olen ammatiltani kirurgi/ hoitaja. olen nähnyt ja kokenut kaiken laista, vaimoni kuoli noin vuosi sitten auto onnettomuudessa minulle jäi pieni poika minun oli todella vaikea kertoa kolme ja puolivuotiaalle pikku pojalle että hänen äitinsä oli poissa eikä hän enää koskaan näkisi häntä tuskailin asian kanssa monta viikkoa ennen kuin sitten pystyin kertomaan pojalle että hänen äitinsä oli kuollut olen päässyt sen ylitse mutta ajattelen häntä edelleen teen todella pitkiä päiviä ja olen joskus öitäkin poissa poikani kanssa on silloin lapsenvahti minulle tapahtui kuukausi sitten onnettomuus joka rajoitti ja rajoittaa edelleen elämääni olin yö vuorossa töissä ja meillä oli kamalan kova kiire potilaita oli kamalasti ja kaikki tiuskivat toisilleen kiireen vuoksi minun piti hakea potilas arkistosta yhden monta vuotta sitten potilaana olleen miehen tiedot menin arkisto huoneeseen ja kiipesin tikkaille ylettyäkseni ylimmälle hyllylle olin tikkaiden päällä kun yhtäkkiä minua alkoi huimata kamalasti se meni kuitenkin ohitse ja jatkoin etsimistä jouduin nousemaan hyllyjen varaan koska en ylettänyt muuten oikea jalkani oli hyllyn reunalla ja vasen tikkaiden päällä kun tikkaan kaatuivat ja minä siinä samalla tipuin noin 2-3 metriä alas kovalle lattialle menetin tajuni heräsin seuraavan kerran teho osastolta pää paketissa ja kainen maailman koneissa en muista itse mitään tapahtumasta mutta minulle on kerrottu jälkeen päin mitä tapahtui vaikka silmin näkijöitä ei ollut silti tapahtuma näkyi ja siitä oli helppo sanoa mitä tapahtui sain lievän aivovaurion ja selkärankani jouduttiin tukemaan rautalevyillä pystyn silti edelleen olemaan normaalisti töissä enkä ole mikään " aivo invalidi" vaikka minulla onkin lievä aivovaurio
toivon että saan vastauksia mutta en haukkuja pisteiden ja pilkkujen puuttumisesta ja väitteitä ettei tuo muka ole totta sillä se on totta se on tapahtunut juuri minulle ja saan kärsiä siitä loppu elämäni
t: englantilainen kirurgi/ sairaanhoitaja
toivon että saan vastauksia mutta en haukkuja pisteiden ja pilkkujen puuttumisesta ja väitteitä ettei tuo muka ole totta sillä se on totta se on tapahtunut juuri minulle ja saan kärsiä siitä loppu elämäni
t: englantilainen kirurgi/ sairaanhoitaja
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin toivon, että elämä näyttäisi sinulle myös sen valoisan puolensa. Onhan sinulla sentään poikasi. Olen itsekin mies ja seitsenvuotiaan tytön isä. Eronnut tietenkin. Ja kyllä täytyy sanoa, että uskomattoman paljon saa voimia siitä, kun näkee kuinka oma lapsi rakastaa. Vointeja.
Sinua on kohdannut suru ja vaikeudet yhtäaikaa. Se on ikävää. Itse olen todennut, että aika on paras lääke ja ystävät.
No, itse olen synnyinäisesti vammainen, nivelet krakaa ja olen jäänyt lyhyeski 132 cm/32kg, täyttänytkin jo 50.
Nyt sinulle toivotan kaikkein vahvinta voimaa ja ainakaan se aivovaurio ei kirjoituksessasi näy.
Vaikka tuossa kerroinkin omista vaikeukssistani, ei ollut tarkoitus sanoa, että muilla on vielä vaikeampaa. Minä olen selvinnut hyvin ja olen ihan onnellinen.
Osoite on tuossa jos haluat jotain mietiskellä minulle.
Hyvää kesän jatkoa :)
Otan osaa suruusi. Tiedän, että vahva ihminen selviää, niin on käynyt minullekin. Aika tekee tehtävänsä ja se, että on halu selviytyä ja läheisiä ihmisiä ympärillä. Yksikin läheinen ihminen riittää. Sinullakin on lapsi. Usein vain sattuu niin, että kun elämä lyö, se lyö kovaa, mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa, kun ei vain katkeroidu ja yrittää nähdä positiiviset puolet.. Jos haluat voit kirjoitella minulle [email protected]