12.12 Mtv3,n toimitus lähetti monen eläinrakkaan ihmisen mieltä koskettavan ja jopa raivostuttavan lähetyksen koskien euroopan maiden teurashevosten tuskien tiestä markkinoilta teurastamoon.
Samaan aikaan muut televisio kanavat lähettävät turhia lähetyksiä joulunpyhistä ja julkisuus tempauksista.
Kyseessä ollut dokumentti koski lähinnä Italian ja Puolan markkinoita, mutta koskeehan aihe yhtälailla meitä Suomalaisia, tätä lihaa, jonka eteen on nähty niin paljon "vaivaa" mekin suomalaiset työnnämme päivittäin kilokaupalla kitusistamme alas.
Suurin osa Suomeen tuotavasta hevosen lihasta on tuotu Brasiliasta ja Etelä-Amerikan maista, joita Dokumentti ei valitettavasti koskenut.
Suomeen tuotavan Italialaisen/Espanjalaisen "rääkkäyslihan" määrä oli katsojan onneksi hyvinkin vähäinen Suomeen tuotavan lihan määrästä, eli noin 17 000 kiloa.
Mitä kaikkea tämän lihan eteen onkaan tehty?
No, sen eteenhän on nähty paljon vaivaa.
Puolalainen eläinlääkäri tutki kolmen tunnin ajan markkina paikalla satojen hevosten terveyttä ja jakoi vihreää korttia, "terveys"todistuksia ja passeja lähes kaikille vastaan tuleville nälkiintyneille ja sairaille hevosille.
Hevosten kunto taso oli nolla.
Ruokinta ennen markkinoita on hiemankin hevosiin perehtyneen ihmisen silmistä katsottuna minimaalista, ja hoito täysin laiminlytyä.
Hevosten kaviot ja nivuset ovat kamalassa kunnossa, vuotaen verta.
Monen hevosen vaikean hallitsemisen takia monille on sidottu narut taimmaisen ja etummaisen kavion välille, nämä narut pysyvät hiertämässä hevosen jalkaa seuraavat kolme päivää, jotka hevonen matkaa Puolasta Sardiniaan, Italiaan ja Espanjaan.
Perillä päästyään hevosen jalat ovat jo täysin hiertyneet, kipeät, ja tulehtuneet.
Hevosten trailerit (kuljetusvaunut) ovat toki suuria tiettyyn rajaan asti, eivät siinä vaiheessa kun yhteen traileriin pakataan montakymmentä Tammaa, Oria, Ruunaa, ja varsaa sekaisin.
Joukossa on edelleen odottavia tammoja, jotka eivät kuulemma Eu,n direktiiviin mukaan ole edes sallittuja teurastukseen, mukana on myös vasta muutamaa tuntia/päivää aiemmin syntyneitä varsoja, jotka videonauhan esittämän kuvan mukaan eivät ole edes ehtineet nousta jaloilleen, ja syödä, kun varsa jo kovakouraisesti raijataan kurkusta ja niskasta pois varsan elämästä riippuvan emän luota.
Täysi ammattitaidottomuus hevosten käsittelyssä näkyy selvästi kuskien toiminnassa.
Hevosia ohjataan monikymmenpäisinä laumoina lastauspaikoilla pitkin ahtaita lastausiltoja pitkillä kepeillä, raipoilla ja ruoskilla hakkaamalla.
Monilla hevosilla on syviä lihas haavoja, jotka eivät tietenkään ole puhdistettuja.
Hevosia ohjataan päättömästi suunnasta toiseen hevosten kaatuillessa ja paniikissa yrittäen juosta pois kipeiden iskujen luota.
Ei ole väliä osuuko raippa hevosen päähän, vai lanteille, kunhan osuu, monelta osalta kuvanaihalta voikin tunnistaa katsovansa pikemminkin eläinten rääkkäystä, kuin lastausta koskevaa materiaalia.
Hevosraukat nostelevat päitään joihin kohdistuu kovia lyöntejä yksi toisensa jälkeen, ja välillä tuntuu kuin voisit melkein nähdä lastaajan olevan kiinnostunut hakkaamaan vain yhtä ja tiettyä hevosta niin usein kuin mahdollista.
Tauko paikoilla ja markkinoilla on myös jo matkan alkuun nälkään kuolleita hevosia, joita kukaan ei siirrä hevosten seasta pois.
Nauha näyttää myös pientä varsaa, jonka jalka on polvi taipeesta aivan kavion kärkeen asti TÄYSIN murtunut, jalan vain roikkuessa kivuliaasti varsan mukana, kun tätä hakataan liikkumaan.
Kun varsa viimein saa pienenkin levähdys tauon, pikkuinen kaatuu lattialle makaamaan kivuliaasti kouristellen jalkojaan, jotka eivät enää toimi tahdon mukaan.
Mukana on niin paljon raakaa kuvamateriaalia, että itseni se ainakin sai hiljaa istumaan ja itkemään myötätunnosta ja kivusta jota tunsin, kun näin niin kauniiden eläin raukkojen kärsivän meidän, typerien ja itsekkäiden ihmisten takia.
Näiden sairaiden, kivuliaasti kuolleiden ja kärsineiden hevosten lihaa jotkut teistä syövät?
Ja ei, itse on syö, en ole syönyt hevosen lihaa perheeni kanssa siitä lähtien kun tajusin mitä on hevonen.
Olen aina boikotoinut hevosten teurastamista yleisesti, koska edelleen ratsastan, ja rakastan eläimiä, omistaen itsekin kolme upeaa koiraa, jokseenkaan en hevosia.
Muistan monet aamut tallilta kun tulin aamulla töihin ja avatessani tallin ovet sain vastaan kaksitoista päisen lauman aamuhörähtelyt.
Menin Vaavi varsan luokse, joka suki mua luullen munkin olevan hevonen, koska se oli syntymästään asti tuntenut mut.
Hevoset sukivat hellästi toisiaan silloin kun ne on ystäviä, pienillä pyörivillä liikkeillä huulillaa, helpottaen kaverinsa kutinaa, samalla tavalla kun ihminen esimerkiksi hieroo ystävänsä niskoja, tai antaa pienen hellän suukon niskaan, kun toisella on ollut rankka päivä takanaan.
Sitten menen Simonin luokse ja kuiskaan unisen ja todella suurikokoisen pojan korvaan hyvät huomenet, Simon kävelee lähemmäs mua ja painaa monikiloisen päänsä mun olkapäälle, sulkee silmänsä, ja rentoutuu kauniisti tuhisten siinä kymmenisen minuuttia, kun pysyn paikallani ja kuiskailen pojalle kauniita sanoja sama rapsutellen sen oman kämmeneni kokoisia korvia, ja tikkataulun kokoisia poskia.
En vaihtaisi niitä hellyyden tunteita mihinkään maailmassa.
Samaan aikaan muut televisio kanavat lähettävät turhia lähetyksiä joulunpyhistä ja julkisuus tempauksista.
Kyseessä ollut dokumentti koski lähinnä Italian ja Puolan markkinoita, mutta koskeehan aihe yhtälailla meitä Suomalaisia, tätä lihaa, jonka eteen on nähty niin paljon "vaivaa" mekin suomalaiset työnnämme päivittäin kilokaupalla kitusistamme alas.
Suurin osa Suomeen tuotavasta hevosen lihasta on tuotu Brasiliasta ja Etelä-Amerikan maista, joita Dokumentti ei valitettavasti koskenut.
Suomeen tuotavan Italialaisen/Espanjalaisen "rääkkäyslihan" määrä oli katsojan onneksi hyvinkin vähäinen Suomeen tuotavan lihan määrästä, eli noin 17 000 kiloa.
Mitä kaikkea tämän lihan eteen onkaan tehty?
No, sen eteenhän on nähty paljon vaivaa.
Puolalainen eläinlääkäri tutki kolmen tunnin ajan markkina paikalla satojen hevosten terveyttä ja jakoi vihreää korttia, "terveys"todistuksia ja passeja lähes kaikille vastaan tuleville nälkiintyneille ja sairaille hevosille.
Hevosten kunto taso oli nolla.
Ruokinta ennen markkinoita on hiemankin hevosiin perehtyneen ihmisen silmistä katsottuna minimaalista, ja hoito täysin laiminlytyä.
Hevosten kaviot ja nivuset ovat kamalassa kunnossa, vuotaen verta.
Monen hevosen vaikean hallitsemisen takia monille on sidottu narut taimmaisen ja etummaisen kavion välille, nämä narut pysyvät hiertämässä hevosen jalkaa seuraavat kolme päivää, jotka hevonen matkaa Puolasta Sardiniaan, Italiaan ja Espanjaan.
Perillä päästyään hevosen jalat ovat jo täysin hiertyneet, kipeät, ja tulehtuneet.
Hevosten trailerit (kuljetusvaunut) ovat toki suuria tiettyyn rajaan asti, eivät siinä vaiheessa kun yhteen traileriin pakataan montakymmentä Tammaa, Oria, Ruunaa, ja varsaa sekaisin.
Joukossa on edelleen odottavia tammoja, jotka eivät kuulemma Eu,n direktiiviin mukaan ole edes sallittuja teurastukseen, mukana on myös vasta muutamaa tuntia/päivää aiemmin syntyneitä varsoja, jotka videonauhan esittämän kuvan mukaan eivät ole edes ehtineet nousta jaloilleen, ja syödä, kun varsa jo kovakouraisesti raijataan kurkusta ja niskasta pois varsan elämästä riippuvan emän luota.
Täysi ammattitaidottomuus hevosten käsittelyssä näkyy selvästi kuskien toiminnassa.
Hevosia ohjataan monikymmenpäisinä laumoina lastauspaikoilla pitkin ahtaita lastausiltoja pitkillä kepeillä, raipoilla ja ruoskilla hakkaamalla.
Monilla hevosilla on syviä lihas haavoja, jotka eivät tietenkään ole puhdistettuja.
Hevosia ohjataan päättömästi suunnasta toiseen hevosten kaatuillessa ja paniikissa yrittäen juosta pois kipeiden iskujen luota.
Ei ole väliä osuuko raippa hevosen päähän, vai lanteille, kunhan osuu, monelta osalta kuvanaihalta voikin tunnistaa katsovansa pikemminkin eläinten rääkkäystä, kuin lastausta koskevaa materiaalia.
Hevosraukat nostelevat päitään joihin kohdistuu kovia lyöntejä yksi toisensa jälkeen, ja välillä tuntuu kuin voisit melkein nähdä lastaajan olevan kiinnostunut hakkaamaan vain yhtä ja tiettyä hevosta niin usein kuin mahdollista.
Tauko paikoilla ja markkinoilla on myös jo matkan alkuun nälkään kuolleita hevosia, joita kukaan ei siirrä hevosten seasta pois.
Nauha näyttää myös pientä varsaa, jonka jalka on polvi taipeesta aivan kavion kärkeen asti TÄYSIN murtunut, jalan vain roikkuessa kivuliaasti varsan mukana, kun tätä hakataan liikkumaan.
Kun varsa viimein saa pienenkin levähdys tauon, pikkuinen kaatuu lattialle makaamaan kivuliaasti kouristellen jalkojaan, jotka eivät enää toimi tahdon mukaan.
Mukana on niin paljon raakaa kuvamateriaalia, että itseni se ainakin sai hiljaa istumaan ja itkemään myötätunnosta ja kivusta jota tunsin, kun näin niin kauniiden eläin raukkojen kärsivän meidän, typerien ja itsekkäiden ihmisten takia.
Näiden sairaiden, kivuliaasti kuolleiden ja kärsineiden hevosten lihaa jotkut teistä syövät?
Ja ei, itse on syö, en ole syönyt hevosen lihaa perheeni kanssa siitä lähtien kun tajusin mitä on hevonen.
Olen aina boikotoinut hevosten teurastamista yleisesti, koska edelleen ratsastan, ja rakastan eläimiä, omistaen itsekin kolme upeaa koiraa, jokseenkaan en hevosia.
Muistan monet aamut tallilta kun tulin aamulla töihin ja avatessani tallin ovet sain vastaan kaksitoista päisen lauman aamuhörähtelyt.
Menin Vaavi varsan luokse, joka suki mua luullen munkin olevan hevonen, koska se oli syntymästään asti tuntenut mut.
Hevoset sukivat hellästi toisiaan silloin kun ne on ystäviä, pienillä pyörivillä liikkeillä huulillaa, helpottaen kaverinsa kutinaa, samalla tavalla kun ihminen esimerkiksi hieroo ystävänsä niskoja, tai antaa pienen hellän suukon niskaan, kun toisella on ollut rankka päivä takanaan.
Sitten menen Simonin luokse ja kuiskaan unisen ja todella suurikokoisen pojan korvaan hyvät huomenet, Simon kävelee lähemmäs mua ja painaa monikiloisen päänsä mun olkapäälle, sulkee silmänsä, ja rentoutuu kauniisti tuhisten siinä kymmenisen minuuttia, kun pysyn paikallani ja kuiskailen pojalle kauniita sanoja sama rapsutellen sen oman kämmeneni kokoisia korvia, ja tikkataulun kokoisia poskia.
En vaihtaisi niitä hellyyden tunteita mihinkään maailmassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juh, mutta ei nämä hevoset ole ainoita jotka kärsii samoista ongelmista. Myös siat, lehmät, lampaat yms kärsivät samoista raakuuksista.
Koska noita asioita ei saada koskaan katoamaan, minö en ainakaan edes halua katsoa kyseisiä dokkareita. Koska katsomalla et voi auttaa. Tulee vaan paha mieli ja sydän kipeäksi.
Vetoomuksia kirjoitan, mutta en silti halua miettiä mitä kärsimyksiä syön päivittäin, koska en voi asiaan sen enempään vaikuttaa vaikka kuinka haluaisin!