Tänään radiossa

vaikka sitä täällä ja virallisilla mainostettiin. No Onnea vaan Arille, tosin paljon!

Täytyy kuunnella netistä toi lähetys, sehän on siellä kaiketi kuunneltavissa 7 päivää (hih), tiedoksi vaan kaikille muillekin varsinaisen lähteyksen missainneille.

tuokin kirjoitti:

vaikka sitä täällä ja virallisilla mainostettiin. No Onnea vaan Arille, tosin paljon!

Täytyy kuunnella netistä toi lähetys, sehän on siellä kaiketi kuunneltavissa 7 päivää (hih), tiedoksi vaan kaikille muillekin varsinaisen lähteyksen missainneille.

ennakkoon tavan veskissä, ilmeisesti 21.12.
Ari sanoi että olo on sillai tuore että jos joku sormella tökkäis ni tulis reikä. Muisti myös promota tulevaa levyä ja painottaa että biisit on bändin omia kun taas FFTF oli kuin covereita jotka on sulle räätälöity. Oli se Ari myös tyytyväinen nimenomaan siihen että jengi diggaa.
Ko voittaja eli Ari pääsee Ylex - lavalle esiintyy ens kesänä ( ei hajuakaan missä ja milloin?).

Ja jopa tylyltä? Mutta toi haastis olikin tehty ilmeisesti Raskas joulu-kiertueen ollessa vielä täydessä käynnissä, eli lomasta ei tuossa vaiheessa vielä tietookaan.

Voisko olla, että vaikka mies on varmasti onnellinen voitoistaan (nyt jo kolmessa kategoriassa), niin paremmalta ne maistuisi toisen levyn jälkeen kun kyseessä omat tuotokset. Kuten Arikin sanoi, hän on tavallaan nyt laulanut vain covereita.

väsyneeltä kirjoitti:

Ja jopa tylyltä? Mutta toi haastis olikin tehty ilmeisesti Raskas joulu-kiertueen ollessa vielä täydessä käynnissä, eli lomasta ei tuossa vaiheessa vielä tietookaan.

Voisko olla, että vaikka mies on varmasti onnellinen voitoistaan (nyt jo kolmessa kategoriassa), niin paremmalta ne maistuisi toisen levyn jälkeen kun kyseessä omat tuotokset. Kuten Arikin sanoi, hän on tavallaan nyt laulanut vain covereita.

Minua kyllä jotenkin riipaisi sydämestä tuossa kohdassa: kaveri on tehnyt loistavaa työtä, saavuttanut valtavaa ja myös kiistatonta suosiota, niin yleisön kuin kriitikkojenkin taholta. Ihmiset rakastavat Ari Koivusta, välillä suorastaan huvittavissa mitoissa. Mutta kaiken tämän menestyksen jälkeen oli aistittavissa, että Levylaulaja itse ei osannut antaa itselleen kiitosta ja voinut vain olla ja nauttia olostaan.

Mitä siitä, että ensilevyn kappaleet ovat muitten käsialaa, kun levy ylitti monien ennakkokäsitykset ja toiveet erinomaisuudellaan. Vielä sillä aikataululla! Eivätkä ne biisit ole mitä tahansa, vaan monet nimenomaan nuorelle kollegalle tehtyjä ja istuvat siksi niin hyvin. Keikkojen myötä biisit ovat alkaneet elää ja hengittää esittäjänsä ja bändin hikeä. Nauti Ari, nauti! Olet sen ansainnut.

mmmm kirjoitti:

Minua kyllä jotenkin riipaisi sydämestä tuossa kohdassa: kaveri on tehnyt loistavaa työtä, saavuttanut valtavaa ja myös kiistatonta suosiota, niin yleisön kuin kriitikkojenkin taholta. Ihmiset rakastavat Ari Koivusta, välillä suorastaan huvittavissa mitoissa. Mutta kaiken tämän menestyksen jälkeen oli aistittavissa, että Levylaulaja itse ei osannut antaa itselleen kiitosta ja voinut vain olla ja nauttia olostaan.

Mitä siitä, että ensilevyn kappaleet ovat muitten käsialaa, kun levy ylitti monien ennakkokäsitykset ja toiveet erinomaisuudellaan. Vielä sillä aikataululla! Eivätkä ne biisit ole mitä tahansa, vaan monet nimenomaan nuorelle kollegalle tehtyjä ja istuvat siksi niin hyvin. Keikkojen myötä biisit ovat alkaneet elää ja hengittää esittäjänsä ja bändin hikeä. Nauti Ari, nauti! Olet sen ansainnut.

asenteet jotka hewareil yleens on eli waikuttaa kyl ihan pesunkestäwält tapaukselt*** jos muil ollaan ankarii nii itel kaikkein eniten et sillee se aina menee***

tossa itsesyytösten ja mitätöimisten ohes nousee esiin myös kunnianhimon ja taistelutahdon pilke mikä must oli wähän kysymysmerkil yhes waihees mitä sen juttui kuunteli mut siel se näyttää olewan talles*** melko finaalis tos waihees kai oli mut niin on kai muutki bändin jäsenet;;; kamu katto erkkii tos wähä aikaa sit et sehän wetää ku zombi hanges waik erkki ny muuteski on hiukka...ykstotinen mut oli siis tawallist enempi*** hiukka lepoo ja siit se taas ura urkenee***

mmmm kirjoitti:

Minua kyllä jotenkin riipaisi sydämestä tuossa kohdassa: kaveri on tehnyt loistavaa työtä, saavuttanut valtavaa ja myös kiistatonta suosiota, niin yleisön kuin kriitikkojenkin taholta. Ihmiset rakastavat Ari Koivusta, välillä suorastaan huvittavissa mitoissa. Mutta kaiken tämän menestyksen jälkeen oli aistittavissa, että Levylaulaja itse ei osannut antaa itselleen kiitosta ja voinut vain olla ja nauttia olostaan.

Mitä siitä, että ensilevyn kappaleet ovat muitten käsialaa, kun levy ylitti monien ennakkokäsitykset ja toiveet erinomaisuudellaan. Vielä sillä aikataululla! Eivätkä ne biisit ole mitä tahansa, vaan monet nimenomaan nuorelle kollegalle tehtyjä ja istuvat siksi niin hyvin. Keikkojen myötä biisit ovat alkaneet elää ja hengittää esittäjänsä ja bändin hikeä. Nauti Ari, nauti! Olet sen ansainnut.

Mä koin ton ihan saman fiiliksen haastista kuunnellessa - jonkunlainen perustyytymättömyys itseen tai jopa itsehalveksunta paisto taas Arista.

Mä muistan, kun joskus aiemminki se on heittänyt itseään koskevia kommentteja, joista tulee tunne, et sillon negatiivisesti vääristyny kuva itestään. Se muistaakseni sano, et se pitää itteään rumana tai jotain.

Tää on kyökkipsykologiaa, mut tulee tunne, et mikä kokemus tai kuka tyyppi sen elämänkulussa on takonu sen päähän, et se ei oo mitään - ei osaa eikä oo ihmisenä arvokas. Jos se on koulu ja opettajat, mua suututtaa ja jos se on joku lapsuusjuttu, mua suorastaan vituttaa.

Tuntuu, et Ari on hakannu kiveen itseään koskevat huonot olettamukset eikä se voi niitä muuttaa, vaikka korjaavia kokemuksia tulisi hurumykke.

Sen pitäs oikeesti nauttia osaamisestaan. Jos se haluu sen onnen tunteen kätkeä, tanssikoon ja huutakoon jihuuta yksin vaikka invavessassa. Ilman sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä omaan työhön se palaa loppuun.

mmmm kirjoitti:

Minua kyllä jotenkin riipaisi sydämestä tuossa kohdassa: kaveri on tehnyt loistavaa työtä, saavuttanut valtavaa ja myös kiistatonta suosiota, niin yleisön kuin kriitikkojenkin taholta. Ihmiset rakastavat Ari Koivusta, välillä suorastaan huvittavissa mitoissa. Mutta kaiken tämän menestyksen jälkeen oli aistittavissa, että Levylaulaja itse ei osannut antaa itselleen kiitosta ja voinut vain olla ja nauttia olostaan.

Mitä siitä, että ensilevyn kappaleet ovat muitten käsialaa, kun levy ylitti monien ennakkokäsitykset ja toiveet erinomaisuudellaan. Vielä sillä aikataululla! Eivätkä ne biisit ole mitä tahansa, vaan monet nimenomaan nuorelle kollegalle tehtyjä ja istuvat siksi niin hyvin. Keikkojen myötä biisit ovat alkaneet elää ja hengittää esittäjänsä ja bändin hikeä. Nauti Ari, nauti! Olet sen ansainnut.

Tuo Arin vaatimattomuus ja kova itsekritiikki ovat mielestäni osa hänen persoonaansa. Eniten ehkä häiritsee se, että tuo persoona on jossain medioissa leimattu ylimieliseksi ja väitetty jopa kusen nousseen hattuun. Asiahan on todellisuudessa kuitenkin juuri päinvastoin.

komppaan! kirjoitti:

Mä koin ton ihan saman fiiliksen haastista kuunnellessa - jonkunlainen perustyytymättömyys itseen tai jopa itsehalveksunta paisto taas Arista.

Mä muistan, kun joskus aiemminki se on heittänyt itseään koskevia kommentteja, joista tulee tunne, et sillon negatiivisesti vääristyny kuva itestään. Se muistaakseni sano, et se pitää itteään rumana tai jotain.

Tää on kyökkipsykologiaa, mut tulee tunne, et mikä kokemus tai kuka tyyppi sen elämänkulussa on takonu sen päähän, et se ei oo mitään - ei osaa eikä oo ihmisenä arvokas. Jos se on koulu ja opettajat, mua suututtaa ja jos se on joku lapsuusjuttu, mua suorastaan vituttaa.

Tuntuu, et Ari on hakannu kiveen itseään koskevat huonot olettamukset eikä se voi niitä muuttaa, vaikka korjaavia kokemuksia tulisi hurumykke.

Sen pitäs oikeesti nauttia osaamisestaan. Jos se haluu sen onnen tunteen kätkeä, tanssikoon ja huutakoon jihuuta yksin vaikka invavessassa. Ilman sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä omaan työhön se palaa loppuun.

Arin kasvusta itsekriittiseksi ja ankaraksi itseään kohtaan en lähde arvailemaan syitä. Samassa koulumaailmassa ja -kulttuurissa hän on kehittynyt kuin me muutkin. (Tottakai voi osua jotain poikkeuksellistakin kohdalle, joka sitten on vaikka ratkaisevaa.)
Mutta ed. kirjoittajan spekulointiin vastaisin, että meillä suomalaisessa kulttuurissa on ollut varsin yleistä vähätellä ja mollata omia lapsia. Jonkinlainen arvottomuus on varmasti taottu monen lapsen päähän kotona, ainakin vanhemmissa polvissa.
En todellakaan halua väittää, että Arille olisi niin käynyt. Enhän tunne häntä tai vanhempiaan. Toisaalta uskon, että Ari on fiksu ja kunnianhimoinen ja sen vuoksikin vähättelee itseään. Hän ei tyydy siihen mitä on nyt. Ja sehän on juuri oikein.

Mutta tällainenkin itselleen ankara ja vaativa ihminen voidaan leimata aivan väärillä argumenteilla, kuten ketjun seur. kirjoittaja kuvailee.
Eikö sekin kerro kulttuuristamme tai sitten ihmisluonteesta yleensä, että joillakin on kova tarve arvostella ja painaa menestyvää ihmistä alas. Vaikka sitten vääristynein perustein.

Voin vain aavistella miten raskasta on jatkaa kasvuaan ihmisenä ja omassa ammatissaan, kun kaikki tekeminen eleitä ja ilmeitä myöten on jatkuvasti lukemattomien tuntemattomien ihmisten tarkkailun kohteena. Ja moni noista tuntemattomista ihmisistä haluaa esittää mielipiteitään ja luulee, että heillä on siihen täysi oikeus.
Kyllä, Arikin on laukonut mielipiteitään. Mutta häneltä sentään kysytään niitä ja hänellä ilmeisesti on käytössä myös peili.

sally kirjoitti:

Arin kasvusta itsekriittiseksi ja ankaraksi itseään kohtaan en lähde arvailemaan syitä. Samassa koulumaailmassa ja -kulttuurissa hän on kehittynyt kuin me muutkin. (Tottakai voi osua jotain poikkeuksellistakin kohdalle, joka sitten on vaikka ratkaisevaa.)
Mutta ed. kirjoittajan spekulointiin vastaisin, että meillä suomalaisessa kulttuurissa on ollut varsin yleistä vähätellä ja mollata omia lapsia. Jonkinlainen arvottomuus on varmasti taottu monen lapsen päähän kotona, ainakin vanhemmissa polvissa.
En todellakaan halua väittää, että Arille olisi niin käynyt. Enhän tunne häntä tai vanhempiaan. Toisaalta uskon, että Ari on fiksu ja kunnianhimoinen ja sen vuoksikin vähättelee itseään. Hän ei tyydy siihen mitä on nyt. Ja sehän on juuri oikein.

Mutta tällainenkin itselleen ankara ja vaativa ihminen voidaan leimata aivan väärillä argumenteilla, kuten ketjun seur. kirjoittaja kuvailee.
Eikö sekin kerro kulttuuristamme tai sitten ihmisluonteesta yleensä, että joillakin on kova tarve arvostella ja painaa menestyvää ihmistä alas. Vaikka sitten vääristynein perustein.

Voin vain aavistella miten raskasta on jatkaa kasvuaan ihmisenä ja omassa ammatissaan, kun kaikki tekeminen eleitä ja ilmeitä myöten on jatkuvasti lukemattomien tuntemattomien ihmisten tarkkailun kohteena. Ja moni noista tuntemattomista ihmisistä haluaa esittää mielipiteitään ja luulee, että heillä on siihen täysi oikeus.
Kyllä, Arikin on laukonut mielipiteitään. Mutta häneltä sentään kysytään niitä ja hänellä ilmeisesti on käytössä myös peili.

Arilla on varmasti rakastava perhe, sillä onhan hän itsekin niin rakastettava. Mutta onhan hänellä näitä ns. hylkäämiskokemuksia. Ensin avioerossa iskä muutti pois kotoa. 11 vuotiaana Arin piti kouluvaikeuksien vuoksi muuttaa pois tutusta kasvuympäristöstä äidin ja siskojen luota kauas isän luo Helsinkiin. Kirjassaan Ari kertoo isänsä sanoneen jo pari vuotta aiemmin, että hänen täytyy muuttaa pois kotoa kun täyttää 18, niin kuin sitten kävikin (”faija potki mut pihalle”). Sitten vielä oppi-isänsä Jaska, rakas ystävä ja ihminen, joka välitti, sattui kuolemaan. Alitajuisesti lapsi ja nuori kai ajattelee näissä tilanteissa, että hänessä on jotain vikaa.

Arin kaltaiset villit, vilkkaat, omapäiset ja älykkäät lapset usein leimataan sen verran vaikeiksi, että kukaan ei edes kiinnitä huomiota heidän erityislahjakkuuteensa, varsinkin jos olet vielä tarkkailuluokalla. Naistenlehden haastattelussahan Ari kertoi lapsuudestaan, että hän sai koko ajan rangaistuksia. Eikä henkilö itsekään tiedosta lahjakkuuttaan, vaikka rakastaa ja harrastaa musiikkia, ennen kuin karaokevetäjä sen huomaa.

Ei ihme, että massojen palvonta hämmentää, ja alitajuisesti Ari jo valmistautuu siihen, kun massatkin hylkäävät, niin kuin useimmille tähdille tapahtuukin. Tasapainon vuoksi on ihan hyvä tämä salarakkaiden tr00dissareiden käänteispsykologinen palvonta.

psykkaa kirjoitti:

Arilla on varmasti rakastava perhe, sillä onhan hän itsekin niin rakastettava. Mutta onhan hänellä näitä ns. hylkäämiskokemuksia. Ensin avioerossa iskä muutti pois kotoa. 11 vuotiaana Arin piti kouluvaikeuksien vuoksi muuttaa pois tutusta kasvuympäristöstä äidin ja siskojen luota kauas isän luo Helsinkiin. Kirjassaan Ari kertoo isänsä sanoneen jo pari vuotta aiemmin, että hänen täytyy muuttaa pois kotoa kun täyttää 18, niin kuin sitten kävikin (”faija potki mut pihalle”). Sitten vielä oppi-isänsä Jaska, rakas ystävä ja ihminen, joka välitti, sattui kuolemaan. Alitajuisesti lapsi ja nuori kai ajattelee näissä tilanteissa, että hänessä on jotain vikaa.

Arin kaltaiset villit, vilkkaat, omapäiset ja älykkäät lapset usein leimataan sen verran vaikeiksi, että kukaan ei edes kiinnitä huomiota heidän erityislahjakkuuteensa, varsinkin jos olet vielä tarkkailuluokalla. Naistenlehden haastattelussahan Ari kertoi lapsuudestaan, että hän sai koko ajan rangaistuksia. Eikä henkilö itsekään tiedosta lahjakkuuttaan, vaikka rakastaa ja harrastaa musiikkia, ennen kuin karaokevetäjä sen huomaa.

Ei ihme, että massojen palvonta hämmentää, ja alitajuisesti Ari jo valmistautuu siihen, kun massatkin hylkäävät, niin kuin useimmille tähdille tapahtuukin. Tasapainon vuoksi on ihan hyvä tämä salarakkaiden tr00dissareiden käänteispsykologinen palvonta.

koskaan pety *** arist ny en tiedä ku en sen elämäntarinaa tunne mut itel oli siinmäärin megakammo lapsuus et mä waan weikkasin aina et saankohan tänää pullost koirankettingist wai monost ja sit jos arwasin oikeen olin tyytywäinen*** jos joskus käwi nii kummast et ei tullu mistää suunnast laakeriin nii olin suorastaan hämmentyny ku sellanen waihtoehto ei ees käyny mieles***

tuskin sil ny sellast on ollu mut siis selwiytymiskeinona hywä on sellanen et ei kuwittele koskaan mitään ei toiwo eikä ees suunnittele mitään kummempii eteenpäin*** sit jos ei käykää huonost waan hywin niin sittenki wiel pitää ohjat tiukal ku on oppinu et wiime hetkel tai sillonku löysää otteen alkaa taas rakeet ropiseen****

sally kirjoitti:

Arin kasvusta itsekriittiseksi ja ankaraksi itseään kohtaan en lähde arvailemaan syitä. Samassa koulumaailmassa ja -kulttuurissa hän on kehittynyt kuin me muutkin. (Tottakai voi osua jotain poikkeuksellistakin kohdalle, joka sitten on vaikka ratkaisevaa.)
Mutta ed. kirjoittajan spekulointiin vastaisin, että meillä suomalaisessa kulttuurissa on ollut varsin yleistä vähätellä ja mollata omia lapsia. Jonkinlainen arvottomuus on varmasti taottu monen lapsen päähän kotona, ainakin vanhemmissa polvissa.
En todellakaan halua väittää, että Arille olisi niin käynyt. Enhän tunne häntä tai vanhempiaan. Toisaalta uskon, että Ari on fiksu ja kunnianhimoinen ja sen vuoksikin vähättelee itseään. Hän ei tyydy siihen mitä on nyt. Ja sehän on juuri oikein.

Mutta tällainenkin itselleen ankara ja vaativa ihminen voidaan leimata aivan väärillä argumenteilla, kuten ketjun seur. kirjoittaja kuvailee.
Eikö sekin kerro kulttuuristamme tai sitten ihmisluonteesta yleensä, että joillakin on kova tarve arvostella ja painaa menestyvää ihmistä alas. Vaikka sitten vääristynein perustein.

Voin vain aavistella miten raskasta on jatkaa kasvuaan ihmisenä ja omassa ammatissaan, kun kaikki tekeminen eleitä ja ilmeitä myöten on jatkuvasti lukemattomien tuntemattomien ihmisten tarkkailun kohteena. Ja moni noista tuntemattomista ihmisistä haluaa esittää mielipiteitään ja luulee, että heillä on siihen täysi oikeus.
Kyllä, Arikin on laukonut mielipiteitään. Mutta häneltä sentään kysytään niitä ja hänellä ilmeisesti on käytössä myös peili.

loputon kritiikki tekemisiään kohtaan on välttämätöntä, sillä ei liene yhteyttä menettämisen pelkoon vaan paremminkin täydellisyyden tavoitteluun. Jotain sellaista tuli mieleeni kun kuuntelin Arin jumalaisen kaunista tulkintaa "catch the rainbow":sta uuden vuoden yönä.