Olen ollut 12 vuotta velkavankeudessa.Olen koko ajan tehnyt töitä maksaakseni velkani.Nyt 50.000 eurosta on 1600 euroa jäljellä.
Kun nuo rahat on maksettu arvatkaa mitä teen.JÄÄN vapaaehtoisesti työttömäksi,koska työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy samoihin aikoihin kun velkani.
Koska olen ammattiliiton jäsen tulen saamaan päivärahaa.
JA SE on yhtä suuri käteenjäävän osuuden kanssa kun nyt ulosoton kanssa.
Elän siis työttömänä yhtä lailla kun nyt työssäolevana=900 euroa/KK:ssa.
Muutan paikkakunnalle jossa en varmaankaan saa töitä ja asun siellä 2 vuotta.
Sitten otan taasen vuoden määräaikaisen työn ja jään taas työttömäksi.Sitten vielä kerran sama rumba ja siitä siirrynkin sitten eläkkeelle.
Mitä siis jäi jäljelle n.s. turhasta työnteostani ja veljojen maksusta?
Olisinhan voinut heittäytyä heti sos.pummiksi ja elää yhteiskunnan siivillä?
Eläke!!
Olen kartuttanut eläkettäni.
Kun nuo rahat on maksettu arvatkaa mitä teen.JÄÄN vapaaehtoisesti työttömäksi,koska työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy samoihin aikoihin kun velkani.
Koska olen ammattiliiton jäsen tulen saamaan päivärahaa.
JA SE on yhtä suuri käteenjäävän osuuden kanssa kun nyt ulosoton kanssa.
Elän siis työttömänä yhtä lailla kun nyt työssäolevana=900 euroa/KK:ssa.
Muutan paikkakunnalle jossa en varmaankaan saa töitä ja asun siellä 2 vuotta.
Sitten otan taasen vuoden määräaikaisen työn ja jään taas työttömäksi.Sitten vielä kerran sama rumba ja siitä siirrynkin sitten eläkkeelle.
Mitä siis jäi jäljelle n.s. turhasta työnteostani ja veljojen maksusta?
Olisinhan voinut heittäytyä heti sos.pummiksi ja elää yhteiskunnan siivillä?
Eläke!!
Olen kartuttanut eläkettäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos olet alle 50v ,on parempi olla haaveilematta niitä eläkkeitä
Totuttu on.
Vaikka itse olin töissä niin vaimon ollessa lasten kanssa kotona ilman mitään hoitotukia, mukautui kulutuksemme niiden vuosien tasoon.
Vaimon mentyä iltakassaksi ei kulutuksemme muuttunut lainkaan vaan hänen tulonsa jäivät säästöön.
Säästöt mahdollistivat pienimuotoisen sijoitustoiminnan aloituksen 80-luvun alussa.
Viimeiset 10-vuotta on ollut mukava nauttia nokkapainoisesta niukkuudesta.
Kun suhtautuu järkiperäisesti tarpeisiinsa ( todellisiin ) niin melko niukoilla tloilla selviää tyydyttävästi.
Toivon vilpittömästi onnea suunnitelmallesi!
Itse taiteilin loppuvuodet pätkätöillä ja kahdesti nollasin laskurin.
eikä tuossa toiminnassasi ole sinänsä mitään ihmeellistä.
Velkaatumiseen on kuitenkin satoja sellaisia syitä joita ei pysty edeltä estämään. Rankimpia näistä on odottamaton kuolema tai sairastuminen. Luulempa että useimmilla velkavastuussa olevilla on kyse juuri jommastakummasta.
Tuo pienillä panoksilla sijoittaminen ja vähitellen omaisuuden kerääminen on sinänsä ainka hupaisaa, etenkin jos sillä kehuskelee täälä köyhien palstalla.
Ymmärräthän toki, sinä sen, että nämä sijoitusvoitot syntyvät osingoista jota kyseinen yritys tuottaa. Osinkojen suuruuteen vaikuttaa erityisesti se miten hyvin ao. yritys maksaa työntekijöilleen palkkaa. Lapsiorjatyövoimaa käyttävät yritykset tuottavat yleensä parhaiten osinkotuloa. Jos nyt oletkin sijoittanut rahastoihin niin, eihän se osinkotulon alkuperää muuta.
Mutta hienoa, että olet näin jaksanut ponnistella ja voit nyt nauttia työn hedelmistä. Nyt voi kutsua itseäsi varakkaaksi ja olla tyytyväinen, tuskin sinun enään niin usein tarvitseekaan käydä tällä palstalla itsetuntoasi kohentelemassa, luulisin.
Perää on varmasti siinä että monet yritykset nykyäänkin työläisiä riistävät, etenkin nuo lapsityövoimaa käyttävät. Mutta toisaalta on myös tosivahvoja ammattikuntia järjestöineen jotka kyllä oman osansa, ja usein enemmänkin, ottavat itselleen. Tällainen enemmän kuin oman osansa ottaminen onnistuu monopolistisien asemien ja rahajärjestelmän inflaation kautta.
Älä kuvittele piensäästäjän/sijoittajan osaa liian ruusuiseksi nykymarkkinoilla jossa iso bisness, iso raha, sijoitustoiminnan ammattilaiset(eli toiminnan itselleen monopolisoimaan pyrkivät, ilman oman pääoman sijoittamista välistä vetäjät) ja ennenkaikkea sisäpiirijutut ja vahvat intressienvalvontaetujärjestöt jylläävät, vaikka voi piensijoittaja hyvällä tuurilla joskus onnistuakkin.
Oli kai kyse köyhyyteen ( niukkuuteen ) tottumisesta?
Ei siinä todellakaan ole mitään ihmeellistä!
Havaintojeni mukaan ihmisten menot salannopeasti mukautuvat kasvaneisiin tuloihin ja notkahduksen tullen syntyy köyhyyden tunne vaikka se on vain suhteellista.
Onko kehumista jos on välttynyt tuolta?
Mielestäni niukkuuteen tottuminen on oman tyytyväisyydenkin kannalta terveellistä.
Kun on tottunut niukkuuteen niin "pelivaran" syntyessäkään ei ole tarvetta hassata turhuuteen ja hankkia lapsityövoimalla tuotettuja, ympäristöä tuhoavia hyödykkeitä!
Köyhyys on minulle niin tuttu asia että kotona ollessani käyn kurkkimassa näillä palstoilla.
Samoin potkut ja työttömyys osastolla.
Tuttua sekin.
Ps. En voi kutsua itseäni varakkaaksi.
Elämääni olen kyllä tyytyväinen!
Sekin johtuu köyhyyteen tottumisesta!
on ainainen laskeminen että saa ruokaa,jos sairastuu se tietää koko budjetin romuttumista.Onhan se mukava katsella toisten tuhlaamista ryppyvoiteiseiin ym.humpuukiin satoja euroja.
Itse jouduin velkavankeuteen sairastumisen kautta. Olen kyllä tottunut köyhyyteen. Surullista on kuitenkin kun menee pikakassalla piimäpurkkinsa kanssa ja toisella kassalla on kärry täynnä ja elopainoa ostajilla kärryn täytteiden mukaisesti ja teksi mieli pyytää tuosta kärrystä vaikka omenia itselleen. Ostin sitten myöhemmin yhden ja se maksoi 20 senttiä.. Köyhyyteen tottuu. Minä olen tämän yli kahden vuoden aikana nähnyt ja kokenut paljon. Nyt tietää missä on tosi ystävät.