JUMALA on henkis-energis-fyysinen kokonaisuus, joka kattaa kaiken mitä on olemassa (ja olemattomuudenkin tietysti myös). JUMALA ei ole luomastaan erillinen persoona, sillä JUMALA on "luonut" vain itsensä.
JUMALA on olemassaolo, joka meidän elävien olentojen kautta kerää kokemuksia. Sen vuoksi ihmisilläkin on valtava tarve saavuttaa erilaisia asioita, ja joillakin jopa tarve etsiä "itseään" tai "totuutta" tms. Kaikessa ilmenee JUMALA-kokonaisuuden tarve kehittyä koko ajan!
Kun aika alkaa ja tila muodostuu, JUMALA vuodattuu aina materiaksi asti, ja tähän materiaan astuu JUMALAn henkinen olemus tietoisuutena, eli kansanomaisesti sanottuna sieluina.
Pienempiäkin "jumalia" saattaa toki olla olemassa, mutta nämä tietysti ovat vain osia kokonaisuudesta kuten me kaikki tavalliset pulliaiset. Sikäli näitä ei tule palvoa. Myöskään JUMALAa on hyödytöntä palvoa, sillä se ei ole kehittävää toimintaa. JUMALAa "palvoo" (lisää tämän tietoisuutta) parhaiten kehittämällä itseään, pyrkien jättämään egon harhoja taakse, ja löytämään Itsensä.
Itsehän on se osa meistä joka on pysyvämpi, ja ego materiaan päin katsoen on kiinnostunut vain hetkellisistä huvituksista... Mitä hyödyttää kerätä mammonaa, hamuta valtaa jne. kun sen kaiken joutuu menettämään tämänkertaisen fyysisen kehon kuollessa?
JUMALA henkiseltä kannalta katsottuna on kuin Internet: se ei ole erityisesti missään, mutta se on kuitenkin käytettävissä kunhan tietokoneet (kehot ja persoonat) liittyvät toisiinsa... Tämä JUMALAn hienojakoisin ja mystisin puoli minulle konkretisoituu nimitykseksi Henki.
- Samaa vanhaa löpinääni, mutta jos nyt joku vasta-alkaja tälle osastolle pukkaa, niin löytää muitakin jumala-juttuja kuin kristittyjen.
JUMALA on olemassaolo, joka meidän elävien olentojen kautta kerää kokemuksia. Sen vuoksi ihmisilläkin on valtava tarve saavuttaa erilaisia asioita, ja joillakin jopa tarve etsiä "itseään" tai "totuutta" tms. Kaikessa ilmenee JUMALA-kokonaisuuden tarve kehittyä koko ajan!
Kun aika alkaa ja tila muodostuu, JUMALA vuodattuu aina materiaksi asti, ja tähän materiaan astuu JUMALAn henkinen olemus tietoisuutena, eli kansanomaisesti sanottuna sieluina.
Pienempiäkin "jumalia" saattaa toki olla olemassa, mutta nämä tietysti ovat vain osia kokonaisuudesta kuten me kaikki tavalliset pulliaiset. Sikäli näitä ei tule palvoa. Myöskään JUMALAa on hyödytöntä palvoa, sillä se ei ole kehittävää toimintaa. JUMALAa "palvoo" (lisää tämän tietoisuutta) parhaiten kehittämällä itseään, pyrkien jättämään egon harhoja taakse, ja löytämään Itsensä.
Itsehän on se osa meistä joka on pysyvämpi, ja ego materiaan päin katsoen on kiinnostunut vain hetkellisistä huvituksista... Mitä hyödyttää kerätä mammonaa, hamuta valtaa jne. kun sen kaiken joutuu menettämään tämänkertaisen fyysisen kehon kuollessa?
JUMALA henkiseltä kannalta katsottuna on kuin Internet: se ei ole erityisesti missään, mutta se on kuitenkin käytettävissä kunhan tietokoneet (kehot ja persoonat) liittyvät toisiinsa... Tämä JUMALAn hienojakoisin ja mystisin puoli minulle konkretisoituu nimitykseksi Henki.
- Samaa vanhaa löpinääni, mutta jos nyt joku vasta-alkaja tälle osastolle pukkaa, niin löytää muitakin jumala-juttuja kuin kristittyjen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"JUMALA on henkis-energis-fyysinen kokonaisuus, joka kattaa kaiken mitä on olemassa (ja olemattomuudenkin tietysti myös). JUMALA ei ole luomastaan erillinen persoona, sillä JUMALA on "luonut" vain itsensä."
Miksi pitää käyttää sanaa JUMALA ko. määritelmästä, kun voi käyttää sanaa kaikkeus joka ei ole sanana niin harhaanjohtava, kuin JUMALA?
"JUMALA on olemassaolo, joka meidän elävien olentojen kautta kerää kokemuksia. Sen vuoksi ihmisilläkin on valtava tarve saavuttaa erilaisia asioita, ja joillakin jopa tarve etsiä "itseään" tai "totuutta" tms. Kaikessa ilmenee JUMALA-kokonaisuuden tarve kehittyä koko ajan!"
Miten JUMALAN kaltainen kokonaisuus voi kehittyä tai kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa? Eikö se olisi sama kuin lisäisi äärettömään tai jatkaisi loputonta?
"Kun aika alkaa ja tila muodostuu, JUMALA vuodattuu aina materiaksi asti, ja tähän materiaan astuu JUMALAn henkinen olemus tietoisuutena, eli kansanomaisesti sanottuna sieluina."
Miksi JUMALAN pitäisi vuodattua materiaksi jos JUMALA on jo kaikki? Eikö materia muutenkin ilmennä JUMALAA, ilman JUMALAN vuodatuksia?
"Pienempiäkin "jumalia" saattaa toki olla olemassa, mutta nämä tietysti ovat vain osia kokonaisuudesta kuten me kaikki tavalliset pulliaiset. Sikäli näitä ei tule palvoa. Myöskään JUMALAa on hyödytöntä palvoa, sillä se ei ole kehittävää toimintaa. JUMALAa "palvoo" (lisää tämän tietoisuutta) parhaiten kehittämällä itseään, pyrkien jättämään egon harhoja taakse, ja löytämään Itsensä."
Tämä vain vahvistaa väitettäni, että kaikkeus on parempi sana kuin JUMALA, koska JUMALA on niin harhaanjohtava ja epämääräinen sana ja kaikki käsittävät sen eri tavalla.
"Itsehän on se osa meistä joka on pysyvämpi, ja ego materiaan päin katsoen on kiinnostunut vain hetkellisistä huvituksista... Mitä hyödyttää kerätä mammonaa, hamuta valtaa jne. kun sen kaiken joutuu menettämään tämänkertaisen fyysisen kehon kuollessa?"
Miten syöpäsoluja hyödyttää jakaantua loputtomasti, koska ne kuitenkin joskus kuolevat ja mätääntyvät? Minun mielestäni kaikkeuden elollinen on kuin syöpä joka on takertunut kaikkeuden elottomaan ruumiiseen ja sillä raviten itseään elollinen jakaantuu lopuuttomasti, vaikka kuitenkin kuolee ja muuttuu elottomaksi jonain päivänä.
Jos kysyisit kasvaimeltasi miksi se kasvaa ja kasvain pystyisi miettimään kysymystä ja vastaamaan siihen, en usko että se keksisi mitään järkevää vastausta, tokaisisi varmaan "kasvan kasvaakseni." tai jotain muuta älytöntä. Tiedä sitten, jospa kasvain keksisi itselleen jumalan ja näin merkityksellisemmän merkityksen kasvamiseensa.
"JUMALA henkiseltä kannalta katsottuna on kuin Internet: se ei ole erityisesti missään, mutta se on kuitenkin käytettävissä kunhan tietokoneet (kehot ja persoonat) liittyvät toisiinsa... Tämä JUMALAn hienojakoisin ja mystisin puoli minulle konkretisoituu nimitykseksi Henki."
Jos ajatellaan, että kaikkeuteen kuuluu myös henkinen kaikkeus, miten JUMALA eroaa kaikkeudesta?
"- Samaa vanhaa löpinääni, mutta jos nyt joku vasta-alkaja tälle osastolle pukkaa, niin löytää muitakin jumala-juttuja kuin kristittyjen."
Kaikkihan me toistamme itseämme. Pitäisikö meidän toistaa toisiamme? Se olisi aika persoonatonta.
Sana kuin sana. Yhtä hyvin voisin sanoa Tao, Energia, Kaikki-Mitä-On jne. JUMALA (isot kirjaimet erotukseksi persoona-jumalasta, johon en usko) vain nyt sattuu olemaan mielestäni tarpeeksi räväkkä ja "suuri" sana kuvailemaan Sen Jonkin suunnattomuutta. Ehkä se kuitenkin on todella huono sana...
Muihin jumaliin en kuitenkaan siis usko. Ehkä siis en mihinkään jumalaan.
Näkemyksesi elollisista olennoista syöpänä on varsin kielteinen... Eräällä ulkomaisella saitilla joku tarrasi siihen, kun sanoin että ego on vain Itsen (mahdollisesti kuolematon osa ihmistä, eli varsinaisesti JUMALAn Henki-puolta) käyttöväline. Siellä tunnettiin ahdistusta siitä että Itse/Henki käyttää egoa ja sitten viskaa sen nurkkaan, elikkäs mainen, persoonallinen minä todella kuolee ruumiin mukana ja vain Itse säilyy.
Minä nyt kuitenkin uskon että mitä tiheämmästä materiasta on kysymys, sitä katoavaisempi se on. Kun taas energia, jolla ei ole mitään muotoa, voi säilyä kauemmin, kenties iäti. Ja mitä hienojakoisemmaksi ja värähtelyltään nopeammaksi energia käy, sitä enemmän lähestytään puhtainta Henkeä, kaiken olemassaolon ydinosaa.
Kaikki tämä kuulostaa turhan monimutkaiselta, koska kielellä on pirun vaikea esittää näitä asioita joita päässään hahmottaa.
JUMALA Henkenä eroaa JUMALAsta materiana samoin kuin ihmisen henki/sielu eroaa ihmisen fyysisestä kehosta. Kumpikin ja koko roska on JUMALAa eli Henkeä eli energiaa, mutta osa vain on säilyväisempää kuin toinen osa.
Kun ei tuo "kaikkeus" ole minun "oma" sanani, niin vaikea on sanoa olisiko se sitten tuo JUMALAn materia- vai henki-osa. Jos avaruutta ajatellaan, niin tietysti materia-osa.
Miksei JUMALA voisi kasvaa ja kehittyä... Kasvaahan ihminenkin. Miksei kukaan kysy miten kummassa ihminen voi kasvaa lapsesta aikuiseksi, tai miten lisätä tietonsa määrää, jos energian tms. määrä on vakio. Kaiketi on olemassa "vapaata" energiaa käyttöä varten ja tietoista energiaa käyttämässä tuota vapaata (tiedotonta) energiaa...
Siitä miten ikuista ja pysyvää yhdenkään olennon tietoisuus on myriadien aikakausien varrella, en ole varma.
Ja enhän minä tietenkään muutenkaan tästä kaikesta mitään tiedä, kunhan teoretisoin.
"Sana kuin sana. Yhtä hyvin voisin sanoa Tao, Energia, Kaikki-Mitä-On jne. JUMALA (isot kirjaimet erotukseksi persoona-jumalasta, johon en usko) vain nyt sattuu olemaan mielestäni tarpeeksi räväkkä ja "suuri" sana kuvailemaan Sen Jonkin suunnattomuutta. Ehkä se kuitenkin on todella huono sana...
Muihin jumaliin en kuitenkaan siis usko. Ehkä siis en mihinkään jumalaan."
"Uskonnossasi" on paljon yhteisiä piirteitä Einsteinin kosmisen uskonnon kanssa ja kyseinen herra käytti sanaa "Jumala" aika usein uskonnostaan puhuessaan, joten kyllä sitä JUMALA-sanaa voi käyttää vaikka muutamalla ateistilla saattaa mennä sormi suuhun.
"Näkemyksesi elollisista olennoista syöpänä on varsin kielteinen..."
Ehkä se kuulostaa kielteiseltä, mutta sitä se ei ole. Eloton kaikkeus, jota elollinen käyttää kasvamiseen, ei varmasti koe tuskaa tai kuole. Itseasiassa syöpäsolut ovat ihmeellisiä ja kiehtovia otuksia, ne eivät esimerkiksi vanhene jakaantuessaan, kuten muut solut ja ovat erittäin sitkeitä ja muuntautumiskykyisiä.
Ajattele kuinka maapallolle syntyi elämää nykyisen tietämyksemme oletuksella ja ajattele kuinka syöpä syntyy ihmisessä. Molempiin tarvitaan lukemattomien sattumien summa ja molemmista alkaa loputon kasvaminen ja kehittyminen. Ihminen joka on saannut syövän on kuin planeetta jolle on syntynyt elämää.
Ei kovinkaan kielteinen näkemys elollisesta jos minulta kysytään.
"Eräällä ulkomaisella saitilla joku tarrasi siihen, kun sanoin että ego on vain Itsen (mahdollisesti kuolematon osa ihmistä, eli varsinaisesti JUMALAn Henki-puolta) käyttöväline. Siellä tunnettiin ahdistusta siitä että Itse/Henki käyttää egoa ja sitten viskaa sen nurkkaan, elikkäs mainen, persoonallinen minä todella kuolee ruumiin mukana ja vain Itse säilyy."
Siis onko kaikki Itseä, vai onko Itseä vain aivokuoren omaavilla otuksilla, vaiko pelkästään ihmisellä? Mihin persoonaton JUMALA tarvitsee egon kokemuksia?
"Minä nyt kuitenkin uskon että mitä tiheämmästä materiasta on kysymys, sitä katoavaisempi se on. Kun taas energia, jolla ei ole mitään muotoa, voi säilyä kauemmin, kenties iäti."
Entäs E=mc²? Eikö materia ole energiaa? Energia ei katoa; se muuttaa muotoaan?
"Ja mitä hienojakoisemmaksi ja värähtelyltään nopeammaksi energia käy, sitä enemmän lähestytään puhtainta Henkeä, kaiken olemassaolon ydinosaa."
Tyhjyys, jota suurinosa kaikkeudestamme on, on ilmeisesti kaukana Hengestä? Jos ajatellaan, että materia on energiaa, eikö tämä ole aikamoista olevaisen ylistämistä ja JUMALA on ennemminkin adjektiivi jolla olevaista korotetaan olemattoman yläpuolelle?
"Kaikki tämä kuulostaa turhan monimutkaiselta, koska kielellä on pirun vaikea esittää näitä asioita joita päässään hahmottaa."
Totta, ja kaikkea on turha yrittää edes pukea sanoiksi.
"JUMALA Henkenä eroaa JUMALAsta materiana samoin kuin ihmisen henki/sielu eroaa ihmisen fyysisestä kehosta. Kumpikin ja koko roska on JUMALAa eli Henkeä eli energiaa, mutta osa vain on säilyväisempää kuin toinen osa."
Et ilmeisesti tarkoita energiaa jonka mittayksikkö on joule?
"Miksei JUMALA voisi kasvaa ja kehittyä... Kasvaahan ihminenkin. Miksei kukaan kysy miten kummassa ihminen voi kasvaa lapsesta aikuiseksi, tai miten lisätä tietonsa määrää, jos energian tms. määrä on vakio. Kaiketi on olemassa "vapaata" energiaa käyttöä varten ja tietoista energiaa käyttämässä tuota vapaata (tiedotonta) energiaa..."
Voiko ihmistä ja JUMALAA verrata? Kuten jo sanoin JUMALAN kehittyminen on mielestäni sama kuin lisäisi äärettömään tai jatkaisi loputonta. Jos JUMALA on kaikki, se ei ole vuorovaikutuksessa minkään kanssa, vaan pelkästään on. Onko JUMALALLA edes aikaa? Kehitys on mielestäni aikasidonnainen suure, joten vaikka me ajassa elävät näkisimme JUMALASSA kehitystä, se olisi pelkkää illuusiota jos jumalan kello ei toimi.
Syöpä on tietysti syövälle kiva juttu, ja toisaalta ON mielenkiintosta ajatella miten mitään todellista "hyvyyttä" ei voi olla olemassa sinänsä, sillä kaikki elävät olennot joutuvat käyttämään toisiaan hyväkseen. Olisiko hyvyyttä sitten pyrkiä mahdollisimman vähäiseen hyväksikäyttöön... Mutta tässä oli aiheena jumala, ei hyvä.
Minä käytän Itse-sanaa kuvaamaan sitä henkiolentoa joka mielestäni astuu aineeseen ottaen fyysisen ruumiin ja kehittäen persoona(llisuude)n. Kyyyllä se mielestäni on kaikilla olennoilla, mutta ainoastaan ihmisen tasolla Itse pyrkii itsensä tiedostamiseen asettaen minuudelle eli egolle kaikenlaisia itsensätiedostamis-haasteita. (Korostettakoon edelleen että nämä ovat vain minun mielipiteitäni, sillä enhän minä mistään voi mitään varmaksi tietää.)
Mihin persoonaton JUMALA... Siksi juuri että se on persoonaton, se mielestäni jakautuu kaikiksi olennoiksi jotka voivat kehittää persoonan kun tarpeeksi pukkaa älliä aivoon.
Jos kirjoituksia on uskominen ja ihminen on luotu jumalan kuvaksi, niin ihmistä tarkkailemalla pitäisi saada jotain selville jumalasta, ehkä jopa JUMALAsta. Ihminen ei kykene istumaan aloillaan ja olemaan tekemättä mitään. Ehkei suurempikaan kokonaisuus. Meditointikin on aina pyrkimystä johonkin (käsittääkseni Itsen kokemiseen sellaisenaan, tai ainakin se kiinnostaa minua).
Kabbalan Elämän Puussa ja käsittääkseni joissakin muissakin järjestelmissä ensin on jotakin käsittämätöntä, joka sitten "laskeutuu" erilaisten tasojen kautta materiaksi asti. Sanoisin että
1. Mysteeri
2. Henki
3. Energia
4. Materia
Elikkäs fyysisen maailmankaikkeuden energia (vety yms.) EI ole minulle JUMALAn pysyvin, syvin, sisin olemus. JUMALA mielestäni suhteutuu energiaan samoin kuin energia/valo suhteutuu materiaan, eli on jotain käsin koskettelematonta, tavoittamatonta... Ja silti JUMALA on tuo koko kööri 1 - 4.
Aina vain mystisemmäksi menee. Kohta kai minun pitää alkaa kutsua itseäni mystikoksi. Huh.
Kehittyminen ei mielestäni ole aina (kokonaisuuden) lisääntymistä. Sikäli JUMALA ei ole jatkettavissa. Kehittyminen voi olla jo olemassaolevan perusteellisempaa hyödyntämistä.
Hetki tuota piti miettiä päässään ja ajatella. Mutta lopulta huomasin että tuo vastaa aika paljon omaa näkemystäni. Tämä ego syntyy samaan tapaan kuin ihminen sekä kuolee ihmisen kehon kuoltua. Mutta egoa tai miksi sitä haluaakin kutsua, täytyy kuitenkin jotenkin "kasvattaa, kehittää" Koska sitä käyttämällä ihminen voi kehittää JUMALAa. Niin, ja tietysti kaikilla muillakin elävillä olennoilla on "tämä", mutta esimerkiksi muurahaisen ego on niin tyhmä, ettei se kykene ymmärtämään. Hmm. Ihminenkin taitaa olla niin tyhmä tai alkeellinen ettei kykene ymmärtämään vielä paljoakaan. Mielestäni kristinusko on melko hyvä esimerkki tästä alkeellisuudesta.
Tähän johtopäätökseen olen tietysti tullut pitkälti lukemalla Carlos Castanedan kirjoja, jotka - vaikka olisivatkin vain sepitettä - antavat kosolti ajateltavaa. Siis siihen että ego on häviäväinen, ja vain väline Jollekin sanomattomalle ravita itseään kokemusten ja aistimusten kautta saadulla informaatiolla. Tätä Jotain kutsun Itseksi, kun en parempaakaan sanaa tiedä. Sitä en tiedä onko olemassa vain yksi Itse (=JUMALA), vai monta Itseä jotka kaikki ovat osia JUMALAa. Välillä tuntuu että jotenkin sekä että. Outo juttu.
Jos Jumala kerää ihmisten kautta kokemuksia, eikö rahankeruu, pinnallisuus, valta/vallanhimo ja hetkelliset huvitukset, ole kokemuksia?
Tässäpä onkin merkillinen juttu, että kun kaikki on JUMALAa, niin miksei sitten elettäisi kuin siat pellossa...
Jostain syystä koen arvokkaampana JUMALAn henkisen sisimmän kuin JUMALAn ulkoreunan nimeltä materia. Materiaan päin kääntyen vaikuttaa saavan vain onnettomuutta aikaiseksi, kun taas aineettomien asioiden tavoittelu tekee onnelliseksi.
Näin minä tämän koen, muista en tiedä... ;)
Perustelet kyllä vakuuttavasti oman kantasi, hyvä , siihen voisi jopa uskoa ;)
Saivarrellaan nyt kuitenkin vähän.
Jos kaikki ihmisten teot eivät ole Jumalan edessä tasa-arvoisia tullaan ihmisille suuren ongelman eteen, nimittäin rajojen asettamisen vaikeuteen. Ääri paha ja ääri hyvä varmasti erottuvat toisistaan, mutta miten laittaa tärkeysjärjestykseen ne rajatapaukset, ne teot/ajatukset jotka eivät ole oikeastaan ole hyviä tai pahoja. Esimerkkinä voisi olla vaikka materialismi joka on pakollista jotta eläminen onnistuu täällä Suomen leveysasteilla, tai ravinnon hankkimiseen liittyvän materialismin.
olen ratkaissut "suhteellisuuden ongelman" siten, että jos on olemassa karma, niin se kyllä tasoittaa kaiken:
Mitä hyvänsä tekee, vastaavan teon kohteeksi joutuu ennemmin tai myöhemmin. Näinpä ei tarvitse pähkäillä onko jokin asia hyvä vai paha, vaan sitä että haluaisiko sellaisen itse kokea. Jos potkaisen jotakuta persielle, ja tulen saamaan itse potkun joskus, niin onko se hyvä vai paha? Hyvä kai että saan mitä minun kuuluukin saada... Paha jos ei kärsi istua. Mutta summa summarum kaikki palaa lähettäjälleen.
Jos siis näin uskoo. Onko se sitten niin... Ken ties.
eikä Hän ole luonut edes Jeesusta.
Sillä Jumala oli ennen aikaa ja on nyt
ja on aina oleva.
Hän loi enkelit, materian...
Hyvää lomaa ja kesää Sinulle
jakob