Viime aikojen harrastuneisuuteni on paljastanut minulle, että "aitojen keinokielten" ja monien "luonnollisten kielten" ero on varsin kapea, jopa tulkinnanvarainen. Monen tämän päivän laajalti käytetyt luonnolliset kielet ovat kokeneet muutamien ihmisten toimesta tapahtuneen "laajan remontin", jossa eri alueiden (useimmiten kirjoittamattomista) puhekielistä on muokattu varsin keinotekoinen, mutta hyvin pian hyväksytty ja luonnolliseksi mielletty puhe- ja kirjoituskieli eli yleiskieli. Mm suomi (kirjakieli) on tällainen kieli, samoin esim italia, nyky-hebrea ja nyky-kreikka. Remontit ja inhimilliset, subjektiiviset ratkaisut näissä tapauksissa eivät ole olleet paljon vähäisempiä kuin esim esperanton ja interlinguan tapauksessa.
Ihan aitoja keinokieliä toki on.
Ihan aitoja keinokieliä toki on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Indonesian saariston lingua francassa, bahasa indonesiassa, on noita piirteitä. Se on selkeän kehitystyön tulos, jossa pohjana oli niillä seuduilla puhuttu malaijin muoto.
http://en.wikipedia.org/wiki/Indonesian_language