Lainasin kirjastosta L. M. Helimäen kirjoittaman kirjan Avainten valta. Erityisesti osassa Katolinen kirkko ja ja elämän moraaliset kysymykset -osassa ihmettelin kirjoittajan kannanottoja ja Vatikaanin päätösten vastaisuutta. Onko tällainen ajattelu yleistä katolilaisten keskuudessa: Vatikaani sanoo yhtä, mutta Kirkon jäsenet tekevät toista ja perustelevat tekemisiään sillä, että päätöksentekijät ovat vanhoillisia, eivätkä ymmärrä "todellista elämää". Vai onko ko. kirjan kohdalla käynyt niin, että luterilainen teologinen ajattelu on sumentanut kirjoittajan katolisen ajattelun?
En jaksanut lukea kirjaa loppuun, koska koin sen niin negatiivisena.
En jaksanut lukea kirjaa loppuun, koska koin sen niin negatiivisena.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Katolisessa kirkossa esiintyy tällä hetkellä useampaa näkemystä, jotka erottuvat kaikkein selkeimmin suhteessa liturgisiin uudistuksiin. Karkeasti (hyvin karkeasti) ottaen kolme pääsuntausta:
- liberaalit: "elämme Vatikaani II:n jälkeistä aikaa, kirkko on nyt jotain aivan muuta kuin ennen eikä paluuta vanhaan ole". Mainitsemasi kirja puhdas tämän suuntauksen edustaja.
- traditionalistit: "Vatikaani II:n virheet tulisi kumota". Vanha messu palautettava ainoaksi liturgiaksi, moraali ja perinteiset arvot kunniaan.
- konservatiivit: "Vatikaani II tulkittava uudelleen siten, että linjassa kirkon aiemman opetusten kanssa, kuitenkaan uudistuksia kumoamatta". Eräänlainen kultainen keskitie. Korostunut uskollisuus paavia kohtaan.
Omasta puolestani olen sitä mieltä, että liberaali linja on selkeästi vienyt umpikujaan, joten Kirkon tulevaisuus on luultavimmin sillä tiellä, jota nykyinen paavi edustaa, siis konservatiivisella linjalla.
Vastauksesi selkeytti minulle Kirkon tilannetta. Kiitos vastauksesta.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=2412&deptid=134&languageid=3&NEWS=1
.. netin välityksellä luettavissa katolisen kirkon puolesta tehtyä kirjailijan haastattelua?
Minusta tuntuu, että luterilaiset ovat vain iloisia kun saavat tehdä haastatteluja paavia vastaan.
Ei ole "kirjailijasta" haastattelua ei netin eikä minkään muunkaan välityksellä. Miksi olisi.
Katolinen kirkko ei luultavasti suunnitele kirjailijan haastattelemista koska kirjailijan mielipiteet ovat katolisen kirkon oppeja vastaan.
Sanotaan nyt heti alkuun, etten itse pitänyt Helimäen kirjasta kovin paljoa. Kuten sinäkin, Mänttipää, totesit, se on eräissä kohdin negatiivinen sävyltään, siinä määrin negatiivinen, että katolinen lukija alkaa ihmetellä kirjailijan tarkoitusperiä. Mitä hyötyä tästä kirjasta on, mitä päämääriä se palvelee, en tiedä.
Sitten toiseksi: on kovin valitettavaa, ettei kirjaa ole käsitelty lainkaan meidän katolilaisten virallisilla foorumeilla. Fides ei ole sitä maininnut, enkä ole kuullut missään seurakunnassa keskustellun siitä muuten kuin kahdenkeskisissä kuiskutteluissa.
Aikaisemmin hiippakunnassamme keskusteltiin vapaasti "vaarallisistakin" aiheista. Ruotsissa keskustellaan nykyisinkin: piispa Arborelius on suostunut julkisuudessa mielipiteenvaihtoon kriittisten, "liberaalien" hiippakuntalaisten kanssa. Meillä kaikki vaarallinen, ja melkeinpä kaikki lievästikin kritiikiltä haiskahtava, vaietaan kuoliaaksi niin Fideksen kuin papiston taholla.
Olisipa meillä sellainen tiedotuskeskus kuin oli joskus 1900-luvun loppupuolella. Fideksessä kerrottiin myös kriittisistä äänistä katolisessa maailmassa. Tarpeen mukaan piispa lausui jotakin vakavaa ja painavaa kirkon perinnettä puolustaen, mutta toisin ajattelevien ei tarvinnut pelätä. Emme me tästä vapaudesta pilalle menneet, tunsimmepahan itsemme kohdelluiksi aikuisina, ajattelevina ja vastuullisina ihmisinä.
Helimäen kirja on aika harvinainen tapaus: suomalainen katolilainen julkaisi kirjasen, joka käsittelee katolista kirkkoa ja sen tilaa. Kyllä kirja olisi jonkinlaista asiallista huomiota sietänyt saada hiippakunnan virallisessa lehdessä tai muussa julkisessa yhteydessä. Piispa ja/tai papit olisivat voineet tietenkin samalla foorumilla torjua, asiallisin perustein, Helimäen poleemiset väitteet.
Mutta meillä ei nykyisin keskustella, ei tiedoteta. Miksi ei, en ymmärrä. Meihin ja ajattelukykyymme, uskomme lujuuteen ja uskollisuuteemme kirkkoa kohtaan ei kai luoteta. Se on valitettavaa.
Ylempänä infokurssilainen jaottelee suomalaiset katolilaiset karkeasti kolmeen ryhmään (liberaalit, traditionalistit ja konservatiivit). Itseni tunnistan lähinnä noiden konservatiivien joukosta...mutta mutta: infokurssilainen, epäilemättä ihan oikein, sanoo tämän ryhmän tukeutuvan korostetusti paaviin. Paaveja on kuitenkin meidän varttuneempien katolilaisten elinaikana ollut aika monia ja monensorttisia.
Kun tukeuduimme paavi Johannes XXIII:een, opimme ajattelemaan uskoomme liittyviä asioita, tottumuksiamme ja asenteitamme, tuoreella tavalla. Paavi Johannes Paavali II ajatteli varsinkin vanhoilla päivillään ääneen aika toisenlaisin painotuksin. Pitääkö konservatiivin seurata jokaisen paavin ajatuslinjoja ja muokata omaa ajatteluaan niiden mukaisiksi? Ei minusta.
Suosittelen sinulle mukavaa ja luettavuudessaan kuitenkin varsin informatiivista sisar Benedicta Idefeltin muistelmakirjaa "Viipurista Vatikaaniin". Sisar kertoo kirkollisista oloista ja uudistuksista Vatikaani II:N jälkeen ja suhtautumisesta mm. paavi Paavali VI:n ehkäisykannanottoon (sitä ei nielty pureksimatta).
Onko rehellisen ja järkevän suomalaissisaren omakohtainen muistelmakirja sopivaa luettavaa konservatiiville? Minusta on, hienoisine kriittisine viittauksineenkin jopa paavillista näkemystä kohtaan. Ei konservatiivisuuden tarvitse olla velttoa ja hampaatonta.
Rakkahin Mänttipää,
Kerron sulle, että me sumeat luterilaiset
siunaamme kaikkia niitä Vatikaanin päätöksiä,
jotka perustuvat Jumalan sanaan!!
Me sumeat luterilaiset tuemme Jumalan työtä kaikkialla, missä sitä esiintyy. Siunausta sille!
Sumeana luterilaisena en ymmärrä Helimäen kirjaa, josta kristillinen näkökulma on
poistettu.
Pitääkö maailma pelastaa tekemällä syntiä Jumalan tahtoa vastaan!!
Tätä minunlaiseni sumea luterilainen ei ymmärrä, eikä voi pitää oikeana.
Tuollainen kirja ei ole Jumalasta!!!
Kiitos kirjavinkistä! Toivon sen löytyvän kirjastosta (asun diasporassa). Tällä hetkellä luen Katolisen kirkon historiaa.
Oli hyvin lohdullista lukea teidän kaikkien viestejä, kiitos niistä kaikista. Myös oli lohdullista, että Sinä Mica Salis koit Helimäen kirjan samoin kuin minä.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!!!
En vielä tähän päivään saakka ole tavannut luterilaista, joka hyväksyisi Rooman paavin. Aina on paavia mollattu ja haukuttu. Olen ei-luterilaisena ja ei-katolilaisena puolustanut paavia näiden luterilaisten edessä. Olet ensimmäinen, joka puhuu paavin puolesta. Kiitos, että kohtasin Sinut tällä palstalla!
Voi surkeaa! Joudut pettymään taaskin!!
En millään tavalla kannata paavia. Kannatan häntä yhtenä kristittynä opettajana aina kun hän puhuu Jumalan sanoja.
Jumalan sana on aina oikeaa, puhuu sitä kuka tahansa.
Eikö se ollut Mooses, jonka käsiä pidettiin ylhäällä Israelin lasten taistellessa amalekilaisia vastaan??
Jeesus käski kuunnella fariseuksiakin, siis heidän opetustaan synagogissa, heidän elämäänsä ei tullut seurata.
En näet anna sinänsä kunnioitusta paaville, vaan sille (piispan) tehtävälle ja Jumalan sanalle, jonka hän lausuu julki!
Jos näet paavi aina puhuisi Jumalan sanaa, ei meitä luterilaisia olisikaan!
Enköhän kestä pettymykseni. Yritän ainakin.
Illan tullen luterilainen sumenee entisestään. Hyvää yötä