Kaikille tämä viesti on tietenkin takoitettu, mutta nyt kohdistin tämä noille nimimerkeille sen vuoksi, että saatais jotain keskustelua aikaan. Huomasin, että te olitte vastanneet yhteen kirjoitukseeni niin, että voisin kuvitella teidän olevan samalla aaltopituudella kanssani.
Haluaisin tännekin enemmän keskutelua kaikista vaikeista asioista, kuten juuri perheeseen littyvistä asioista tai vaikka siitä, että miksi yleisesti ottaen mistään keskustellaan niin vähän. Jos on vähänkään vaikeampia asia, niin verhoudutaan vaan jonkin tyhmän jutun taakse, ettei tarvi puhua.
Oikeastihan se on niin, että jos niin haluaa niin kanssakulkijan kaikki teot voi jollain lailla kriminalisoida eli lessujen keskuudessa "synnittää". Aina voi vedota siihen, että on pahoittanut toisen mielen. Vaikka ei mitään muuta syytä olisi tehdä parannusta jostain, niin se on varma aihe: toisen mielen pahoittaminen. Olipa kyseessä sit, mikä asia tahnsa. Ihan älytöntä mielestäni.
Olen muuten jo pitkään ajatellut, miksei päikkäriin vois laittaa keskustelu- ja mielipide palstaa? Se olisi ihan oikeasti hyvä juttu, mutta eihän se koskaan varmaan tule totuetumaan, ettei vaan tule erilaisia mielipiteitä esiin. Ja tokihan ne kirjoitukset sensuroitaisiin kaikki, kun nytkin sitä joi päikkärissä tehdään.
Nauratti muuten tänään, kun uusi apu tuli, niin ainut juttu, mitä siinä oli suvareista, niin se oli kuva tupakkakopista ja teksti vieressä ihmetteli, että se on lessuilla vain pieni paha asia, kun yleinen mielipide on,että se on synti. Siis muitten keskuudessa.
No, joo, tässäpä tätä lätinää taas. Kirjoitelkaahan, mitä mieleen tulee. Ois kiva saada järkevää keskustelua aikaan.
Haluaisin tännekin enemmän keskutelua kaikista vaikeista asioista, kuten juuri perheeseen littyvistä asioista tai vaikka siitä, että miksi yleisesti ottaen mistään keskustellaan niin vähän. Jos on vähänkään vaikeampia asia, niin verhoudutaan vaan jonkin tyhmän jutun taakse, ettei tarvi puhua.
Oikeastihan se on niin, että jos niin haluaa niin kanssakulkijan kaikki teot voi jollain lailla kriminalisoida eli lessujen keskuudessa "synnittää". Aina voi vedota siihen, että on pahoittanut toisen mielen. Vaikka ei mitään muuta syytä olisi tehdä parannusta jostain, niin se on varma aihe: toisen mielen pahoittaminen. Olipa kyseessä sit, mikä asia tahnsa. Ihan älytöntä mielestäni.
Olen muuten jo pitkään ajatellut, miksei päikkäriin vois laittaa keskustelu- ja mielipide palstaa? Se olisi ihan oikeasti hyvä juttu, mutta eihän se koskaan varmaan tule totuetumaan, ettei vaan tule erilaisia mielipiteitä esiin. Ja tokihan ne kirjoitukset sensuroitaisiin kaikki, kun nytkin sitä joi päikkärissä tehdään.
Nauratti muuten tänään, kun uusi apu tuli, niin ainut juttu, mitä siinä oli suvareista, niin se oli kuva tupakkakopista ja teksti vieressä ihmetteli, että se on lessuilla vain pieni paha asia, kun yleinen mielipide on,että se on synti. Siis muitten keskuudessa.
No, joo, tässäpä tätä lätinää taas. Kirjoitelkaahan, mitä mieleen tulee. Ois kiva saada järkevää keskustelua aikaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielenkiintoisia ajatuksia!
Oikeassa olet: Jos ei siis oikeaa vikaa löydä toisesta niin joillakin ihmisillä vanhoillislestadiolaisuudessa on ihan sama paha tapa mikä yleensä juoruiluun ja toisten kyttäämiseen yliuteliailla ihmisillä kaikkialla maailmassa: 'mielen pahoittaminen' on tosiaan oikein hyvä tekosyy alkaa 'kantaa toisesta huolta' ja vaikkapa alkaa painosta toista kertomaan asioistaan--(Minä en nyt sitten tässä ketään pahalla muistele enkä pilkkamielessä kirjoita, mutta ikäänkuin hyväksi jutuksi ja muistoksi ja toisaalta pikku muistutukseksi kaikille:)
Melle sattui 20 v sitten seuraavaa: ei oltu mieheni kanssa vielä saatu puhuttua suhteemme laadusta edes keskenään niin meitä lähestyi sekä tyttö että poika erikseen nuhtelevaan sävyyn suunnilleen seuraavin sanoin kumpikin mriyä kumpaakin erikseen: "minusta on tuntunut jotenkin tosi pahalta ja murheelliselta kun en ole tiennyt seurusteletteko te vai ette. On niin ikävän näköistä ja tuntuista kun te seurojenkin jälkeen ikäänkuin seurusteleva pari seisotte ihan vierekkäin ja näytätte kuin seurustelisitte ja sitten ei kuitenkaan oikein tiedä että seurusteletteko te"--
Silloin erityisesti minua naispuolisena otti tuo erityisesti päähän koska luonnollisesti olin itse odottanut että rakastamani poika nykyinen aviomieheni tekisi aloitteen ja vaikkapa ensin tunnustaisi ilmeisen rakkautensa. Olin sen verran romanttisvanhanaikainen että tahdoin pojan ottavan ratkaisevan ensiaskeleen.
Tuo tyttö oikein ehdotti että hän haluaa mennä minun kanssani seurapenkkiin eteen ja niin menin ja siellä hän alkoi isoon ääneen virren aikana (ja hieman saarnankin) 'nuhdella' eli tuota ylläoleva asiaansa toimitti, että "tuntuu niin pahalta seurata teitä blää blää blää". Tulin hirveän ahdistuneeksi, sanoin että no eikö ole hyvä kun me täällä julkisesti tutustutaan eikä esim nyhrätä jossain pusikossa tai rappukongissa. Tyttö siihen että no joo tavallaan mutta ei tuokaan hyvältä näytä.
En oikein saanut selvää mikä häntä kiusaa ja ahdistuin kauheasti itse ja ja menin sitten seurojen päälle ja ehdotin rakkauteni kohteelle, että voisko hän lähteä minun kanssani kävelylle että minulla on tärkeää asiaa.
Sanoin kävelyn alkajaisiksi että vaikka minusta on kauhean ihanaa sinun kanssa olla ja jutskata niin en kai enää voi kun sain tällaisen puhuttelun.
No kävelymme päättyi sikäli ihanasti että sain kuulla ettei tämä poika ikinä ole ketään ihmistä niin paljon rakastanut kuin minua.
(-- Edellä mainittu nuhtelija muuten meni pian tapautuman jälkeen maailmaan, en tiedä onko asialla mitään yhteyttä, mutta sanonpahan nyt tässä että eivät kaikki nuhtelijat ole aina oikealla asialla ja ei kaikkien nuhtelijoiden tunnontila edes kovin oikea.)
Tuo nuhtelijapoika taitaa olla uskomassa mutta ei tietääkseni ole koskaan kovin kaihtanut toisten asioiden liiallista ronklaamista.
Näinhän se on,jos omat asiat ei ole kunnossa sitä mielellään "valvoo"toisten tekemisissä ettei vain oma omatunto saisi "töitä" omista erheistä,niitähän meille maanmatosille tulee mutta se armoetu on että kun omista vioistaan käy parannusta tekemmään ei niitä toisten tekemisiä tartte "kantaa"eteenpäin. Mulla ainakin on ihan kylliksi kun yritän itseäni "valvoa" Nytkin viimeviikon vaihteessa seurapuheita radiosta kuunnellessani huomasin että monessa olen rikkonut Jumalaa ja lähimmäisiäni vastaan,mutta kun sen evankeliumin saarnan saa uskoa omalle kohdalleen niin siihen saa turvata.Täällähän me olemme vain "päivänlapsia"eli eilinen on mennyt huomisesta emme tiedä ja kun tänään uskoo,jos yöllä "noutaja"tulee niin kilvoituksen matka on takana.
Hyvin kirjoitettu. Eikö ole muuten todella upeaa kun suviseuroja pystyi taas missä päin Suomea vain kuuntelemaan vaikka autossa kauppareissulla?! Kuinkahan kauan tätä muuten vielä jatkuu? Ajattelen vain että luulisi ettei ihan lopun aikana olisi näin vapaata, sillä kohta kai jo ovet katua vasten suljetaan..
..kuka tietää, kuinkan kauan tätä jatkuu. Siksi haluankin uskoa ja uskon, että juuri HALU USKOA on kaikein tärkein. Kun viikonloppuna kuuntelin tuolla Pohojanmaalla noita juttuja, niin tuli sellainen olo, että ihan sama milloin kuolen, niin syntisenä kuolen. Välillä tuli kyllä ahdistavakin olo, vaikka armon kai se pitäis päällimäisenä asiana olevan.
Usein tulee sellainen olo, että lessuista on ulkopuolisilla todella ahdistunut kuva ja juuri kaikki tuomitseminen, kateus ja "vahtiminen" on keskeisimpinä asioina. Ikävä kyllä sitäkin joukossamme on, mutta silti, kun juttelee joidenkin "hyvin tyyppien" kanssa,niin aina tajuaa ja muistaa sen, että armohan tässä keskeisin juttu on. Sitä pitäis kaikille korostaa, eikä tuomitsemista.
Minun kokemus:
Kun on puhdas omatunto niin ei ole mitään väliä, vaikka joku tulee puhuttelemaan ja kyselemään asioitani. Olen vain iloissani, että tuokin muistaa minua ja haluaa olla kantamassa minua.
En tiedä miten muut kokee, mutta koen itse näin. Tämä ei ollut mikään syyllistys ketään kohti vaan täysin omakohtainen kokemukseni.
...se oliskin aina noin,että tullaan suoraan kysymään, mutta kun se usein on niin, että kaverin kaverin kanssa ensin asiaa puidaan ja sit joku kolmas tai ehkä seitsemäs tulee jotain jutteleen. Ja tuo puhutteleminen kuulostaa minusta ihan kauheelta. Niin kuin joutuis reksinkansliaan joskus kakarana.
Tietty hyvä, että pidetään toinen toisista vähän huolta, mutta mitä sekin sitten tarkoittaa, ettei menis kateelliseksi kyttäämiseksi.
Olisin kyllä mielelläni lähtenyt ihan "paikan Päälle" mutta kun tuo terveys ei oikein antanut siihen mahdollisuutta.Mutta en sitten radion vierestä kyllä niinä päivinä malttanut poistua ja haikea olo tuli maanantaina kun seuratloppuivat.Onneksi on Jämsän maakunnalliset seurat jos jaksaisi sinne.Sen vielä radiokuunteluun.tuli kuunneltua puheet kunnolla kun ei tarvinnut muuta tehdä eikä liikkua.Viime vuonna kyllä myös tuli teltassa oltua kun ei siellä Maaningalla oikein viitsinyt liikuskella kun saappaat juuttuivat saveen,Kyllä sen sitten "istumalihaksissa"tunsi kun kotiin tuli.Hyvät muistot sieltäkin silti.
Onko sinua siis tultu oikeasti nuhtelemisen lisäksi myös 'nuhtelemaan' ? Jos ei ole tultu nuhtelemisen lisäksi myös 'nuhtelemaan' et tiedä mistä nyt tässä puhutaan...
Jos sinulla ei yhtään kiehahda jos joku tulee 'nuhtelemaan'eli esim utvimaan asioitasi niin olet kyllä ihme viilipytty ja sopisit varmasti todella hyvin esimerkiksi armeijan lentäjäksi!
Aivan, juuri tuolta tuntuu kuin joutuis reksin kansliaan kakarana!-- Ja ikävintä koko hommassa on,että sitten kun alkaa keskustella koska kuitenkin on halu olla oikein uskomassa ja nöyrästi kuunnella niin paljastuu että kaiken takana on juoru tai väärinkäsitys. Yksi ainoa nuhtelu 20 vuoden aikana on osunut minun kohdalla oikeaan ja silloin olin ihan kiitollinen lähestyjästä ja en voi millään sanoa,e ttä olisin edes kokenut koko tilannetta nuhteluna vaan lähinnä varovaisena tiedusteluna ja tyyppi oli niin nolona itse että koko ajan pyyteli anteeksi lähestymistään koko asiassa.
Jumalan lasten rakkauttahan se on kun toisesta välittää. On hyvä kun on saattomiehiä vierellä neuvomassa ja tukemassa eri asioissa ja elämän vaiheissa. Jos oma omatunto puutuu tai ei näe itse asiaa laajemmin, on hyvä että lähellä oleva saattomies juttelee asiasta. Itsehän tässä viimeisen päätöksen tekee ja itse uskoo.
Minulla itselläni on kiittämistä monille uskovaisille ystävilleni avusta, kun he ovat nähneet joskus minun laitani ajoissa ja puhuneet minulle.
Jumala tuomitsee, emme me. Raamatussa kehotetaan puhumaan ystävälle jonka asiat eivät ole kunnossa. jos tämä ei auta tai kyseinen henkilö ei kuuntele, ota avuksi toinen uskovainen, sen jälkeen seurakunta ja jos ei vieläkään näy mitään, voit pitää häntä uskottomana. Näin raamatussa sanotaan.
"Vanhoillislestadiolaisella ole halua eikä tarvetta käydä keskusteluja tällaisella palstalla. Emme halua istua sielä, missä pilkkaajat istuvat."
Tosin on täällä niitäkin, mutta niitä löytyy myös mm.
bensa-asemalta, kaupasta, kirjastosta jne...
Mikäli nyt koet pilkkaamiseksi jos asioista yritetään puhua avoimesti onko sekään nyt sitten oikein.Olen niin kauan jopa kärsinyt siitä, että
asiat vesitettän heti kun alkaa oikea keskustelu.
Enkä tarkoita keskustelulla pilkkaamista, vaan
keskustelua yleensä elämästä, ihmisistä, yhteiskunnasta, perheestä jne... uskovaisen ihmisen näkökulmasta.Eihän me nyt olla missään Maon Kiinassa jossa erimieltä oleva osattiin
eliminoida melkoisen tehokkaasti. VL-yhteisössä
myöskin niillä hiiren hiljaisilla on sanottavansa,
mutta mikäli se hiemankin on arkaa saa siitä tuomion joko suoraan tai sitten ihmiset alkavat karttaa häntä, siten tässäkin yhteisössä osataan
"kapinalliset"pistää aisoihin.
Yhteiskunta muuttu jatkuvasti ja myöskin VL-yhteisö sen mukana, mutta tuskinpa se koskaan tulee olemaan niin avoin, että asioista uskalletaan oikeasti puhua ilman leimautumista. Siksi
on hyvä, että on edes tämä paikka missä voi purkaa
mieltänsä.Ei kait kellään uskovaisella ihmisellä
ole tarkoitus pilkata, mutta ymmärrät varmaan
on asoita joita ei ole voinut keskustella ja siksi
asoita puidaan välillä hieman krittisestikin.
No tuo ajattelutapa on vanhoillislestadiolaisuudessa aika harvinainen: ei täällä minusta meitä pilkata paitsi tuo Oskari. Raamatun kohdalla halutaan muistuttaa että ei kannata ruveta asumaan vaikkapa kapakoissa (saattaa olla huono esimerkki, mutta en nyt keksi muutakaan paikkaa yhtäkkiä).)-- Luulenpa, että tuollaisen viestin laittajalla on joku muu ongelma, esim tirkisteleminen: luulee nettiä synniksi ja harmittaa sitten kun ei pysty olemaan täältä poissa ja kun tulee huono omis (ei edes huono omis vaikka niin itse luulee vaan liian tuomitseva yliminä)niin kääntää asian mukamaste voitokseen ja selittää itselleen ja muille että onkin täällä roikkumassa muka vain kuria ja moraalia ylläpitämässä. Kutsuisin jonkinsortin henkiseksi ongelmaksi.
Minä viittaisin mieluummin näihin Raamatun kohtiin: "te olette maailman suola" ja "saarnatkaa evankeliumia sopivalla ja sopimattomalla hetkellä"
Meidän on suorastaan velvollisuus keskustella... Jeesus oli kova keskustelemaan esim huorintekijöiden kanssa ja siitäkös fariseukset häntä nuhtelivat
Olen tässä juuri ruokatunnilla (töissä) ja päätin käydä vilkaisemassa tätä palstaa josta eräältä tutulta kuulin.
Olen seuraillut näitä keskusteluja ja mieleeni on tullut juuri tuo sama ajatus mitä tuossa edellä jo tuli, eli "älkää istuko siellä missä pilkkaajat istuvat". Tuon asian voi tietysti käsittää monella tavalla jos sitä oikein alkaa järkeilemään, kuten eräs tuttavani sanoi jääkiekko-ottelusta, "miten niin siellä ei voi käydä, eihän ne meitä siellä pilkkaa, mitä väärää siinä on jos käy katsomassa pelin?"
Itse käsitän kuitenkin esim. em. asian niin että vaikka sen pelin vaan katsoisi eikä yhtyisi siihen menoon mikä siellä on, niin siinä on hirvittävä vaara lähteä synnin tielle, sitä niin herkästi horjahtaa kun ensimmäinen askel on jo otettu. Ja minkälainen olo on pelin jälkeen? Musiikki soi päässä, vaikkei sitä ois niin kuunnellutkaan ym. ym.
Ja mennäänpä taas asiaan. Mielestäni tällaisilla palstoilla on myös vaaroja, vaikka niitä asioita puhutaan täällä ja hyvähän se on että "arimmatkin" ihmiset voivat tuoda täällä mieltä painavia asioita esille, mutta, se mikä ero tällaisilla palstoilla on että asioita voi puhua muttei SOPIA.
Jos on mieltä painavia asioita joita ei uskalla tuoda esille muuten kuin kirjoittelemalla tänne, tuleeko siitä hyvä mieli? tuleeko siitä sellainen olo että olipa hyvä kun sai vähän taakkaa kevennettyä? väitän ettei tule. Miksi? Kyllä se on meillä ainut lohtu mihin me turvaamme on se kallis evankeliumi, sillä kun saa asioita hoitaa ja taakkaa keventää niin ei tarvitse enää täällä niitä puida, niitä ei tarvi puida enää missään, koska ne on taivaassakin anteeksi annettu ja siirretty niin kauas kuin itä on lännestä.
Eikös se niin ole että näitäkin asioita kun saa jonkun rakkaan saattomiehen kanssa puhua ja sopia niin ne solmukohdat ja epäilykset häipyy ja tuntuu että on taas paljon enempi voimaa uskoa?
Toisaaltahan on hyvä että voimme tätä kautta tehdä "lähetystyötä" mutta mielestäni se ei ole kovin rakentavaa jos ei tiedä kirjoittajan henkilöllisyyttä, koska tänne voi kuka tahansa kirjoittaa ja väittää olevansa uskomassa ja kirjoittaa ihan mitä tahansa. Sitten tulee herkästi "väittelyä" ja erimielisyyksiä kun kirjoittaja voi olla kuka tahansa (esim. joku lapsuuden uskon menettänyt, uskovaisia kohtaan katkeroitunut ihminen) ei millään pahalla ketään kohtaan mutta niitäkin vain on esim. lähipiirissänikin on eräs sellainen ihminen.
Mutta haluan vielä tuon pitkän "luennon" jälkeen sanoa kaikille epäuskoisille että käykää rauhanyhdistyksellä seuroissa, lähes joka paikkakunnalla on "ry" jossa kokoonnumme viikottain, käykää kuuntelemassa, siellä saarnataan parannusta, se on ainoa mitä meiltä katsotaan kun päivät kerran päättyy, silloin sanotaan että "tulkaa minun isäni siunatut" ja ne siunatut ovat niitä joilla on synnit anteeksi.
ps. oli aivan pakko kirjoittaa ko jotku kirjotukset tuntu aika pahalta lukea, toivottavasti kukaan ei pahennu tästä kirjoituksesta, jotenkin vaan tuntuu että ehkä tämä ei ole meille oikea paikka...
kauniisti ja maltillisesti kirjoitettu
jouduin keskusteluihin mukaan.Nyt tänne on tullut
muutamia keskustelijoita jotka haluavat hieman
syvällisemmin keskustella asoista jotka ehkäpä
ovat olleet jopa jonkinlaisia tabuja.
..."jouduin" sattumalta mukaan keskusteluihin, kun kerrankin näin joitain järkeviä juttuja. Ihmettelen taas tätä, että heti, kun jossain, olipa sit foorumi mikä tahansa, aletaan tosiaan keskusteleen jostain asioista kunnolla, niin heti on niitä ahdasmielisiä tuomitsemassa, kuten tuo kirjoitus taas pilkaajien kanssa istumisesta.
Kyllä nykyään on pakko istuskella paljonkin "pilkkaajien" kanssa, kun ei voi eristäytyäkään. Itse en kyllä edes ajattele niiden eli epälepojen olevan niin pahoja, etten vois heidän kanssaan aikaani viettää. Ja tosi monet minulle rakkaat ihmiset, eivät ole lessuja, joten en todellakaan voi ajatella alkavani elää vain tässä suljetussa yhteisössä.
Ketkähän ne ovatkaan ahdasmielisiä ja sallimattomia? Miettikää nyt vähän, ennen kuin tuomitsette!
Nyt lähden muutamaksi päiväksi lomaileen, joten kirjoitelkaahan ahkerasti,niin on sit lukemista, kun tulen kotiin! :)
Samaa mieltä kaikesta! On kauheaa katsottavaa kun jotkut ihankuin halveksivat ei-vanhoillislestadiolaisia vaikkapa naapureita ja ovat kuin ylempänä. Esimerkiksi eräs vl-sukulaiseni ei suostu tulemaan perhejuhliin jos kutsun sinne eronneen kanssa naimisiin menneen.. Minulla on kauhea selitteleminen sitten tälle hirveän mukavalle pariskunnalle aina juhlassa miksi ao ei saapunut paikalle vaikka on erittäin läheinen ja oleellinen henkilö juhlakalun kannalta. Häpeän kun joudun selittelmään ja keksimään jotain millä en loukkaisi ketään. Uskovaisuus ei tee meistä parempia ihmisiä ja iän myötä ihmisen huonot luonteenpiirteet näyttävät korostuvan..
Hauskaa lomaa, nähdään tai siis luetaan ja kirjoitellaan kun tulet!
Olen voinut keskustella ei vl-kanssa avoimimmin
vl-ystävien kanssa. On kyllä yleinen harhaluulo,
etteivät ei-vl osaa tai halua keskustella elämän
tärkeistä asioista esim.uskonnosta.
Kuitenkin vl-uskovaisten kanssa keskusteltaessa
keskustellaan asioista kuin hyssytellen ja kierretään hiukankin vaikeat asiat kuittaamalla,
maailmallista hapatusta.En tiedä osaanko tai uskallanko koskaan avoimesti asioitani tuoda esille. Aika näyttää.
Tiedän tunteen: mutta toisaalta: vika voi olla myös itsessä. Itse on niin arka, että jotenkin paremmin uskaltautuu ei-vl:n kanssa keskusteluun koska siinä keskustelussa ei loppujen lopuksi koe haitaksi jos mielipiteet erkanee,sen laittaa eri uskonnäkemyksen piikkiin tai sitten huiputtaa joskus itseään ajattelemalla että "no mitä väliä, tuo ihmissuhde ei ole niin tärkeä kuin ihmissuhde johonkin vl:ään ja siksi voin ladata täysillä". Ei välitä siitä, jos ystävyys kärsii. Ja yleensä se ei siksi kärsikään, ja jos kärsii meillä on taipumus ajatella että ystävä ei ollut arvoisemme tai ainakin olemme liian eriluontoisia. Miksi emme voisi ajatella noin vanhoillislestadiolaisten kohdalla? Minusta pitäisi.
Jos jonkun kanssa ei synkkaa heti, kannattaa ladata täysillä, jospa se siitä lähtee synkkaamaan. Kannattaa edes hieman kokeilla kepillä jäätä. Ja jos ei ystävyyttä synny, niin onpahan ainakin yritetty. Jos toinen ei tajua, vaan kaiken käsittää väärinpäin niin kyllä silloin voi ihan yhtä lailla ajatella että hän ei joko ollut minun arvoinen tai olemme eri luontoisia.
Tyytyessään laimeisiin ihmissuhteisiin ihminen pettää itseään: juuri tärkeissä ihmissuhteissa kannattaisi laittaa kaikki likoon.
Pitäisi uskaltaa väärinkäsitetyksi tulemisen uhalla testata ihmissuhde ja tulla sitten vaikka nuhdelluksi: voihan asian sanoa, siis sen,että käsitit minut väärin, jos kerran tosiaan niin on.
Ja jos kyse on ihan rakkaudellisesta oikeasta nuhtelusta eikä piikittelystä tai selvästä nokkimisesta niin sekinhän on vain hyväksi. Tuleepahan talosteltua.
Kyllä noista ystävyyden etsimis'hudeista' varmasti joku osuu ja muutama oman itsen kaltainen aina kymmentä/kahtakymmentä hutia kohti löytyy.Tie on raskas kulkea, mutta löytääkseen yhden timantin kannattaa vähän hiiliä penkoa.
No Jeesushan istui fariseusten kanssa koko ajan.
Ja Saulus oli paha pilkkaaja, suorastaan vainoaja. Jos häntä ei uskovainen olisi lähestynyt eli karttanut pilkkaajaa niin Saulus-parka ei olisi koskaan päässyt sisälle Jumalan valtakuntan ja tullut Paulukseksi eli Suuresta (Saulus)pieneksi (Paulus)eli koppavasta pieneksi ei nöyräksi.
Entäpä jos se Raamatun kohta siitä,ettei saa istua pilkkaajien kanssa tarkoittaa, ettei saa uskoatunnustamatta istuskella siellä. Uskoahan ei juuri itse tilaisuudessa tarvitse verbaalisesti tunnustaa, teothan puhuvat puolestaan eikä niistäkään tarvitse mitään numeroa tehdä.
En tarkoita, että joka pikkujoulussa ja illanistujaisessa istuisi suorastaan saarnaamassa tmv (olisihan se aika outoakin) mutta jos kantti kestää eikä ole houkutusta viinaan ja tanssiin niin siitä vaan: sehän on parasta saarnaa kun joku tunnetusti uskovainen istuu juoppo-ja tanssiporukassa ja pitää hauskaa siten, ettei tule syntiä, mutta ikäänkuin maailman suolana eli esimerkkinä muille. En tarkoita että mitenkään pitäisi tuollaisiin tilanteisiin hakeutua, mutta tiedän että monet vanhoillislestadiolaiset työnsä puolesta käyvät em tilaisuuksissa, koska kokevat että ovat sen velkaa hyville työtovereilleen. Sitäpaitsi monissa työpaikoissa parhaat työsopimukset syntyvät juuri iltariennoissa. Itse en pysty käymään tuollaisissa tilaisuuksissa näppejäni polttamatta ja se on kyllä minusta noloa. Haluaisin olla vahvempi, mutta koska tunnen itseni, en mene.
"Itse en pysty käymään tuollaisissa tilaisuuksissa näppejäni polttamatta ja se on kyllä minusta noloa. Haluaisin olla vahvempi, mutta koska tunnen itseni, en mene."
Nyt tunnistin sinut. Totisesti olen samaa mieltä taipumuksestasi. ;-)
Vai ei sun sukulaiset suostu tulemaan perhejuhliin, jos sinne tulee eronneen kanssa naimisiin mennyt.
: )) Hah haaaaaa
Kyllä sulla on jutut. Väitätkö tosissaan, että tämä oisi hyvinkin yleistä vl-keskuudessa?
Ei varmasti ole.
feikki
feikki
feikki
Muuten ihan fiksu kirjoitus.
Minun isi on vahvempi kuin sun.
Aiempia kirjoituksiasi ei ole sattunut silmiini, joten aaltopituudesta en osaa sanoa sen enempää... :-)
Nimimerkkisi se vaan tarttui silmääni. Tuskin tarkoitat sillä viestittää, että olet lesbo :-) Meitä lesboja kun yleisesti kutsutaan lepakoiksi, itsekin sitä nimitystä käytän.
Toivot enemmän keskustelua vaikeista asioista eikä verhoutumista tyhmien juttujen taakse. Sitä samaa minäkin naiskumppanini kanssa toivoisin.
Rentouttavia lomapäiviä kumminkin!
Sori, jos olen aiheuttanut väärinkäasityksen nimimerkilläni, se ei ollut tarkoitus. En todellakaan tiennyt viittaavani lesboihin nimmarillani. Tuo nimmari tuli vaan yhtäkkiä mieleen eräänä yönä, kun tänne kirjoitin ekaa kertaa. Lessuistahan käytetään myös nimeä lepa, siitä se jotenkin sai alkunsa ja yökyöpeli olen. Aaltopituudella tarkoitin viestien sisältöä lestadiolaisuuden vaikeisiin kysymyksiin nähden.
En siis ole lesbo. Kaunista ja hyvää kesää sinulle!