Aika on monitahoisesti todistanut sen että olisi viimeinkin syytä alkaa pohtimaan miksi uskon perusteet näyttäytyvät niin sirpaleisina ja hämmentävinä? Aihe on vaikea ja suurien varaumien täyttämä, mutta uskon että asioista voitaisiin keskustella ilman että kenenkään perusteisiin jouduttaisiin liiemmin kajoamaan.
Kyseistä monitahoista teemavyyhteä ei ole juurikaan otettu keskusteltavaksi tai se on jäänyt pieneksi hipaisuksi, koska johtavat kannanotot ovat olleet niin vallitsevia ja mustavalkoisia, ja näitä ns. luonnollisen harmaita sekä valkoisia alueita on suorastaan vähätelty, hyljeksitty tai jopa kammoksuttukin.
Ylipäätään vakavaa ja vilpitöntä kannanottoa on ollut täällä nähtävillä mutta mielipiteet ja kokemukset ovat asettautuneet kaikkinensa turhautuneisiin puolustusasemiin, ja jakaantuneet normaaleihin mutta epätarkkoihin flokkeihin.
Markkinointia, eli kalastusta ja mielipidevaikutusta pyritään kaiken aikaa tekemään, mutta syvät ennakkoluulot vaivaavat puolin ja toisin, joten minkäänlainen soljuva keskustelu ei ole mahdollistunut ilma kirjoittajan puolueellisuuden määrittelyä, ja se vie hyviltäkin dialogiaiheilta kaiken pohjan ja mielekkyyden.
Ongelmallisimmassa asemassa ovat ns. puolueettomat kirjoittajat ja kannanottajat, sillä yliherkästi ja usein väärin perustein heidät tuomitaan jonkin leirin jäseneksi. Ja yleisesti kiitelty rekisteröintikään ei auta sillä silloin olet heti oman roolisi kahleissa tai osittain taikka täysin epävapaa ja toisen vanki. Yksi ilmiselvä hallitsemisen muoto on kiitosten antaminen koska sillä tavoin pistetään herkimmät äänet tietoisesti tai tiedostamattakin ruotuun.
Mitä keskustelun aiheita olisi?
Viime päivien johtava teema on ollut se että mitä on, ja miten aito Pyhän Hengen yhteys saavutetaan?
Väitteinä on että; 1. oikealla kutsumuksella ja aidolla odottamisella, 2. oikealla asenteella ja ”Jeesuksen” kasteella, 3. Pyhänhengen omaavan ihmisen välityksellä, eli tämä on erillinenkin väite, tai se liitetään kakkoseen.
Ahtaanportin arvoituksen vääntö ei ole selvennyt vaikka ”spirituaalisissa” näkemyksissä on hämmentävän samantapainen seuraus tai vihkimyskin olemassa.
Spirituaalisuuden kirosana liitetään hyvin helposti ja nimenomaisesti Toisiin, ja jos se taas irrotettaisiin kokonaan elämän- ja kokemisen kentästä niin mitä jää jäljelle? Jäljelle jäisi vain toisistaan irrallansa olevat lihapallerot. Kuitenkin raamatun kirjoitukset kertovat kaikkinensa asioista jotka olisivat tähän päivään soveltumattomia, joten totuuden ja elämän ymmärtämiseen kuuluu vääjäämättä jonkinlaisen spirituaalisuuden tunnustaminen ja tavoittelu.
Vaikein ja kipein aihe on ollut ns. aidon Pyhän Hengen löytämisen kokemus ja kuvaus, ja näin löydetyn sanoman ”puhtaus”. Ja yksi todelliseksi koettu ja perusteltu väite on että Se voidaan tavoittaa ja että jokainen ”valittu” kuulee nimenomaisesti samaa henkeä.
Tämä teoria on mahdottoman hyvä, mutta kuten tiedetään runsaiden kokemusten perusteella, niin tätä ei ole pystytty (yleisesti) koskaan todistamaan, edes täällä. Se kyllä että tällaisia Servereitä on ollut ja on olemassa, kuitenkin niiden rajallisuus ja pirstoutuneisuus ovat tulleet hämmentävinä esille. Ja tästä on perusteltua teoriaa olemassa mutta…
Väitän että Jeesuksen sanoma on monilta osin ymmärretty väärin, ja se liittyy kiinteästi oman ihmiskuvan luonnolliseen kapeuteen ja väärinymmärrykseen. Kuitenkin tämä vajavuus on ihmiselle suotu oikeus ja mahdollisuuskin, koska Henki johdattaa, kuten ArmiK on lukuisasti painottanut.
Esim. Jeesuksen tehtävä, sanoma sekä elämä kokonaisuudessaan ja hänen lukuisat vertauksensa olivat kohdistettu nimenomaisesti yksinäiselle, Hänen kaltaiseksi tarkoittamallensa ihmissielulle, vaikka niissä kerrotaan erillisistä persoonista; Jerikon tie, kylväjä, neitsyet, tuhlaajapoika jne. Tämän kun näkee erivarauksin omaavina ihmisinä, toisina, huonompina, parempina tai, niin metsään mennään ja rankasti. Tällöin ei voi nähdä mitään terveellä tavalla, vaan tämä malka estää kaiken näkemisen.
Tähän liittyen uskonkysymyskin on yksi pahimmin väärinselostettu tai ymmärretty asia, koska se ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin puolihuolimattomasti täällä ajatellaan. Se on yksi vaikeimmin selostettava ja ymmärrettävä ihmisen ominaisuus.
Myös pahuuden luokittelu on täällä niin helppoa vaikka Jeesuskin näki eloasian puhdistamisen ns. toivottomana, ja tämä liittyy nimenomaisesti yksilön uskomiseen.
Lisäksi elämän ymmärtämisessä ovat useimmat asiat aivan toisin kuin täällä yleensä uneliaasti kuvataan, mutta katsotaan onko näistä aiheista löydettävissä yhtään mutustettavaa langanpäätä.
Kyseistä monitahoista teemavyyhteä ei ole juurikaan otettu keskusteltavaksi tai se on jäänyt pieneksi hipaisuksi, koska johtavat kannanotot ovat olleet niin vallitsevia ja mustavalkoisia, ja näitä ns. luonnollisen harmaita sekä valkoisia alueita on suorastaan vähätelty, hyljeksitty tai jopa kammoksuttukin.
Ylipäätään vakavaa ja vilpitöntä kannanottoa on ollut täällä nähtävillä mutta mielipiteet ja kokemukset ovat asettautuneet kaikkinensa turhautuneisiin puolustusasemiin, ja jakaantuneet normaaleihin mutta epätarkkoihin flokkeihin.
Markkinointia, eli kalastusta ja mielipidevaikutusta pyritään kaiken aikaa tekemään, mutta syvät ennakkoluulot vaivaavat puolin ja toisin, joten minkäänlainen soljuva keskustelu ei ole mahdollistunut ilma kirjoittajan puolueellisuuden määrittelyä, ja se vie hyviltäkin dialogiaiheilta kaiken pohjan ja mielekkyyden.
Ongelmallisimmassa asemassa ovat ns. puolueettomat kirjoittajat ja kannanottajat, sillä yliherkästi ja usein väärin perustein heidät tuomitaan jonkin leirin jäseneksi. Ja yleisesti kiitelty rekisteröintikään ei auta sillä silloin olet heti oman roolisi kahleissa tai osittain taikka täysin epävapaa ja toisen vanki. Yksi ilmiselvä hallitsemisen muoto on kiitosten antaminen koska sillä tavoin pistetään herkimmät äänet tietoisesti tai tiedostamattakin ruotuun.
Mitä keskustelun aiheita olisi?
Viime päivien johtava teema on ollut se että mitä on, ja miten aito Pyhän Hengen yhteys saavutetaan?
Väitteinä on että; 1. oikealla kutsumuksella ja aidolla odottamisella, 2. oikealla asenteella ja ”Jeesuksen” kasteella, 3. Pyhänhengen omaavan ihmisen välityksellä, eli tämä on erillinenkin väite, tai se liitetään kakkoseen.
Ahtaanportin arvoituksen vääntö ei ole selvennyt vaikka ”spirituaalisissa” näkemyksissä on hämmentävän samantapainen seuraus tai vihkimyskin olemassa.
Spirituaalisuuden kirosana liitetään hyvin helposti ja nimenomaisesti Toisiin, ja jos se taas irrotettaisiin kokonaan elämän- ja kokemisen kentästä niin mitä jää jäljelle? Jäljelle jäisi vain toisistaan irrallansa olevat lihapallerot. Kuitenkin raamatun kirjoitukset kertovat kaikkinensa asioista jotka olisivat tähän päivään soveltumattomia, joten totuuden ja elämän ymmärtämiseen kuuluu vääjäämättä jonkinlaisen spirituaalisuuden tunnustaminen ja tavoittelu.
Vaikein ja kipein aihe on ollut ns. aidon Pyhän Hengen löytämisen kokemus ja kuvaus, ja näin löydetyn sanoman ”puhtaus”. Ja yksi todelliseksi koettu ja perusteltu väite on että Se voidaan tavoittaa ja että jokainen ”valittu” kuulee nimenomaisesti samaa henkeä.
Tämä teoria on mahdottoman hyvä, mutta kuten tiedetään runsaiden kokemusten perusteella, niin tätä ei ole pystytty (yleisesti) koskaan todistamaan, edes täällä. Se kyllä että tällaisia Servereitä on ollut ja on olemassa, kuitenkin niiden rajallisuus ja pirstoutuneisuus ovat tulleet hämmentävinä esille. Ja tästä on perusteltua teoriaa olemassa mutta…
Väitän että Jeesuksen sanoma on monilta osin ymmärretty väärin, ja se liittyy kiinteästi oman ihmiskuvan luonnolliseen kapeuteen ja väärinymmärrykseen. Kuitenkin tämä vajavuus on ihmiselle suotu oikeus ja mahdollisuuskin, koska Henki johdattaa, kuten ArmiK on lukuisasti painottanut.
Esim. Jeesuksen tehtävä, sanoma sekä elämä kokonaisuudessaan ja hänen lukuisat vertauksensa olivat kohdistettu nimenomaisesti yksinäiselle, Hänen kaltaiseksi tarkoittamallensa ihmissielulle, vaikka niissä kerrotaan erillisistä persoonista; Jerikon tie, kylväjä, neitsyet, tuhlaajapoika jne. Tämän kun näkee erivarauksin omaavina ihmisinä, toisina, huonompina, parempina tai, niin metsään mennään ja rankasti. Tällöin ei voi nähdä mitään terveellä tavalla, vaan tämä malka estää kaiken näkemisen.
Tähän liittyen uskonkysymyskin on yksi pahimmin väärinselostettu tai ymmärretty asia, koska se ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin puolihuolimattomasti täällä ajatellaan. Se on yksi vaikeimmin selostettava ja ymmärrettävä ihmisen ominaisuus.
Myös pahuuden luokittelu on täällä niin helppoa vaikka Jeesuskin näki eloasian puhdistamisen ns. toivottomana, ja tämä liittyy nimenomaisesti yksilön uskomiseen.
Lisäksi elämän ymmärtämisessä ovat useimmat asiat aivan toisin kuin täällä yleensä uneliaasti kuvataan, mutta katsotaan onko näistä aiheista löydettävissä yhtään mutustettavaa langanpäätä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
takia on syntynyt sotia, lynkattu ihmisiä, vainottu, teloitettu, pistetty vankilaan.
Todellinen Jeesuksen seuraajahan ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Onko uskonnollisuus jokin sellainen joka saa ihmisen piilevän pahuudenkin esiin? Mikä on se "usko", joka tapaa ja sortaa? Miksi jotkut sokaistaan niin, että he Jeesuksen nimissä, tekevätkin hyvän sijasta vain pelkästään pahaa? Ovatko sellaiset harhautettuja, vai ovatko he koskaan todellista uskoa Jeesukseen löytäneetkään? Eikö sellainen "usko", joka tappaa ja tekee pahaa, ole pimeydestä? Onko Antikristus jo tullutkin, esiintyen Jeesuksen nimissä? Onko se henki lainkaan kaikilla Jumalasta? Entä jos pimeyden henkivallat ovat eksyttäneet ihmisiä?
Siinä keskustelunaiheita palstalaisille. Kun mietit sitä, miksi kaikki nähdään niin mustavalkoisesti, edellisistä kysymyksistä voisi löytää vastauksia siihen. Tuleeko kaikkeen luottaa, ja mitä jos astuminen harmaalle alueelle, voi viedä pimeälle puolelle, mikä on raja?
Sodassa ja vihassa on kyse yleensä keskinäisestä ymmärtämättömyydestä ja sen tuottamasta turhautumisesta. Oman intonsa antaa toisten totaalinen väheksyminen ja oikean tiedon jakaminen sekä valtataistelu.
Itse näen asiat niin ettei voida puhua vain mustista ja valkoisista asioista. Ja ns. valkoisina asioina pidän myös niitä asioita joita en ole vielä kartoittanut ja joista on tietoa mutta ei kokemusta.
Mielestäni jokaisella ihmisellä on monista syistä johtuen asioita joita hän ei pidä itselleen mieluisana tai sopivana, miksi näin on, on kysymys sinällään.
Tämä henkinen hajuaisti kyllä varottaa liiemmin tahrimasta itseään.
aloittaja
se, että uskonnon saralla on hengellinen ulottuvuus, se ei ole sama asia kun keskustellaan maallisista asioista.
Jumalan antama totuus asioista ei ole sidoksissa ihmisten mielipiteisiin tai haluihin.
uskon saralla, tai voi sen kyllä sanoa noinkin.
Muuten sanoisin että ilman muuta Totuus on piskuisista mielipiteistä vapaata.
7
Eräässä sattumanvaraisesti otetussa kannanotossa oli tällainen uskomiseen viittaava teksti.
"koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja
kreikkalaiset etsivät viisautta,
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta,
joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,"
Miksi Paavali muotoili toteamuksensa näin?
Koska Juutalaiset uskoivat tunnustekoja ja Kreikkalaisia kiinnosti tekojen sijasta viisaus tai ajattelu niin sen vuoksi hän rinnasti nämä asiat samaan kontekstiin.
Miten Kristus yhdistää nämä asiat?
Kristus on esimerkki siitä tiestä jonka jokainen joutuu tavallaan kulkemaan.
Ortodoksisuudessa on vanha traditio (nöyryyttävän) ristinmerkin tekemisestä. Siinä lyhyessä rukouksessa kirjaimellisesti viitataan ajatteluun, tunteisiin ja kätten töihin, jotka yhteensummatusti muodostavat uskon. Usko on vain tunnetta, tahtoa ja ajattelua, henkilökohtaisesta määrästä ei siinä puhuta, eli se on vain elin jonka vaikuttajaksi on tullut Kristinuskossa Kristus.
Ihmisen oma ja vapaaehtoinen tehtävä on tiedostaa tarkoituksellinen ja tarkotukseton ajattelunsa. Ihmisen oma tehtävä on tiedostaa ailahtelevat tunteensa, ja hänen tehtävänsä on kasvattaa ja tasapainottaa oma tahtomaailmansa. Vain nämä tuntemalla hän voi vaikuttaa niihin, ja hallitsemalla näitä hän voi Kristuksen turvin ja esimerkkiin nojaten kuolettaa niitten vaikutuksia ja vaikutukset.
Sielunvihollinen on juuri ne vastavoimat mitkä jylläävät näissä elimissä ja tässä Maailmassa. Siksi pakanoille on noiden huomioiminen täysi hullutus.
Miten monen hyvänkin uskovan usko on vain suun puhetta ja annos pientä tahtoa.
terveisin aloittaja
kirjoituksesi perusteella väität että täällä on väärin selostettu seuraavat asiat,
-Jeesuksen sanoma
-uskon kysymys
-elämän ymmärtäminen
niin sinulla varmaankin on tieto miten ne tulee selostaa oikein. Jospa saisimme nyt kuulla nuo oikeat selostukset?
Selvää ironiaa on kyllä nyt äänessä, mutta
hän joka rakentaa uskonsa irralleen kaikesta olemisestaan ja tekemisestään on vähän väärillä raiteilla, sillä Jumala ei auta jos et itsekään lotkauta eväitäsi.
Usko tarkottaa siis myös jokapäiväisen elämän hallintaa, niissä puitteissa kun velvollisuudet vaativat. Elämä on meille annettu lahjaksi ja tehtäväksi, ei rangaistukseksi josta on lipsuttava mahdollisimman pian pois.
Kyllä jokainen tietää olosuhteet ja haasteensa joten niistä ei enempää.
Jeesuksen sanomana on sisäistää uskon, toivon, rakkauden elementit ihmisen elämässä, ja ylimaallisen vaikea usko olisi sisäistettävä perusteellisesti. Usko Luojaan ja Vapahtajaan on vain tärkeä sivujuonne kokonaisuudessa
Antikristuksen piikkiin olisi hyvin helppo nimetä nämä ammattijeesustelijat, radio deit ja ym. raamattuavautuulaiset. Siinä viedään viekoittelevasti huomio aivan muihin asioihin kuin itse oleelliseen, sillä Joku on sanonut että minä olen tie, totuus ja elämä.
>>Usko Luojaan ja Vapahtajaan on vain tärkeä sivujuonne kokonaisuudessa
Kuitenkin käytännössä se on yleensäkin aina näin.
Kuten tuolla yksi osuvasti kirjoittikin jotain tällaista että uskon vaikka ajatukset ja tunteet ovat vastaan:) Ja tässäpä ei periaatteessa ole uskoa kuin enimmillään vain kolmannes, ja se on jo tosi paljon.
7
aloituksestasi että sinulle usko on mitattava suure.
Devout, pidän sinua todella järkevänä mutta hieman hurahtaneena, sekä syvästi pettyneenäkin.
Tavoittelet taivaita mutta ymmärrät realismin lait että kosketuspintaa pitää löytyä, sillä se on jo tervettä ajattelua.
" Ihan ystävyydellä sanon: Ei maanpäällä tuota
saavuteta"
"Sitä, kun henki ja ruumis eivät enää sodi keskenään, on vain täydellisiä Jumalan Lapsia, kaikessa täydellisyydessään"."Et kai usko niin?"
Sepä se. Olet tajunnut sen mitä usko voisi olla, sillä juuri tuo seikka on se haaste mikä ihmisen olisi voitettava.
"Kyllähän sen jo näki aloituksestasi että sinulle usko on mitattava suure".
Oikein ymmärsit, ja samoin sinulle.
Valitettavasti ihmisen oma tehtävä on kuroa tuota kaulaa umpeen, ja harjoitusalueena on koko elämänkenttä kaikkine kokemuksineen.
Se että usko ymmärretään vain sunnuntaiasiaksi on yleinen virhearvio, johon ei todellisuudessa kovin uskotakaan.
Voitaisi kysyä toisinkin päin, herra Devout, miksi sinä elät tätä elämää?
m7
Kiitos "ylennyksestä", mutta en kirjoittanut em. kirjoituksia, että väärin veikkasit.
"Voitaisi kysyä toisinkin päin, herra Devout, miksi sinä elät tätä elämää?"
Niin, sitä todella itsekin ihmettelen.Miksi elän? Lääketieteen normien mukaisesti, minun olisi pitänyt kuolla, jo liki viisi vuotta sitten, mutta Jumala päätti antaa minulle vielä jatkoaikaa..
Loukata en missään tapauksessa halunnut, joten pois se minusta. Ja veikkausvirheitä sattuu ainakin itselleni.
Haastoit jossain vaiheessa keskusteluun kanssasi, mutta se ei ole vain ”tuntunut” ollenkaan sopivalta hetkeltä, itseäni ajatellen. Ja enpä ole kyllä ehtinytkään moiseen toimintaan.
Tuntemuksiani tulkaten koen etten olisi pystynyt tuomaan sinulle mitään uutta mitä tarvitsisit elämässäsi. Ristiriitaa on sinulla ilmeisen riittävästi ja Sunin sanoma ja "rauha hämmentää", mutta ole huoletta.
Tiedän että sinulla on kysymyksiä kosolti mutta vastaukset ovat totta vasta silloin kun ne todeksi koetaan. Siksi epätäydellisyys on aina totta, meille ja monelle.
Ja epätäydellisyys on vain sitä, kuten esimerkiksi kiivetetään torniin katselemaan näkymiä, niin joidenkin ollessa jo huipulla ovat nämä epätäydelliset vasta jossakin välimaastossa. Ja se voi mitä mahdollisimmin olla totta että täydellisyyden suhteen on samanlainen kontrasti. Eli elämä on monessa mielessä epäharmoonista ja jatkuvaa liikettä!?
Lähtökohtasi on ilmeisesti sama kuin itselläni, joten eittämättä koen lievää lukkarinrakkautta omaa historiaani ja historiaasikin kohtaan. Jonkinlaisena pettymyksenä kuitenkin koen että koet ja ilmaiset vanhojen jälkiesi hajun epämiellyttäväksi, vaikka omalle historialleen ei ihminen mahda yhtään mitään, muista toista ryöväriä. Kuitenkin uskot siihen että Herra armahtaa, joten mikset tekisi sitä itsekin ja toisille?
Elämä on erämätävaellusta ja matkustusta keitaalta toiselle joten jokainen taival on yhtä arvokasta. Samoin elämä pitäisi nähdä juuri tällä tavoin.
Muutenkin katselu taakseen on aivan samaa kuin muinaisen Lootin vaimolla, sillä se jähmettää. Joten olisi vain parasta nöyrästi kiittää kaikesta siitä mitä on armollisesti Saanut kokea Jumalan sallimuksen tarjoamassa ainutlaatuisessa elämässä ja elämässään.
Oma uskoni on vähän niin ja näin, mutta sieluni on siinä tilassa että tarvitsen selkeää jäsentelyä. Omat pakolliset kohtaamiseni ja kokemukseni ovat sellaisia että sen vaaka on hieman kiinostuksella ja hämmentyneenä kallistunut eräiden suuntaan. Kuitenkin selkeitä ja ratkaisevia "puutteita" on havaittavissa, erittäin selkeitä.
Olisi mukava jos joskus kommentoisit omaa ns. "kolmatta" tietäni vaikkapa joillakin kirpeillä lauseillasi. Kiitosta en ehdottomasti kaipaa ja salli, mutta "penseys" on hieman loukkaavaa tällaiselle kehäraakillekin.
m7
En tiedä ymmärsinkö puoliakaan, oikein..
Mutta luulen ymmärtäneeni ja pois se minusta, että edellisestä kommentistasi olisin loukkaantunut..
"Olisi mukava jos joskus kommentoisit omaa ns. "kolmatta" tietäni vaikkapa joillakin kirpeillä lauseillasi. Kiitosta en ehdottomasti kaipaa ja salli, mutta "penseys" on hieman loukkaavaa tällaiselle kehäraakillekin.
m7 "
Kommentoin mielelläni, mutta minulla on vaikeuksia, sinun identifioinnissa.
Jeesus nosti kirjaimellisesti uskon esikuvaksi lapsen, joten miksi lapsenusko on hyvä esikuva?
Lapsi on uskossaan, elämässään ja tuntemuksissaan rehellisen avoin, sillä hänen kristallinkirkas ja puhdas mieli kertoo toiveet, tunteeet ja havaintonsa sellaisenaan, ilman mitään ennakkoluuloa, tapoja tai rajoitteita.
Vahva se ei ole, mutta mielen kolmiosainen samansuuntaisuus on lapselle täysin luoteenomaista lahjaa, ja tällaiseen uskomiseen ei aikuinen pysty, edes pitkillä harjoituksillakaan, jollaisia on olemassa, ja johon vilpitön henkilökohtaisen vakaumuksen omaaminen on ihmistä kouluttamassa.
7
ihminen itsessään uskomaan niinkuin uskoa tulee.
Mutta JUMALA ON SEN ANTAVA JOKAISELLE JOKA SITÄ HÄNELTÄ ANOO.
Mutta Jeesuksen vertaus ei koskenutkaan suoranaisesti sitä asiaa mitä olet ns. aikuiselta uskolta hakemassa, joten puurot ja vellit taitavat mennä sinulta sekaisin.
Usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan ja ojentautumista...
Ohitat heppoisesti ja väheksyen ajattelun, joka on kiinteä osa uskoa.
Mikä on kristityn tavoitte ja mitä on siihen liittyvä usko, olisi Usko aloitteesi oikea nimike, ArmiK.
Uskoa tarvitaan kaikissa elämän toimissa eikä vain uskonnossa.
Kristillisen pelastumisen tavoitteita ovat suuntautuminen Totuuteen, Kauneuteen ja Hyvyyteen.
Ja jotta hän pelastuisi niin ihmisellä on oltava Uskoa, Toivoa ja Rakkautta.
Eli usko on vain eroteltavia ominaisuuksia, eli tunnetta, ajatusta ja tahtoa, joilla ponnistellaan kohti vilpitöntä toivoa ja taitoa pyyteettömään rakkauteen.
Jos ajatukset viekoittelevat sinua niin uskosi ei ole täydellinen vaan siellä Maailmassa hallitsee se mainitsemasi Perkele. Jos tunne vastustaa epäilyillä niin usko on enemmänkin kilisevää kulkusta jne.
VAAN se on niin OMALLA USKOLLASI ET AUTUAAKSI TULE.
Tämä asian JUMALAN sana selvästi sanoo.
Ja jos ihminen omalla uskollaan autuaaksi tulisi
niin turhaan on Jeesus kärsinyt ja kuollut.
Sillä jokaisella ihmisellä on omanlainen usko,
ja kun kirjaimen mukaan opetetaan;uskolla tullaan autuaaksi, niin näin todella tehdään turhaksi
tyhjäksi Jeesuksen sovitus Jeesuksen sanoma
(jota ei todella noteerattakkaan)JOKAINEN KUN
USKOLLAAN PELASTUU.
NÄIN TEHDÄÄN TURHAKSI YLIPÄÄTÄÄN KOKO RAAMATUN
SANA KUN USKOLLAAN JOKAINEN PELASTUU.
NÄIN ATEISTITKIN USKOVAT OMALLA TAVALLAAN SIIS
PELASTUVAT KIRJAIMEN MUKAAN HEILLÄHÄN ON USKO.
Sinä saat olla viisaudessasi mutta sen tiedän
sen viisastelun turvin et kuitenkaan AUTUUTTA
TULE SAAVUTTAMAAN.
Se viisastelu se siunailu, se kaiken hyväksyvä
rakkaus joka täällä rehoittaa se vie ihmisiä
yhä syvemmälle saatanan syliin ei muuta.
sunilaista kauhuskenaariota ilman pienintäkään ymmärrystä TOTUUDESTA. HEI! SIIS TOTUUDESTAAAAA!!!!!!
ei toisi sanaa sunilaisuus joten valheen herran
ääntä kuulet et muuta.
Ja todellakin mitä valheen hengen totuuteen tulee niin JUMALAN TOTUUS ON TODELLA ERI.
EIKÖ SINUNKIN SE PITÄISI YMMÄRTÄÄ?
En ole uskon vastustaja vaikka kirjoitan ns. kylmästi, kuitenkin näen valtavan ristiriidan lähes kaikkien kirjoittajien taustalla. Täällä pureudutaan niin humoristisen ja luonnottomankin vakavasti uskonasioihin ja toinen toistaan pilkuntarkemmin Raamatun sanoihin. Harpataan taivaisiin, vaikka ei muisteta että jalat on maassa ja sitä että miksi ne ovat siellä.
Jeesus tuli maailmaan ja pelastamaan sitä. Siksi täällä olevien hurskaitten asenne on kaikkinensa hieman vääristynyttä informaatiokehua, sillä usko halutaan nähdä vain erillisenä saarekkeena elämässä. Siksi kullakin on oma ja toinen toistaan parempi uskonilmalaiva odottamassa sitä hetkeä kun joku vain katkaisisi maahan kiinnittyneen narun, mutta Jeesus ei lähde ennen kuin hän on tehnyt pelastustyönsä päätökseen. Siksi on kysyttävä että miksi te itse olette lähtemässä tai pakenemassa?
Kukin kaivautuu vain syvemmälle asenteisiin ja asennoitumiseensa, ja tämä ei tee kellekään hyvää, joten monen toimintaa voisi kuvata sanoilla, helmiä sioille. Luulenkin että kirjoittaja ”puolueeton”, ”7” luokitellaan aloituksinensa samaan sakkiin, vaikka en tyrmää kenenkään tietä ja uskoa, vaan haastan terveempään ”näkemykseen” ja perusteltuna nähtyyn ajatteluun.
Siksi pyytäisin lajikumppaneitani laskeutumaan sieltä saapasnahkatorneistaan lähemmäs tavallista tasoa ja vastailemaan hieman tavanomaisimmilla eväillä, hieman tavanomaisemmin vastauksin.
Ja koska monesti useisiin sanoihin ja lausumiin liitetään valtavan korkea taho, ja muistutetaan subjektin sanojen pyhyydestä, niin inflaatio on aivan vääjäämätön. Siksi pelkään että vahva rintama ja teoria murentuu ja surkastuu alhaiseen, kuten Leino sanoisi.
Myönnän sen että maailmassa on lukuisia ihmisiä jotka ovat tavoitteellisesti huomioineet ja pesseet* sekä kuolettaneet aistimuksiansa, ja se prosessi ei ole kuvitteellinen eikä yksinkertainen tai helppo.
Ehdottoman vastuullisena omista vallattomista ajatuksistansa, ihmisen yksi "henkinen", sosiaalinen ja käytännön tehtävä on ajattelun puhdistaminen mm. turvallisen uskon avulla.
Tunteiden kohdalla on sama tehtävä, eli toisaalta rikastuttaa mutta hallita niitä. Tunnemaailma on uskovillakin useimmiten kahlittu kovin köyhäksi vaikka tunteet ovat yksi äärettömän tärkeä ja merkittävä viestien kuljettaja ja välittäjä. Yleensä tunteet rajataan tai jopa tuomitaan koska ne ovat uskomista tai ajattelua vastaan, tai päinvastoin:) Yleensä ne myllertää kuin kahlittu lähde.
Sanoipa kuka tai mitä tahansa niin todellisuudessa uskon raskaat vankkurit etenevät kolmen hevosen vetäminä ja niiden nimet ovat Ajatus, Tunne ja Tahto.
Ja jos ajajan alla on Tie, ja suuntana tai ainakin tavoitteena Totuus ja Elämä, (suunta voi olla muukin) ja mielessään toivon ja rakkauden siivitys, niin siitä vain ohjastamaan.
Käytännössä matka menee esimerkiksi niin että Tahto vastustaa tai karkaileekin ja sitä on piiskattava. Tunne vikuroi tai näykkii toisia... mutta pahalta se meno todellisuudessa näyttää itse kunkin kohdalla, sillä henki on altis mutta liha heikko.