Noniin hyvät ihmiset! Hetki on taas vierähtänyt edellisestä kerrasta, ja jäinkin miettimään miksi. Olen 22v mies, naisia olisi aina toisinaan saatavilla - viimeksi nyt lauantaina - mutta jostain syystä pelko seksiä kohtaan tulee aina jossain vaiheessa.
Jos ollaan tuntemattomia (baarissa), voin tanssia, suudella, hyväillä, jne... ihan ok, mutta sitten kun ollaan siinä vaiheessa että pitäisi jatkaa matkaa jommalle kummalle, en uskalla tehdä sitä aloitetta... tai ehkä en osaa (vinkkejä miten baarista mennään toisen luo?). Useimmiten vain karkaan jonkin tekosyyn kera kavereiden luo / wc:n / baaritiskille ...
Jos taas nainen on tutumpi, eli että ollaan tutustuttu keskenään pidemmältä aikaa, tunnen itseni vieläkin esteellisemmäksi eikä seksiä varmaankaan tapahdu, jotenkin tämä on vielä vaikeampi tilanne kun baarissa muutaman oluen jälkeen.
Jos nainen ehdottaa, tekee aloitteen ja vie alusta loppuun saakka - asia on ok, ja näin aina aiemmin onkin käynyt. Ongelma on vaan siinä, että se on miehen työ - eli tuota tapahtuu harvoin.
Mitkään "yritä nyt vaan" jutut ei ehkä auta, kokeiltu on juu ihan riittävästi. Jäinkin miettimään että kyseessä on varmaan jokin henkinen asia joka kumpuaa jostain syvältä... olisiko tähän jotain ihmisiä/psykologia/tms jonka kanssa asiasta voisi jutella / jotka voisivat tämän pienen pelon poistaa. Onko kyseessä sitten torjumisen pelko (?) vai yleisesti läheisyyden pelko (?) vai jokin muu?
Uskon että mikäli kerrankin tai pari kertaa homman saisi vietyä naisen kanssa ns. loppuun asti, ei jatkossakaan asian kanssa olisi ongelmaa... mutta se eka kerta.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Jos ollaan tuntemattomia (baarissa), voin tanssia, suudella, hyväillä, jne... ihan ok, mutta sitten kun ollaan siinä vaiheessa että pitäisi jatkaa matkaa jommalle kummalle, en uskalla tehdä sitä aloitetta... tai ehkä en osaa (vinkkejä miten baarista mennään toisen luo?). Useimmiten vain karkaan jonkin tekosyyn kera kavereiden luo / wc:n / baaritiskille ...
Jos taas nainen on tutumpi, eli että ollaan tutustuttu keskenään pidemmältä aikaa, tunnen itseni vieläkin esteellisemmäksi eikä seksiä varmaankaan tapahdu, jotenkin tämä on vielä vaikeampi tilanne kun baarissa muutaman oluen jälkeen.
Jos nainen ehdottaa, tekee aloitteen ja vie alusta loppuun saakka - asia on ok, ja näin aina aiemmin onkin käynyt. Ongelma on vaan siinä, että se on miehen työ - eli tuota tapahtuu harvoin.
Mitkään "yritä nyt vaan" jutut ei ehkä auta, kokeiltu on juu ihan riittävästi. Jäinkin miettimään että kyseessä on varmaan jokin henkinen asia joka kumpuaa jostain syvältä... olisiko tähän jotain ihmisiä/psykologia/tms jonka kanssa asiasta voisi jutella / jotka voisivat tämän pienen pelon poistaa. Onko kyseessä sitten torjumisen pelko (?) vai yleisesti läheisyyden pelko (?) vai jokin muu?
Uskon että mikäli kerrankin tai pari kertaa homman saisi vietyä naisen kanssa ns. loppuun asti, ei jatkossakaan asian kanssa olisi ongelmaa... mutta se eka kerta.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse tutustun helposti naisiin ystävien kautta ja baarissa ja vaikka nainen osoittaa kiinnostusta harrastaa seksiä en silti ole saanut tehtyä aloitetta, olen sinut itseni kanssa eikä itsetunnossa pitäis olla mitään vikaa mutta silti en saa vaan tehtyä sitä aloitetta. Monesti sanon itselleni että nyt teen sen ison moovin mutta se jää aina tekemättä. Ne harvat kerrat kun on irronnut niin nainen teki aloitteen ja siinä oli helppo mennä mukana. Mahdollisuuksia on mennyt ohi moninkertaisesti, syö miestä kun jälkeenpäin kuulee että olisin saanut jos olisin tehnyt aloitteen.
En tiedä sitten voi vaikuttaa että en ole koskaan seurustellut pidempään. Parisuhteessa varmaan helpompi tehdä aloite seksille kuin muiden naisen kanssa.
En varsinaisesti pelkää seksiä vaan sitä vaihetta kun ollaan seksiin menossa, pelkään varmaan likaa pakkeja ja että se tekee liian ison kolauksen itsetunnolleni.
Ei tee mieli hankkia kakaroita, eikä niin ollen ottaa riskejäkään vuotavien kumien tai niiden ottamatta jätettyjen E-pilsujen kans. Joten, olen vältellyt seksikontakteja kun en voi olla varma miten hyvin tyttö lopulta kykenisi sitoutumaan lapsettomuuteen. Vituttaisi jos se vahinko kuienkin kävisi, tai tyttö sanoisikin joku päivä "Eikö kuitenkin kokeiltaisi...". Helvetti...
Olen suurinpiirtein saman ikäinen nuori nainen ja minua vaivaa sama asia.
Olen neitsyt, seksiehdotuksia kyllä saan baarista, mutta en uskalla lähteä mukaan. Minäkään en varsinaisesti teknistä suoritusta pelkää. Lähinnä omia tunteitani ja mahdollisia pakkeja, mitä jos en kelpaakaan.
En ole myöskään seurustellut teini-iän 2 viikon suhteiden jälkeen, joten luottamusta ei ainakaan liiemmin miehiin, parisuhteeseen tai seksiin ole syntynyt.
Pelkään, että huomaan olevani 30-vuotias ilman minkäänlaisia kokemuksia pelkoni vuoksi.
Mutta pitäisikö minun vain lähteä seuraavan seksitarjouksia tai vihjailuja tekevän miehen matkaan? Homma olisi tehty ainakin näin. Jos kykenen sitten oikeasti. Vai pitäisikö minun odottaa jos joskus joku oikeasti välittäisi minusta. Miehiä minulla on kavereina kyllä, en vaan ole löytänyt poikaystävää.
...ujoudesta, niin siihen on olemassa reseptilääkkeitä joita saa lääkäriltä. Usko tai älä, niin itse kärsin myös nuorena hirveesti ujoudesta kun olis pitänyt jonkun tytön kans "olla silleen". Vanhemmiten olen päässyt siitä eroon, mutta ei se helppoa ole