Kun on kysymys Jumalasta, meidän tulee huomioida mm. seuraavat asiat :
1. Kaikkivaltias Jumala, tämän luomakunnan Luoja, on itse tuntemamme ulottuvuutemme ulkopuolella. Sen takia tieteellinen tutkimus ei pysty Jumalaa tutkimaan. Missä Jumala on ? Hän on itse ilmoittanut : "Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja 0pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Sen takia ei kriittisellä ja arvostelevalla mielenlaadulla voi saada yhteyttä Jumalaan.)
2. Vahva todistus Jumalasta ovat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka omassa elämässä ovat saaneet edellisen jakeen mukaisesti kokea Jumalan voimaa omassa elämässä. Joitakin esimerkkejä on koottu linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell/voima.htm
Näitten ihmisten leimaaminen valehtelijoiksi on varsin typerää ja paljastaa vain omaa tyhjyyttä.
3.Tämän ihmeellisen luomakunnan takana on viisautta, jota emme täysin edes voi tajuta. On täysin järjetöntä väittää, että kaikki on ilman Luojaa ja suunnittelijaa kehittynyt tyhjästä. Tämä sotii arkipäiväistä kokemustamme vastaan. Raamattu ilmoittaa sen näin : "Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."
Joitakin argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta löytyy :
http://www.nic.fi/~jlindell/raam.htm sen alalinkeistä
Yhteinen nimittäjä näissä kysymyksissä on usein, että monet ovat vääristä lähtöolettamuksista lähtenyt älyllisellä pohjalla pohtimaan asioita, jotka ovat ihmisymmärryksen ulkopuolella, eikä ole huomioinut niitä tekijöitä, jotka usko Jumalaan tuo mukaansa.
Tässä vaiheessa viittaan linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell/mihinuskoa.htm
josta ehkä löytyy vastauksia joihinkin kysymyksiin, ja antaa vihjeitä, mistä aidossa uskossa Jeesukseen on kysymys.
1. Kaikkivaltias Jumala, tämän luomakunnan Luoja, on itse tuntemamme ulottuvuutemme ulkopuolella. Sen takia tieteellinen tutkimus ei pysty Jumalaa tutkimaan. Missä Jumala on ? Hän on itse ilmoittanut : "Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja 0pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Sen takia ei kriittisellä ja arvostelevalla mielenlaadulla voi saada yhteyttä Jumalaan.)
2. Vahva todistus Jumalasta ovat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka omassa elämässä ovat saaneet edellisen jakeen mukaisesti kokea Jumalan voimaa omassa elämässä. Joitakin esimerkkejä on koottu linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell/voima.htm
Näitten ihmisten leimaaminen valehtelijoiksi on varsin typerää ja paljastaa vain omaa tyhjyyttä.
3.Tämän ihmeellisen luomakunnan takana on viisautta, jota emme täysin edes voi tajuta. On täysin järjetöntä väittää, että kaikki on ilman Luojaa ja suunnittelijaa kehittynyt tyhjästä. Tämä sotii arkipäiväistä kokemustamme vastaan. Raamattu ilmoittaa sen näin : "Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."
Joitakin argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta löytyy :
http://www.nic.fi/~jlindell/raam.htm sen alalinkeistä
Yhteinen nimittäjä näissä kysymyksissä on usein, että monet ovat vääristä lähtöolettamuksista lähtenyt älyllisellä pohjalla pohtimaan asioita, jotka ovat ihmisymmärryksen ulkopuolella, eikä ole huomioinut niitä tekijöitä, jotka usko Jumalaan tuo mukaansa.
Tässä vaiheessa viittaan linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell/mihinuskoa.htm
josta ehkä löytyy vastauksia joihinkin kysymyksiin, ja antaa vihjeitä, mistä aidossa uskossa Jeesukseen on kysymys.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerroppa miten sinä itse omalla tajunnalla käsität Jumalan, siis ilman siteeraamista ja muilta kuultuja tarinoita.
Kun synnyin tähän maailman aikaan niin synnyin perheeseen jossa äitiä ja isää esittävät vihasivat minua perinpohjaisesti. Olin halveksittu syntymästäni saakka. Sain väkivaltaa ja sylkemistä osakseni. Olin insestin kohteena ja en koskaan koko elämäni aikana saanut niin kutsutun perheeni puolelta tuntea rakkautta, lämpöä, hyväksyntää, rohkaisuja tai mitään muutakaan niihin verrattavaa. Nuo niin kutsutut vanhempani olivat omasta mielestään uskovia ja kävivät ahkerasti kirkossa ja muissa seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
Olin noin neljä vuotias kun ensinmäisen kerran tietoisesti tulin tuntemaan Taivaallisen ISÄN, sillä HÄN lähestyi minua ja ilmaisi minulle Rakkautensa minua kohtaan. HÄNESTÄ tuli minun OIKEA ISÄ ja me muodostimme perheen jolla ei ollut, eikä ole rajoja eikä rajoituksia vaan kuka tahansa joka haluaa saa siihen kuulua.
Tuo ISÄ, tai paremminkin ISI oli kaikkialla kanssani ja opin kuuntelemaan HÄNTÄ, vaikka olinkin tottelematon ja kaikkea muuta kuin kiltti lapsi, niin Rakastin ja yhä Rakastan HÄNTÄ yli kaiken sillä HÄN Rakasti ja Rakastaa minua yhä näiden yli viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.
En koskaan edes epäillyt etteikö HÄN olisi todellinen sillä niin täydellistä oli HÄNEN lohdutuksensa, apunsa, tukensa ja RAKKAUTENSA jota HÄN suorastaan vuodattamalla vuodatti minulle minun pahuudestani huolimatta, sillä HÄN ei välitä siitä heikkoudesta jota olemme lihallisesti vaan HÄN katsoo sydämeemme että asuuko siellä kaipuu ja Rakkaus ja kiitollisuus HÄNTÄ kohtaan.
Lukuisia kertoja HÄN varjeli minut pahoilta onnettomuuksilta ja oli kanssani kun sairaus vei minut sairaalaan ja joskus jopa henkeni puolesta jouduttiin lääkärien taholta käymään taistelua ja silloinkin HÄN oli kanssani Poikansa sovitustyön ansiosta.
Vuonna 1993 Heinäkuun kuudentena päivänä kello 10.00 lääkärintodistuksen mukaan kuolin leikkauspöydälle.
Neljä tuntia myöhemmin ISI palautti minut takaisin elävien joukkoon ja paransi murtuneen selän luomalla minulle särkyneen nikaman tilalle aivan uuden nikaman ja nosti minut kävelykyvyttömän pystyyn ja kävelemään lääkärien silmien nähden.
Niinpä en voi mitään muuta perustelua esittää ISIN olemassa olosta kuin tämän HÄNEN valtaisan Rakkauden ja HÄNEN Poikansa kalliin uhrin joka on annettu meidän kaikkien edestä, ja vaikka en olisi tavuakaan lukenut Raamatusta niin jo nelivuotiaana sain tuta HÄNEN olevan HÄN joka HÄN on eikä sitä kukaan ihminen ollut minulle opettanut eikä HÄNESTÄ puhunut ennen kuin HÄN ensin oli tehnyt itsensä minulle tiettäväksi.
Uskon että niin käy sinunkin kohdallasi jos niin sydämestäsi haluat etkä vain uteliaisuudessa tiedustele, sillä HÄN haluaa että opit tuntemaan HÄNET sillä antoihan HÄN Poikansa sinunkin edestäsi uskoitpa sitä tai et.
Koskettava tarina. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Kiinnostavan kertomuksesta tekee se miksi päähenkilö tuli uskoon tai löysi Jumalan. Päähenkilö selvästi kärsi ja tietoisesti tai tiedostamattaan etsi poispääsyä kärsimyksestä. Hän oli otollisessa olotilassa ottamaan vastaan Jumalan lahjan.
Kysymyksiä joita tarina herättää on: Onko kärsimys ainoa tapa löytää Jumala? siis jos on jo onnellinen, ei välttämättä etsi vaihtoehtoisia ajattelumalleja.
Olin tuon ratkaisun tehdessäni noin neljä-viisi vuotias. Sen ikäinen tuskin etsii vaihtoehtoa kärsimyksille, mutta siinä ajatuksessa jonka esität kärsimyksistä on perää sen verran, että ihminen joka joutuu kärsimään on avoimempi avulle kuin se jolla menee mukavasti tai jopa onnellisesti.
Olisiko siis ihmisen kärsittävä löytääkseen Jumalan, tuskinpa vain, sillä Jumala antaa löytää itsensä kaikille niille jotka vilpittömästi Häntä etsivät, anovat ja kolkuttavat.
Nimittäin Jumala haluaa antaa itsensä tunnetuksi niille jotka Häntä todellakin etsivät, ei siis uteliaisuudesta tai halusta tehdä itsestään jotain, vaan että ihminen tietää tarvitsevansa todellakin löytää Hänet.
Kaikkein ihaninta tuossa asiassa on se että Jumala itse laittaa ihmiselle tuon halun hänen sydämelleen ja lähtee ohjaamaan ihmisen etsimistä ja valmistaa siten ihmisen kohtaamaan Hänet. Ja vaikka siihen voisikin kulua aikaa ja ponniskeluja niin HÄN on koko ajan siinä rinnalla mutta ihminen ei niin helposti huomaa Häntä koska ihmisellä on tietynlainen sisäinen kuva ja kuvitelma Jumalasta ja siitä kuinka Hän mahdollisesti ilmoittaisi itsensä, ja niin kauan kun ihminen eräällä tavalla kuin tietämättään yrittää ohjailla ja opastaa ja odottaa Jumalan ilmaantumista ihmisen omilla ehdoilla, niin Jumala pysyy piilossa siinä ihan liki, mutta kun ihminen antautuu ja antaa Jumalan vaikuttaa kaiken ja luopuu omista vaateistaan niin silloin Jumala alkaa ilmaisemaan itseään ja tekemään itseään tunnetuksi ja ne on ihania hetkiä.
Väittäisin, että kärsimys on monesti sytyke mielen katkeroitumiselle, mikä vääristää kuvaa rakastavasta Jumalasta. Tosin tie löytyy siitäkin alhosta ylöspäin.
Ei onnellisuutta voi etukäteen mitata. Sehän pitää sisällään tyytyväisyyden, kestäväisyyden ja mielenrauhan.
Jeesus on tullut monelle ihmiselle pelastukseksi erilaisissa elämäntilanteissa... oikeaan aikaan.
Sellasta vaan jäin miettimään, että oletko sinä Damon onnellinen? Olen huomannut, että monet epäuskovat ovat katkeria ihmisiä. Ja koska katkera ihminen ei ymmärtääkseni ole onnellinen, voisi luulla heidän olevan otollisessa tilassa uskoon tulemisen kannalta. Vaikuttaa kyllä useimmiten siltä, että he ovat tilanteeseen tyytyväisiä eivätkä halua tulla uskoon.
Ei onnellisuus ole kiinni uskoon tulosta.
Kun ihminen on sinut itsensä kanssa on hän onnellinen. Useimmiten vain ihminen ei kykene olemaan tasapainossa itsensä kanssa kuin uskon avulla.
Eikä epäuskovat ole lainkaan sen katkerampia kuin uskovatkaan.Uskovaiselta on kielletty katkeruuden tunne, sitä ei saa näyttää tai tulee eteen uskonsisaren/veljen nuhteleva sormi.
Siinä missä katkera ei uskova ihminen on tyytyväinen olotilaansa on ihan samalla tavalla tyytyväinen olotilaansa uskossa oleva katkera ihminen.
Katkeruus on inhimillinen tunne, me uskovaiset vain kiellämme sen tunteen ja rukoilemme Jumalalta voimaa voittaa tuo "pahuuden" tunne eli katkeruus.
Toiset uskovaiset saavat tuon tunteen pois rukoilemalla toisille se jää muhimaan ainiaaksi sinne sielun sopukoihin.
Mitä muuten on katkeruus?
Katkeruus mitä kohtaan?
Tarkoitukseni ei ollut väittää kaikkien epäuskovien olevan katkeria tai, osoitella nuhtelevalla sormella. Usein kyllä tuntuu sille, että monet epäuskovat olisivat katkeria, mutta ei sillä ole minulle sinänsä mitään merkitystä. Yritin enemmänkin sellasta juttua esittää, että ei kaikki, jotka eivät usko tule uskoon vaikka olisivat kuinka onnettomia.
Ja kyllä uskovat ihmiset saavat olla katkeria, mutta siihen ei välttämättä ole syytä.
Mitä katkeruus on? Enpä siihen mitään erikoista osaa sanoa. Mielestäni se on tunne, joka tulee kun asiat eivät mene niinkuin itse tahtoisi.
"Mitä katkeruus on? Enpä siihen mitään erikoista osaa sanoa. Mielestäni se on tunne, joka tulee kun asiat eivät mene niinkuin itse tahtoisi."
Jos tuo on määritelmä katkeruudesta uskovainen ei saa olla katkera, sillä uskovainenhan ei saa haluta oman tahdon mukaan meneviä asioita. Kaiken takana on Jumala.
Katkeruushan on sitten kiukuttelua Jumalalle.
Ja mikäli katkeruus on juuri tuota, ellei asiat mene niinkun haluaa itse, täytyy todeta, että suurin osa täällä olevista uskovaisista on katkeria. Hehän nimittäin painottavat, että vain ja ainoastaan näin kuuluu uskoa Jumalaan ja muita Jumalia ei saa olla.
Katkeruusko se sitten lyö tuollaisen yleisen sotaisuuden; minä taivaaseen sinä helvettiin valloille.
Täytyy sanoa, että itse olin katkera myös hyvin pitkän aikaa. Nykyään "annan" jokaiselle luvan uskoa mihin tai miten haluaa. Jos asiat ovat siis vihdoin viimein mielestäni Jumalan päätettävissä eikä minun enkö siis nyt enää tunne katkeruutta muita uskontoja ja uskovia kohtaan?
Jännä asia tuo katkeruus. Todellakin niin kauan kun yritin muita saada tajuamaan ainoa oikea totuus oli hirvittävä epätoivo ja viha päällä.
Nykyään kun olen jättänyt Jumalalle tuon asian en tunne enää mitään epätoivoa tai vihaa.
Tajusin, että Jumala sen päättää en minä.
No se siitä katkeruudesta.
Onnea saarnaaja työllesi;))))
En tiedä millä perusteella uskova ei saisi haluta asioiden menevän oman tahdon mukaan? Todennäköistä on ettei asiat mene kuitenkaan aina niinkuin itse haluaa. Esimerkiksi voisin sanoa, kun iskäni kuoli nelikymppisenä yllättäen, en todellakaan ollut tyytyväinen. Sinä ja muut varmaan pidätte tätä naurettavana, mutta uskon, että jos Jumala antaa näin tapahtua niin sille on kyllä joku hyvä syy. Enkä myöskään usko, että Jumala heittää minua salamalla siksi etten siitä riemuissani ollut.
On myös niin, että uskossa oleva automaattisesti ilman jonkun pakottamista haluaa Jumalan tahdon tapahtuvan kaikessa, ainakin Raamatun mukaan.
Harmi jos luulet, että minä täälä hirveä kiukku ja viha päällä yritän väkisin käännyttää ihmiset uskoon. Koska olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikki on loppuen lopuksi Jumalan käsissä, enkä halua kenenkään tulevan minun vaikutuksesta uskoon vaan Jumalan. Muuten olisi taas uusi lahko lisää maailmassa. Ei minulle ole sillä niin suurta väliä jos ihmiset eivät usko niin kuin minä, mutta toivoisin kaikkien saavan riittävästi tietoa sen ratkaisemiseen mihin uskoo.
Jos vielä jaksat tästä aiheesta jauhaa, niin olisi kiva kuulla miten itse määrittelisit katkeruuden?
Kiitos onnen toivotuksista ja onnea omaan elämääsikin. (ei tämä itse asiassa mikään työ olle vaan harrastus)
"Jos vielä jaksat tästä aiheesta jauhaa, niin olisi kiva kuulla miten itse määrittelisit katkeruuden?"
Kiitos Jeesusteleva hihhulisaarnaaja vastauksestasi.
Kysysit miten itse määrittelen katkeruuden.
No katkeruus mitä kohtaan elämää kohtaan vai jotain ihmistä kohtaan.
Katkeruus elämää kohtaan;
ei ole tyytyväinen vallalla olevaan olotilaan vaan muistelee ehkä menneitä ja perustaa siihen vihaisen ja paatuneen asenteensa. Ei siis voi hyväksyä tosiasioita joita elämässä on tapahtunut vaan kokee että asiat ovat olleet vääriä ja aihettaneet jotain pahaa elämässä. Ei pysty antamaan anteeksi menneisyyttään.
Elämä on kaltoin kohdellut, siis ei ole syytä iloon.
Katkeruus ihmistä kohtaan;
Joku on tehnyt minulle jotain "pahaa" jota vain muistelen ja ruokin erilaisin vihan jakoston ajatuksin. En siis osaa anataa anteeksi tuolle ihmiselle sitä vääryyttä jota hän on tehnyt minua kohtaan.
Siis katkeruus on tunne, joka johtaa vihaan ja apatiaan jostain syystä. Jokin on mennyt pieleen ilman omaa vaikutusta asiaan.
Katkeruus voi olla myös määrätynlaista kateutta toisia kohtaan tai elämää kohtaan, miksi tuolla on paremmin kuin minulla, ei hän ole sitä ansainnut.
Kaiken kaikkiaan katkeruus on negatiivinen tunne, joka ei rakenna ihmisessa mitään. Aiheuttaa vaan negatiivista ilmapiiriä. Ilon puuttumista elämästä.
Saitkohan mitään selvää?
Etsin onnellisuutta sekä myöskin kärsimystä kun ne löydän yritän päästä niistä eroon.
Ja jotta ei jäisi epäselväksi, niin minä uskon, mutta kysymys onkin: Mihin?
Kyllähän tosta selvää sai, enkä voi väittää etteikö se pitäisi paikkaansa. Taisi olla jopa parempi kuin meikäläisen katkeruus kuvaus.
En tullut ajatelleeksi, että kaikkihan loppuen lopuksi johonkin uskovat ja voivat tulla omasta uskostaan onnellisiksi, itselläni on ehkä välillä vain vaikeuksia uskoa, että ilman samaa uskoa kuin minulla voisi olla onnellinen.