhua. Kun luterilainen eroaa kirkostaan ja liittyy ortodoksiseen kirkkoon, niin kysymyshän on kotiin paluusta. Tosin siinä tapahtuu hyppy katolisen kirkon yli, mutta ei se haittaa.
Luterilaista alkuperää ei pidä hävetä. Tulihan se tuhlaajapoikakin takaisin isänsä kotiin seikkailtuaan kauan kaukomailla.
Kun pappi ottaa jonkun uuden jäsenen ortodoksiseen kirkkoon, hän on jo tutkinut vakaumuksen ja antanut tarvittavaa uskon opetusta. Uusi kirkon jäsen on jo liittyessään tehnyt kaiken tarpeellisen ollakseen kelvollinen. Siitä eteenpäin alkaa syventyminen ortodoksiseen uskoon ja tämä vaihe jatkuu kuolonuneen nukkumiseen saakka.
Siis kirkkoon liittyjän pitää riisua nuo toisuskoisen henkiset vaatteet ja pukea ylleen ortodoksisuuden valkoinen vaate. Eikä ole hyvä tahrata sitä asua myöhemminkään.
En voi uskoa tätä kirjoittelua käännynnäisistä. Luterilainen palaa takaisin kotiin? Haloo! Tämähän alkaa kuulostamaan aivan islamilaisuudelta, jossa jokainen käännynnäinen palaa kotiinsa eli islamin Allahin luokse.
Olen aina pitänyt ortodoksisuutta avoimena ja armollisena jokaiselle ihmiselle, mutta nämä kirjoittelut muuttavat käsitystäni täysin ortodoksisesta kirkosta ja sen jäsenistä.
mutta se tarjoaa kaitaa tietä eikä ihmisen oman mielen mukaista tietä. Kuten sananlasku sanoo: vieraaseen luostariin ei voi tulla omat säännöt mukanaan.
Mitä pahaa on siinä, että sanoo, että luterilainen palaa kotiin, kun hän palaa ortodoksisuuteen? Tämähän on totuus tästä asiasta. Taitaa vain olla niin, että monet ovat kutsutut, mutta vain harvat valitut!
näin olen itsekin ajatellut... uskon siihen, että pappi kyllä ohjaa minua oikeaan suuntaan ja vahvistaa uudella tielläni.Ja ennen kaikkea Jumala.
Ortodoksi kirkko on avoin kaikille. Tervetuloa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tulija on tullut "toisen" kotiin. Ei ole soveliasta ja kohteliasta heti kirkkoon liittymisen jälkeen alkaa muuttaa ortodoksisita kirkkoa ja sen periaatteita. Ymmärrän, että tulija on aktiivinen ja asioistaan selvää ottava. Hän tuo omat mielipiteensä julki paremmin kuin "vanha" ortodoksi. Useat "vanhat" ortodoksit ovat käyneet läpi vaikeitakin aikoja, jopa vainoa. Ei ollut helppo tehdä ristinmerkkiä toisten nähden. Ei ollut helppo mennä erikseen ortodoksiselle uskontotunnille kesken koulupäivän tai sen jälkeen. Nyt tilanne on Jumalan kiitos toinen. Jokainen ortodoksi voi olla ylpeä ja oma itsensä uskonsa kanssa. Olen monesti havainnut, että vasta ortodoksiseen kirkkoon liittynyt alkaa opettaa kirkkokäyttäytymiseen tai jopa opettaa "vanhaa" tekemään esimerkiksi ristinmerkkiä "oikein". Mielestäni tällainen on suuri loukkaus. Monessa seurakunnassa on kuulemma skismaa "vanhojen" ja "kääntyneiden" kesken. Rukoilijana kullakin on oma paikkansa seurakunnassa ja sen yhteisessä toiminnassa.
Jokainen saa tulla ja on tervetullut, kunhan tulee oikealla mielellä ja -asenteella uskovaisena uskovaisten joukkoon, eikä tule muuttamaan kirkossa jo olevia omien tarpeidensa ja mieltymyksiensä mukaisiksi.
Sydämellisesti tervetuloa!!!
toivon että en sitä olisi. Minua ällöttää luterilainen kirkko ja klaikki mitä siihen liittyy.
Toivottavasti pian pääset tuon ällötyksen yli ja rupeat suhtautumaan luterilaiseen kirkkoon neutraalimmin.
Ainoa, mikä minua oikeastaan harmittaa luterilaisessa kirkossa, on sen asema kouluissa, sairaaloissa ja armeijassa. Minusta kouluissa yms laitoksissa ei pitäisi olla evlut koulupappeja tai sairaalapappeja ym eikä niissä pitäisi järjestää luterilaisia hartaustilaisuuksia.
Ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ei tarvitse olla missään tekemisissä luterilaisuuden kanssa, jollei ole noissa laitoksissa joko henkilökuntaan kuuluvana tai oppilaan, asevelvollisen tai potilaan roolissa.
tarpeetonta. Nimittäin se,että enemmistökirkolta kielletään läsnäolo laitoksissa. Miten sitten vähemmistöt pääsisivät laitoksiin jos enemmistö ei sinne pääse? Muistelen muinaista varusmiesaikaani. Erääseen iltahartauteen mennessä eräs ortoaseveli valitteli, että ei kai mun tartte tulla kun mä oon ortodoksi. Kovin venähti tupakaverin naama kun iltahartautta pitikin ortodoksipappi. Sitä paitsi - usko tai älä - vanha piti iltahartauksia enemmistöltään luterilaisille varusmiehille ja luki rukouksia ortorukouskirjasta.
päästä esim sairaalaan katsomaan niitä potilaita, jotka ovat pyytäneet pappia luokseen. Erilliset sairaalapapit jne ovat kuitenkin tarpeettomia samoin kuin laitosten ilta- ja aamuhartaudet.
Minusta uskonto on yksityisasia eikä valtion tai kuntien asia, ja kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan. Periaatteessa pitäisi olla niin, että enemmistöuskontoonkaan ei törmää, jos ei halua olla tekemisissä sen kanssa.
asia on helppoa mutta käytännössä vaikeaa. Niin on tää valtion ja kirkon toisistaan erottaminenekin. Homma voitaisiin ihan hyvin hoitaa ehdottamallasi tavalla: pappi käy laitoksessa seurakuntalaisensa pyynnöstä. Mutta kuitenkin... esim. USA:ssa missä valtio ja kirkko on erossa toisistaan löytyy asevoimien palveluksesta pappeja. Myös ortopappeja (katso vaikka OCA:n sivuilta). Mitäs siitä sanot?
Kolmanneksi jos ollaan ihan tarkkoja usko ja uskonto EI OLE yksityisasia, vaan henkilökohtainen asia. Jos näet uskontoni vaatisi ihmisuhreja niin tuskinpa yhteiskunta semmoista sallisi vaikka kuinka selittäisin, että tää on mun yksityisasia. Ja vaikka uskontoni ei aivan noin raju juttu olisikaan niin olen ollut huomaavinani, että jopa meillä Suomessa ei (muka yksityisasia) uskonnon varjolla saa lakeja rikkoa. Vai saako?
vielä. Miten tiukkapipoinen olet vältellessäsi Suomessa enemmistöuskontoa eli luterilaisuutta? Käännätkö pääsi pois päin kun näet luterikkokirkon? (Jos näin reipas tiukkapipo haluat olla?).
kouluissa ei olisi, miten lapset koskaan kuulisivat Jumalasta, koska valtaosassa kodeista ei puhuta uskonnollista asioista, kuin korkeintaan niitä vitsailun välineenä käyttäen!
Sairaalapapit ovat tarpeen. Kuolemanpelko on suurta, mutta kynnys pyytää pappia luokse on iso ihmisellä, joka ei pappien puheista aiemmassa elämässä ole pätkääkään piitannut.
Jos tiukkapipo eläisi täällä idässä missä yhteiselo kirkkokuntien välillä on aika luontevaa, tuskin hän niin fanaattisesti kammoisi luterilaisuutta.
että seudulla, missä asun, luterilaisuus ei näy mitenkään ihmisten elämässä. Asun Helsingissä vanhassa työväenkaupunginosassa, ja täällä varmaan alle puolet ihmisistä enää kuuluu evlut kirkkoon. Luterilainen kirkko ei "näy" täällä mitenkään. Sen tilaisuuksissa käy hyvin vähän ihmisiä. Kirkosta eronneita on paljon. Ortodokseja asuu meidänkin talossa muitakin kuin meidän perhe. Paljon on myös ns "vapaisiin suuntiin" kuuluvia.
Luterilaisten ystävieni kanssa en koskaan keskustele uskonnosta, joten minun ei todellakaan tarvitse kartella luterilaisuutta mitenkään. En vain joudu sen kanssa tekemisiin muuta kuin lapseni koulun kautta.
Inhoni virallista valtiokirkollisuutta kohtaan juontuu kouluajoilta. Silloin oppilaat komennettiin koulun juhlasaliin kuuntelemaan aamuhartautta, seisottiin rivissä, veisattiin laahaavia virsiä harmonin säestyksellä ja kuunneltiin tylsiä puheita. Myöhemmin aamuhartaudet muuttuivat päivänavauksiksi. Inhoaisin virallista uskontoa varmasti oli se mikä tahansa. En siedä ylhäältä päin tulevaa tuputusta.
Voi olla, että armeija ja esim vankila ovat niin suljettuja ympäristöjä, että niissä pitää olla omat pastorinsa, jotka ovat osa niiden organisaatiota. Mutta silloin tietysti jokaisella uskontokunnalla täytyy olla omansa niin kuin sanoit jenkeissä olevan.
Kouluissa ei minusta tarvita hartaushetkiä eikä kaikille pakollisia koululaiskirkkoja. Lapseni koulussa (ala-aste) esim ei tänä vuonna ollut ollenkaan joulujuhlaa, vaan se korvattiin luterilaisella koululaiskirkolla, jonne muiden kuin ET-oppilaiden oli pakko tulla.
Uskonnonopetukseen suhtaudun tietysti myönteisesti oli se ortodoksista, luterilaista tai muuta. Se on aivan eri asia kuin viralliset kouluhartaudet.
Ps Kannattaisi varmaan lukea tarkasti, mitä muut kirjoittavat, eikä tehdä niistä liian villejä johtopäätöksiä.
neuvosta lukea tarkkaan (ja ymmärtää lukemansa)! Se toki koskee minuakin. Taidan vain olla yliherkkä tietyille jutuille, varsinkin maallistumiselle ja se levittämiselle, että saatan nähdä sitä sielläkin missä sitä ei ole.