Keskustapolitiikka on usein kovin hauskaa. Hirtehisesti ajatellen suorastaan riemukasta, vakavammin nähden surkuhupaisaa. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun katsoo joukkuetta, joka sitä tekee:
Sitä johtava tyyppi vaikuttaa olevansa aina vähän eksyksissä, olipa hän missä tahansa, vaikka saakin katsella ympäristöään varsin korkealta. Hän hakee joka lauseessa muutamaa sanaa sanan alkua pariin kolmeen kertaan toistellen, paitsi puhuessaan ruotsia tai englantia, jolloin hän hakee jokaista sanaa ja joskus sen löytääkin. Innokas opiskelija hän on ollut, niin innokas, että on useimmat lukioluokkansa halunnut käydä kahteen kertaan.
Tunnetummaksi kuin poliittisista saavutuksistaan hän on tullut saavutuksistaan naismaailmassa, jota pitää ihmetellä, sillä ei hän tyyppinä ole mikään Casanova, Valentino tai edes Auervaara. Mutta avuttomat miehet kuulemma usein vetoavat eräisiin naisiin, herättävät niissä suojelevat äidinvaistot. Matin avuttomuutta viestittävä olemus on todennäköisesti selitys myös hänen suosioonsa pääministerinäkin; koetaan, että hän joutunut itselleen liian vaativaan tehtävään ja halutaan olla hänelle henkisenä tukena ja sanotaan kaikissa kyselyissä, että ”kyllä se on hyvä poika”.
Mutta miksi ihmeessä sitten tuo mies rupeaa käräjöimään siitä, että joku äidinvaistoinen nainen on avannut hänelle muutakin kuin sydämensä ja kun on tullut huonosti siitä palkituksi, on avannut myös suunsa asiasta kertoakseen. Kyllä Matin todellisuudentaju petti pahemman kerran kun nosti prosessin muka selvittääkseen, missä kulkee yksityisen ja julkisen raja hänen kohdallaan. Sellaista rajaa ei ole pääministerin kyseessä ollen.
Sitten siinä kepun huippujoukkueessa ovat mukana politiikan suuntaa vetämässä trubaduuri Mikko Alatalo, joka lauleli, että ”mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon, se on joviaali ilmiö”, mutta itse asiassa tuo maalaispoika on Tampereelta, Nääsvillestä, nääs. No, syntyjään jostain Ylikiimingin Kitunevalta, mutta muistaneeko enää mitä ihmiset siellä tekivät.
Keskustalaista juurevuutta olemuksessaan edustaa kyllä ministeri-nainen, jolla on Forssan molemmat nähtävyydet, ja jotain samaa on toisenkin ministeri-naisen olemuksessa, vaikka onkin hammaslääkäri.
Mutta sitten siellä eduskuntaryhmässä on myös mies Kotikadulta, ja hänethän kai piti tappaa siinä sarjassa sen jälkeen kun hän eduskuntaan pääsi. Ymmärrettävä kohtalo Stadin Korkeavuorenkadulta kepulaiseksi loikanneelle!
Jostain syystä ainakaan minä en millään pysty mieltämään kepulaiseksi sitä entistä kaunotarta, missiä ja alusvaatemallia, mutta varmasti hän on niin teräväpäinen tyttö, että näki mahdollisuutensa parhaimmiksi juuri kepussa, jossa puoluesisartensa rinnalla hänen kauneutensa parhaiten korostuu. Se kauneus johti hänet jopa ministeriksi asti. On myös johtanut yksityiselämässään näyttäviin suhteisiin, jotka eivät kuitenkaan kovin kestäviä ole olleet.
Vaikea on mieltää talonpoikain edustajaksi kiveä jäällä taidokkaasti liu´uttanutta miestä, jonka nimi on Markku 15. Mutta erästä toista urheilijamiestä tuolta Etelä-Pohojanmaalta ei voitaisi kuvitella minkään muun puolueen kuin kepun edustajaksi!
Eräs fiksuimmimmista kepun eduskuntaryhmän nuorista miehistä on Antti Kaikkonen. Olisikohan asiaan vaikuttanut hänen demari-kansanedustaja-avovaimonsa? Vai olisiko hän mahdollisesti ajatellut harjoittaa rodunjalostusta?
Eduskuntaryhmän peränpitäjänä aakkosjärjestyksessä on mies, joka näkee samanaikaisesti itään ja länteen, mutta on yleensä tottunut katsomaan vain itään. Kerran hän on hetken luullut olleensa väärässä, mutta on pian huomannut erehtyneensä.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä muuten kuin kooltaan ja tukaltaan ilman tupeeta on mies, joka on toiminnallaan luonut käsitteitä, kuten ”siltarumpupolitikointi” ja ”pekkarointi”. Nyt hänelle tuli superministeriö, jossa heti ensimmäisinä toiminaan joutui ottamaan kantaa alusvaatemainontaan, kun sellainen on säädytöntä puoluesisar Mirja Vehkaperän mielestä, jolle eivät stringit tai tangat oikein istu. Vai olisiko hän vain mustasukkainen tuolle puolueensa entiselle alusvaatemallille?
Pekka Ervasti Suomen Kuvalehdessä toteaa prosessista, että ”mitään niin kiihottavaa ei ole nähty kepussa sitten Marjatta Väänäsen saumasukkien”.
Samassa Ervastin jutussa toistetaan vasureiden Markus Mustajärven piruilu, että ”kepun ryhmässä riittäisi älykön maineeseen, jos osaa piin likiarvon kahden desimaalin tarkkuudella”.
Siihenpä on kiva päättääkin tämä lauantai-iltapäivän huvikseni, kaiken urheilun katsomisen välissä tekaisemani kepun hauskan politiikan tekijöiden esittely. Mitä muuta voisi olla kuin hauskaa politiikka, jota tekee noin hauska joukkue!
Jaa – saittikepulaiset, mikä onkaan se piin likiarvo kahdella desimaalilla?
LUPAUS
Kerroin eilen, että olen alkanut ymmärtää kepulaisuutta. Ymmärtää, että kepulaisen elämä on kovin ankeaa ja virikkeetöntä ja kepun tylsä politiikka ei heitäkään jaksa kiinnostaa. Eikä aina jakseta inspiroitua sellaiseen mielikuvituselämään, jossa esim. ne naiset vilisevät tai punakone jyrisee. Siksi kepulaisen ajatus juuttuu muihin keskustelijoihin täällä. Ja he häikäistyvät meistä tietävämmistä ja taitavammista. He toteavat itsensä kyvyttömiksi keskustelemaan kanssamme – pitäisi tietää asioitakin - ja he sekoavat täysin ja alkaa p..anheitto. Tai he vajoavat noihin harhoihinsa.
Tämän jälkeen en enää puutu mitenkään Kerisken, sonni”miehen” tai muidenkaan mielipuolisiin harhoihin, luulkoot ihan ketä tahansa minuksi, vaikkapa itseään. Oikeastaan se vain vielä puuttuukin. Ovathan nuo kyllä viimeaikoina erikoistuneet: en ole ainakaan huomannut kenenkään muun kuin sonni”miehen” Neutraalitarkkailijaa minuksi luulevan, enkä edes sonni”miehen” vaan ainoastaan Kerisken olen nähnyt näkevän Uusi-Ukinkin minuna.
Hauskaahan tuollainen olisi, mutta ei ole eettisesti sopivaa nauraa jonkun vammaisuuden kustannuksella. Jos minä olisin Uusi-Ukki tai Neutraalitarkkailija, laittaisin kyllä valokuvani profiililleni, kun heidän kertomansa tiedot itsestään – esim, se, että molemmilla on tyttäriä, joita minulla ei ole, Neutraalitarkkailijalla jopa tarhaikäisiä – eivät näy noiden sekopäitä selvittävän.
Neutraalitarkkailijaa en tunne, mutta Uusi-Ukin kyllä kelpaisi laittaa vaikkapa se kuva, jonka otin hänestä Oulun ”toripolliissin” vieressä. Kerishän kyllä sitä kuvaa on siihen malliin kaivannut, että hänellä kyllä saattaa olla jotain intiimejä tarkoituksia sen näkemiseksi. Ja kun olet niin komea mies, niin Kerishän kuolaisi kuvasi nähdessään. Mutta olet Sinä myös niin kookas mies, että ehkäpä Keriksen lähentelyhalut loppuisivat kuvasi nähdessään!
Noille muille p..anruikkijoille en ole aikoihin juuri vastaillutkaan, ja tästä alkaen teen sen vielä harvemmin, vain ihan poikkeustapauksessa. Saattehan toki näyttää ainoaa osaamistanne edelleen, mutta älkää turhautuko, kun jäätte entistäkin enemmän vaille huomiotani.
Sitä johtava tyyppi vaikuttaa olevansa aina vähän eksyksissä, olipa hän missä tahansa, vaikka saakin katsella ympäristöään varsin korkealta. Hän hakee joka lauseessa muutamaa sanaa sanan alkua pariin kolmeen kertaan toistellen, paitsi puhuessaan ruotsia tai englantia, jolloin hän hakee jokaista sanaa ja joskus sen löytääkin. Innokas opiskelija hän on ollut, niin innokas, että on useimmat lukioluokkansa halunnut käydä kahteen kertaan.
Tunnetummaksi kuin poliittisista saavutuksistaan hän on tullut saavutuksistaan naismaailmassa, jota pitää ihmetellä, sillä ei hän tyyppinä ole mikään Casanova, Valentino tai edes Auervaara. Mutta avuttomat miehet kuulemma usein vetoavat eräisiin naisiin, herättävät niissä suojelevat äidinvaistot. Matin avuttomuutta viestittävä olemus on todennäköisesti selitys myös hänen suosioonsa pääministerinäkin; koetaan, että hän joutunut itselleen liian vaativaan tehtävään ja halutaan olla hänelle henkisenä tukena ja sanotaan kaikissa kyselyissä, että ”kyllä se on hyvä poika”.
Mutta miksi ihmeessä sitten tuo mies rupeaa käräjöimään siitä, että joku äidinvaistoinen nainen on avannut hänelle muutakin kuin sydämensä ja kun on tullut huonosti siitä palkituksi, on avannut myös suunsa asiasta kertoakseen. Kyllä Matin todellisuudentaju petti pahemman kerran kun nosti prosessin muka selvittääkseen, missä kulkee yksityisen ja julkisen raja hänen kohdallaan. Sellaista rajaa ei ole pääministerin kyseessä ollen.
Sitten siinä kepun huippujoukkueessa ovat mukana politiikan suuntaa vetämässä trubaduuri Mikko Alatalo, joka lauleli, että ”mä maalaispoika oon, pistän suihketta kainaloon, se on joviaali ilmiö”, mutta itse asiassa tuo maalaispoika on Tampereelta, Nääsvillestä, nääs. No, syntyjään jostain Ylikiimingin Kitunevalta, mutta muistaneeko enää mitä ihmiset siellä tekivät.
Keskustalaista juurevuutta olemuksessaan edustaa kyllä ministeri-nainen, jolla on Forssan molemmat nähtävyydet, ja jotain samaa on toisenkin ministeri-naisen olemuksessa, vaikka onkin hammaslääkäri.
Mutta sitten siellä eduskuntaryhmässä on myös mies Kotikadulta, ja hänethän kai piti tappaa siinä sarjassa sen jälkeen kun hän eduskuntaan pääsi. Ymmärrettävä kohtalo Stadin Korkeavuorenkadulta kepulaiseksi loikanneelle!
Jostain syystä ainakaan minä en millään pysty mieltämään kepulaiseksi sitä entistä kaunotarta, missiä ja alusvaatemallia, mutta varmasti hän on niin teräväpäinen tyttö, että näki mahdollisuutensa parhaimmiksi juuri kepussa, jossa puoluesisartensa rinnalla hänen kauneutensa parhaiten korostuu. Se kauneus johti hänet jopa ministeriksi asti. On myös johtanut yksityiselämässään näyttäviin suhteisiin, jotka eivät kuitenkaan kovin kestäviä ole olleet.
Vaikea on mieltää talonpoikain edustajaksi kiveä jäällä taidokkaasti liu´uttanutta miestä, jonka nimi on Markku 15. Mutta erästä toista urheilijamiestä tuolta Etelä-Pohojanmaalta ei voitaisi kuvitella minkään muun puolueen kuin kepun edustajaksi!
Eräs fiksuimmimmista kepun eduskuntaryhmän nuorista miehistä on Antti Kaikkonen. Olisikohan asiaan vaikuttanut hänen demari-kansanedustaja-avovaimonsa? Vai olisiko hän mahdollisesti ajatellut harjoittaa rodunjalostusta?
Eduskuntaryhmän peränpitäjänä aakkosjärjestyksessä on mies, joka näkee samanaikaisesti itään ja länteen, mutta on yleensä tottunut katsomaan vain itään. Kerran hän on hetken luullut olleensa väärässä, mutta on pian huomannut erehtyneensä.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä muuten kuin kooltaan ja tukaltaan ilman tupeeta on mies, joka on toiminnallaan luonut käsitteitä, kuten ”siltarumpupolitikointi” ja ”pekkarointi”. Nyt hänelle tuli superministeriö, jossa heti ensimmäisinä toiminaan joutui ottamaan kantaa alusvaatemainontaan, kun sellainen on säädytöntä puoluesisar Mirja Vehkaperän mielestä, jolle eivät stringit tai tangat oikein istu. Vai olisiko hän vain mustasukkainen tuolle puolueensa entiselle alusvaatemallille?
Pekka Ervasti Suomen Kuvalehdessä toteaa prosessista, että ”mitään niin kiihottavaa ei ole nähty kepussa sitten Marjatta Väänäsen saumasukkien”.
Samassa Ervastin jutussa toistetaan vasureiden Markus Mustajärven piruilu, että ”kepun ryhmässä riittäisi älykön maineeseen, jos osaa piin likiarvon kahden desimaalin tarkkuudella”.
Siihenpä on kiva päättääkin tämä lauantai-iltapäivän huvikseni, kaiken urheilun katsomisen välissä tekaisemani kepun hauskan politiikan tekijöiden esittely. Mitä muuta voisi olla kuin hauskaa politiikka, jota tekee noin hauska joukkue!
Jaa – saittikepulaiset, mikä onkaan se piin likiarvo kahdella desimaalilla?
LUPAUS
Kerroin eilen, että olen alkanut ymmärtää kepulaisuutta. Ymmärtää, että kepulaisen elämä on kovin ankeaa ja virikkeetöntä ja kepun tylsä politiikka ei heitäkään jaksa kiinnostaa. Eikä aina jakseta inspiroitua sellaiseen mielikuvituselämään, jossa esim. ne naiset vilisevät tai punakone jyrisee. Siksi kepulaisen ajatus juuttuu muihin keskustelijoihin täällä. Ja he häikäistyvät meistä tietävämmistä ja taitavammista. He toteavat itsensä kyvyttömiksi keskustelemaan kanssamme – pitäisi tietää asioitakin - ja he sekoavat täysin ja alkaa p..anheitto. Tai he vajoavat noihin harhoihinsa.
Tämän jälkeen en enää puutu mitenkään Kerisken, sonni”miehen” tai muidenkaan mielipuolisiin harhoihin, luulkoot ihan ketä tahansa minuksi, vaikkapa itseään. Oikeastaan se vain vielä puuttuukin. Ovathan nuo kyllä viimeaikoina erikoistuneet: en ole ainakaan huomannut kenenkään muun kuin sonni”miehen” Neutraalitarkkailijaa minuksi luulevan, enkä edes sonni”miehen” vaan ainoastaan Kerisken olen nähnyt näkevän Uusi-Ukinkin minuna.
Hauskaahan tuollainen olisi, mutta ei ole eettisesti sopivaa nauraa jonkun vammaisuuden kustannuksella. Jos minä olisin Uusi-Ukki tai Neutraalitarkkailija, laittaisin kyllä valokuvani profiililleni, kun heidän kertomansa tiedot itsestään – esim, se, että molemmilla on tyttäriä, joita minulla ei ole, Neutraalitarkkailijalla jopa tarhaikäisiä – eivät näy noiden sekopäitä selvittävän.
Neutraalitarkkailijaa en tunne, mutta Uusi-Ukin kyllä kelpaisi laittaa vaikkapa se kuva, jonka otin hänestä Oulun ”toripolliissin” vieressä. Kerishän kyllä sitä kuvaa on siihen malliin kaivannut, että hänellä kyllä saattaa olla jotain intiimejä tarkoituksia sen näkemiseksi. Ja kun olet niin komea mies, niin Kerishän kuolaisi kuvasi nähdessään. Mutta olet Sinä myös niin kookas mies, että ehkäpä Keriksen lähentelyhalut loppuisivat kuvasi nähdessään!
Noille muille p..anruikkijoille en ole aikoihin juuri vastaillutkaan, ja tästä alkaen teen sen vielä harvemmin, vain ihan poikkeustapauksessa. Saattehan toki näyttää ainoaa osaamistanne edelleen, mutta älkää turhautuko, kun jäätte entistäkin enemmän vaille huomiotani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
lukea taas patun artikkeli kärsimistään vääryyksistä.
Ukkoa kun vähäsen tölväsee, niin jo on säähköä ilmassa lainatakseni Päätalo Herkon poikaa.
Ei tullut Jormasta pääministeriä, eikä presidenttiä mutta muuten tuli meleko tyhymä.
Onhan se sekin tyhjää parempi eipä sillä eikä millään.
Politiikkaan mennäksemme Suomessa asiat lutviutuu mukavasti. Kitos kuuluu porvarihallitukselle, jonka saimme viimeinkin kasaan pitkän väännön jälkeen.
Ainoa murhe on vielä tämä energiaverotuksen mataluus. Ei näillä korotuksilla saada kulutusta pysähtymään, eikä kaikenmaailman huuhaa ukkojen matkustelua vähenemään.
Hallituksen tulisi tehdä rohkeampia ratkaisuja energian kulutuksen vähentämiseksi.
Olisi muuten mukava nähdä Kapiukon naama, jos joku muru kertoilisi julkisuuteen pikku jorman lerppasusta ynnä muusta mukavasta.
Niin, Kepulla om Vanhanen - demareilla Heinäluoma. Eipä olisi uskonut että Vanhasen tason voi alittaa, vaan niin on Eero siinä onnistunut. Kaikkien aikojen heikoin SDP:n puheenjohtaja.
Kepulla on Alatalo - demareilla Taberman. Rakasteluvapaita ehdotti Alatalo aikanaan, leikillään. Taberman siinäkin tosissaan. Mitään muuta siltäkään demariedustajalta ei voi odottaa.
Tanja on alusvaatemalli, ja ajatuksiltaan vähintäänkin samaa tasoa kuin yksikään demareiden sosiaalitantoista, niitähän ei jaksa edes katsella saati kuunnella - Tanjassa sentään silmä lepää, vieläkin.
Risto Autio näyttelee muuallakin kuin Kotikadulla - mutta missäs muualla Maria Guzenina on kunnostautunut kuin pintamuodikasta poppia syytävän TV-aseman juontajana? Jorma varmaan tietää.
Vanha demari vain katkerana haukkuu kun ei muutakaan osaa, haukkuu kepua kun ei näe omiensa heikkoutta.
kirjoituksen funktio. Se on tietysti enemmän mielenterveys- kuin asiakysymys. Olen kolmannen polven kokoomuslainen ja siksi toivon kovasti, että Jorkka palaisi demariksi ja houkuttelisi Känän mukaansa. Olen suunnilleen Jorkan ikäinen ja kyllä meillä päin jo silloin ainakin lähes kaikki kynnelle kykenevät pääsivät oppikouluun ja jo upseerin uraa puhumattakaan kanta-aliupseerin urasta pidettiin epäonnistumisena. Mutta olen kyllä kotoisin Länsi-Suomesta pohjanmaalta, jossa pyrkimys parempaan oli ilmeisesti Itä-Suomea merkittävämpi.
...ja vähän muustakin:
Toistaiseksi kaikki nuo vastineet vain vahvistavat sitä käsitystäni kepulaisista, jota olen tuonut usein esille ja vähän toin nytkin. Avaukseni lopussa antamani lupaukseni mukaisesti tuollaisiin en vastaa, mutta kiitän toki niistä! Ainahan tuollaiset hivelevät itsetuntoani. Mutta kun on kyselty kirjoitukseni fukntiota ja arveltu – kuten sadat kerrat aiemminkin – sen syntyneen joistakin henkilökohtaisista katkeruuksistani, niin sitä väärää käsitystä haluan oikaista. Mitkään elämänkokemukseni eivät ole syy asenteelleni kepuun ja kepulaisuuteen. No – onhan tavallaan; lopuksi siitä enemmän.
Huvittavinta on, että nuo reppanat ilmeisesti luulevat jotenkin kolhaisevan tunteitani noilla puheillaan demareista ja Heinäluomasta. Minulle kun on ihan herttaisen yhdentekevää niin demarien kuin minkä tahansa puolueen asiat. Mikään e.v.v.v.k. Mielenkiintoni suuntautuvat aivan muualle kuin politiikkaan. Tällä hetkellä jo mm. runsaan kuukauden kuluttua alkavaan pitkän Etelä-Amerikan matkani suunnitteluun, jonka matkan olen jo maksanut ja jota koskevan aineiston sain eilen Olympia-matkoilta.
Olen monienkin asioiden kannattaja ja vastustaja, mutta mitkään niistä eivät ole puoluesidonnaisia. Seuraan toki puoluepolitiikkaakin, ja minulla on kyllä mielestäni hyvä kuva siitä, millaisia asioita mikin puolue haluaa ajaa. Mutta kovin korkeaa kuvaa minulla ei ole mistään puolueesta. Mutta kepu kyllä on hauska puolue, joka hauskuttaa meitä kaikkia.;) Olen vain kepulaisuusvastainen, nimenomaan tämän saitin kepulaisten vaikutuksesta.
Olen kertonut täällä itsestäni ja elämästäni paljon. Kuulijan olisi luullut ymmärtävän, että olen elämältä saamaani varsin tyytyväinen. Niin työuralta kuin yksityiselämästä olen saanut enemmän kuin olisin saattanut lähtökohtaisesti toivoa. Mutta millään puolueella ei ole ollut mitään ansiota siihen. Ei elinaikanani, historian saatossa kyllä, mahdollisuuksien luomisessa minullekin. Olisin voinut saavuttaa enemmänkin, jos olisin ollut määrätietoisempi. Mutta jos jotakin haluamaani on jäänyt saamatta, se ei ole minkään puolueen vaan itseni syy.
Olin kunnollinen – siis täysin epäpoliittinen – sotilas runsaan neljännesvuosisadan. Kaikkien suomalaisten palvelijaksi itseni koin. Hyvin menestyin urallani. Myöhemmin olin 18 vuotta Valion palveluksessa. Mielsin olevani suomalaisen talonpojan ja talouselämämme palvelija, ja siinä parhaani tein. Hyvin menestyin sielläkin. (Eilen joku lupasi kysellä tänään Valiolta, oliko minulla siellä ekonomi alaisenani, ja annoin hänelle lisävinkkejä; hän ilmeisesti on kysellyt ja saanut vastauksen, jota ei halua täällä kertoa).
Puoluepolitiikasta en ole koskaan ollut paljonkaan kiinnostunut. Politiikan edelle mielenkiintoni kohteina ovat aina menneet työ, opinnot, perhe, ystävät, kirjalliset ja liikunnalliset harrastukset, kiinnostus maailmaan ja matkustelu, aikoinaan kerhotoiminta ja siihen kiistatta usein kuuluneet viini, laulu ja naiset, lauluharrastusta jopa muutamassa kuorossa ja yhdistystoimintaa omaa kerhoa ylempänäkin, mutta ei mitään poliittista. Viime vuosikymmeninä rakas vaimoni ja yhteinen kotimme. Ja nyt leskeksi jäätyäni muut läheiseni, yhä tärkeämpinä lapsenlapseni. Mutta edelleenkään ei mitään poliittista – muualla kuin täällä. Ja täälläkin vain huvikseni, piruuttani politiikan kovin vakavasti ottavia kiusatakseni.
Vaaleissa olen silti aina äänestänyt, moniakin puolueita. Puolueella on minulle ollut aina vain välinearvo, kuten työkalulla. Siksi en koskaan ole sitoutunut mihinkään puolueeseen, vaan olen antanut kannatukseni toiselle, jos en ole ollut tyytyväinen aikaisemmin kannattanmaani. Vuoden 1972 kuntavaaleissa olin helsinkiläisten kerhojen asettama varuskunnallinen ehdokas ja sitoutumattomana demarien listalla siksi, että kokoomuksen listalla oli toinen – eversti Korvenheimo – joka menikin läpi jo toistamiseen.
Nykyisin omat asiani ovat niin hyvin, että mieluummin kannattaisin puoluetta, jonka näkisin pyrkivän parantamaan heikommassa olevien asioita, mutta jos jonkin puolueen siinä näen ehkä muita paremmaksi, näen siinä puutteita isänmaan asian kannalta. Kovin korkeaa käsitystä puolueista yleensäkään minulla ei ole. Historiallisessa katsannossa kyllä näen puolueilla olevan suuriakin eroja myönteisessä tai kielteisessä merkityksessään.
Maalaisliitto-keskustalla on aikoinaan ollut ihan tarpeellinen rooli ja sen merkitys on ollut myönteinen monissa asioissa. Ei vähiten maaseudun sivistysliikkeenä (vaikka ei se näy kaikkialla kovin hyvin onnistuneen ;)). Myös kansalaissodan kansaamme repäisemän kuilun umpeen luomisessa yhdessä sosialidemokraattien kanssa. Mutta työnsä tehtyään se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Niinhän on paljolti käynyt myös sdp:lle. Mielestäni Keskustan nykyinen rooli on kuitenkin keinotekoisempi kuin Sdp:n.
Henkilökohtaisesti en ole maalaisliitto-keskustan koskaan nähnyt parhaiten edistävän isänmaan etua. Mutta paikkansa muiden puolueiden joukossa olen sen nähnyt ansaitsevan, ja monia sen poliitikkoja olen arvostanutkin. Esim. Viljami Kalliokoski, Johannes Virolainen, Ahti Pekkala ja Mikko Pesälä ovat sellaisia, ja nykyisistäkin ainakin Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki ja Timo Kalli. Myös Matti Vanhanen on varmaan kunnon kaveri, mutta vähän avuton, kuten tuossa avauksessani pyrin osoittamaan, eivätkä asiat oikein pysy hänen hallinnassaan enempää yksityisellä puolella kuin julkisessakaan, ja viimeksi mainitusta on haittaa meille kaikille. Sen ovat mm. monet euromeppimme todenneet.
Se, etten koskaan Kekkosta kannattanut, johtui vain siitä, että jo tuolloin historiaa harrastavana tunsin hyvin Kekkosen teot ja näin ne merkitykseltään voittopuolisesti kielteisinä Suomelle ja suomalaisille. Hyvänä sotilaana olisin tietysti aina ollut valmis lähtemään mihin tahansa, johon hän puolustusvoimain ylipäällikkönä olisi minut käskenyt. Edelleen olisin valmis tekemään samoin myös kepujohtoisen hallituksen käskystä, vaikka en enää asevelvollisuusiässä olekaan.
Elämänkokemuksissani ei ole pienimpiäkään syitä kepuvastaisuudelleni; ei lapsuudessani, ei nuoruudessani eikä koskaan myöhemminkään - ennen näille saiteille tuloani! Sellaisia kuvittelevat vain tyypit, jotka näkevät muitakin harhoja ja joille kaikkinainen matalamielisyys on tavallista. Vaikka en olisi saanut heidän typeryyksiään ja muuta törkyään silmillenikään, silti tuollaisia syvästi inhoaisin. Noin vastenmielisiin ihmisiin en ole muualla tutustunut pitkän ja monipolvisen elämäni aikana. Ylemmyydentuntoni tuollaisia kohtaan ei ole narsismia, vaan tervettä itsekunnioitusta.
Kysymys ei kuitenkaan ole perimmiltään kepuvastaisuudesta. Mutta ihan pakosta olen ruvennut ajattelemaan, että kai se on kepu, joka tekee ihmisistä tuollaisia, tai ainakin kokoaa tuollaiset kannattajikseen. Kuinka minä, itseäni mielestäni aiheellisesti arvostava ihminen voisin kokea jotain yhteisyyttä tuollaisiin! Nuo elävät jossain omissa harhamaailmoissaan ja ovat niin ulkona kaikesta todellisuudesta kuin olla vain voi. Ja heiltä minä olen saanut punikin nimen! Se jos mikä kertoo heidän todellisuudentajustaan!
On täällä esiintymiseeni vielä yksi syy: ajankulu, kun eläkeläisellä on aikaa. Rehellisyyden puuskassa tunnustan, että noita niin kovin vähillä tiedoilla ja heikoilla taidoilla minulle törkyilleitä olen halunnut myös ärsyttää esittämällä laajempia tietojani paremmilla taidoilla. Siinä en ehkä ole tarkoituksessani onnistunut: en ehkä ole kyllin realistisesti pystynyt arvioimaan kohderyhmän älyn ja ymmärryskyvyn tasoa ;)
Joko menisi asia myös kepulaisen ahtaaseen tajuntaan?
Niin – tämän avaukseni funktio? Olisikohan vain pelkkä hauskanpito niiden yksinkertaisten sielujen kustannuksella, jotka yrittävät käydä kimppuuni niin naurettavan avuttomasti?
(Kirjoittelin tämän katsoen koko ajan toisella silmälläni tuota mäkikilpailun toista kierrosta, jolle Janne Ahonen lähti johtopaikalta. Ja - piru vie: VOITTI! Ensi viikonvaihteessa ovat hiihdon Suomenmestaruuskisat Vantaan Hakunilassa. Tietenkin menen ainakin yhtenä päivänä katsomaan paikan päälle. Tulepa mukaan vantaalainen Oiva, voin poimia sinut menomatkalla autooni Tikkurilasta, sillä sitä kauttahan minä täältä Paloheinästä Hakunilaan ajan!)
Sotilaana tietysti hiihdät Hakunilaan, sillä latuverkko Helsingin ja Vantaan välillä on katkeamaton kuten tiedät, ja suomalainen sotilas hiihtää Tammikuussa olipa keli kuin keli. Oiva siis tulkoon omin kyydein. Ja tiedä vaikka lunta saadaan ennen ensi viikonoppua, kelihän on nytkin pakkasella.
Kun sanot että arvostat Kepu-poliitikoista Kiviniemeä ja Lehtomäkeä, niin kerroppa mitä erinomaista he ovat saaneet aikaan. Melko tasapaksuja esityksiä, sanoisin molemmista. Nuoria naisia kumpainenkin toki, mutta ei kaunis ulkomuoto ratkaise, vai ratkaiseeko sittenkin sinun arvostuksesi?
Joku tuossa vertaili hutkimiasi kepulaisia poliitikkoja vastaavilla demareilla. Etkö osaa vastata asiallisesti vai onko ymmärryksesi niin kapeaa ettet näe kuinka kaikilla puolueilla on missinsä, laulajansa, näyttelijänsä sun muut julkkunsa. Ei ole tyhmyyttä laittaa sellaista ehdokasta jota kansa äänestää, tyhmyyttä sen sijaan on laittaa ehdokkaita joita kansa ei äänestä.
Olen muuten huomannut yhden seikan. Jos sinun kimppuusi käy älyllisillä keinoilla, siis asiallisesti keskustellen väitteesi kyseenalastaen, et vastaa. Mutta jos vastaa henkilöäsi arvostellen, vastaus on satavarma.
Mistä tuo edellä oleva kertoo?
Odotan vastaustasi.
noista matkoistasi etukäteen. Useimmille matkoille tulee aina mukaan besserwisser, joka pilaa muiden matkaa, mutta kauhulla ajattelen, että joutuisin kanssasi samalle matkalle. No, enpä minä noin paljoa ehtisikään matkustaa. Vaarin tehtäviä lastenlasten kanssa ja erilaista ajatusten vaihtoa oikeiden ystävien (en tarkoita nyt mitään yhdistyksiä) kanssa pidän paljon tärkeämpänä. Hyvä on, että olet tyytyväinen itseesi, sittenpä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, kun joskus kuljettaa täällä sinua kuin pässiä narussa.
palveluksessa. Tuohan oli kaikki uutta, vain 7500 kertaa kuultu. Paska-aivo, täysin mätä on sipulisi.
…ehkä tuossa provossasi on älyllisyyttä sen verran, että voin sen noteerata. Vastauslakkoni pitää kyllä tuollaisten sonni”miesten” ja muiden törkyilijöiden typeryyksien suhteen.
>> Sotilaana tietysti hiihdät Hakunilaan, sillä latuverkko Helsingin ja Vantaan välillä on katkeamaton kuten tiedät, ja suomalainen sotilas hiihtää Tammikuussa olipa keli kuin keli.> Kun sanot että arvostat Kepu-poliitikoista Kiviniemeä ja Lehtomäkeä, niin kerroppa mitä erinomaista he ovat saaneet aikaan. Melko tasapaksuja esityksiä, sanoisin molemmista. Nuoria naisia kumpainenkin toki, mutta ei kaunis ulkomuoto ratkaise, vai ratkaiseeko sittenkin sinun arvostuksesi?> Joku tuossa vertaili hutkimiasi kepulaisia poliitikkoja vastaavilla demareilla. Etkö osaa vastata asiallisesti vai onko ymmärryksesi niin kapeaa ettet näe kuinka kaikilla puolueilla on missinsä, laulajansa, näyttelijänsä sun muut julkkunsa. Ei ole tyhmyyttä laittaa sellaista ehdokasta jota kansa äänestää, tyhmyyttä sen sijaan on laittaa ehdokkaita joita kansa ei äänestä. > Olen muuten huomannut yhden seikan. Jos sinun kimppuusi käy älyllisillä keinoilla, siis asiallisesti keskustellen väitteesi kyseenalastaen, et vastaa. Mutta jos vastaa henkilöäsi arvostellen, vastaus on satavarma.
vastasit provoon siksi, koska haluat olla AINA OIKEASSA! Kuvittelet itsestäsi todella suuria. ELUKKA!
Olet näemmä taantunut lapsen asteelle.
RUK:n kerssillasi hiihtokilpailu saatettiin muuttaa suunnistuskilpailuksi. Itse olen ollut lumettomasta talvesta huolimatta suksisulkeisissa hiekkakentällä. Hauskaahan se oli, ja kertoo paljon armeijan kouluttajista. Ja siitä mitä he välittävät kalustosta, sillä silloin vielä hiihdettiin puusuksin.
Et vieläkään vastannut ihailemiesi kepunaisten todellisiin saavutuksiin vaan heidän ulkonäköönsä. Yksittäinen kannanotto Sipoo-kysymyksessä ei paljoa todista. Onko tosiaan niin, että ikäisesi mies arvostaa nasipoliitikkoja vain heidän ulkonäkönsä ja esiintymisensä, kuten kielitaidon, pohjalta, ei osaamisen mukaan. eikös tuo ole pahimman laadun sovinismia.
Demareista julkimopoliitikoista taasen voi puhua vertaamalla heitä kepulaisiin virkaveljiinsä, silloinhan se ei ole asiasta lipeämistä, tästä saitin pyhästä aihepiiristä. Kepulla on missinsä ja laulajapoikansa, demareilla runoilijansa sun muut. Kokoomuksellakin koripallon pomputtelijoita. Jos tuomitset yhden porukan, älä unohda tuomita muita.
Vakavasti puhuen, tasosi keskustelijana on pudonnut, ihan kuin Mielipidepankinkin, joten koeta omalta osaltasi, vaikka sitten tyylillesi uskollisena alatyyliin sortuen, keskittymään asioihin joista jotain tiedät.
Kuten hiihtoon lumettomassa maastossa.
Menisit käymään lääkärissä. Tuo narsismisi on oikeasti sairaus:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Huomaatko, että ympäriltäsi ovat ystävät kaikonneet ja kirjoittelet palstalle kun sinulla ei ole enää muuta. Jouluksikaan ei sinua huolittu edes sukulaistesi luokse. Edes omat lapsesi eivät sinua huolineet.
tuohon huuhentaaliin. he he .
kumota tuota Jompen aloitteen tekstiä, vaan te alatte puhumaan Narsistista ja siitä minkälainen paska Jomppe on. Minä olen nyt pari vuotta seurannut teidän kannanottojanne, ne ovat aina sitä samaa kateellisten katkeroituneiden Kepulaisten Kituviljelijäin mielipiteitä. Antakaa jo periksi,ja tunnustakaa onse tuo Korhonen ollut melko piru mieheksi, kaikki mihin hän on ryhtynyt, ja mitä tehnyt on melkein kullaksi muuttunut. Olisitte hyvillään kun jollakin ihmisellä on tässä pahassa maailmassa vielä asiat järjestyksessä.
Minä tiedän, että monella ottaa pattiin kun Jomppe avoimena ihmisenä kertoilee myöskin lapsistaan ja kuinka hyvin heilläkin elämässään menee. Jo se on sellainen takuuvarma vastareakoinnin paikka, että kyllä se tuo jmppe ainakin Homo on,jos ei muuta keksitä, niin raadollisia ja kateudesta ja kaunaisuudesta on Kepulit tehty, hävetkää jos osatte.
Et pysty osoittamaan yhtään Korhosen hullun kirjoitusta, missä hän ei haukkuisi keskustalaisia. Sinä vain olet niin tyhmä, että et osaa erottaa (eikä seriffi) sitä koska se on paketoitu siististi.
on hauskaa"! Minkä helvetin takia sitä pitäisi ryhtyä kumoamaan?
25 numeron tarkkuudella.
3,14159265358979328462643383279502884197169399…
Tuossa taisi tulla jo enemmänkin kuin 25 desimaalia.
Myönnän, että lunttasin. Mutta tärkeintä on tietää, mistä saa tietää!
Hyvän yön toivotukseksi nostan tässä tikun nokkaan pienen otteen viestistäni ”avaukseni funktiosta”. Mielestäni se kertoo oleellisen minun asenteistani puoluepolitiikkaan kuten myös kepulaisuuteen, johon vasta täällä olen tutustunut.
Olen ollut elämässäni hyvin monenlaisissa olosuhteissa ja tilanteissa ja tavannut ja tuntenut läheisestikin varmaan kymmeniätuhansia ihmisiä. Koskaan en ole heistä yhdestäkään pohtinut hänen puoluepoliittisia näkemyksiään, ja luulen, ettei heistäkään kukaan minun näkemyksiäni. Olen pitänyt selvänä, että sellaiset samallakin ihmisellä vaihtelevat, eikä niillä ole niin suurta merkitystä, että ne ihmistä jotenkin määrittäisivät.
Mutta nyt tiedän, että on myös toisenlaisia ihmisiä. Minä vain en ole sellaisia koskaan tavannut ennen kuin tällä saitilla. Mutta en silti ole tullut heidän kaltaisekseen. Enkä tule, sillä suhtaudus sellaisiin ihmisiin halveksunnan sekaisella huvittuneisuudella, pahimpiin heistä inholla.
Lukekaapa nyt, kepulaiset, tarkkaan tuo ja koettakaa ymmärtääkin tai ainakin muistaa, jottette enää tämän jälkeen typeriä kyselisi tai arvuuttelisi, sillä TÄMÄ KAIKKI ON EHDOTTOMASTI TOTTA:
- - -
Puoluepolitiikasta en ole koskaan ollut paljonkaan kiinnostunut. Politiikan edelle mielenkiintoni kohteina ovat aina menneet työ, opinnot, perhe, ystävät, kirjalliset ja liikunnalliset harrastukset, kiinnostus maailmaan ja matkustelu, aikoinaan kerhotoiminta ja siihen kiistatta usein kuuluneet viini, laulu ja naiset, lauluharrastusta jopa muutamassa kuorossa ja yhdistystoimintaa omaa kerhoa ylempänäkin, mutta ei mitään poliittista. Viime vuosikymmeninä rakas vaimoni ja yhteinen kotimme. Ja nyt leskeksi jäätyäni muut läheiseni, yhä tärkeämpinä lapsenlapseni. Mutta edelleenkään ei mitään poliittista – muualla kuin täällä. Ja täälläkin vain huvikseni, piruuttani politiikan kovin vakavasti ottavia kiusatakseni.
Nykyisin omat asiani ovat niin hyvin, että mieluummin kannattaisin puoluetta, jonka näkisin pyrkivän parantamaan heikommassa olevien asioita, mutta jos jonkin puolueen siinä näen ehkä muita paremmaksi, näen siinä puutteita isänmaan asian kannalta. Kovin korkeaa käsitystä puolueista yleensäkään minulla ei ole. Historiallisessa katsannossa kyllä näen puolueilla olevan suuriakin eroja myönteisessä tai kielteisessä merkityksessään.
Elämänkokemuksissani ei ole pienimpiäkään syitä kepuvastaisuudelleni; ei lapsuudessani, ei nuoruudessani eikä koskaan myöhemminkään - ennen näille saiteille tuloani! Kysymys ei kuitenkaan ole perimmiltään kepuvastaisuudesta. Mutta ihan pakosta olen ruvennut ajattelemaan, että kai se on kepu, joka tekee ihmisistä tuollaisia, tai ainakin kokoaa tuollaiset kannattajikseen. Kuinka minä, itseäni mielestäni aiheellisesti arvostava ihminen voisin kokea jotain yhteisyyttä tuollaisiin! Nuo elävät jossain omissa harhamaailmoissaan ja ovat niin ulkona kaikesta todellisuudesta kuin olla vain voi. Se, että olen saanut heiltä punikin nimen, jos mikä kertoo heidän todellisuudentajustaan!
- - -
Hyvää yötä!
Jos ei kerran kiinnosta puolueet, niin mitä ihmettä sinä sairas eläkeläisnarsisti roikut palstalla?
Katso tämän palstan otsikko idiootti!
Ei siinä lue että keskusteltaisiin idiootti ja narsisti Jorma K.Korhosen erinomaisuudesta!
lyhyt iltahartaus: (sananlaskujen kirjasta)
29 Kuka voivottaa, kuka vaikertaa?
Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa?
Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta?
Kuka katsoo harottavin silmin?
30 Se, joka viipyy viinin ääressä,
se, joka etsii maustejuomaa.
31 Älä katsele viinin hehkuvaa punaa,
älä katso sen välkettä maljassa.
Helposti se valahtaa kurkusta alas,
32 mutta perästäpäin se puree kuin käärme,
iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy.
33 Silmäsi näkevät outoja,
puheesi ovat hullun houreita.
34 Olet kuin aalloilla keskellä merta,
kuin maston nenässä mainingeilla.
35 "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää."
....erityisesti korostan tuota viimeistä säettä tämänkin keskustelun osalta.
mitään siitä poistamatta...
Hesarin tämän aamun kirjoitusta siitä, miksi Kekkonen nosti Leninin arvoon arvaamattomaan. Sinähän ainakin uskot olevasi suuri Kekkosen tuntija ja eikö sinua itseäkin tympäise kirjoittaa vain itsstäsi.
…olen kyllä tuostakin asiasta puhunut aikaisemminkin.
Mutta ensiksi oikaisen näköharhasi: en puhu itsestäni murto-osaakaan siitä, mitä kepulaiset puhuvat minusta. Aloitanpa millä tahansa, kepulaiset laumana alkavat puhua minusta, kun heillä ei ole eväitä puhua esittämästäni asiasta. Harvoin alan itse ensimmäisenä puhua itsestäni.
Niin – totta kai Kekkosella oli juuri tuossa jutussa kuvattu tarkoitus puhuessaan Suomen itsenäisyydestä Leninin lahjana. Varsinkin Brežnevin aikana kaikki oli oikein, mitä Lenin teki, ja jos hän ”antoi” Suomelle itsenäisyyden, se oli oikea teko ja sitä piti vaalia.
Mutta silti meitä monia suomalaisia, jotka tiesimme asian oikean laidan, tuollaiset puheet tympivät. Ja siksi osaltaan koko Kekkonen tympi yhä enemmän, kun tiesimme hänen jo sitä ennen lukuisat kerrat kääntäneen hyvän ja oikean vääräksi ja päinvastoin mm. Väinö Tannerin ja muiden sotasyyllisten kohdalla ja siten pelastaneen itsensä, ”sotakiihkoisen valkobandiitin”, ja saaneen neukut nostamaan hänet täällä valtaan ja pitämään siinä. Ei kai ole pienintäkään epäilystä, etteikö Kekkosen valta olisi päättynyt jo 1962 ilman hänen tilaamaansa noottia, ns. Novosibisrkin lavastusta.
En usko, että tuollainen mateleminen, Leninistä Suomen itsenäisyyden pelastajan tekeminen, olisi ollut mitenkään tarpeellista. Kekkonen piti yllä sitä Neuvostoliiton pelkoakin vain oman valtansa pönkittämiseksi, että muka vain hän olisi henkilö, joka pystyisi Neuvostoliiton aggressiot estämään. Noinhan uskovat kyllä edelleen monet kepulaiset täälläkin. Varmaan he uskovat myös sen, että Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden.
Tämän päivän pyhitän nyt tv-urheilun katsomiselle ja läheisilleni, joita tulee kotiini iltapäivällä, ja minun täytyy urheilun katsomisen välissä laittaa heille jotain tarjottavaakin.
tosiaan tulossa sinulle kylään??
Onhan se hyvä, että teillä on sovut löytynyt.
Jotenkin tuo Kekkosvuodatuksesi kuulostaa myöhempien aikojen profetialta.
Olitkohan sinä koiraslotta jo aikoinaan noin valveutunut Kekkosen suhteen? Epäilenpä.
Kun heiluit sossujen ehdokkaana, Sorsa oli tomerin Kekkosen vallassapitäjistä.