pitkästä aikaa

moikka!

Todella hienoa että olet parantunut ja koita pysyä sillä linjalla koska elämä on paljon helpompaa niin..Kyse kuitenkin on itsetunnosta. Ei meidän tarvitse hallita tunteitamme syömällä vaan opetellaan muita keinoja. Niin minäkin tein ja olen myös päässyt irti liiallisesta syömisestä..
Kiva kun kannustat täällä muita ihmisä olemaan oksentamatta..se on hienoa että jotkut välittävät vilä muistakin kun itsestään.

Tulinpa sitten vielä uudestaankin käväisemään täällä.
Päätin nimittäin, että aijon hakea apua. Vaikka tilanteeni nyt onkin hyvä, en ole terve. En osaa syödä normaalisti, en voi tehdä ruokaa koska tiedän että ahmisin kaiken kerralla (vaikken oksentaisikaan), jätän syömättä todella usein ja muutenkin ruokatottumukseni ovat väärät. Tiedän mitä pitäisi tehdä mutten tiedä miten alottaisin.
Ja koska viikon päästä "poikaystäväni" lähtee pois hetkeksi veikkaan, että homma repeää käsistä kun taas olen yksin.
Siksi maanantaina aijon soitaa (enkä vain aijo vaan soitan) omalle lääkärille ja varaan ajan. Tuli mitä tuli, mutta tervehän minusta tulee.
Toivottavasti joku muu aloittaa vuoden myös uusin katsein. En usko, että kaikki haluaa istua päiviään vessassa sormet kurkussa. Tai jos haluaa niin kerronpa jotain. Teiltä jää aika paljon näkemättä. stemppiä kaikille. :)

Soitin ja varasin ajan omalle lääkärille..syynä..perustarkastus..
Ei ollut vaikeaa, mutta kun ensi maanantaina pääsen lääkäriin niin saanko suuni auki. Siinä on haastetta. Mutta näin pitkällekkään en ole ikinä ennen päässyt, että saavutus tämäkin :)

huoh. huomenna olisi totuuden hetki. ihan rehellisesti sanottuna tekisi mieli jättää väliin. pelottaa ja kaduttaa että edes ryhdyin tähän.
tekisi mieli perua koko aika ja yrittää vielä yksin.