Toistaiseksi on puhuttu pysyviksi jääneistä isoista kirkostaeroamisluvuista, mutta mitä ne tarkoittavat yhteiskuntakehityksessä ? Sitä, että yhteiskuntakehitys on alkanut pysyvästi kulkemaan siihen suuntaan, että ihmiset jättävät kirkon. Kirkko on erotettava valtiosta kokonaan, koska suureneva määrä ihmisiä ei halua kuulua kirkkoon ja he siten joutuvat epäoikeudenmukaiseen asemaan. Tämä pitäisi nyt esim. Vapaa-ajattelijoiden ja muidenkin kertoa poliitikoille jotta asiassa tehtäisiin lakialoite pikimmiten. Poliitikot voisivat nyt kerrankin olla yhteiskuntakehityksen kärjessä eikä aina myöhässä reagoida kehityksen kulkuun.
Mitä suuret kirkostaeroamisluvut tarkoittavat yhteiskunnallisesti ?
Äänestäjä
12794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toivoisin, että kirkko johon kuulun, voisi avoimesti alkaa pohtia kansankirkkoajatusta. Sehän ei ole ainoa seurakuntien järjestäytymismalli edes luterilaisuuden piirissä. Asiassa on mielestäni sekä plus- että miinuspuolia eikä keskustelu asiasta olisi pahitteeksi.
Nykyistä kirkkoamme leimaa tietty pappisjohtoisuus ja maallikkojen passiivisuus tms. Mitä muuta kuin kuorolaulua voisi olla yhteisöllisenä hengellisenä toimintana?
Kyseessä on yksinkertaisesti kehittyvä tilanne, jossa olisi jo demokratian hengessä soveliasta erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Nyt ei puhuta mistään pienistä määristä, joita valtionkirkko ajatuksena näivertää - mihinkään uskontokuntaan kuulumattomien 15 prosentin sekä muihin kuin valtionkirkkoon kuuluvien kannalta vapaaehdottoman "uskonnollisen sateenvarjon" alle joutuminen muun muassa kyseenalaisen veronkantojärjestelmän kautta varmasti kyrsii. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
Luulisi, että olisi ev.lut. ja ortodoksikirkon oma etu, että niiden valtiokirkkoasema lakkautettaisiin. Kirkkoihin pitäisi kuulua niiden, jotka todella haluavat kuulua ja uskovat ko. kirkon oppeihin. Nykyistä tilannetta voisi verrata sellaiseen, että vanhemmat liittäisivät lapsensa vaikka Keskustapuolueen jäseniksi ja henkilö saisi erota Kepusta täytettyään 18 vuotta. Lisäksi pitäisi tietysti maksaa veroa kepulle automaattisesti. Haluaisiko Kepu todella jäsenikseen ihmisiä, jotka eivät kannata puolueen aatetta? Miksi valtiokirkot haluavat tällaisia jäseniä?
Todellinen uskonnonvapaus tarkoittaisi, että ihminen saisi luvan liittyä JOHONKIN kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön virallisesti esim. 15-vuotiaana. Sitä ennen hän olisi liitännäisjäsen, jos vanhemmat niin haluavat. Liitännäisjäsenyys ei muuttuisi varsinaiseksi jäsenyydeksi ilman henkilön omaa suostumusta. Ja veronkanto-oikeus ei kuuluisi minkään kirkon oikeuksiin, vain jäsenmaksut.
Mutta vielä ei ole Suomessa uskonnonvapautta, siitä pitävät kirkon lobbarit huolen.
Kirkon etu se ei tietenkään ole, jos jäsenmäärä vähenee, koska jää rahat saamatta. Siksi ne yrittää kirkon piirissä keksiä kaikenlaista tempausta, että porukoilla olisi kivaa, eivätkä eroaisi kyseisen järjestö jäsenyydestä.
Uskonnonopetus on myös sellainen jäänne vanhoilta ajoilta, joka pitäisi ehdottomasti lopettaa.
... on ehdottoman tärkeää, uskonto on niin valtava asia joka on vaikuttanut ja tänäkin päivänä vaikuttaa ihmisten elämään, kulttuuriin, politiikkaan, historiaan, jne. Ympäröivää maailmaa ei voi käsittää täydellisesti, ilman riittävää tietoa uskonnoista. Neutraali uskonnonopetus myös ehkäisee sitä että opetus jäisi fundamentalististen lahkojen käsiin, ja suojelee ihmisiä näihin joutumiselta (vrt. Yhdysvallat, jossa tilanne on aivan toinen).
Opetusta tulee kuitenkin muuttaa nykyisestä, ja keskittää se yleisemmin uskontoihin ja uskontoihin ilmiönä, niiden historiaan yms. ja vähentää ev.lutiin tuhlattavaa aikaa. Pieni paino sillä toki voi olla historiallisen merkityksensä takia (Suomessa), mutta pääasiassa opetuksen tulee olla neutraalia ja uskontoihin tasapuolisesti keskittyvää. Opetukseen voisivat siten myös osallistua kaikki, jolloin erillisiä ryhmiä islamin yms. uskontoihin ei tarvitse järjestää. Uskonnollinen opetus kuuluu seurakunnille.
Erityisesti Kokoomuksen, Keskustan ja Sosialidemokraattien sekä Ruotsalaisten kannattajien ja jäsenten olisi paikallaan tässä asiassa aikaisempaa pontevammin ottaa yhteyttä ainakin yhteen kansanedustajaan(sa) ja vaatia muutosta. Toki myös vihreiden (oikeusministeri). Vasemmistoliiton kansanedustajita suurin osa onkin valtion ja kirkon erotamisen puolesta, ainakin www.uskonnonvapaus.fi -sivuston vaalikyselyn mukaan. Voi myös uhata puolueen vaihdolla, joko tosissaan tai leikin päiten..;-)
Eroamisluvut kertovat siitä, että suurin osa ei ole koskaan omasta tahdostaan kirkkoon liittyneetkään, vaan on vauvoina kastettu ilman omaa ymmärrystä.
Luterilaisesta kirkosta pois vauvakaste, annetaan ihmisten aikuistua ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti aikuis-iällä.
vajaat kaksi vuotta sitten. Tosin muistaakseni kaikki vihreätkään eivät sitä allekirjoittaneet. Jossain näin uutisen siitä. Vasemmistoliiton ohjelmassa se on myös.
Piispa Heikka juuri äsken uutisissa kertoi kirkon suunnitelmista, jotta kirkosta eroaminen ei kasvaisi.
On ehdotettu, että ihminen voisi olla minkä seurakunnan jäsen itse haluaa olla. Nythän se on sidottu asuinpaikkaan. Joku toinen pappismies (en muista nimeä) sanoi, että olisi hyvä jos kirkkoja muutettaisiin siten, että eri kirkoilla olisi erilaista toimintaa ja niistä voisi sitten valita mieleisensä.
Eräänlaista kohderyhmä-ajattelua siis. Kai tarkoituksena on, että on rokkikirkkoa ja sitten niitä perinteisiä, joissa veisataan virsiä totisena. Hmmh.
Joo-o, kirkolla on hätä.
Uskonnollisen yhteisön ideana on juuri yhteisöllisyys, jossa kaikenlaiset ihmiset, ikään ja muihin ulkopuolisiin seikkoihin katsomatta ovat yhdessä ja hyväksyvät toisensa. Siinä vaiheessa kun kirkko alkaa pirstaloitumaan, ns. nuorten kirkoksi, vanhusten kirkoksi jne. ollaan ongelmissa, sillä se kertoo että arvomaailmat kirkon sisällä ovat niin erilaisia että ajatus yhteisestä seurakunnasta ei voi toteutua. Tämä voi pitkälle vietynä johtaa kirkon täydelliseen hajoamiseen useaan pienempään.
Kirkon kannalta kannattavampaa, olisi toki miettiä kuinka jumalanpalveluksia tulisi muuttaa niin, että ne vetoaisivat kaikkiin, jotta kaikki voisivat tuntea olonsa kotoisaksi siellä. Sama keskustelu tulee käydä arvomaailman ja oppien suhteen, mutta tähän kirkko näyttää olevan haluton. Ehkä halua alkaa kummasti ilmestymään kun jäsenmäärä tästä vielä laskee, mutta silloin saattaa olla jo turhan myöhäistä. Kirkko hiihtää aina jäljessä, vaikka heidän itsensä kannalta kannattaisi olla askeleen edellä.
Naispappeus hyväksyttiin, koska feministit uhkasivat muuten erota kirkosta.
Nyt tarvitaan ripeitä jatkotoimenpiteitä. Seuraavaksi on hyväksyttävä homo- ja lesboparien kirkollinen vihkiminen.
Sitten on tietenkin tasa-arvon nimissä hyväksyttävä homoseksuaalisten henkilöiden vihkiminen papin virkaan. Ellei tämä tapahdu, kaikki homot ja lesbot uhkaavat erota kirkosta.
Toki vielä on hyväksyttävä homo- ja lesboparien adoptio-oikeus.
Parasta olisi, että homoja tai lesboja nimitettäisin mahdollisimman pian piispoiksi ja lopulta arkkipiispakin voisi olla julkisesti tunnustuksellinen eihetero.
Kirkon on uudistuttava ja seurattava yhteiskunnan muuttumisesta kertovia heikkoja signaaleja.
Lahkoja on Suomessakin vaikka kuinka paljon, eikä suurin osa ev.lut.kirkon jäsenistä ole missään tekemisissä kirkon kanssa. En minä tuota yhteisöksi sanoisi.
Kirkko silti ainakin yrittää olla suomalaisia yhdistävä uskonnollinen yhteisö, ja houkutella nuoria mukaan seurakunnan toimintaan. Käytännössähän tilanne on jo nyt se, että kirkon sisällä on tiettyjä kuppikuntia, ja kirkon aktiviteetit ovat pääasiassa suunniteltu miellyttämään vanhempia ihmisiä. Mutta jos niiden uudistamisen sijaan hyväksytään, että näin on, ja aletaan perustamaan oma pikku seurakunta jokaiselle eri ryhmittymälle, pirstaloituu kirkko lopullisesti.