joidenkin ihmisten (mielestäni) omahyväinen ajatus omasta suojelusenkelistä?
Tuntuu todella kylmältä, että joku esimerkiksi lehdissä selittää pelastumistaan jostain onnettomuudesta sillä, että hänellä oli suojelusenkeli mukana. Vaikka muita olisi kuollut kuinka paljon, niin tällä yhdellä henkiinjääneellä on otsaa sanoa, että häntä suojeli joku enkeli.
Minä en kyllä kehtaisi tuollaista laukoa, vaikka uskovainen olisinkin. Siinä antaa itsestään sen kuvan, että ajattelee olevansa tärkeämpi, kuin ne kuolleet. Että hän oli pelastamisen arvoinen, eivät ne muut
Ja se on minun mielestäni ruma ajatus.
Tuntuu todella kylmältä, että joku esimerkiksi lehdissä selittää pelastumistaan jostain onnettomuudesta sillä, että hänellä oli suojelusenkeli mukana. Vaikka muita olisi kuollut kuinka paljon, niin tällä yhdellä henkiinjääneellä on otsaa sanoa, että häntä suojeli joku enkeli.
Minä en kyllä kehtaisi tuollaista laukoa, vaikka uskovainen olisinkin. Siinä antaa itsestään sen kuvan, että ajattelee olevansa tärkeämpi, kuin ne kuolleet. Että hän oli pelastamisen arvoinen, eivät ne muut
Ja se on minun mielestäni ruma ajatus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Syy on sama kuin pikku-Villellä, joka hiekkalaatikolla kertoo pikku-Liisalle kuinka hänen isänsä pysäyttäisi vaikka veturin jos Ville olisi jäämässä alle. Halu uskoa siihen että Joku suojelee. Se halu on OIKEASTI niin vahva, että se voittaa kaiken terveen järjen, logiikan sun muut epämiellyttävät totuudet. Halu tuntea itsensä turvatuksi.
Suojelusenkeli kyllä toimii: se pitää aivan varmasti kummitukset pois perästä ku kävelee keskellä yötä hautausmaan poikki. Tosin, jos hautakiven takaa hyppää aseistettu raiskaaja, enkeli pelästyy ja lähtee karkuun.
Kuuntelin noista öttiäisistä Radio-Suomesta jonkin keskustelun, jossa oli toimittaja ja sitten joku kaveri (ilmeisesti pappi/teologi) joka oli kirjoittanut enkeleistä kirjan. Nykyään on ilmeisesti jopa kursseja, joissa voi oppia tunteman oman suojelusenkelinsä. o_O Tuo pappi ei ollut kovin innostunut asiasta, koska krisseleillä on kuulemma joku tiukempi käsitys enkeleistä.
Outoa jauhantaa, mutta voin kyllä ymmärtää, että mielikuvitusolennot tuovat turvaa joidenkin elämään. Väärin käytettynä ne voivat kuitenkin sotkea maailmankuvan pahasti ja tämä tapahtuu helposti.
kun lähinnä tarkoitin tuossa aloituksessani sitä, että joku ikäänkuin antaa ymmärtää, että hän oli pelastamisen arvoinen, eivät ne muut.
Siis mulla on kaksi oranssinväristä enkkeliä, jotka ovat lääkäreitä ammatiltaan, toinen on yleislääkäri (vasemmassa kädessä) ja toinen on kirurgi (oikeassa kädessä). Niistä ei kuulemma pääse eroon. Jos joku tarvitsee enkkeli hoitoa, ota yhteyttä. Autan mielelläni.
No, mietin asiaa vähän eri näkökulmasta. Kieltämättä tuokin on ihan huomion arvoinen pointti.
En kuitenkaan halua tuomita suojelusenkeleihin uskovia ihmisiä itsekkäiksi tai pahoiksi millään tavalla. He ovat enemmänkin pelokkaita yksilöitä jotka eivät pysty hyväksymään omaa kuolevaisuuttaan tai elämän satunnaisuutta, vaan tarvitsevat jonkin "mielikuvitusystävän" turvakseen jotta pystyisivät toimimaan rauhallisesti pelottavissa tilanteissa. Kun sitten jotakin pahaa tapahtuu, on luonnollista turvautua tuttuun ajatukseen: minä pelastuin, koska minulla on suojelusenkeli, johon olen aina uskonut. Varsinkin, jos ympärillä on kuollut ihmisiä, jo pelkkä shokkireaktio voi laittaa etsimään selitystä omalle henkiinjäämiselle. Ihmismielellä on myös taipumus etsiä suurempia merkityksiä kaikelle tapahtuvalle, ikään kuin tämän hetken olisi ollut tarkoitus olla juuri tällainen jonkin kosmisen suunnitelman mukaan. Silloin suojelusenkelit ovat luonnollinen osa Suurta Suunnitelmaa jossa juuri tietyt yksilöt jäävät eloon toteuttamaan sitä.
Kiusaus olisi suuri haukkua enkeliuskoiset pystyyn, mutta olen sellainen ollut itsekin. Aikuinenkin kaipaa pysyvää ja turvallista vartijaa, joka tietää mikä on parasta vaikkei sitä itse tietäisi. Aikuiset ja lapset eivät ole niin erilaisia kuin yleensä luulevat olevansa. Lapset voivat yleensä turvata ajatukseen suojelevasta äidistä tai isästä, mutta kun jää yksin ilman turvaa, on lohdullista jos voi uskotella itselleen että edes joku katsoo perään. Ehkä ratkaisu ongelmaan löytyisi kasvatusmetodien tarkistamisesta? Evt ;)
ei ole valtuuksia.
Tarkoitin vain sitä, että voisi vähän miettiä mitä julkisuudessakin sanoo.
Esitänkö minä ajatukseni jotenkin epäselvästi, vai miksi tuntuu siltä, että puhun itsekseni. No, eipä näillä ajatuksillani nyt mitään kirjallisuushistoriaa tehdäkään.
Ymmärrän mitä tarkoitat sillä, että ihmiset usein haluavat ajatella, että jokin suurempi voima on heidät pelastanut jostain pahasta paikasta, mutta en silti lähtisi itse tuollaisia suojelusenkelijuttuja julkisesti sanomaan.
Kuten totesin, niin minun korvissani siinä on tietty omahyväisyys kuultavissa.
"1 Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen.
2 Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? [Joh. 9:2]
3 Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. [Ps. 7:13]
4 Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset?
5 Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."(Luuk.13)
"Vaikka muita olisi kuollut kuinka paljon, niin tällä yhdellä henkiinjääneellä on otsaa sanoa, että häntä suojeli joku enkeli."
Toisaalta uskovaisella on aina ässä hihassaan näitä tilanteita varten: "tutkimattomia ovat herran tiet" -kortti, jolla voi antaa arvoa miten oudolle tapaukselle tahansa. Tuollaisessa tapauksessahan usein henkilö uskoo, että Jumala on varannut hänelle jonkin tehtävän, ja siksi juuri häntä suojeltiin. Valitettavan usein "ihmepelastunut" kokee täksi tehtäväkseen juuri käännytyksen. ´
"Siinä antaa itsestään sen kuvan, että ajattelee olevansa tärkeämpi, kuin ne kuolleet."
Ja juuri näinhän asian laita tällöin olisi.
Kyllä tässä itse kullekin oma suojelusenkeli kelpaisi. Kuinkahan tuommoisen saisi? Riittäisiköhän pelkkä lahkoon liittyminen, vai pitäisikö ihan tosissaan uskoa?
...siitä, kun pelastui vaarasta muiden menettäessä ehkä henkensä. Silloin pitää tietenkin kunnia antaa sille, jolle kunnia kuuluu, suojelusenkeleille. Eihän sellaista voi sattuman piikkiinkään laittaa, jos siihen liittyy selvästi suojeluksen todellisuus.
Vai laitettaisko se ihmeen piikkiin? Ihmeestähän on myös kyse, koska pelastui kaikkien muiden menehtyessä.
Logiikka selvä kuin pläkki!
Tuo ajattelu näkyy monin paikoin toisessakin muodossa: käännyttämisenä. Uskovaiset ovat suggeroineet toisensa ja itsensä uskomaan, että vain heidän keksimänsä jumala on se oikea. Sitten vain vieritellään omista tekosista kaikki syy, kunnia ja vastuu tuon jumalan kontolle, ollaan itse ihan vain herran palvelijoita ilman mitään vastuuta mistään - niin, sanovat olevansa vastuussa jumalalle, mutta eihän vastuuta oikeasti voi vierittää itse keksityn olion harteille.
Samanlaisen logiikan mukaan ihmisellä ei ole mitään tekemistä suojelusenkelinsä päätösten kanssa. Enkeli päättää, onko suojatti pelastamisen arvoinen vai ei. Ja suojatti itse päättää, oliko jäädä tuon ohi kolkuttavan junan alle vai ei, ja oliko paperiviilto sormessa sen merkki, että suojelusenkeli pelasti viiltämästä paperilla kaulavaltimoa poikki.
Minua ei uskovaisten käsittämätön omahyväisyys ja tuomitsevaisuus yllätä yhtään, onhan siellä perimmäisenä kannustimena tuntemattoman pelko, pelko ylipäätään sekä tietämättömyys.
Se, mitä minä ihmettelen jatkuvasti, on uskovaisten halu luottaa tumpeloihin enkeleihin ja vielä tumpelompaan jumalaan. Miksi katkaista sääriluu ja kiitellä jumalaa siitä, ettei jalka lähtenyt kokonaan irti? Miksi enkeli ei huitaise lapamatoa loitommalle, vaan antaa sen pesiytyä pikkulapsen elimistöön? Kuinka jumala antaa polttaa kokonaisen kylällisen ihmisiä kirkkoon, päästää sitten polttajat ryöstösaaliin kanssa lipettiin ja sallii yhden ryöstäjän kiittää jumalaansa siitä, ettei arvopapereista tullutkaan paperiviiltoa pahempaa vammaa?
Rumia ajatuksia on usko ja uskonto pullollaan.
että miten se enkeli antaa sinun pitää tuollaisia karmaisevia ennakkoluuloja ja vielä antaa sinun laittaa niitä yleisesti nettiin kaikkien nähtäville.
Rumia ajatuksia on ateismi ja ateistin pää pullollaan.