ADHD täälläkin, missä apu?

Meillä 9v poika joka kävelemään opittuaan ollut vauhdikas kaveri. Koulun puolelta meitä syyllistetty pojan levottomuudesta ja keskittymisvaikeuksista. perhenvlan tutkimuksissa reilu vuosi siten todettu omantoiminnan ohjauksen olevan ihan hukassa ja keskittymisen olematonta, meitä ei kuitenkaan ohjattu neurologille, emme saaneet lähetettä vaikka pyysimme. Haimme tk lääkäriltä lähetteen loppuvuodesta ja neurologin arvio oli, että selkeä ADHD diagnoosi. Ennen diagnoosia koululta oli soitettu soststoon, että poika on levoton ja itkuinen...hmmm "unohdettu" vain kertoa, että poikaa kiusattu koulussa koko syksy. Kotona lapsi on iloinen ja energinen, ei koskaan itkuinen. Meille ei puhuttu mitään kiusaamisesta, eikä tästä itkuisuudesta vaikka olemme olleet kouluun aktiivisesti yht. Kiusaaminen tuli ilmi pojan sivulauseesta ja aloin sitten enmmän kyselemään ja kiusaaminen oli ollut jo pitemmän aikaa koululla tiedossa ja sitä oli jo selvitelty useamman opettajan taholta. Ne lapset jotka olivat poikani puristelleet mustelmille loppuvuodesta koulussa, jonka vuoksi kävimme lääkärissäkin, ovat varmasti erittäin hyvistä kodeista. Omaa avustajaa poika ei saanut koululle, ei kuulemma tarvitse, koska koulun puolella kaikki on hyvin, vika on opettajan mielestä kotona, koska timolla on paljon unohduksia välineiden ja läksyjen kanssa. Tällä lapsella ei ole minkään näköistä käsitystä itsellään mitkä vaatteet laitetaan milläkin ilmalla päälle ja mitä välineitä hän minäkin päivänä kouluun tarvitse. Hän unohtaa myös mm. ulko-oven auki liikkuessaan, vessa jää vetämättä, ruoka kesken jne. ilman jatkuvaa valvontaa. Onneksi lapsella ei ole agressiivisuutta yms. käytös ongelmaa, eli lapsi on kiltti ja positiivinen persoona. Sitten luokan valvoja on semmoinen joka katsoo lasta ongelmalähtöisesti. Ei niin pientä asiaa, etteikö meille voisi huomauttaa. Hän on mm. valittanut lapsella olleen samassa jalassa kaksi sukkaa ja toisen jalan paljaana, kynät ovat olleet liian lyhyitä, repussa on ollut reikä, lapsi on kulkenut välitunnilla ja koulumatkoja takki auki, kumi on puuttunut, kynä on puuttunut jne, jne.. tämän syvällisemmin opettaja ei ole alkanut keskustelemaan. Siis näistä tod. ongelmista on ollut turha yrittää puhua, minut on ohitetu olankohautuksilla ja merkitsevillä katseilla. Nyt meitä on kuitenkin alettu "auttamaan" oikein urakalla, nimittäin ilmoitettu sinne soststoon, että lapsella ei ole kaikki hyvin. Kivasti mennyt tämä muutama viikko joulu mukaan lukien murehtien, että miten nämä asiat nyt tässä etenee kun meillä on tutkinta päällä. Kyllä on ollut voimat koetuksella.... juu olen lukenut näistä kodin syyllistämisoperaatioista, kun mennään ihan vikapoluille etsiessä lapsen neurologiseen oireiluun vikaa kotioloista, mutta enpä olisi uskonut, että meillekkin käy näin.... asiaan nyt enemmän perehtyneenä olen sitä mieltä, että k.o asia kaipaisi enemmän tutkimista yleisellä tasolla tämä ongelma tuntuu koskettavan niin monia. On se kumma jos suomessa vuonna 2008 tehdään tämmöisiä oikeusmurhia, eikö meille löydy tukea ja apua oikeasti mistään? Niin ja miksi niin monen lapsi nykyään oireile neurologisesti? onko kukaan oikeasti alkanut tutkimaan mistä on kysymys, vai onko kysymys siitä, että nykyään vain tutkitaan lapsia enemmän, eli että nämä oireyhtymät ovat olleet aina olemassa nykyään ne vain voidaan diagnosoida. Kuitenkin moni lapsi joutuu vielä kuitenkin nykyäänkin väärään hoitoon, tarkoitan esim. psykiatrista, kun hän tarvitsisi neurologista kuntoutusta. Niin ja kuinka moni perhe pitää vielä repiä rikki, kun lapsen oireilun syytä etsitään kotioloista?