”Meidän ei tule ajatella hetkeäkään, etteikö meille anneta lisää valoa, lisää totuutta. Me olemme vaarassa tulla huolimattomiksi, välinpitämättömyytemme tähden olemme vaarassa menettää totuuden pyhittävän voiman ajatellen seuraavalla tavalla: ’Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse.’ Samalla kun meidän tulee pitää lujasti kiinni totuuksista, jotka olemme jo saaneet, meidän ei tule katsoa epäluuloisesti mitään uutta valoa, jonka Jumala saattaa lähettää.” – Gospel Workers, s. 310:4.
”Vaikka monissa raamatunkohdissa varoitetaan vääristä opettajista, ovat kuitenkin monet valmiit siten uskomaan sielunsa papiston huostaan. Meidän aikanamme on tuhansia uskonnon tunnustajia, jotka eivät voi esittää uskonnollisille käsityksilleen mitään muuta perustetta kuin sen, että heidän uskonnolliset johtajansa ovat siten opettaneet. Luottaessaan ehdottomasti siihen, mitä saarnaajat sanovat, he sivuuttavat Vapahtajan opetukset, kiinnittämättä niihin paljoakaan huomiota. Mutta ovatko saarnaajat erehtymättömiä? Kuinka me voimme uskoa sielumme heidän hoitoonsa, ellemme Jumalan sanasta saa tietää heidän olevan valonkantajia?” – Suuri taistelu, s. 583:2.
Huolimatta näistä pelottavista varoituksista olla luottamasta ihmisiin monet kallisarvoiset sielut Laodikeassa luottavat täysin johtaviin miehiin. Miksi? Koska heille on opetettu, että pääkonferenssi on Jumalan ääni ihmisille. Mutta onko se? Miten se voi olla sen jälkeen, kun he hylkäsivät sanoman Herralta vuonna 1888? Huomaa nämä vaikuttavat sanat Jumalan innoituksen kynästä, kirjoitettu vuonna 1901 sen jälkeen, kun pääkonferenssi hylkäsi uskosta vanhurskauttamisen sanoman:
”Teillä ei ole mitään oikeutta johtaa, ellette johda Jumalan järjestyksen mukaan. Oletteko Jumalan ohjauksen alla? Näettekö vastuunne Hänelle?…Että nämä miehet seisoisivat pyhässä paikassa ollakseen Jumalan ääni ihmisille, kuten kerran uskoimme pääkonferenssin olleen – se on mennyttä. Se, mitä nyt haluamme, on uudelleenorganisointi.” – General Conference Bulletin, 34th Session, Vol. 4, Extra No. 1, April 3, 1901, s. 25.
”Vaikka monissa raamatunkohdissa varoitetaan vääristä opettajista, ovat kuitenkin monet valmiit siten uskomaan sielunsa papiston huostaan. Meidän aikanamme on tuhansia uskonnon tunnustajia, jotka eivät voi esittää uskonnollisille käsityksilleen mitään muuta perustetta kuin sen, että heidän uskonnolliset johtajansa ovat siten opettaneet. Luottaessaan ehdottomasti siihen, mitä saarnaajat sanovat, he sivuuttavat Vapahtajan opetukset, kiinnittämättä niihin paljoakaan huomiota. Mutta ovatko saarnaajat erehtymättömiä? Kuinka me voimme uskoa sielumme heidän hoitoonsa, ellemme Jumalan sanasta saa tietää heidän olevan valonkantajia?” – Suuri taistelu, s. 583:2.
Huolimatta näistä pelottavista varoituksista olla luottamasta ihmisiin monet kallisarvoiset sielut Laodikeassa luottavat täysin johtaviin miehiin. Miksi? Koska heille on opetettu, että pääkonferenssi on Jumalan ääni ihmisille. Mutta onko se? Miten se voi olla sen jälkeen, kun he hylkäsivät sanoman Herralta vuonna 1888? Huomaa nämä vaikuttavat sanat Jumalan innoituksen kynästä, kirjoitettu vuonna 1901 sen jälkeen, kun pääkonferenssi hylkäsi uskosta vanhurskauttamisen sanoman:
”Teillä ei ole mitään oikeutta johtaa, ellette johda Jumalan järjestyksen mukaan. Oletteko Jumalan ohjauksen alla? Näettekö vastuunne Hänelle?…Että nämä miehet seisoisivat pyhässä paikassa ollakseen Jumalan ääni ihmisille, kuten kerran uskoimme pääkonferenssin olleen – se on mennyttä. Se, mitä nyt haluamme, on uudelleenorganisointi.” – General Conference Bulletin, 34th Session, Vol. 4, Extra No. 1, April 3, 1901, s. 25.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.